Miten saada tehokkaammat aivot?

 

Wenzi Ren on jo ehtinyt suorittaa kaksi maisterintutkintoa ja väitellä tohtoriksi.Lisäksi hän työskentelee opettajana, tutkijana ja yrittäjänä. Tämä kaikki onnistuu, sillä hän on opetellut tehostamaan aivojensa toimintaa.

Tässä jutussa myös psykologi ja aivotutkija Katri Saarikivi kommentoi Renin keinoja ja antaa omat vinkkinsä aivojen tehostamiseen.

1) Optimoi unisykli

Ensinnäkin Ren on pyrkinyt optimoimaan unisyklinsä. Hän nukkuu noin seitsemän ja puoli tuntia yössä. Se tarkoittaa viittä unisykliä.

Uni koostuu erilaisista vaiheista, jotka yhdessä muodostavat 90 minuutin kestoisen syklin. Uni jakautuu perusuneen ja rem-uneen.

Katri Saarikivi

Aivojen tehokkaan toiminnan kannalta uni merkitsee ylitse muiden. "Unen aikana on aivojen toinen työpäivä." Unessa aivot muun muassa käsittelevät kaikkea päivällä vastaanottamaamme tietoa. Siksi esimerkiksi ennen päätöksen tekemistä "yön yli nukkuminen" todella kannattaa. On myös olennaista saada unen kaikkia eri vaiheita riittävästi.

Liian niukat yöunet näkyvät usein toiminnanohjauksen ongelmina: työmuisti pätkii, ja tarkkaavaisuus ja keskittyminen eivät pysy yllä. Ongelmanratkaisukin tökkii, ja ihminen saattaa jäädä junnaamaan pikkuasioihin.

2)Taltuta taistelustressi

Stressi on monesti syy uniongelmiin. Yksittäiset ja ohimenevät stressin hetket kuuluvat elämään ja tehostavat työn suoriutumisesta. Stressi muodostuu ongelmaksi kroonistuessaan. Ren on tietoinen pitkäaikaisen stressin tuhovaikutuksista.

"Usein ajatus jonkin asian tekemisestä aiheuttaa enemmän stressiä kuin itse tekeminen." Renin mielestä murehtimisen sijaan kannattaisi tehdä suunnitelma asian ratkaisemiseksi. Se monesti taltuttaa stressin.

Katri Saarikivi

Stressin voi karkeasti luokitella kahteen: asioiden tekemiseen liittyvään stressiin ja taistelustressiin.

Taistelustressi on Renin kuvaamaa etukäteen murehtimista asian tekemisestä.

Hyvin pitkään kestävän stressin  on todettu aiheuttavan kudostuhoa etuaivolohkossa eli siitä aivojen osasta, joka vastaa toiminnanohjauksesta ja muistista.

"Stressi ei todellakaan ole mikään fiilisjuttu. Jos koskaan ei tule palautumisen hetkiä, alkaa stressi tehdä tuhoja aivoissa. Krooninen stressi heikentää myös immuunipuolustusta."

3)Aktivoi keho ja jumppaa aivoja

Kesäisin Ren liikkuu metsässä, ui ja pelaa tennistä. Talvisin hän lumilautailee. Tämä pitää kehon vireänä. Hän panostaa myös aivojensa jumppaamiseen.

Tähän auttavat uudet haasteet: esimerkiksi  kesällä hän perusti maailman metsäopiskelijoiden järjestön IFA:n Kiinan osaston.

Katri Saarikivi

Saarikiven mielestä aivojen tehostamisessa on tärkeä huolehtia sekä mielestä että kehosta.

Ihmislajin evoluutiossa on paikallaanolo ollut lepäämistä varten. Tämän vuoksi tuntikausien pänttäämisen ja kyhjöttämisen sijaan kannattaa lähteä vaikka kävelylle. Tietoja käsittelevä aivokuori aktivoituu liikkeessä.

Kävely lievittää stressiä, koska liikkeen aikana uhan kokemusta rakentavien aivojen mantelitumakkeiden aktiivisuus vähenee. Kehon kuormittaminen karaisee mieltäkin.

Aivojumppa kannattaa, sillä oppiminen on aivojen tärkeä tehtävä. Se on terveellistä etenkin, jos opittava aihe kiinnostaa. Tällöin aivoissa alkaa tapahtua muutoksia, jotka ovat vastakkaisia ikääntymisen aiheuttamille muutoksille.

4)Pura dopamiinikoukku

Ren on poistanut sometilinsä aivojen tähden. "Huomasin, että Instagramin käyttämisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä."

Aivoille haitalliseen kategoriaan Ren niputtaa myös lyhyet uutiset ja lyhytvideot. "Esimerkiksi Tiktok on kuin huume, lyhytvideoiden selaamisen jälkeen huomaa, että aivoni reagoivat hitaammin."

