keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Jäähyväiset Serefina-kissamme


Nyt on suuri suru. Ja se vie aikansa. Eläinlääkäri ei suostunut enää uusimaan pahasti nivelrikkoisen Serefina-rouvan kipulääkereseptiä. Serefinalla oli myös kasvaimia mahassaan. 

Eläinlääkäri sanoi puhelimessa, että hän huolehtii myös eläinsuojelullisista asioista, ja että teidän kissa pitää nyt lopettaa. "Näin sen syksyllä, kun olitte vastaanotolla kissan ripulin vuoksi. Kissa ei ollut enää voimissaan." Hän puhui  jotenkin julmasti ,ja aivan kuin kysymyksessä olisi ollut arjen pikkujuttu. Mutta toisaalta tämä eläinlääkäri on kokenut ja hyvä työssään.

Pidin Serefinaa autossa sylissäni ja tunsin miten laihaksi hän oli käynyt. Itkin. Itken.


Hautasimme Serefinan Claudi-koiran viereen ison kuusen varjoon. Siinä kauniissa paikassa on hyvä levätä. Peittelimme hautakummun kuusenoksilla. Mies  tekee aina puiset  ristit edesmenneille lemmikeille.

Hyvästi jää rakas Serefina. Sinä olit hyvä tyyppi ja kaveri ja olit kovaääninen ja puhelias ja sinun maukuminen kuului alakerrasta yläkertaan asti.

Olit aika usein kärttyinen ja pahalla tuulella. Sinä nyt vain olit sellainen pessimistiluonne.



Olit herkkusuu ja söit paljon. Rakkain ruokasi oli katkaravut.  Nuoletit Kille-kissalla itsesi. Kille oli ikään kuin rouvan palveluksessa.

Ikävä on kova. Kaipaamme koko perhe sinua. Mutta pääsit pois kivuistasi. Sinä olet nyt autuammilla metsästysmailla, ja ehkä vielä tapaamme siellä.  

 


tiistai 21. tammikuuta 2020

Harmaantuminen



Minulla ei ole vielä harmaata hiuksissa. Harmaantuminen on melko perinnöllistä. Isäni kuoli niin varhain, että hänen hiuksistaan on vaikea sanoa mitään. Äitini kuoli 60-vuotiaana eikä hän ollut harmaantunut. Jotakin hyvääkin olen perinyt.

Harmaa tukka on ollut nuorillakin viime vuosia muotia, mutta vanhemmille ihmisille se voi olla suuri suru. Moni nainen värjääkin harmaat piiloon.

Perimä vaikuttaa harmaantumiseen eniten. Omien vanhempien hiuksista voi melko suurella todennäköisyydellä ennustaa oman harmaantumisen.

Samalla tavalla kuin ihossa jokaisessa hiustupessa on melanosyyttisoluja, jotka tuottavat väripigmenttiä. Ihossa pigmentaatiota tapahtuu koko ajan, mutta hius uusiutuu 3-5 vuoden sykleissä. Tämän jälkeen hius irtoaa ja uusi hius pitää "rakentaa" uudelleen.

Jokaisen geeneihin on koodattu tietty määrä hiussyklejä, kunnes pigmenttejä tuottavien solujen toiminta heikentyy ja lakkaa.



Jos harmaantuu hyvin nuorena, kannattaa etsiä syy. Syy voi olla huonoissa elintavoissa, voimakkaassa stressissä, tupakoinnissa. Syynä voi olla myös varastoraudan pieni määrä.

Miksi toiset saa harmaanuttuaan vitivalkoisen ja toiset tummanharmaan tukan? Kun hiuksissa ei ole enää pigmenttiä, hiuksista tulee läpikuultavat tai valkoiset. Näemme itse asiassa hiusten suomukerroksen värin.



Sitä on kahta tyyppiä: hopeanvalkoinen ja teräksen harmaa. Samassa päässä voi olla vain yhtä tyyppiä. Suomukerroksen värin määräävät geenit. Myös hiusten luonnollinen väri vaikuttaa siihen, miten harmaa sävy erottuu. Auringon valon ja tupakoinnin vuoksi sävy voi olla jopa kellertävä.

