Elämää maalla 59.

Viime tiistaina oli helkutinmoinen ilta ja yö. Olin todella vihainen. Katetri vuosi härvelin yhdestä letkusta. Kuudelta illalla sain sen "korjatuksi". Vaihdoin collegehousut neljään kertaan kunnes päätin, että olen ilman housuja ja pikkareita. Virtsa valuisi säärilleni ja lattialle. Istuin tuolilla ja yritin pitää käsin putken tiivisteestä. Lattia oli täynnä virtsaa. Pikkupyyhkeet loppuivat. Isoja pyyhkeitä piti vaihtaa monta kertaa, koska en halunnut virtsaa lattialle. Suoraan sanoen vitutti. Se, miksi virtsaa oli niin paljon, johtui siitä, että juon paljon vettä ja pissaan usein. 

Menimme sitten nukkumaan. Heräsin siihen, että tunsin virtsan lorottavan. Sama taas kuin kuudelta. Laitoin pyyhkeitä lattialle. Olin ilman housuja ja pikkareita, kun istuin tuolilla ja pidin tiivisteestä kiinni.

Sain tarpeekseni. Herätin miehen ja sanoin, että nyt pitää lähteä päivystykseen. Kello oli puoli kolme. Lähdimme sitten ajamaan 80 kilometriä päivystykseen. Minulla oli sylissä pyyhkeitä, ettei virtsa kastelisi housujani. Pidin koko matkan tiivisteestä kiinni, mutta se ei aina auttanut. Virtsaa tuli välillä suurella paineella.

Päivystyksessä ilmottauduimme. Sen jälkeen päivystäjä sanoi, että hän voi heti tarkastaa tilanteeni. Hän oli varmasti sairaanhoitaja. Hän ymmärsi, miten se yksi putki vuotaa. Hän onneksi halusi laittaa koko katetrihomman uusiksi.

Hän vaihtoi virtsarakossa olevan varsinaisen katetrin ja ulkona olevan häkkyrän. Samoin letkun ja virtsapussin. Se kävi hetkessä. Hän ihmetteli, ettei sitä ole jo aiemmin vaihdettu, koska pikkuputket olivat jo haurastuneet. Kukaan ei ollut kertonut minulle, että katetria  on uusittava tietyin välein.

Olin niin onnellinen ja kiitollinen. Kiitollinen, kiitollinen, kiitollinen hänelle. Että heti pääsin hoitoon. Että koko katetrihomma uusittiin. Lähdettiin sitten miehen kanssa ajamaan kotiin. Kotona oltiin viiden maissa. En heti saanut unta. Kävin edelleen kierroksilla. Aamulla heräsin kuitenkin normaaliin aikaani kahdeksan ja yhdeksän välillä. Olin todella väsynyt, mutta en saanut enää unta.

Päivällä sain vihdoin siivottua. Olin suunnitellut sitä monta päivää. Siivosin joten kuten. Väsyneenä. Miehen piti lähteä töihin yhdeksäksi.

Tänä torstain vastaisena yönä nukuin 11 tuntia. Otin kai takaisin keskiviikon vastaisen lyhyen unen. Pää on nyt kipeä ja olo hahtuvainen. Kyllä se tästä tokenee, kun käyn kävelylenkillä.

Köynnöskukkataimeni voivat hyvin. Ne ovat vähän venyneet, koska minulla ei ole kasvivaloa. Mutta ne ovat ikkunan edessä. On kiva katsella niitä päivittäin.

Täällä on vielä paljon lunta. Kestää varmasti aika pitkään, että pääsen ihailemaan rakastamiani krookuksia, joiden sipuleita istutin  tosi paljon syksyllä entisten lisäksi.