Ren ei myös ei suorita montaa tehtävää yhtä aikaa eli multitaskaa vaan hän hoitaa yhden asian kerrallaan.

Katri Saarikivi

Pitkäkestoista keskittymistä kannattaisi kehittää, sillä nykyisin pitkäjänteinen keskittyminen voi olla vaikeaa.

Tätä ilmiötä vahvistaa puhelin, jonka viriketulvassa huomio poukkoilee sekunneissa aiheesta toiseen. Dopamiiniratoja kutitteleviin digisisältöihin pitäisi suhtautua kuten muihinkin nautintoaineisiin.

"Somepostaukset tuottavat dopamiinin lisääntyessä mielihyvää ja ovat samalla tavalla koukuttavia kuten karkit, mutta moni onnistuu karkkeihinkin kehittämään toimivan suhteen."

5)Tyhjennä mieli

Meditointi on Renille yksi  tärkeimmästä aivojen tehostamiseen liittyvistä keinoista. Hänellä on tapana meditoida noin vartti päivässä.

Katri Saarikivi

"Palautuminen lähtee liikkeelle, kun stressaavat ja mieltä yllyttävät asiat poistuvat päästä. Meditaatio voi treenata pitkäkestoisen tarkkaavaisuuden hallintaa."

6) Älä ylisuorita

Kiireisen arkensa keskellä Ren pyrkii sisällyttämään päiviinsä noin 20 prosenttia tyhjää. Tarkoitus on, että silloin aivot saavat levätä.

Mieli saa vaellella vapaasti vapaasti esimerkiksi siivotessa tai yksin lounastaessa. Tässä kysymys on varautumisesta.

"Koskaan ei tiedä mitä päivässä tapahtuu. Jos kaikki kapasiteetti on jo käytetty, pienikin vastoinkäyminen vie loput energiat", Ren sanoo.

Katri Saarikivi

Tekemättömyys sopivissa määrin on hyväksi. Se  esimerkiksi ruokkii luovuutta.

Siirtymät ovat hyviä hetkiä aivojen leputtamiseen. Saarikivi esimerkiksi pyrkii katselemaan maisemia bussissa, vaikka puhelin polttelisi taskussa.

Silloin muistan, että lapsena 1980-luvulla saatoin vain maata nurmikolla ja tuijottaa taivasta.

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.10.2024, kuvat Pixabay

Elämää maalla 41.

 

Täytän vuoden kuluttua 60 vuotta. Se tuntuu nyt paljolta, vaikka varmaankin, kun on sen ikäinen, sitä ei enää kummoisesti ajattele. Mietin, onko arvoni muuttuneet. Ei oikeastaan 20-30-vuotiaasta.

Henkisiä arvojani on lukemattomia. Muun muassa: jokainen ihminen on yhtä arvokas; on oltava heikompien puolella; ilmastonmuutoksen hillitseminen...Fyysisiä arvojani on muun muassa perhe, muut läheiset, terveys.

Ikääntymisessä on se hyvä puoli, ettei enää ajattele, mitä muut ajattelevat minusta. Se on helpottanut paljon elämää.

Tietty vähän turhamaisena ihmisenä suren tulevaa kasvojen rypistymistä, juonteita ja kimmoisuuden vähentymistä. Vaikka nämä ovat aivan tavallista ikääntymisessä.

Minua luultiin monesti tavallisesti nuoremmaksi, koska kasvoissa ei ollut paljon ryppyjä ja juonteita. Sekin oli varmaan perinnöllistä, vaikka lutraan - jos muistan - myös luonnonkosmetiikkaa: puhdistusaineita, seerumia ja kasvovoiteita. Teen silloin tällöin naamioita. Ensiksi puhdistavaa ja sitten kosteutta ja heleyttä lisäävää. Tyttäreni Veran kuoleman jälkeen vanhenin mielestäni kymmenen vuotta.

En tiedä, onko näistä oikeasti apua, mutta niistä tulee hyvä mieli. En voisi kuvitellakaan, että menisin nuorennusoperaatioihin muun muassa laserhoitoon, botoksiin, hyaroliinihappotäyteaineisiin. Puhumattakaan kohotusleikkauksiin. Kosmetologilla olen käynyt noin 30 vuotta sitten. Uskon, että ulkoileminen ja raikas ulkoilma ovat parasta kasvojenhoitoa.

Terveys on viime aikoina reistaillut. Sain kakkostyypin diabeteksen, joka on diabeteshoitajan mielestä nähtävästi perinnöllistä, koska kolesteroliarvoni ovat loistavat ja verenpaine tavallaan melkein liiankin alhainen. 30 prosenttia diabeteksesta on perinnöllistä.

Nyt kolmen kuukauden jälkeen sokeriarvoni ovat verikokeitten mukaan normaalilla tasolla. Olen siitä hyvin huojentunut. Syön Metforem 500 mg-lääkettä aamuin ja illoin.

