Ylpeästi tunnollinen

Terveys.fi:n kyselyn mukaan 80% vastaajista piti itseään tunnollisina. Tunnollisuudella on usein kielteinen kaiku. Tunnollisia pidetään suorittajina, kiltteinä tyttöinä, jotka eivät osaa vetää omia rajojaan. Tunnollisuus yhdistetään neuroottisuuteen, perfektionismiin, jotka uuvuttavat tunnollisen.

Kyse on kuitenkin muusta. Nimittäin arvoista. Tunnollinen tuntee omat arvonsa ja haluaa tehdä itselleen tärkeät asiat hyvin. Tunnollisen vastakohta ei ole rento vaan välinpitämätön. Se, että asiat eivät ole tärkeitä eikä niistä haluta ottaa vastuuta.

Seuraavaksi tunnollisuuden hyviä puolia.

Tunnollinen pysyy varmemmin terveenä

Tunnollisuus ennustaa keskimääräistä pidempää elinikää ja alhaisempaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen ja muihin kroonisiin sairauksiin.

Jos on aivan liian kiltti, taustalla on yleensä jokin muu asia kuin tunnollinen luonne, esimerkiksi läheisriippuvuus. Uupumus ei kosketa vain tunnollisia vaan ympäristöllä on suuri merkitys, ja siksi myös vähemmän tunnolliset voivat uupua.

Jos tunnollisuus on liiallista ja ulkoa päin ohjautuvaa, uupumisriski kasvaa. Voi kysyä itseltään, onko minulla pakonomainen tarve suorittaa vai saanko iloa siitä, että teen asiat hyvin? Hälytysmerkki voi olla se, jos monesti turhautuu muiden toimintaan. Jos joku toinen ei hoida asioita samalla tavalla kuin tunnollinen, se voi tuntua epäreilulta tai suorastaan henkilökohtaiselta loukkaukselta.

Tunnollinen pärjää töissä hyvin

Tutkimusten mukaan tiedetään, että tunnollisuus ennusta persoonallisuudenpiirteistä parhaiten koulutusta ja menestystä töissä. Kaikki tunnolliset eivät ole samanlaisia, esimerkiksi sillä, kuinka sosiaalinen, tasapainoinen tai ujo on, ei ole tekemistä tunnollisuuden kanssa.

Jostakin syystä moni ajattelee, että tunnolliset ovat kilttejä ja jotenkin lammasmaisia ja noudattavat muiden vaatimuksia. Mielikuvat saattavat johtua siitä, että impulsiivisesti toimivat ihmiset ovat usein värikkäitä hahmoja.

Tunnollinen saa asioita aikaan

Tunnollinen ihminen pitää kiinni päämääristään ja lupauksistaan. Itsekontrolli on yksi tunnollisuuden tärkeimmistä osa-alueista. Tunnollinen sitoutuu päätöksensä pitkäkestoisiin seurauksiin, eikä anna impulsseilleen valtaa. Tunnollinen saa asioita aikaan.

Tunnollinen keskittyy ratkaisuihin

Vaikka tunnolllisuus ja uupumus liitetään mielellään toisiinsa, tunnollinen ei automaattisesti vaadi itseltään liikaa. Hän pystyy ratkaisemaan ongelmia.

Ratkaisukeskeinen tunnollinen pystyy sopeutumaan vastoinkäymisiin ja muuttamaan suunnitelmaa. Perfektionisti tai itseltään liikaa vaativa on taasen usein joustamaton eikä pysty helposti sopeuttamaan käytöstään, ajatuksiaan ja tunteitaan muuttuviin tilanteisiin.

Lähteet: Kauneus&Terveys 5/2021, kuvat Pixabay

Surutyöni 74.

 

Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen tammikuun alussa. Hän oli terve ja kuntoili paljon. Kuolinsyytutkimuksissa ei löytynyt syytä kuolemaan. Mahdollisin syy on sydämen rytmihäiriö. Teen surutyötä.

Minä olen nyt saalistanut sienimetsässä suppilovahveroita. Minulla on vain yksi tuttu paikka, jossa niitä kasvaa paljon. Kaksi hyvää suppilovahverometsää on  avohakattu. Harmittaa. 

Olen ajellut autolla etsien kuusimetsiä  ja mennyt niihin sitten tarkastamaan tilannetta. Vielä en ole eksynyt, olen kulkenut polkuja ja metsäautoteitä pitkin ja kolunnut lähimetsiä. Minulla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa. Verallakaan ei ollut. Kun sienestimme yhdessä, eksyimme silloin tällöin. Me sählääjät.