Tiistaina on onneksi urologi. Vihdoinkin erikoislääkäri. Toivon paljon käynniltäni. Saas nähdä miten käy.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kuvat oma ja Pexels

Stressi on yleinen vatsavaivojen syy

Toiminnallisten eli psykosomaattisten vatsavaivojen syy on usein stressi ja elämäntavat. Puhutaankin stressivatsasta. Sen takana on yleensä ärtyvän suolen oireyhtymä tai toiminnallinen ylävatsavaiva. Stressivatsan oireina voi olla kipua, turvotusta, ripulia tai ummetusta.

Joskus voi mennä niin päin, että vatsavaivat tulevat ensin, ja siitä syntyy stressi. On yksilöllistä, mistä stressi syntyy. Työ- ja perhemurheet, vaikea elämäntilanne tai vaikkapa läheisen menetys.

Stressi vaikuttaa usein kipuaistimusten muutoksiin ja alentaa kipukynnystä.

Maailmanlaajuisesti katsottuna stressivatsa on yhteydessä menestykseen ja korkeaan asemaan töissä.

Pieni osa ihmisistä voi saada vatsavaivoja myös esimerkiksi ksylitolista, keinomakeutetuista virvoitus- ja energiajuomista, kevytjogurteista.

Toiminnallinen vatsavaiva ei ole vaarallinen. Mutta elämänlaatu voi kärsiä kovastikin. Lääkäriin on hyvä mennä, jos vaiva on paha. Osalla tutkituista voi löytyä keliakia tai tulehduksellinen suolistosairaus.

Kannattaisi tarkkailla, onko oire lyhyt- vai pitkäkestoinen? Laskeeko yleiskunto? Oksettaako? Herättääkö oire yöllä? Onko ulosteessa verta? Jos näitä oireita on, niin heti lääkäriin.

Toiminnallisten vatsavaivojen hoitona on yleensä ruokavalion monipuolistaminen ja elämäntapamuutos. Lääkitys voi olla tukena. Jos ahdistus tai masennus on syynä toiminnallisiin vatsavaivoihin, lyhytterapia ja käyttäytymisterapia voisi olla tarpeen. Erittän harvoin, kun mikään ei tunnu auttavan, voidaan kokeilla hypnoterapiaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.11.2018, kuvat omat

Hillitse kiukku ja säästät sydäntä

 

Toistuvat kiukkukohtaukset saattavat lisätä sydäntautien riskiä, kertoo tuore tutkimus, jota johti professori Daichi Shimbo Yhdysvalloissa.

Kiukunpuuskat voivat haitata hetkellisesti verisuonten toimintaa, eivätkä suonet pääse kunnolla laajenemaan. Verisuonten toimintahäiriöt voivat aiheuttaa valtimotaudin kehittymistä, ja tämä puolestaan voi johtaa sydänkohtaukseen tai aivohalvaukseen.

"Jos olet jatkuvasti suuttuva ihminen, saat kroonisia vaurioita verisuoniisi", Shimbo sanoo.

"Nämä jatkuvat vauriot voivat ajan kuluessa aiheuttaa peruuttomia vaikutuksia verisuoniterveydelle ja lopulta lisätä sydäntaudin riskiä."

Aiemmissa tutkimuksissa  on huomattu, että raivo, ahdistuneisuus ja surullisuus ovat selvästi yhteydessä sydänkohtausten riskiin.

Tuoreeseen tutkimukseen osallistujilla ei ollut oman ilmoituksensa mukaan sydän- ja verisuonitauteja tai korkean verenpaineen, diabeteksen ja kohonneiden veren rasva-arvojen kaltaisia riskitekijöitä. Osallistujat eivät tupakoineet, käyttäneet säännöllistä lääkitystä eikä heillä ollut diagnosoituja mielenterveyden häiriöitä.

Heille tehtiin myös endoteelimittauksia. Endoteeli on verisuonten sisäpintojen ohutta solukerrosta. Jos se vaurioituu, ihmiselle voi vähitellen kehittyä valtimonkovettumatauti, joka puolestaan voi johtaa sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen.

Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että henkinen kuormitus voi vaurioittaa endoteelin toimintaa.