Minun ei ole tarvinnut muuttaa ruokavaliota, koska kasvissyöjänä syön jo nyt terveellisesti. Pitäisi syödä viisi kertaa päivässä. Se on ollut vähän vaikeaa, mutta toisaalta hedelmät tai marjat välipaloina sopii aivan hyvin. Syön aamupalan, lounaan ja kevyen päivällisen. Diabetes on elinikäinen sairaus, vaikka voi päästä remissioon, jolloin ei tarvitse syödä lääkkeitä.

Diabeteshoitaja sanoi myös, että jalkojen jokapäiväinen pesu ei ole tarpeellista. Se on silloin hyväksi, jos diabeteksesta on tullut neuropatia. Jalkoja kihelmöi, niissä on tunnottomuutta ja turvotusta ja kipua. Koin jalkojen jokailtaisen  pesemisen, tarkan kuivaamisen -

myös varvasvälit - ja rasvauksen työlääksi. Siitä ei tullut rutiinia.

Tilasin jo hätäpäissäni diabetessukkia. Myös nekään ei ole diabeteshoitajan mukaan tässä vaiheessa tarpeellisia. Ne eivät purista, eikä niissä ole resoria.

Käyn edelleen kuntosalilla. Kävelylenkkeilen kolme kertaa viikossa teillä ja metsässä. Metsä hoitaa muun muassa ahdistusta. Olen nyt kolme vuotta rypenyt ahdistuksessa ja paniikkikohtauksissa. Sain viimein rauhoittavat lääkkeet. Mutta en syö niitä säännöllisesti, etten jää koukkuun. Voin myös hengityksellä vaikuttaa, kun paniikkikohtaus on tulossa. Hengitän kolmeen laskien sisään ja kuuteen laskien ulos ja pidän tauon. Tämä rauhoittaa vagushermoa.

Olisiko minulla kuitenkin vaihdevuosioireilua? Olen ajatellut, että selvisin niistä hienosti ja helposti. Sain yhden tai kaksi kuuman aallon ja hikoilin nukkuessa noin kuukauden. Siitä on jo viisi vuotta. Enpä taida uskoa, että kyse on vaihdevuosista - tai mistä sen nyt tietää. Voiko oireet tulla näin myöhässä?

Psykiatri, jolla hiljattain kävin, antoi diagnooseiksi monien testien jälkeen yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja paniikkihäiriön. Hän määräsi mielialalääkkeet. Hän sanoi niiden alkavan vaikuttaa muutaman viikon päästä. Nyt sitä odotellessa.

Myös ahdistuksesta kärsivä ystäväni sanoi, että nämä lääkkeet tekevät aloitekyvyttömäksi ja laiskaksi. Jos minulle tulee moisia vaivoja, lopetan niiden syömisen. Haluaisin syödä lääkkeitä mahdollisimman vähän.

Onneksi minulla ei ole kaamosväsymystä tai masennusta. Tykkään pimeistä aamuista ja illoista. Niissä on tunnelmaa. Talvi on aivan ok, paitsi säännöllinen pönttöuunien lämmitys tökkii. Vielä sitä ei tarvitse tehdä. Lämmitetään siirrettävillä pattereilla.

Kaivossa vesi on edelleen vähissä ja se haisee ja maistuu kamalalle. Mies tuo töistä talousveden ja järvestä muun. Vaatteetkin voi pestä miehen työpaikalla. Pesen vain nyrkkipyykkiä.

Tiskaaminen on vähän työlästä. Pitää lämmittää talousvettä ja pestä käsin illalla kaikki astiat, mutta tavallaan se on rentouttavaa puuhaa.

Puutyöt jatkuvat. Nyt roudaan kottikärryllä jo valmiita halkoja liiterin ja ulkokatoksen viereen. Mies pinoo niitä nätisti. Minulla ei riittäisi kärsivällisyys siihen. Siksi valitsin roudaamisen, vaikka se on raskaampaa. Selkä on ollut kipeänä, vaikka käyn kuntosalilla. Nyt on jo kiire siinä hommassa, jotta ehditään ennen kovia vesisateita ja talven tuloa.

Puutarhassa olen tehnyt syystöitä. Poistanut perennoista kukkavarret ja kuolleet lehdet, tyhjentänyt kesäkukkien ruukut, vähän haravoinut. Olen kitkenyt kasvimaan ja istuttanut kukkasipuleita. Krookusta ja tulppaaneita.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Vihapuhe

 

Minä olen saanut vihapuhetta kahdelta henkilöltä tai hän saattoi olla sama henkilö. Kun aloitin bloggaamisen, hän kommentoi, että blogi on ihan paska. Vastasin hänelle, että pyyhin paskan pois naamalta ja jatkan matkaa.