Istutin kukkasipuleita: krookusta, narsissia, hyasinttia, pikarililjaa ja tulppaaneja yhteen oven vieressä olevaan penkkiin. Kukkien lisäksi siinä kasvaa karviainen, mustaherukka, kaksi rhodoa. Penkki on siis hyötykasvi- ja kukkapenkki. Ja tulee taas lohduttamaan minua surussani varhain kukkivin kasvein.

Mutta en tiennyt, että penkki on myös kissojen vessa. Aluksi ihmettelin miksi sipuleita on noussut maasta. Työnsin niitä uudelleen multaan. Sitten satuin näkemään, kunka Kille-kissa kaivoi maata ja pissasi. Kukkasipulit lentelivät hänen kuopiessaan maata. Noh,  huolehdin sipulit multaan sitten, kun säät kylmenevät.

Käänsin kasvimaan ja huomasin mieheni kaataman pajun ja kaksi kuusta, jotka olivat kasvimaalle menevän polun tukkeena. Niistä saisi polttopuita karsimalla oksat pois ja sirkkelöimällä. Pyysin mieheltä vesurin, jotta voin karsia puut. Mies ei sitä antanut, koska kuulema olen niin tumpelo, että sivaltaisin vesurilla jalkaan. Minun mielestä naurettavaa, mutta valitettavasti totta.

Olen tehnyt jo kaksi kertaa sienipiirakkaa. Niin hyvää, ettei yksi pala riitä. Kuvassa heinäkin piirakassa. Tuo kai aromia...Tai on kärsimättömän sienen siivoojan syytä.

 

Esivaihdevuodet voivat alkaa jo nelikymppisenä

 

Minä en tiedä, onko minulla esivaihdevuodet tai itse vaihdevuodet. Tämä on sekava juttu. Gynekologin monipolvisesta selityksestä tämä ei oikein selvinnyt. Ymmärsin ehkä kuitenkin sen, että minulla ei ole vaihdevuodet, koska munasarjoissa on toimintaa. Toisaalta minulla ei ole ollut varsinaisia esivaihdevuosien oireita. Väsymystä ja mielialan heittelyä on ollut, mutta ne kuuluu oikeastaan aivan tavalliseen elämään. 

Granaattiomena on joittenkin lähteiden mukaan paras kasviestrogeenin lähde. Olen juonut granaattiomenamehua vuosikausia. Ehkä siksi minulla ei ole selviä esivaihdevuosien oireita.

Esivaihdevuodet voivat oireilla lyhentyneenä kuukautiskiertona ja voimakkaana mielialan laskuna ennen kuukautisia.

Esivaihdevuodet alkavat 5-7 vuotta ennen menopaussia eli ne voivat alkaa jo nelikymppisenä.  Kuukautiset tulevat vielä, mutta kuukautiskierto muuttuu epäsäännölliseksi.

Aluksi kuukautiskierto lyhenee, mutta myöhemmin estrogeenin ja keltarauhashormonin vähenemisen takia se pidentyy.

Monet esivaihdevuosia elävät kokevat muutoksia mielialassaan. Useimmiten alakuloa ja masennusta. Kun keski-ikäinen nainen tulee lääkärille masennusoireiden takia, pitäisi aluksi mitata ennen masennuslääkkeitten määräämistä estrogeeni- ja keltarauhashormonien arvot.

Pms-oireiden voimakkuus vaihtelee paljon eri naisten välillä. Niihin voi kuulua esimerkiksi rintojen arkuutta ja turvotusta, mielialan laskua, ärtyneisyyttä ja ahdistusta. Esivaihdevuosissa Pms-oireet tulevat voimakkaampina. 

Mielialaoireiden takana voi olla muitakin syitä hormonitoiminnan lisäksi. Hyvin merkittävä syy on se, jos herää monta kertaa yössä. Se johtaa väsymykseen ja lisää ärtyneisyyttä ja mielialan laskua.

Esivaihdevuosien hyvä hoito riippuu yksilöistä ja oireista. Jos elämänlaatu kärsii kuumien aaltojen tai unihäiriöiden vuoksi, tutkitusti tehokkain hoito hormonikorvaushoito.

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.9.2021, kuvat Pixabay

Surutyöni 73.

