Toisen töppäys herättää vahingoniloa. Pian jo nolottaa: saanko tuntea näin? Saa, ja samalla saattaa oivaltaa jotakin tärkeää, psykologi sanoo.
Hah, hän sanoi ylimielisesti, että tietty voittaa ratsastuskilpailun, mutta jäi viidenneksi.
Vahingonilo voi nostaa päätään, kun joku palautetaan maan pinnalle tai paha saa palkkansa. Hyvä Terveys-lehti kysyi lukijoilta verkossa kokemuksia vahingonilosta.
Tulee sellainen olo, että saipa maistaa omaa lääkettäsi, kuvailee 62-vuotias nainen.
Ilo ei kuitenkaan yleensä ole pitkä. Huvittumisesta voi seurata ristiriitainen ja jopa hölmö olo: miksi riemuitsen, vaikkein en edes hyödy toisen epäonnesta mitenkään?
Kaikilla on tarve kokea olevansa muiden kanssa tasavertaisia, sanoo työelämäpsykologi Marjukka Laurola.
"Olemme hyvin allergisia sille, että joku pyrkii asettumaan yläpuolellemme. Vahingonilo on tunne, joka palauttaa meidät samalle viivalle", Laurola sanoo.
Vahingonilon äärelle kannattaa pysähtyä ja kuulostella, mistä se kertoo.
Koen vahingoniloa silloin, kun kilpailevalla kivijalkaliikkeellä menee huonosti, myöntää 64-vuotias nainen.
Vahingonilo on kateuden sisartunne. Kateus on pitkäaikainen tunne, joka saattaa vaivata vuosikausia. Vahingonilo on hetkellinen: jos on kadehtinut viereisen bisneksen pyörittäjää jo pitkään, tuntee tyytyväisyyttä, kun isosti mainostettu alennusmyynti ei vedäkkään asiakkaita.
Usein ärsyynnytään erityisen paljon, kun samasta lähtöruudusta ponnistava ihminen pyrkii ylöspäin. Toisaalta myös julkkiksia kohtaan voi tuntea vahingoniloa. Kun vastoin arvoja toimivalle ihmiselle käy huonosti, se tuntuu oikeudenmukaiselta.
Tunnen vahingoniloa sellaisia julkisuuden henkilöitä tai poliitikkoja kohtaan, joiden toimintaa en arvosta. Esimerkiksi silloin, kun luin uutisen, että Elon Musk menetti omaisuuttaan, 37-vuotias nainen kertoo.
Vahingoniloa oikeastaan ruokitaan politiikassa ja mediassa. "Sillä saa yleisön kiinnostuksen, että joko nostaa tai polkee huomion keskipisteessä olevaa ihmistä", Laurola sanoo.
Vahingonilo kuitenkin nolottaa, mutta voisiko siitä olla jotain hyötyä? "Kannattaa kysyä itseltään, olisko tässä jokin tienviitta minulle. Puuttuuko minulta jotain, josta toisen epäonnistuminen muistuttaa."
Vahingonilo on niin kutsuttu pintatunne, joka ei yksin vielä vie kovin syvälle. Sen sijaan siihen kuuluva häpeä, kateus ja ärsytys voi opettaa jotain arvokasta itsestä.
Vahingonilo voi peittää alleen toiveita, joihin ei ole uskaltanut tarttua. Tämän vuoksi hymähtelemme mielellään ihmiselle, joka ei saa työpaikkaa, johon ei alunalkaeenkaan ollut täysin pätevä. Ei ehkä huomata sitä, että haluaisimme itsekin hakea samaa paikkaa, jos rohkeus vain riittäisi.