Tyttäreni kuoleman jälkeen hän kommentoi muun muassa, että surutyö pitäisi mennä puolessa vuodessa ohi. Ja minä kirjoitan vaan: minä, minä, minä, vaikken  sitä tee asiapostauksissa, joita on blogissani eniten. Vastasin hänelle, ettei hänen kannata lukea blogiani, jos se on hänen mielestä hyvin itsekeskeinen ja huono.

Jos haluaisin toimittajana vihapuhetta osakseni, mistä  kannattaisi kirjoittaa?

Esitän kysymyksen Heidi Holmavuolle ja Sami Salliselle, joiden maalittamista ja vihapuhetta käsittelevä tietokirja Vihainen mieli ilmestyy vielä lokakuussa.

He ehdottavat seuraavia juttujen aiheita: ilmastoasiat tai Elokapina, poliittiset mielipiteet, Gaza, seksuaalisuus ja seksuaalivähemmistöt, huumeiden laillistaminen. 

"Kaikkia näitä ilmiöitä yhdistävä tekijä on se, että niihin liittyy tunteita", Sami Sallinen summaa.

Vihapuheen uhriksi joutuminen ei yllätä, jos työskentelee rikosten parissa tai julkisissa ammateissa, kuten toimittajana, politiikkona, bloggaajana tai somejulkkiksena. Nykyään tilanne on sellainen, että vihapuhetta voi saada osakseen kuka vain mistä vain syystä - mikä tahansa aihe tai asia kun voi herättää tunteita.

"Naisjulkkis voi saada lauman haukkujia kimppuunsa pelkän ulkonäön perusteella", Sallinen sanoo.

"Perusjärjellä varustettu tavallinen ihminen ei pysty edes ymmärtämään, mistä se myrsky milloinkin vesilasiin nousee", Heidi Holmavuo kuvailee.

Nyt kun suuri osa vuorovaikutusta on siirtynyt verkkoon, on Sallisen mielestä syntynyt koulukiusaamista muistuttava ilmiö aikuisten maailmaan. Yhdet kiusaavat ja toiset ovat hiljaa, jotta eivät itse joutuisi kiusatuiksi.

Vihapuhujien kovaääninen joukko on lopulta pieni, ja he saavat vihapuheella suhteettoman paljon harmia aikaan.He ovat monesti huonosti voivia ihmisiä, joita ajaa esimerkiksi epävarmuus, katkeruus tai kateus. He etsivät aina hetkellistä valtaa.

Usein vihapuheeseen kuuluu haukkumista, solvaamista ja uhkailua. Vihapuhuja menee sanoissaan hyvin henkilökohtaisuuksiin.

Tässä kyseessä on henkisen väkivallan muoto. On ongelmallista, ettei yhteiskuntamme suhtaudu siihen samanlaisella vakavuudella kuin fyysiseen väkivaltaan.

"Sen jäljet ovat rankkoja niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisestikin."

Kirjaan on kerätty tarinoita vihapuheen ja maalittamisen uhreilta, ja joukossa on poliisi, politiitkko ja toimittaja, mutta myös huoltoasemayrittäjä ja kuvittaja.

Tarinat kertovat, miten kokonaisvaltaisesti ja haavoittavasti vihapuhe voi vaikuttaa uhriinsa. Vihapuhe voi aiheuttaa henkistä pahoinvointia, pelkoa oman ja läheisten turvallisuuden puolesta, terveydellisiä huolia ja taloudellista tappiota, ja se voi jopa viedä työkyvyn.

Miten kannattaisi toimia, jos joutuu aggressiivisen sanallisen hyökkäyksen kohteeksi? Ensimmäiseksi on tärkeä tiedostaa, ettei henkilökohtauksiin menevä vihapuhe  ole oikeutettua. 

Tähän tilanteeseen ei kannata jäädä yksin. Läheisten, työkavereiden tai muiden sopivaksi katsomiensa ihmisten kanssa kannattaa keskustella ja hakea tukea tarpeen tullen myös ammattilaiselta.

"Oman mielenterveyden, jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta rikosilmoitus kannattaa tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa", Sallinen opastaa. "Se on konkreettinen teko, joka helpottaa omaa oloa. Ja se on merkki kiusaajalle, että asia on mennyt eteenpäin", Holmavuo sanoo.

Tähän tilanteeseen voi vaikuttaa myös se, miten vastaa vihapuheeseen. Jos antaa itsensä provosoitua ja vastaa vihaan vihalla, tilanne ei ainakaan ratkea parempaan suuntaan. Kannattaa siis antaa ensireaktion tasoittua.

"Ihminen ei välttämättä edes pysty pyytämään apua itse siinä tilanteessa, joten on tärkeää, että sitä tarjotaan."