Rakas Vera tyttäremme kuoli yllättäen tammikuun alussa. Hän oli terve ja kuntoili paljon. Kuolinsyytutkimuksissa ei löydetty syytä kuolemalle. Mahdollisin syy on sydämen rytmihäiriö. Teen surutyötä.

Minun elämäni on ollut melkoista hiljaiseloa. Osittain koronan takia. Kaipaan, voi kuinka paljon kaipaankaan Veraa.

Ystävä kutsui kylään.  Minäkin halusin nähdä häntä. Meiltä on matkaa kirkonkylän keskustaan 20 kilometriä. Niinpä taitoin matkan autolla.

Jo ennen lähtöä minulla oli vähän ahdistunut olo. Osittain siksi, etten ole viime aikoina ajanut autoa. Se yleensä jännittää nykyisin Veran kuoleman jälkeen. Lähdin kuitenkin matkaan.  

Autoa ajaessa ahdistus kasvoi.  Keskityin täysin  ajamiseen, mutta keskittyminen ei poistanut ahdistusta. Monesti minua auttaa, jos meditoin ja keskityn yhteen asiaan.

Sitten tein hengitysharjoituksia. Hengitin sisään ja pidätin hengitystä 30 sekuntia, sitten uloshengitys. Yritin myös syvähengitystä hengittäen nenän kautta ja laskien sisäänhengityksellä kolmeen ja uloshengityksellä kuuteen. Ei auttanut. Perhana, ei mikään auttanut.

Kun pääsin keskustaan ja ystäväni asuinalueelle, olin paniikissa ja toinen puoli päästäni puutui. Menin soittamaan ovikelloa väärälle ovelle, väärään rivitaloon. Oli soitettava kaverille ja kysyä, missä talossa hän asuu.

Mielessäni olivat paniikin kovalla vauhdilla pyörivät, kieppuvat hyrrät ja koko ajan sirisevät, muuttuvat geometriset kuviot. Pulssi oli korkea, ja sydän hakkasi. Oksetti. Ajattelin kuolevani.

Kaverini tietää minun ahdistukseni ja paniikkikohtaukset. Samoin Veran kuoleman sanoinkuvaamattoman surun. Aluksi makasin sohvalla. Asetelma oli kuin psykoanalyysissa. Kaveri istui vieressä pääni puolella. Noin puolen tunnin kuluttua paniikkikohtaus hellitti jonkin verran, ja pystyimme juomaan kahvia ja juttelemaan. Juttua riitti. Noin parin tunnin päästä lähdin ajelemaan kotiin päin. Paniikki oli poissa. Suru ei. Ei koskaan.

Ruokariippuvuus

  

Minulla on nyt tyttäreni kuoleman jälkeen tullut lievä syömishäiriö. Eikä se tavallaan ole varsinainen syömishäiriö. Suklaa lohduttaa, on lohtusyömistä. Tuo hetken helpotuksen. Tunnistan tämän itsessäni. On suruaika. Syön suruun.

Ruokariippuvuus on todellinen ongelma. Se on omanlaisensa syömishäiriö. Syömishäiriössä syömisen oireilu tulee ratkaisu- ja selviytymiskeinoksi mielen kuormitukseen, turvattomuuden tunteen, elämän kriisien tai muun pahan olon kanssa selviytymiseen.

Arjessa ongelmallinen ruokasuhde ja ruokariippuvuus voivat ilmetä monella tavalla. Hyvin tyypillistä on, että syömiseen liittyy häpeää ja salailua sekä syyllisyyden tunteita.

Ongelmallinen suhde syömiseen voi saada alkunsa kuormittavan elämäntilanteen, kuten läheisen kuoleman tai työpaikkakiusaamisen, seurauksena.Hallitsemattomassa syömisessä saattaa olla ahmintahäiriön piirteitä.

Hyvin tyypillistä on, että ongelmalliseen ruokasuhteeseen liittyy riskiruokia, joiden syömistä on erityisen vaikea rajoittaa. Tavallisia riskiruokia ovat esimerkiksi leipä, pasta, pizzat, hampurilaiset, perunalastut, suklaa, irtokarkit, jäätelö. Jäätelöä voi kulua kerralla litran paketti tai leipää koko pussi.

Yksipuolinen ruoka ja epäsäännöllinen ruokarytmi altistavat ongelmille. Kun koko päivän panttaa syömisiään, petaa illaksi maaperää hallitsemattomille  ruokailutilanteille.