Kun hius harmaantuu, se kasvaa harmaana tyvestä saakka. Se ei muuta väriä kesken kasvukauden. Yhdessä yössä harmaantuminen on uskomustietoa tai tätä ilmiötä ei osata vielä selittää tieteellisesti.



Sanonta harmaiden hiuksien saamisesta huolen tai stressin seurauksena voi sen sijaan olla totta. Kova stressi voi harmaannuttaa ennen aikojaan. Tämä johtuu oksidatiivisestä stressistä eli solujen hapettumisesta. Se tuhoaa väriä tuottavia melanosyyttejä karvatupessa.



Naiset ja miehet alkavat saada harmaita hiuksia suunnilleen samanikäisinä. Naiset värjäävät harmaat piiloon miehiä useammin.
Miksi miesten harmaantumista pidetään charmanttina, naisten lähinnä surullisena? Viestiikö harmaus hedelmällisen iän loppumisesta? Harmaantuneille miehille on myös sana silver fox eli hopeakettu, joka liitetään viriiliyteen ja seksikkyyteen. Naisille vastaavaa sanaa ei ole. Miten olisi platinum goddes? Hopeanharmaa platina on arvokas, sitkeä ja luja - kuten moni nainenkin.





Lähteet: Kauneus&terveys 4/2019, kuvat Pixabay, Pexel

maanantai 20. tammikuuta 2020

Tulin vihaiseksi



Tulin toooosi vihaiseksi siitä, että naisten ja miesten työtuloissa on yhä suuri ero. Tutkijat ovat vertailleet tekniikan ja terveysalan saman  koulutustason suorittaneita naisia ja miehiä, ja naisten työtulot osoittautuivat huomattavasti alhaisemmiksi.

Kun vertaillaan esimerkiksi insinöörin ja sairaanhoitajan palkkaa, miesinsinöörin tulot olivat 40-vuotiaana 14000 euroa suuremmat. Sairaanhoitajan tulot kuntasektorilla jäivät 70 prosenttiin insinöörin palkasta.


Monesti palkkakeskusteluissa viitataan miesten tekemään suurempaan työmäärään, mutta se selittää eroja vain jonkin verran.

Vaikka miehet tekevät tutkimuksen perusteella enemmän työtunteja, erot ovat niin valtavia, että ne antavat tutkijoiden mukaan viitteitä systemaattisesta  palkkasyrjinnästä.


Naisen euro jää yhä 84 senttiin. Naisten palkoissa on  historiallisia jäänteitä siitä, naisille on ollut tapana maksaa pienempää palkkaa. Tämä on ollut vakiintunut käytäntö. Ja on edelleen!



Lähteet: Helsingin Sanomat 13.1.2020, kuvat Pixabay

   

perjantai 17. tammikuuta 2020

Olen pätkäpaastolla



Erilaisia pätkäpaastoja on monia. Yksi suosituimmista on paasto, jossa ei syödä illalla, yön yli  ja aamulla yhtäjaksoisesti 14-16 tuntiin ja aterioidaan sitten 8-10 tunnin aikana, ei tietenkään, huh heijaa, yhtäjaksoisesti, vaikka tuosta ilmaisusta voisi niin luulla. 

Kokeilen nyt tätä pätkäpaastoa. Olen syönyt sen mukaan kuusi päivää ja olen laihtunut, mutta laihdutukseni on kestänyt vasta kaksi viikkoa, ja laihduin myös ensimmäisellä viikolla ennen pätkäpaastoa. Yhteensä olen laihtunut kaksi kiloa. Minulla on aika paljon ylipainoa, painoin 81 kiloa, olen 170 senttiä pitkä. Jos on kunnolla ylipainoa, ensimmäiset kilot laihtuu nopeasti. Sitten laihdutus käy vaikeammaksi.