Lähteet: Helsingin Sanomat 12.10.2024, kuvat Pixabay

Toisten ajatusten ja tekojen ylitulkitseminen

 

Mentalisoinnissa eli tulkinnassa kyseessä on taito, jota kuka tahansa voi opetella. Jos ihminen käyttää tätä kykyä, hän asettuu ajatuksissaan toisen asemaan. Hän saattaa pohtia esimerkiksi sitä, mitä toinen ihminen parhaillaan ajattelee tai tuntee ja mistä syystä.

Hyvin mentalisoiva henkilö miettii myös omaa osuuttaan erilaisten tilanteiden kulkuun. Hän osaa muun muassa kyseenalaistaa omia ajatuksiaan ja pohtii sitäkin, miten oma tunnetila näkyy muille omassa käyttäytymisessä.

Mentalisointi parantaa ihmissuhteita juuri siksi, että sen avulla vuorovaikutus toisten kanssa sujuu helpommin.

Enemmän mentalisointia ei ole kuitenkaan parempi. Mentalisoinnilla voi olla kääntöpuolensa hypermentalisointi. Tämä tarkoittaa ilmiötä, jossa ihminen ajautuu toistuvasti ylitulkitsemaan muiden ajatuksia.

Hypermentalisaatiossa ihminen tekee ylitulkintoja esimerkiksi toisen käytöksestä ilman, että ajatusten puolesta ei ole varsinaisia todisteita.

"Jos vaikkkapa kaverin piti tulla kylään, mutta hän sairastuukin, hypermentalisoiva ihminen saattaakin alkaa muistella jotakin mennyttä riitaa itsensä ja kaverin välillä. Hypermentalisoiva osapuoli tulkitsee, että kaveri on edelleen riidasta vihainen ja siksi jättää tulematta kylään, vaikka ei sitä sanokaan."

Hypermentalisointia ovat tiivistettynä kaikenlaiset toisten ajatuksista ja toiminnasta tehdyt tulkinnat, jotka pohjimmiltaan kumpuavat tulkitsijan omista ajatuksista.

Mentalisaatiota on tutkittu psykologiassa paljon. Tutkimuksista on esiin noussut hypermentalisaation ilmiö. Se koskettaa silloin tällöin melkein jokaista.

Esimerkiksi vihastuneena mentalisaatio saattaa niin sanotusti mennä pois päältä. Tällöin ihminen ei kykene laisinkaan miettimään, miltä toisesta tuntuu.

Joillakin on  hypermentalisaatioon eli ylitulkitoihin pysyvämpi taipumus kuin toisilla.

Taipumus ylitulkintoida muita voi kehittyä kasvun myötä eräänlaiseksi selviytymiskeinoksi esimerkiksi silloin, jos kasvuympäristö on tavalla tai toisella turvaton. Ihminen alkaa oppia tulkinnan taitoja jo varhaislapsuudessa. Turvaton kasvuympäristö saattaa altistaa jatkuvalle toisten miellyttämiselle tai muiden mielenliikkeiden arvailulle.

Myönteinen esimerkki hypermentalisaatiosta on vaikkapa rakastuneen ihmisen pohdinta, mitä ihanaa ihastuksen kohde mahtaa itsestä juuri ajatella.

Ylitulkinnat ovat yleensä nimenomaan kielteisiä ajatuksia. Omaa taipumusta ylitulkintoihin ei ole kuitenkaan välttämättä helppo itse huomata.

Ylitulkintoihin kannattaa puuttua, sillä jatkuva ylitulkitseminen aiheuttaa helposti ahdistusta ja ristiriitoja ihmissuhteisiin. Jos itsellä on tapana ryhtyä syyttelemään toisia omien tulkintojen perusteella, riitoja tulee elämään usein lähes väistämättä.

Kaikki eivät lausu ylitulkintoja ääneen. Muun muassa sosiaalisesti ahdistuneet ihmiset eivät usein uskalla kertoa toiselle kielteisistä ajatuksistaan.

Mikäli mieleen tulee tunteikas tulkinta toisen toiminnasta voi opetella kysymään, tiedänkö todella, että tämä ajatus on totta.

"Seuraavaksi voi kysyä mitä todisteita minulla on tulkintani puolesta." 

"On hyväksi opetella sisäistämään ajatusta, ettei toisen mielenliikkeistä koskaan myöskään  tarvitse tietää - ennen kuin muun kanssa niistä on yhdessä juteltu."

"Ylitulkintojen painiskelevan on ylipäänsä hyvä yrittää pysähtyä tietoisesti omien ajatustensa äärelle. Miettiä siis voi, mitä itse tuntee ja toisaalta tarvitsee toiselta juuri nyt sen sijaan, että keskittyy aina vain toisiin."

Lähteet: Helsingin Sanomat 5.10.2025, kuvat taidekeskus Salmelasta

Elämää maalla 40.