Tutkijat tutkivat, kuinka hyvin osallistujien verisuonet laajenivat, olivatko endoteelisolut vaurioituneet ja pystivätkö ne korjaamaan itseään negatiivisten tunteiden jälkeen, jonka jälkeen se hiipui.

Kokeeseen osallistujien verenpaine ja endoteelimittaukset toistettiin 3, 40, 70 ja 100 minuuttia tehtävän suorituksen jälkeen.

Suuttumisryhmäläisillä verisuonten laajeneminen häiriintyi selkeästi verrattuna kontrolliryhmään. Vaikutus kesti 40 minuutia, jonka jälkeen se hiipui.

Tutkijat yllättyivät paljon siitä, että ahdistus- ja surutilanteita muistelleissa ryhmissä verisuonten toiminta ei heikentynyt merkitsevästi.

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.5.2024, kuvat Pexels

Elämää maalla 58.

 

 

Hei, rakkaat lukijat että lähinnä sairauskertomus taas jatkuu.Valitettavasti. Mutta nämä asiat pyörii mielessä päällimmäisinä. Mutta myös muut asiat.

Jippii, sain urologille ajan 1.4. Tutkimukset ovat kattavat:

1.4 klo 12 Virtsaelinten ultraääni ja virtsasuihkun mittaus.

15.4 klo 10.20 Veri- ja virtsakokeet.

29.4 klo11.00 Virtsarakon tähystys.

Mikään muu ei kauhistuta noista kuin virtsarakon tähystys. Jos putki on vielä suurempi kuin katertiputki, vaikka minulla on korkea kipukynnys. Kaipa siihen saa puudutuksen.

Olin neurologilla omasta mielestäni kävelylenkillä ojaan ja tielle kaatumisten ja huimauksen takia. Siihen myöhemmin tilasin ambulanssin, kun en pysynyt kunnolla pystyssä ja näkö hämärtyi. Lähetteeseen oli kirjoitettu syyksi päänsärky. Olihan minulla tosin sairaalassa silloin tällöin pää kipeä, mutta en ymmärrä lähetteen syytä. Sairastin keuhkokuumeen ja pitkittyneen virtsarakon tulehduksen, minkä jälkeen virtsaa ei tullut omatoimisesti, vaan piti katertoida neljän tunnin välein. Lopuksi asennettiin kestokaterti.

Neurologi oli melkein vihainen, että miksi niin mitättömästä syystä kun pääkivusta kirjoitetaan lähete, vaikka aivokuvassa ei näy mitään. Kerroin hänelle oman näkökantani.  Noh, hän tutki minut. Ainoa epänormaali löydös oli, että kävelyni puoltaa vasemmalle, mikä ei ole harvinaista. Neurologin aikaa odottelin myös kärsimättömästi. Hän paineli niskaa ja hartioita ja määräsi hierojalle. Se onneksi siitä sitten.

Minun luulotautisessa mielessä on nyt ajatus, että jos minulla onkin virtsarakon syöpä. Paremmassa tapauksessa virtsarakon kivet. Hemmetti tätä mieltäni!

Olen syönyt edelleen hapankaalia ja happamia maitotaloustuotteita, jotta vatsan mikrobisto palaisi parempaan kuntoon.

Olin tällä viikolla kampaajalla. Uutta oli se, että etuhiuksiin laitettiin omasta pyynnöstäni kullan vaalea palkki. Siis paksumpi kuin muut raidat. Olen siihen hiton tyytyväinen. Minulla oli taas pitkästä aikaa "koko hoito": värjäys vaaleanruskeaksi, raidat, leikkaus ja kulmakarvojen siistiminen ja värjäys. Nukahdin, kun kampaaja hieroi päänahkaa ja laitteli kulmakarvat kuntoon. Olin siis äärimmäisen rentoutunut, mikä on harvinaista, koska en tykkää käydä kampaajalla. Minulla on ollut jo reilut vuoden päivät sama ihana kampaaja Heidi Poppysta.