  Tämä on melko pieni päivällinen. Vatsani on tottunut papuihin ja hapankaaliin. Olen          syönyt niitä
  koko aikuisikäni. Kuvassa papukastike, hapankaali ja tomaatti. Keitän itse pavut ja teen     tulisen
  kastikkeen.

Helposti innostuvan ihmisen alkuinnostukseni voi  myös lopahtaa.  Nyt koohotan. Ja pitää  etenkin pystyä pitämään saavutettu paino myös laihdutuksen jälkeen. Se on mahdollisesti muutaman kuukauden päästä edessä. Tavoitteita näillä näkymin riittää tässä asiassa...


   Aamiainen.

Syön päivällä kolme kertaa.  "Aamiaisen", pitäisi ehkä sanoa, että  päivän ensimmäisen ruuan; kohtuullisen, proteiinipitoisen päivällisen ja  iltapalan. En laske kaloreita vaan syön nyt vain tavanomaista vähemmän, mutta kuitenkin monipuolista kasvisruokaa ja lisäksi paljon puolukkaa piimäpohjaisena smoothiena tai puuron kanssa. Puolukkasmoothien makeutan banaanilla,  lisään myös mustikkajauhetta. Puuron puolukat makeutan stevialla.


               Runsaasti puolukoita puurossa

Olen nyt myös syönyt kananmunan, jos on tullut sietämätön, kestämätön, ekstrasupermaxitupla kova nälkä, vaikka olen kasvissyöjä. Yleensä yksi kananmuna on päivässä riittänyt. Tai sitten hedelmän, yleensä appelsiinin, olen syönyt välillä korventavaan nälkään. Lisäksi mindfullnessilaisesti syön hyvin tietoisesti silloin, kun syön. Näin ei tarvitse syödä liian paljon, vaikka on nälkä. Olen myös vuorollaan antanut nälän ajatuksen ja tunteen tulla, ja olen tarkastellut niitä. Ja yrittänyt päästää irti.



   Puolukkasmoothie.


Uskon  - kuitenkin vielä lyhyen kokemuksen jälkeen -, että tämä pätkäpaasto ja laihtuminen perustuu voimakkaasti vaihtelevalle aineenvaihdunnalle. Tavallisessa paastossa aineenvaihdunta pysyy vakaampana. Tässä se heilahtelee enemmän.Aineenvaihdunta havahtuu aamiaiseen, ja ikään kuin herää pitkästä levosta hyvin tehokkaasti proteiinipitoiseen päivälliseen.



Öisin paaston aikana elimistö saa levätä, ja aineenvaihduntakin käy hitaalla. Minä siis uskon näin tästä paastosta. Eli kirjoittamani ei perustu tieteelliseen, koeteltuun, tutkittuun tietoon vaan  mielipiteeseen ja uskoon, uskomukseen.

Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, eli aineenvaihdunta käy tavallista hitaammalla - itse asiassa yleensä hyvin hitaalla -,  syön  siihen tyroksiinilääkitystä ja  vajaatoiminta on  vaikea ja erittäin haasteellinen laihdutuksen kannalta. Paino ei putoa lainkaan kevyellä laihdutuksella. Tai pitämällä ateriavälit säännöllisinä ja syömällä neljän tunnin välein. 



Paasto ei tunnu kauhean , kauhean vaikealta, kun en ole nykyisin aamunälkäinen. Se sujuu. Ainakin jotenkin. Onhan siinä tietenkin  aika kaamea nälkä etenkin illalla ja aamullakin. Mutta jos aion pitemmän aikaa tämän pätkäpaaston noudattaa, nälkään on vain totuttava. Kaipa elimistö  tottuu siihen ajan kanssa. Tottuuhan se niin moneen muuhunkin asiaan. Ja voi itku,  minulla on vielä vihainen tai hermostunut olo, kun verensokeri on alhaalla. No, näillä mennään.