 

Tällä viikolla ei ole tapahtunut sen kummempia - paitsi kävin psykiatrilla. Olen pohtinut tätä ahdistustani ja paniikkihäiriötä. En ole löytänyt niihin juurisyytä. Ne tuskin tulevat lapsuudestani. Uskon, että aikuisiän traumat muun muassa monet kuolemantapaukset ovat niiden syy. Ajattelin, että joudunko kantamaan niitä lopun ikäni?

Julkiselle psykiatrille oli kuukausien jono. Niinpä oli pakko mennä yksityiselle. Psykiatri oli keski-ikäinen väsyneen näköinen mies. Hän teki minulle testejä. Puhuttiin. Sain diagnoositkin! Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Sen tietty tiesinkin itsekin. Ei masennusta, psykoottisuutta tai mielialahäiriötä.

Psykiatri kyseli myös minun vaihdevuosista. Todettiin, että minulla ei ole enää mitään oireita. "Sairastin" sitä niin, että yhden kesän kuukauden ajan hikoilin yöllä ja sain yhden kerran kuumia aaltoja. Psykiatri sanoi, että minulla oli helpot vaihdevuodet, mikä on melko yleistä.

Puhuttiin myös minun tyypin2 diabetes-diagnoosista. Se on  pahentanut ahdistustani, mutta psykiatri sanoi, että se on aivan normaalia.

Psykiatri määräsi minulle mielialalääkkeet hillitsemään ahdistusta ja paniikkihäiriötä. Luulin, että niitä käytetään vain masennukseen - mutta ei.  Psykiatrilla käynnistä jäi hyvä olo. Hän oli hyvin inhimillinen, mukava ja pätevä.

Nyt siis on mustaa valkoisella, että minulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Diagnoosit on yleensä läpi elämän kestäviä. Vaikka oireet häipyisivät, diagnoosi pysyy sairauskertomuksessa.

Kaivossa vesi on edelleen vähäistä ja se maistuu ja haisee pahalle. Tiskaan käsin ja pesen nyrkkipyykkiä. Muu pyykki hoituu miehen työpaikalla. Suureksi onneksi. Mies saa myös puhdasta talousvettä työpaikalta. Muu vesi tulee järvestä. Sillä pesen nyrkkipyykin.

Olen nyt lukenut paljon verkosta diabeteksesta. Pitäisi lopettaa koko lukeminen, sillä jotkut jutut kauhistuttavat minua. Etenkin aivohalvauksen riskin suureneminen. Voi hemmetti!

En ole vieläkään saanut jokailtaista jalkojen pesemistä, huolellista kuivaamista ja rasvausta rutiiniksi. Mietin, että jos tekisin sitä joka toinen päivä. Pesen jalat viileällä vedellä, ettei niiden oma rasva vähentyisi.

Minulla oli viikko sitten labrat. Diabeteshoitaja lupasi soittaa niiden tuloksista. Olen odottanut soittoa, kuten hän lupasi. Ei ole tullut. Pitäneekö itse soittaa hänelle.Puhelinnumeroa ei ole. Saisin sen varmaan hyvinvointikeskuksen keskuksesta. No, katsotaan nyt.

Kille-kissimme on nukkunut joka yö kainalossani. Hän ei ole aikaisemmin tehnyt niin. Ikään kun hän lohduttaisi minua. Kissat ja koirat tietävät omistajansa sairauksista. Heillä on sellainen taito. Siiri-kissamme katosi toissa kesänä. Odotan edelleen hänen tulevan kotiin.

Kille on jo 17 vuotta vanha, mutta edelleen pirteä. Sai tänä kesänä saalistettua hiiriäkin. Hän liikkuu edelleen hyvin. Toivon, että hän eläisi ainakin 20-vuotiaaksi. Hän on hyvin nirso ruuan suhteen. Eniten hän pitää tuoreista muikuista, ja meillä on niitä pakasteessa. Ruoaksi pitää olla muuten Gourment-ruokaa. Onneksi Killellä on vielä hyvä ruokahalu ja halu seikkailla ulkona.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Lirahtiko taas housuun?

 

Minulla on ollut lasten syntymästä asti virtsankarkailua, johon riittää pikkuhousunsuoja, koska virtsankarkailu on vain tippoja pissaamisen jälkeen. Olen olevani niin kiireinen, etten malta istua pöntöllä tarpeeksi pitkää aikaa? Välillä olen - kun olen muistanut - tehnyt lantion lihaspohjan harjoituksia. Ehkä joskus vielä Tenat.

Lantiopohjan lihakset voivat olla heikot tai päinvastoin liian kireät.Tähän apu löytyy rakon kouluttamisesta ja vibraattoristakin.

Joka kolmannella yli 45-vuotiaalla naisella on joskus lirahtanut housuun. Ilmiö on siis yleinen, mutta siitä ehkä puhutaan liian vähän.

"Jos virtsankarkarkailu jatkuu pitkään, syy on usein lantiopohjan lihaksissa. Ne tukevat emätintä, rakkoa ja peräsuolta", lantiopohjan fysioterapeutti Anu Parantainen kertoo.

