Elämää maalla 120.

 

Taas on hurahtanut viikko vikkelään.Ensi viikolla menen Turkuun tapaamaan opiskeluystäviäni. En postaa, ja me pidämme puhelimet kiinni, kun ollaan yhdessä. Ihana Turku! Mies on alkanut puhua, josko me muuttaisimme Turun seudulle. Hänkin ikävöi Turkua.

Kirjoitin viime viikolla, että Kystofix-virtsakatetri lähti pois oman törttöilyn takia. Virtsaa on onneksi tullut luonnollisesti, mutta jäännösvirtsaa jää aina rakkoon. Ei se minua haittaa, mutta se altistaa virtsarakon tulehdukselle. Nyt syön estolääkitystä, jonka sain toissa talvena. En tiedä saisinko. Olen itse lääkärini. Mihinkähän se johtaa?

Ajattelin aikaisemmin, että nämä tammikuussa alkavat tulehdukset ovat psykosomaattisia. Tyttärenihän kuoli 9.1.2021. Nyt olen kallistunut lääkärin kantaan, että tulehduskierre laukaisee virtsaummen. Olen myös ajatellut, että tämä voi olla ikääntymiseen liittyvä tauti - keho heikkenee ja rapistuu.Immuunipuolustus reistailee. Toisaalta minulla ei ole ollut flunssaa moneen vuoteen. Tiedä häntä sitten.

On ollut tavattoman ihanaa olla ilman katetria - mikä vapaus! Ei tarvitse tarkistaa jatkuvasti, onko se liian tiukalla. Nukkumaan mennessä asetella se niin, etten nukkuisi sen päällä. Se oli yhtä helvettiä. Kaikkine muine sääntöineen, esimerkiksi kuntosalikielto.

Olen melkein raivoissani, että Impecta Förhandel-siemenyritys lähetti minulle pensaskrassin siemeniä köynnöskrassin sijasta. Tilasin nimenomaan köynnöskrassia köynnöskukkaseinään. Nyt se tulee näyttämään omituiselta, koska siinä on eniten krassia - hemmetti!

Apen kuolinpesän tyhjennys käy nyt hitaasti. Sieltä löytyi vintti, jossa on monenmoista tavaraa. Nyt alkaa olla se aika, että laatikoista löytyy paljon sälää, eikä tiedä, pitäisikö ne säästää. Vie aikaa käydä laatikoita läpi. Suurimmat tavarat on nyt siirretty paitsi keittiön antiikkinen ruokapöytä.

Olen kuunnellut Katja Ketun kirjaa Brita-Kajsa. Valitsin sen nimenomaan kuunneltavaksi koska siinä on lapin murretta. Lukiessa siihen ei olisi päässyt niin kiinni. Romaani on rehevä ja kertoo Lestadiuksen vaimosta. Ajankuva on tarkka. Pidän paljon Katja Ketusta ja olen lukenut kaikki hänen kirjat.

Tapasin taas yhden ystävän kahvilassa. Tietty valiteltiin vaivoja ja parannettiin maailmaa. On aina kiva tavata.

Hiuskuontaloni on kauhea. En ole voinut katetrien takia käydä kampaajalla yli puoleen vuoteen. Ja kun on vielä lyhyet hiukset leikkaamattomuus näkyy. Ehkäpä ensi viikolla, jos vakikampaajani ei ole lomalla.

Hyvää viikonloppua kaikille!