Olen ollut myös joskus keväisin nestepaastolla viikon. Ja voin sanoa, että pätkäpaasto on paljon helpompi. Tavallisella paastolla minulle tulee hirveä pääkipu toisena päivänä ja olo on hyvin heikko. Vasta neljäntenä päivänä pääkipu hellittää, ja olo alkaa tuntua kevyeltä ja hyvältä. Juuri tuon pääkivun takia en paastoa kuin vain keväisin.

Suosituimpiin pätkäpaastoihin kuuluu myös 5-2-paasto. Siinä syödään normaalisti viiden päivän ajan, mutta kahtena päivänä vähennetään syömistä neljäsosaan normaalista.



ADF-paastossa (alternate-day fasting) ei syödä lainkaan 36 tunnin aikana, minkä jälkeen 12 tunnin aikana voi syödä miten vain.

Pätkäpaastolla on uskomattoman paljon terveysvaikutuksia ja se myös laihduttaa, jos jaksaa paastota jaksoissa pidempään, eikä syö valtavia määriä sinä aikana, kun voi syödä normaalisti.

Vasta viime vuosina paastoa on alettu tutkia kunnolla ihmisillä. Aiemmissa eläinkokeissa on saatu näyttöä siitä, että paasto uudistaa elimistöä, edistää terveyttä ja saattaa jopa pidentää elinikää.



Paasto aktivoi ketoosia ja autofagiaa. Ketoosissa elimistä alkaa polttaa omaa rasvaa. Autofagia on kehon sisäinen kierrätysohjelma, joka siivoaa kuonaa ja turhia aineita pois soluista.

Paasto myös parantaa sydämen terveyttä ja vähentää sydämen vajaatoiminnan ja sepelvaltimotaudin riskiä.

Vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen mukaan pätkäpaasto voi laihduttaa, tasata verensokeria, lievittää tulehdustilaa, parantaa muistia ja hidastaa ikääntymistä.



Erityisesti ADF-paastoa on tutkittu. Se pienensi tutkittavien painoindeksiä, paransi vartalorasvan koostumusta ja alensi kolesterolia. ADF-paastossa tutkittavat kevenivät keskimäärin 3,5 kiloa kuukauden aikana. Tästä paastosta ei tullut mitään haittavaikutuksia kuuden kuukauden jälkeenkään.

Paastoa pitäisi tutkia vielä lisää. Se ei sovi ihmisille, jotka syövät lääkkeitä diabetekseen, verenpaineeseen tai sydänsairauteen. Paastoa ei myöskään suositella hyvin vanhoille ihmisille, syömishäiriötä sairastaneille ja vaikeasti ylipainoisille.

Hyvää viikonloppua kaikille!








Lähteet: Helsingin Sanomat 30.12.2019, kuvat Pixabay, omat

torstai 16. tammikuuta 2020

Miten tukea alakuloista?



Olen kirjoittanut tästä aiheesta ennenkin, mutta minun mielestäni tämä on tärkeä aihe. On myös sanonta: "Hädässä ystävä tunnetaan." Pahinta mitä alakuloiselle voi tehdä, on karttelu. Kun ihmisellä on vaikea elämäntilanne, todelliset ystävät jäävät häntä tukemaan.

Alakuloisuus ei ole valinta. Sitä ei voiteta asenteen avulla, kuten älä suotta murehdi, semmoista elämä on, kaikilla on joskus raskasta.

Psykoterapeutti Maaret Kallio sanoo, että on ankaraa ja kapeakatseista sanoa, että kaikki on itsestä kinni. Kun viilaat asenteen kuntoon ja tsemppaat, mieliala kyllä nousee.

Kannattaisi muistaa, että täällä voi kenelle tahansa käydä miten vain. Siksi ei pidä koskaan ajatella, että jos minä olisin masentunut tai alakuloinen, en kyllä musertuisi. Masennus ei ole koskaan oma päätös.