Jos lantionpohjan lihakset ovat heikot tai kireät, ne eivät pysty supistumaan virtsarakon tueksi. Tämän vuoksi pissaa voi lirahtaa esimerkiksi aivastaessa tai hyppiessä. Jos pieni määrä pissaa karkaa näissä tilanteissa housuun, puhutaan ponnistusvirtsankarkailusta.

Myös emättimen laskeuma saattaa aiheuttaa virtsankarkailua, joka kehittyy 5-10 prosentille naisista ikääntymisen myötä, sanoo erikoislääkäri Kia Lampi.

"Yleensä lantion alueen vaivoja voi hoitaa. Ei kannata tyytyä ajattelemaan, että ne vain kuuluvat naisen elämään", Lampi sanoo.

"1)Supista ja rentouta"

Lihasten supistumista voidaan testata selinmakuulla. Etu- ja keskisormi laitetaan emättimeen. Sitten supistetaan lantiopohjan lihaksia sormia vasten - ikään kuin vedettäisiin emätintä ja peräaukkoa kohti napaa. Sormissa tulisi tuntua jännitys ja imu ylöspäin.

Jos imua ei tunnu, voi kertaluontoisesti pissalla käydessään kokeilla, pystyykö katkaisemaan virtsasuihkun ja jatkamaan virtsaamista tämän jälkeen. Tähänkin harjoitukseen tarvitaan lantiopohjan lihasten oikea-aikaista supistamista ja rentouttamista.

Jos supistamisvoima on kateissa, kannattaa varata aika lantiopohjan fysioterapeutille, ja ammattilainen auttaa löytämään lihakset ja antaa ohjeet niiden aktivointiin, rentouttamiseen ja tarvittaessa vahvistamiseen.

2) Lantiopohjan voimatreeni

Lantiopohjan lihasten treenaaminen on ainakin periaatteessa monelle tuttu juttu: emättimen ja peräaukon lihaksia supistetaan ja rentoutetaan välillä nopeasti ja voimakkaasti, välillä pitkäkestoisemmin.

Treeniä tarvitaan viitenä päivänä viikossa vähintään kolmen kuukauden ajan. Sitten harjoittelua jatketaan lihasvoiman ylläpitämiseksi parina kolmena päivänä viikossa koko loppuelämän ajan.

"Harjoituksia voi yhdistää vaikka hampaiden pesuun tai portaiden nousuun. Myös voi testata apteekissa myytäviä emätinkuulia."

Jos lihakset ovat hyvin heikot täytyy myös lantioon kohdistuvaa taakkaa keventää.Tämän vuoksi ylipainon ja erityisesti ummetuksen välttäminen on tärkeää. Kannattaa syödä kuitupitoista ruokaa, liikkua aktiivisesti arjessa ja juoda 1,5-2 litraa nestettä päivässä.

Kun lihaskuntoharjoittelu ei noin 3-6 kuukaudessa auta, vaiva voidaan hoitaa leikkauksella, jossa virtsaputken tueksi asetetaan sulamaton nauha. Virtasputkea voidaan myös hoitaa ruiskutettavalla täyteaineella.

3)"Estrogeenilläkin on osuutta"

Estrogeeni pitää yllä kudosten joustavuutta. Kun se vaihdevuosissa vähenee, voivat lantiopohjan lihakset heikentyä, mikä altistaa lantiopohjan laskeumille ja pakkovirtsankarkailulle, jossa pissihätää ei pysty pidättämään.

Näitä oireita voi yrittää hoitaa paikallisestrogeenivoiteilla, -geeleillä tai -puikoilla. Estrogeenikorvaushoidosta saattaa olla apua.

4)"Liikunta on hyväksi - yleensä"

Kaikki liikunta aktivoi lantiopohjan lihaksia.  Joskus liikuntaharrastukset voivat vähentyä virtsankarkailun vuoksi.

"Lenkille ja tenniskentälle ei välttämättä tee mieli mennä, jos pitää pelätä vahinkoa. Monesti tähän auttaa se, että rakon tyhjentää rauhassa juuri ennen kuin aloittaa treenin", Anu Parantainen neuvoo.

Kun ponnistusvirtsankarkailu on voimakasta tai jos emättimessä on laskeuma, voi gynekologi tai fysioterapeutti suositella välttämään hyppylajeja, pitkiä juoksulenkkejä ja salilla käyntiä. Nämä lajit aiheuttavat painetta lantionpohjaan, joka on jo muutenkin kovilla. Kielto ei ole välttämättä pysyvä, kun lihakset ja tuki saadaan taas kuntoon.

5) "Rakkoa voi kouluttaa"

Pissalla pitäisi käydä 5-8 kertaa päivässä ja enintään kerran yössä."Jos vessassa pitää rampata huomattavasti useammin, kyse voi olla yliaktiivisesta rakosta", sanoo fysioterapeutti Anu Parantainen.