Olin tällä viikolla myös hammaslääkärissä, kun takahammas lohkesi pari viikkoa sitten melko pahasti. Se terävänä hankasi kieltäni. Hammaslääkäri ihmetteli, miksi en ole tullut aikaisemmin. Reikä paikattiin ilman puudutusta mieleni mukaan.

Köynnöskukkien taimet ovat melko venyneet, vaikka ohjeiden mukaan idätin ne lämpimässä ja siirsin sitten valoisaan ja viileämpään. Miten ihanaa katsella pikkuriikkisiä vaaleanvihreitä taimia! Kelloköynnöskin iti hyvin. Lisäksi minulla on mustasilmäsusannaa, kahta eri väristä aitoelämänlankaa ja unikkoa. Krassit kylvän toukokuussa. Ruusupavun kylvän suoraan maahan, koska se on niin nopeakasvuinen. Toivon, että kärhöt olisivat pysyneet hengissä talven yli.

Koulin taimet eli siirsin kylvölaatikosta rukkuun. Ne kestivät toimenpiteen melko hyvin. Muutama aitoelämänlanka kuoli. Koulin noin neljä taimea ruukkuunsa.

Olen alkanut taas tehdä kotitöitä yhdellä kädellä tai virtsarakon putken niskaan laittamisella, vaikka se ei saisi olla niskassa vaan polvien alapuolella. Olen tehnyt ruokaa, lämmittänyt uuneja, pessyt pyykkejä ja siivoillut sun muuta.

Ilmat ovat olleet mahtavat! Täällä Etelä-Savossa on paistanut aurinko miltei joka päivä. Lunta on vielä paljon, joten en ole nähnyt vielä suloisia krookuksen kukkia. Mutta se on edessä päin. On jotakin kaunista, mitä odottaa.

Marjojen terveellisyydestä

 

Kaikki varmasti tietää, että marjat ovat terveellisiä. Ne ovat kuin luonnon omia pillereitä, jotka muun muassa alentavat verenpainetta, kolesterolia ja auttavat pitämään suoliston seinämää hyvässä kunnossa.

Mustikka

Sanotaan, että mustikka on terveysvaikutuksiltaan paras marja. Sen supervoima on korkea polyfenolipitoisuus, jotka ovat kasvien omiin tarkoituksiinsa tuottamia suoja-aineita. Ne toimivat elimistössä antioksidantteina, jotka neutraloivat haitallisia happiyhdisteitä.

Polyfenoleja on monenlaisia ja niistä saa parhaan hyödyn syömällä vaihtelevasti kaikenlaisia marjoja.

"Marjat ovat polyfenolien lähteenä aivan omassa luokassaan verrattuna hedelmiin, täysjyväviljaan, tummaan suklaaseen, kahviin ja teehen", sanoo ravitsemustieteen professori Marjukka Kolehmainen Itä-Suomen yliopistosta.

Suolistomikrobit

Suoliston mikrobit tuottavat monia terveydelle hyödyllisiä yhdisteitä marjojen väriaineista ja ravintokuiduista. "Nämä yhdisteet osallistuvat esimerkiksi rasva-aineenvaihduntaan ja matala-asteisen tulehduksen hillitsemiseen."

Marjojen kuidut ja polyfenolit auttavat pitämään suoliston seinämän hyvässä kunnossa. Sitä peittää suojaava limakerros ja jos se heikkenee ja liitokset repeilevät, suolistosta voi vuotaa verenkiertoon yhdisteitä, jotka ovat terveydelle haitallisia.

"Esimerkiksi matala-asteinen tulehdus voi sen seurauksena elimistössä lisääntyä", Kolehmainen sanoo.

Matala-asteinen tulehdus on elimistössä kytevä hiljainen tulehdustila, joka voi esimerkiksi vaurioittaa verisuonten seinämiä ja aiheuttaa valtimoiden ahtautumista. Tutkimukset ovat osoittaneet, että säännöllisen marjojen syönnin seurauksena tulehduksesta kertovien merkkiaineiden pitoisuus elimistössä laskee.