Reippautta ihaillaan. Meillä on vahva yksin pärjäämisen kulttuuri. Mielen taidoista, esimerkiksi masennuksesta toipumisessa, on alettu puhua asenneasiana, sisuna tai  yksilöllisenä kykynä. Pahimmillaan tsemppipuheesta tulee ase, jolla alakuloista on helppo syyllistää. Ajatellaan, että häneltä puuttuu elämänhallinta, tai että hän ei ota vastuuta itsestään. Mutta kukaan ulkopuolinen ei voi kuitenkaan tietää, mitä toinen käy läpi. Tuomitsemaan ei pidä lähteä.

Masennukseen vaikuttaa myös elämänhistoria. Kaikilla ei ole yhtä hyviä eväitä vaikeuksien voittamiseen. Osa on saanut isoja kolhuja, mutta sinnitellyt hienosti, kunnes pieneltäkin tuntuva asia vie suojauksen. Maaret Kallio sanoo: "Vihaan sanontaa, että vastoinkäymiset vahvistavat! Se sisältää ajatuksen, että toipuminen on pelkkä yksilön valinta."


Masennuksessa ihmiset eivät tarvitse neuvoja, vaan sitä että joku kuuntelee. Usein ajatellaan, ettei se riitä, vaikka juuri se riittää.

Olemme pohjimmiltaan laumaeläimiä, ja muiden tuki on aivan ykkösasia. Pahinta on yksin jääminen ja liioiteltu positiivisuus, sitä ei tarvitse kukaan.

Masentuneelle on parasta tarjota konkreettista apua. Esimerkiksi kaupassa käyntiä, siivousapua ja murheiden läsnäolevaa kuuntelemista. Aina ei tarvitse sanoa mitään. Tai voi sanoa, että minä en tiedä mitä sanoa.


Yleensä alakulo väistyy jossakin vaiheessa kuten muutkin tunteet. Tutkimuksissa eniten onnellisuutta raportoivat ne, jotka osaavat tuntea kaikkia elämään liittyviä tunteita.





Lähteet: Hyvä terveys 1/2020, kuvat omat

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Väsymys ja stressi voivat lihottaa helposti




Harva asia lihottaa yhtä helposti kuin stressi ja väsymys. Ihmiset eivät usein ajattele tätä, kun ryhtyvät juhlapyhien jälkeen laihduttamaan. Dieetillä vahditaan vain ravitsemusta ja liikuntaa. Tässä mennään monesti vikaan.

Fiksumpaa olisi miettiä, pystyykö arjessa pitämään kiinni laihdutuksesta ja terveellisistä elämäntavoista. Kiireessä ja väsyneenä se on vaikeaa.



Tätä asiaa on tutkittu. Erään tutkimuksen mukaan huonosti yönsä nukkunut koeryhmä söi seuraavana päivänä  yli 400 kilokaloria enemmän kuin ne, jotka olivat nukkuneet hyvin.

Tämän uskotaan johtuvan siitä, että väsyneenä nälkähormoniksi kutsutun greliinin taso nousee. Tämä saa ihmisen himoitsemaan nopeita hiilihydraatteja kuten sokeria.



Ruokahalun lisäksi väsymys voi myös vaikuttaa muihinkin asioihin: väsyneenä ihminen syö todennäköisesti epäterveellisemmin. Vain harva jaksaa väsyneenä kuntoliikuntaa.

Seuraavat asiat vaikeuttavat painonhallintaa:

Jo pari lasia viiniä muuttaa syömistä
Alkoholi on huomaamaton lihottaja. Se ei aiheuta kylläisyyden tunnetta, ja siitä saatu energia tulee kuin varkain.

Alkoholi lisää nälän tunnetta. Se rentouttaa, ja ihminen tekee usein painonhallinnan vastaisia päätöksiä. Ja vain harva lähtee viinilasillisen jälkeen lenkille.

Projektiajattelu ei sovi laihduttamiseen
Jos esimerkiksi ylimääräiset kilot ovat syntyneet 20 vuoden aikana, niistä ei pääse eroon kolmessa kuukaudessa. Ainakaan pysyvästi.















