Tunnevampyyrit

 

Minulla oli opiskeluaikana ystävä, jonka kanssa tapasimme melko usein. Hän ei ollut kiinnostunut minun elämästäni vaan puhui aina itsestään. Ongelmista ja tapahtumisista. Tapaamisen jälkeen olin aina tosi väsynyt. Tuntui, että minut olisi imetty kuiviin.

Amerikkalais psykologi Albert J. Bernsteinin popularisoima käsite on kuvaava: tunnevampyyri on ihminen, joka imee läheisistään energiaa.

Bernstein ajattelee, että tunnevampyyreita voidaan luokitella heille ominaisten piirteiden mukaan. Tunnevampyyrit saattavat olla esimerkiksi teatraalisia, passiivis-aggressiivisia tai hyökkääviä syyttäjiä, jopa narsisteja.

Tunnevampyyrit ruokkivat ihmissuhteitaan negatiivisilla tunteilla. Tämä ilmenee eri tavoin, esimerkiksi korostettuna kontrolloimisena.

Syyt tunnevampyyreitoon ovat moninaiset. "Toisethan eivät tätä välttämättä tahallaan tee, vaan kyseessä voi olla opittu käytös, jolle syyt löytyvät heidän taustastaan. Toisessa ääripäässä ovat ihmiset, joiden ikävän toiminnan selittää esimerkiksi persoonallisuushäiriö."

Tunnevampyyrin käytöksen taustalla voi vaikuttaa muun muassa ylisukupolvinen trauma tai kohtaamattomuuden tunne lapsuudessa. "Tällöin henkilö voi kokea tarvetta tuoda itseään poikkeuksellisen paljon esiin tai uhriutumalla tavoitella haluamaansa. Hän saattaa myös kokea muut ihmiset epäluotettavina."

Vuorovaikutustilanteissa kommunikaation keskiössä tulisi olla vastavuoroisuus, mutta tunnevampyyrin tapauksessa toinen osapuoli vuorovaikutuksessa katoaa.

Ihmissuhteesta selkeän etäisyyden ottaminen voi olla kannattavaa, psykoterapeutti Aino Juusola sanoo. Jos ihmissuhde kuormittaa omaa hyvinvointia hyvin paljon, on suotavaa olla terveellisesti itsekäs ja vähentää yhdessä vietettyä aikaa.

"Uupumisen riski on iso, jos ihmissuhteesta itse ei saa mitään. Minä-narratiivi voi myös alkaa muovautua sellaiseksi, mitä tunnevampyyri sanoittaa."

Tilanteen haastavuus korostuu suuresti, kun kyseessä on todella läheinen ihminen, kuten perheenjäsen.

"Asian sanoittaminen ja sitä kautta oman vaikean kokemuksen avaaminen on tärkeää." Se vaatii usein toistoja, eikä tilanne välttämättä ratkea yhdessä juttutuokiossa.

Ihmisten käytökseen kannattaa kiinnittää huomiota erilaisissa tilanteissa. Niin voi oppia tunnistamaan keinoja, joita ihminen käyttää esimerkiksi manipuloinnin välineenä.

Toisaalta Juusola kannattaa peilin käänntämistä myös itseensä. "Sen sijaan, että keskittyy vain siihen, mitä toinen tekee, kannattaa tarkastella myös sitä, mitä itse tekee. Miksi toisen käytös tuntuu siltä kun se tuntuu tai miksi itse ajautuu tiettyyn rooliin tai tietynlaisiin ihmissuhteisiin?"

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.8.2024, kuvat omat Salmelan näyttelystä.

Päästä irti ylianalysoinnista

 

Asioiden jatkuva ruotiminen, etenkin toisten ihmisten sanomisten, saattaa ahdistaa. Ylianalysoinnilla ihminen varautuu epävarmuuteen ja yrittää rauhoittaa itseään. Mutta toiminta ei välttämättä helpotakkaan oloa, vaan kuormittaa. 

Monesti ihminen ylianalysoi vuorovaikutustilanteita, koska ihminen on sosiaalinen olento, jolle ryhmään kuuluminen on ollut aina tärkeää. Ylianalysoija saattaa nähdä merkityksia siellä, missä niitä ei välttämättä ole. Se on raskasta.

Ylianalysointi on monen asian summa. Se voi olla osittain perinnöllistä tai opittua. Myös oma elämänhistoria vaikuttaa. Toisilla on ahdistusherkkyyttä enemmän kuin toisilla, toiset taas irtautuvat nopeammin asioista.  Ahdistusherkkyyskin on osin perinnöllistä.

Ylianalysoinnissa on vaaransa. Voimme jatkuvan perkaamisen kautta alkaa uskoa omiin tulkintoihimme, vaikka todellisia perusteita ei olisi. Saatamme alkaa muistaa asioita väärin, kun mieli värittää tapahtumia. Ylianalysointi liittyy myös masennusoireiluun. Se saattaa olla osa oireilua tai altistava tekijä siihen, ja vatvominen voi laukaista ahdistusoireita.

Ylianalysoinnista voi oppia pois. On tärkeää kiinnittää huomiota omaan toimintaan. Silloin sitä voi muuttaa. Asian nimeäminen voi auttaa ottamaan etäisyyttä siihen. Konkreettiset mielikuvat ovat tällöin hyödyllisiä.

Tilanteessa voi vaikka sanoa toiselle tai itselle, että taas analysointikoneeni lähti jauhamaan. Mielen voi mielikuvissa nähdä koneena, joka tuottaa erilaisia analyyseja liukuhihnalta. Kun analysointikone alkaa jauhaa, pysähdy, ja siirry tietoisesti tekemään jotain muuta itsellesi hyödyllisempää.

Voi myös miettiä, mitä toiminnan takana on. Onko minulla esimerkiksi stressiä, jota yritän purkaa itseäni kuormittavalla tavalla? Onko se jotakin, mitä muut tekevät, ja siksi teen sitä myös itse? Vai onko se sitä, että olen loukannut toista, ja siksi asia pyörii mielessä?

Vatvomisen taustalla olevien syiden kautta voi päästä kiinni toimintatapaan. Kannattaa siis pyrkiä tunnistamaan ja puuttumaan taustalla vaikuttaviin tekijöihin, jos ne ovat oman vaikutusvallan piirissä.

Joskus mielen tuottamien analyysien muistiin kirjoittaminen voi auttaa irrottautumaan niistä. Muutos vie aikaa, on hyvä edetä pienin askelin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 24.10.2020, kuvat omat