Vähän energiaa, niin paljon kuituja ja vitamiineja

Marjoista saa lautaselle makua, väriä ja vitamiineja, eritiysesti C- ja E-vitamiinia. Myös kuituja kertyy hyvin.

"Marjoissa on vähän energiaa, mutta runsaasti erilaisia ravintoaineita. Ne ovat siis ravintorikkaita mutta vähäenergisiä. Tässä mielessä ne ovat huoletonta syötävää vaikkapa painonhallinnan kannalta."

Useat marjat, kuten muun muassa mansikka, lakka ja vadelma, alentavat veren kokonais- ja LDL kolesterolia.

Tasoittaa verensokeria

Joka aterialle kannattaisi otta annos marjoja, sillä elimistö hyödyntää niitä verensokerin ja kylläisyyden säätelyssä.

"Marjat hillitsevät verensokerin nousua syömisen jälkeen ja auttavat pitää sitä tasaisempana. Hyödyllisen vaikutuksen saa, kun syö ruuan ohessa noin desilitran marjoja"

Anna itsellesi marja-annos

Jotta saisi parhaan mahdollisen hyödyn marjojen terveyvaikutuksista, niitä kannattaa syödä säännöllisesti. Erinomainen tavoite on nauttia 1-2 desilitraa päivässä, mutta pienempikin annos tekee teveydelle hyvää.

Käytöstä tulee säännöllinen tapa, kun ne yhdistää johonkin ruokarutiiniin. Aamiaiseksi puuroa, rahkaa tai jogurttia käyttävällä on helppoa kipata kyytiin kourallinen marjoja. Marjat maistuvat hyvälle smoothiessa. Kiisselit, marjakeitot ova vanhoja tuttuja marjaruoka suosikkeja.

Marjojen ravintoaineiden säilymisen kannalta pakastaminen on paras tapa säilöä marjat.

"Pakastettaviin marjoihin voi hyvin lisätä hieman sokeria, sillä se turvaa C-vitamiinin ja todennäköisesti myös polyfenolien säilymistä. Sokerilisä marjoissa on turha huoli. Sulattaminen kannattaa tehdä nopeasti mikrossa, silloin vitamiinit säilyvät parhaiten."

Lähteet: Hyvä terveys 6/2024, kuvat Pixabay

Lemmikeistä

Minusta tuntuu, etten voisi elää ilman kissaani Killeä. Kun sairastin koronan, keuhkokuumeen, pitkittyneen virtsarakontulehduksen, virtsaummen ja katerktin harjoittelun, hän oli aina vierelläni. Kävi vain syömässä ja tarpeillaan. Kille on jo 17-vuotias, mutta hyvässä kunnossa. Viime kesänä hän pyydysti hiiriäkin. Ruokahalu on hyvä. Hemmottelemme häntä hyvällä ruualla. Hänen herkkua on tuoreet muikut.

Monet tutkimukset jo vuosikymmenten takaa vahvistavat lemmikkien vaikutuksen omistajansa terveyteen. Lemmikin silitteleminen laskee verenpainetta, vähentää elimistön stressihormonien määrää, vapauttaa mielihyvähormoni oksitosiinia. Lemmikkien omistajat toipuvat tutkitusti erilaisista tulehdussairauksista ja vammoista nopeammin lemmikittömät verrokkinsa.

Yksin asuvilla lemmikin vanhemilla omistajilla  verbaalisen muistin rappeutuminen oli yllättäen hitaampaa kuin muilla ikääntyneillä. Näyttää siltä, että lemmikin omistaminen ylläpitää muistia ja puheen sujuvuutta.

Työterveyspsykologi, psykoterapeutti Atte Varis tietää itsekin koiranomistajana, mitä lemmikki omistajalleen antaa.

"Eläimet myötäelävät ja lohduttavat. Ne tuovat elämään säännöllisyyttä, vaativat päivittäistä ulkoilua, virikkeitä, ja ovat omistajansa nähdessään pyyteettömän iloisia, miellyttämishaluisia ja usein valmiita tekemään sen, mitä pyydät."