Jos haluaa, että paino putoaa pysyvästi, elämäntapojen tulee muuttua siten, että uusiin tapoihin voi sitoutua pysyvästi. Harva jaksaa noudattaa tiukkaa dieettiä muutamaa kuukautta enemmän.

Vuosi on hyvä aikajänne painonpudotukseen. Uusista elämäntavoista muodostuu rutiineja, ja aineenvaihduntakin ehtii tottua muutoksiin. Liian nopea painonpudotus saattaa sotkea aineenvaihduntaa niin, ettei se toimi enää yhtä tehokkaasti kuin ennen tiukkaa laihdutuskuuria.



Pelkkä liikunta ei pudota painoa
Liikunta yksin ei  vaikuta merkittävästi painoon. Jos tavoite on pudottaa painoa, aluksi on tärkeää huolehtia riittävästä unesta ja terveellisestä tuokavaliosta. Tämän jälkeen voi alkaa lisätä liikuntaa. Jos alkaa harrastaa liian vaativaa liikuntaa, voi into lopahtaa kesken. Kohtuus kaikessa.



Itsensä soimaaminen ei auta
Suurin syy siihen, että ihmiset epäonnistuvat painon pudotuksessa ei ole kuitenkaan yksikään aiemmin mainittu asia. Todellinen syy on nykyaikaisessa elämäntavassa.

Elämme edelleen kivikautisessa kahossamme, joka on sopeutunut pärjäämään oloissa, joissa ruokaa on liian vähän ja liikuntaa paljon.

Nykyisin ruokaa on kuitenkin tarjolla valtavasti, ja liikkuminen on vähentynyt.

Elämme lihavuutta tuottavassa kulttuurissa, eikä yksilöiden syyttäminen lihavuudesta auta ketään laihtumaan.





Lähteet: Helsingin Sanomat 24.12.2019, kuvat Pixabay


tiistai 14. tammikuuta 2020

Lukeminen on piintynyt tapani



Opin lukemaan 4-vuotiaana, ja siitä asti olen lukenut. Kotona ei ollut kirjoja, vain sanoma- ja aikakauslehtiä, joista opin lukemaan naapurin tytön opetuksella.  Mutta onneksi oli kirjasto. Pienelle tytölle kuin aarrekammio.


Suorastaan rakastan lukemista ja kirjoja. Lukiessani pääsen toiseen maailmaan, toiseen todellisuuteen, kirjailijan mieleen. Kirjailijan mieli mielessäni on toisaalta hyvin intiimi kohtaaminen. Luen herkkyydellä ja kunnioittaen kirjailijaa.




Luen yleensä iltaisin ainakin kolme tuntia. Pysähtelen, selailen taaksepäin, viivyn kirjassa. Nautin merkitysten, tekstin rakenteen ja  sisällön pohtimisesta. Rentoudun, ja uni tulee hyvin aikanaan.


Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen tuottaja Jukka Petäjä kirjoittaa riemullisesti lukemisesta. Lukeminen on väline määrittää oma paikkansa maailmassa. Se toimii moraalisena, kognitiivisena ja humaanina kompassina, joka auttaa lisäämään erilaisuudensietokykyä.



Lukeminen kasvattaa myös toisenlaisten maailmojen tuntemista, historiantajua, psykologista silmää, keskittymiskykyä ja valmiutta kielelliseen erittelyyn. Nämä luovat perustan henkiselle kehitykselle. Identiteetti ei ole koskaan valmis.




Petäjän mukaan lukeminen on vastavoima ajalle, jonka ihanteiksi tai normeiksi ovat tulleet meteli, visuaalinen sälä, narsismi ja kollektiivisen hyväksynnän tai paheksunnan hakeminen.


Kirja ei ole valmistuote, joka takaisi somelle tyypillisiä pikavoittoja. Lukeminen vaatii asennetta ja aikaa. "Se edellyttää heittäytymistä, antautumista, syventymistä, hautautumista, sukeltamista, haltioitumista, eläytymistä, paneutumista, omistautumista ja uppoamista."






Lähteet: Helsingin Sanomat 3.1.2020, kuvat omat