Hiilihappopitoiset limsat ja vedet, kahvi, tee, alkoholi voivat aktivoida rakon toimintaa. Tätä voivat tehdä myös jotkin lääkkeet, voimakkaat mausteet, sitrushedelmät, kiire, jännitys ja kylmä ilma.

Yliaktiiviseen rakkoon saattaa liittyä pakkovirtsankarkailua, jossa pissaa ei pysty pidättämään. Jos tähän liittyy kipua, kirvelyä tai verta virtsassa, kannattaa varata aika lääkärille.

Jos tällaisia oireita ei ole, rakkoa voidaan harjoittaa. Vessassa käymistä yritetään siirtää niin pitkään kuin mahdollista. Pissalla ei käydä varmuuden vuoksi.

Pöntöllä istutaan selkä suorana, ja annetaan rakon tyhjentyä omalla painollaan. Ei pinnistetä tai puristeta.Lantiopohjan lihaksia kannattaa supistaa ennen kuin nousee pöntöltä.

Yliaktiivista rakkoa voidaan hoitaa myös lääkkeillä, sähköstimulaatiolla tai vaikeimmissa tapauksissa botuliiniruiskeilla.

Lähteet: Kauneus&Terveys 10/2024, kuvat omat

Ihastumisen huuma

 

Moni on sitä mieltä, että sen vain tietää, kun kohdalle osuu sytyttävä ihminen. Jos jalat eivät mene melkein alta, ajatellaan helposti, että suhteessa ei tule olemaan latausta tai intohimoa. Liian moni antaa kuitenkin ensireaktiolle liikaa painoarvoa.

Todellisuudessa ensisilmäyksellä rakastuminen ei kerro muuta kuin sen, että toisen kokee ensivaikutelman perusteella primitiivisellä tasolla viehättäväksi.

Psykologi ja psykoterapeutti Hanna Markuksela on kirjoittanut kirjan Parinvalinnan salaisuus - Naiselle joka haluaa kaiken ja vielä enemmän. Tässä jutussa on hänen ajatuksiaan.

Naisporukoissa puhutaan usein siitä, miksi joku ei vastaa viesteihin, miksi hän tekee noin tai näin, tai miksi hän ei lunasta lupauksiaan.

Moni upea nainen, jolla olisi kysyntää, sietää suhteissaan liikaa. Kun toinen on komea, pitkä tai muuta pintapuolista, hän saa hirveästi anteeksi.

Pituutta tärkeämpää on miettiä, onko toisen seurassa turvallinen olo. Turvallinen olo ei tarkoita mitään tunteiden latistunutta meininkiä vaan se tarkoittaa sitä, onko toisen kanssa hyvä olla, jolloin hermosto lepää ja voi olla oma itsensä.

Intuitio ei ole aina oikeassa. Kun on esimerkiksi taipuvainen ahdistukseen tai tottunut varhaisissa kiintymyssuhteissaan siihen, että vanhemman läsnäolo on epävarmaa, saattaa tulkita kaikenlaisen lepatuksen ihastukseksi.

Voi olla kuitenkin vaikea tajuta, että oikeasti onkin ahdistunut, koska toinen ei kommunikoi selkeästi tai tuntuu saavuttamattomalta.

Tutkimusten mukaan ihmiset voidaan saada tuntemaan ihastuksen tunnetta jo niin, että heidät laitetaan pelkäämään ja paikalla on viehättävä ihminen.

Kipinän ja ahdistuksen saattaa erottaa esimerkiksi miettimällä, onko toisen kanssa kiva ja innostunut fiilis.

Vai jännittääkö koko ajan, mitä toinen ajattelee tai meinaa, tai miettiikö, mitä itse voisi vielä tehdä, että tästä tulisi jotain? Yksipuolinen yrittäminen on eri asia kuin suhteeseen panostaminen yhdessä.

"Olen aina ollut elämyshakuinen ja samalla tosi herkkä. Jo lapsena mietin, miksi tykkään katsoa salaa vanhemmiltani kauhuleffoja, vaikka sain univaikeuksia.

Olen joutunut tutkimaan, miten en menisi suhdevalinnoissani vääränlaisen kipinän perässä.

Vaikka toisin uskotellaan, on mahdollista muuttaa sitä, mistä syttyy. Jotkut tarvitsevat siihen pohdiskelua tai psykoterapiaa. Joillekin riittää se, että he pystyvät katsomaan rehellisesti tyyppejä, joihin ovat tunteneet kreisiä vetoa, mutta josta ei ole tullut mitään.

Kun työstää traumojaan tai ahdistustaan, alkaa syttyä siitä, että toinen piti sanansa tai että hänen kanssaan oli syvä keskusteluyhteys."

Lähteet: Kauneus&Terveys 8/2024, kuvat Pixabay