"Lemmikkiä hoitaessamme kehitämme kykyä läheisyyteen, huolenpitoon, vastuuseen ja hyvään kohteluun. Lemmikeillä on siten ihmisyyteemme arvaamattoman suuri vaikutus", Varis tähdentää.

Yksinäisyyden tunne voi tuntua kauhealta sen vuoksi, ettei yksinäisellä ole kenties ketään, jolle tuntisi olevansa tärkeä. Yksinäisyydessä on myös kosketuksen puute. Jollei lähellä ole ihmistä, jolta hakea läheisyyden ja turvallisuudentunteen kokemuksia, voi lemmikki olla parhaassa tapauksessa tärkeä ihmiskontaktin korvaaja.

Lapsiperheissä lemmikin hoivaaminen ja sen tarpeista huolehtiminen opettaa lapselle empatiaa ja vastuuntuntoa. Vaikka vastuu lemmikistä on aikuisilla, lemmikkiperheissä lapsi harjaantuu jo pienestä pitäen ottamaan huomioon myös hoivaa vaativan eläimen. Lapsi oppii läheisyyden ja sen tosiasian, että jos lemmikkiä ei hoida, se kärsii.

"Lemmikkiä hoivannut lapsi ja nuori on todennäköisesti hoivaava ja myötäeläväinen ihminen myös aikuisena. Hän panee lapsuudessa opitun hyvän ikään kuin kiertämään."

Lemmikin pitäminen ei aina yhtä juhlaa

Omistajana olet kiinni esimerkiksi kissassasi ja koirassasi niin kauan kuin tämä elää. Mistä löytää luotettava hoitaja vaikka silloin, kun eteesi tulee äkillinen työmatka tai sairastut?

Arjessakin lemmikin omistaja kohtaa haasteita: väsyneenä ei mieli tee lähteä koiran kanssa neljännelle lenkille räntäsateeseen tai keskittyminen etäpalaveriin voi olla koetuksella, kun kissa vaatii maukuen huomiota.

On hyvä muistaa, ettei lemmikki ole vain laastari yksinäisyyteen tai lääke kohonneeseen verenpaineeseen. Lemmikin hankkimista on syytä harkita tarkoin myös sellaisten tilanteiden varalta, että elämässä tulee vastoinkäymisiä.

Muun muassa eläinlääkärikulut voivat nousta jopa tuhansiin euroihin, eikä lemmikkivakuutuskaan korvaa kaikkia eläinten terveydenhoitokuluja.

Vaikutukset useimmiten positiivisia

Laajan kirjallisuuskatsauksen ydinlöydös on pääosin hyvä: siinä missä 10 prosentissa lemmikin vaikutus omistajansa mielenterveyteen oli negatiivinen, kolmasosassa vaikutus oli positiivinen.

Lemmikin vaikutus omistajansa psykofyysiselle hyvinvoinnille tulee jostakin niin syvältä, että sen pohjustamiseksi täytyisi mennä pitkälle ihmisen evoluutiossa. Ihmisillä on syvään rakennettuna voimakas hoivavietti, joka voi kohdistua lapsiimme ja muihin läheisiimme, myös lemmikkeihimme. Tällaisessa hoivassa ja huolenpidossa on jotakin lämmintä ja herkkää - kaunistakin.

Lähteet: Diabetes 4. syyskuuta 2024, kuvat omat

Elämää maalla 57.

Viime viikolla hehkutin katerktin päätä, joka on vain noin kymmenen senttiä pitkä ja mahtuu hyvin housuun. Sitten tuli mieleen, onko tämä oikein, kun yksi hoitaja sanoi osastolla, että sitä voi käyttää, kun lähtee ulos. Niinpä.