Täsmäsyöminen on häiriintyneen syömiskäyttäytymisen ensisijaista hoitoa. Tämä tarkoittaa säännöllistä, riittävää, monipuolista ja joustavaa ruokailua. Täsmäsyöminen ei aina ratkaise tilannetta, vaan avuksi voidaan tarvita myös psykologia tai psykoterapeuttia.

Lähteet: Helsingin Sanomat 23.9.2021, 25.9.2021, kuvat Pixabay

Surutyöni 72.

Rakas Vera-tyttömme kuoli yllättäen tammikuun alussa. Hän oli terve ja kuntoili paljon. Kuolinsyytutkimuksissa ei löydetty syytä Veran kuolemaan. Se oli mahdollisesti sydämen rytmihäiriö.

Nyt epätoivo on muuttunut vellovaksi ahdistukseksi aina iltaan asti. Minulla on ollut välillä nukahtamisvaikeuksia. Siksi olen ruvennut katsomaan Netflixin tarjontaa, koska melkein tavaksi on tullut nukahtaa läppäri sylissä. Olen jossakin vaiheessa havahtunut ja siirtänyt läppärin sivuun ja jatkanut uniani.

Vellova ahdistus on niin paha, että kaupassakäynti on hyvin vaikeaa, jos joutuu olemaan kassajonossa pitkään. Ei auta muu kuin hengitellä syvään. Ja katsoa muiden ostoksia. Keskittyä niihin.

Elämä yleensäkin tuntuu liian vaikealta. Veraa on kova ikävä. Itken iltaisin tyynyni läpimäräksi.

Olen seikkaillut sienessä ja kerännyt puolukkaa ja karpaloita. Viime vuonna keräsin puolukkaa 60 kiloa. Nyt en kerää yhtä paljon. Pakastimet ovat täynnä. Seuraavaksi pitää tehdä mehua.

Kuinka hyvä onkaan olla metsässä! Rauhoitun ahdistuksesta. Syksyisin voisin melkein asua metsässä.

Halu miellyttää muita

 

Tämän jutun kertojan nimi on muutettu asian arkaluonteisuuden vuoksi.

Maija ajatteli  muiden toiveita niin paljon, ettei lopulta osannut sanoa, mitä itse haluaa. Mikä on syynä, kun yrittää miellyttää muita jopa oman hyvinvointinsa kustannuksella?

Maija kertoo: "Tosi helposti kalenterini täyttyy muiden tarpeilla ja toiveilla. Olen säntillinen ja vastuuntuntoinen. Haluan miellyttää muita, joten minusta tuntuu ikävältä aiheuttaa pettymyksiä. Välttelen viimeiseen saakka, että kieltäytyisin mistään tai myöhemmin peruisin."

Jos Maija kokee, että on aiheuttamassa toiselle ihmiselle pettymystä, hänet valtaa voimakas ahdistuksen tunne. Kokemus on niin voimakas, että Maija ymmärtää itsekin, että ahdistukselle   on tuskin perusteita todellisuudessa.

"En odota kiitosta toiminnastani. Vuosikausiksi olen silti ajautunut elämään niin, etten vain aiheuttaisi toisille harmia. Samalla pääni on keikahtanut ajattelemaan asioita aina vain muiden kautta", Maija kertoo.

Mistä vahva miellyttämisen tarve kumpuaa?

Yleensä ihmiset haluavat luoda myönteisiä suhteita toisiin. Toive suhteen jatkumisesta voi joissain ihmisissä herättää vahvan halun varoa ärsyttämästä ja suututtamasta muita.

Temperamentti ja itsetunto vaikuttavat miellyttämisen tarpeeseen. Jos on arka ja pelokas, se saattaa näkyä arkuutena vetää rajoja ja pitää rohkeasti päänsä päätöksissä.

Miellyttäjällä on suuri pelko, ettei hänestä pidetä, jos hän tuo omia toiveita esiin, eivätkä ne ole toiselle mieluisia, kertoo psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Henna Penttinen.

Taustalla vaikuttaa, että ihminen ei luota olevansa riittävä omana itsenään. Miellyttäjä on epävarma omasta arvostaan ja pyrkii saavuttamaan sen muilta tulevan arvostuksen kautta.

Lapsuudessa muodostuu tärkein perusta kokemukselle omasta arvosta ja riittääkö omana itsenään. Jos on jäänyt vaille ehdoitta saatua hyväksyntää, ihmisestä voi tulla korostuneen riippuvainen muiden hyväksynnästä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 26.8.2021, kuvat omat