Soitin terveyskeskukseen ja kysyin asiasta hoitajalta. Kylmettävästi hän sanoi, että kotona pitää käyttää lyhyen katerktin päähän laitettavaa pitkää putkea ja virtsapussia. Olen nyt taas yksikätinen, enkä voi kunnolla tehdä kotitöitä- ellen laita katerktia niskan ympäri, mikä ei tunnu kivalta. Pitkä katerktin pää ja virtsapussi vähentää infektioriskiä. Enkä totisesti halua kärsiä enää infektioista.

Muutoin olen piristynyt. Olen kirjoittanut tähän blogiin uusia tekstejä ja poistanut valokuvia. Miten yksi kuva näkyy monta kertaa ja miten paljon on turhia kuvia! Olen tätä ihmetellyt. Monet kuvat ovat tuoneet mieleen ihania muistoja.

Kaikki kadeksan vuoden kuvat ovat ryppäänä. Niitä ei voi lajitella esimerkiksi vuoden kuviin. Minä digiblondi en vain yksinkertaisesti osaa. On melkoinen vaiva etsiä blogiin sopivia kuvia.

On sanonta, että hädässä ystävä tunnetaan. Minulla on vain kolme hyvää ystävää - muut ovat vain kavereita. Yksi ystävä kävi minua katsomassa. Yhdellä ystävällä ei ole autoa, ja olemme puhuneet hänen kanssaan pitkiä puheluita samoin kuin kolmannen ystävän kanssa. Tämä on helpottanut oloa.

Ensi viikolla on neurologin tapaaminen, koska minua huimaa. Ennen tätä sairaala- ja antibioottikuurirulianssia kaaduin kävelylenkillä kaksi kertaa. Ensimmäisen kohtauksen jälkeen tokenin lumisesta ojasta ja toisen jälkeen tieltä. En mielestäni pyörrry, koska tokenen melkein silmänräpäyksessä. 

Tämän takia en uskalla mennä yksin lenkille. Mies pitää olla näin alkuun seurana. Hänellä on  vain niin pitkiä työpäiviä, enkä ole sen takia päässyt joka päivä ulos lenkille. Kaipaan niin raitista ulkoilmaa!

En ole pahemmin ollut ahdistunut, enkä ole saanut paniikkikohtauksia. Olen miettinyt miksi. Mieleen on tullut, että itsensä viiltelijä siirtää henkistä kipua, ahdistusta, ruumilliseksi kivuksi, ja tämä parantaa oloa. Minulle on käynyt ehkä samoin. Ahdistus on hävinnyt fyysisen pahan olon takia. Mutta koputan puuta. Tunnen lähinnä surua, mikä sekin on jo vähitellen helpottanut. Olen melkei hyväksynyt tilanteeni. Onhan tämä toivekkaampi kuin esimerkiksi syöpä tai muu pahempi sairaus. Urologin aikaa ei ole vielä tullut.

Samoin haluan katsoa selvitymistarinoita suoratoistopalveluista. Netflix ei toimi, mutta olen katsonut Mtv katsomosta selviytymissarjoja. Muun muassa Summit ja Alone. Tämäkin on varmaan symbolista. Haluan selviytyä tästä sairauskierteestä.

Kylvämistäni köynnöskukista on itänyt hyvin mustasilmäsusanna ja elämänlangat, mutta ei kelloköynnös. Kyllä sekin aikanaan itää. Toivottavasti. On niin ihanaa katsoa pieniä taimia!

Täällä on vielä lunta  melko paljon. Odotan niin, että lumi vähenisi ja krookukset tulisivat esiin. Sipulikukista krookus on lempikukkani.

Olen laihtunut kahdeksan kiloa tämän sairastelun takia. Osa kiloista on jo ehkä tippunut ennen sairasteluani. En ole punninnut itseäni pitkään aikaaan paitsi nyt. Toivon, että lihasmassaa ei olisi hävinnyt vaan silkkaa läskiä, ja metrinen paskamaha olisi vähän hävinnyt. En viitsi peilailla kroppaani.

Hyvää viikonloppua kaikille!