perjantai 3. heinäkuuta 2026

Elämää maalla 119.



 
Sairastin viisi virtsarakon tulehdusta peräjälkeen. Sitten tuli virtsaumpi, ja laitettiin katetri.

Ja nyt se sitten tapahtui: minulla ei ole enää kystofix-virtsakatetria -  tämä johtuu aivan omasta pöljyydestä. Mies pystytti valkeaksi maalatun Lundia-kirjahyllyn. Minun tehtävä oli täyttää se kirjoilla apen kirjahyllystä.


Kävin kaikki sadat kirjat läpi ja poistin osan. Etenkin englannin- ja saksankieliset kirjat. Jotkut tylsät elämäkerrat, kuten esimerkiksi Paavo Lipposen. Yllättävän paljon olin kirjoista lukenut.  Nyt takaisin tyhmyyteeni:


Kannoin raskasta kirjalaatikkoa. Yhtäkkiä tunsin nestettä liruttavan pikkuhousuihin. Se tuli katetrin ulkoisesta osasta ja sen tehtävä oli pitää virtsarakkoa paikallaan ballongin avulla, joka sekin on täynnä vettä.


Pelästyneenä ajattelin, että osaan on laitettava vettä. Hulauttelin sitä lasista, mutta sitten ajattelin, että se menee paremmin ruiskulla, jonka löysin. Täytin osan vedellä.


Hetken päästä, kun olin laittamassa kirjoja hyllyyn, alapäästäni kuului poksahdus. Ballongi poksahti. Siinä oli ollut liikaa vettä. Ajattelin, että katetrille ei ole enää käyttöä. Päätin poistaa sen itse. Menin sängylle makuulle ja vedin katetrin pois. Vähän kirpaisi. Olin päättänyt, etten turvaudu terveyskeskuksen hoitajiin.


Tästä lähtien olen virtsannut luonnollisesti. Virtsarakon tulehdus vaikeuttaa virtsaamista, mutta hitaasti olen saanut virtsan tulemaan.


Jos en olisi tyhmyydessäni kantanut raskaita laatikoita, minulla olisi katetri paikallaan. Mutta minun kärsimättömyys. En halunnut kantaa muutamaa kirjaa kerrallaan.


Nyt oloni on jotenkin hurjan vapaa. Ei ole katetria, sen jatkuvaa neuroottista tarkkailua, kyykkyasennon kieltämistä, kuntosali- ja rehkimiskieltoa. Kun katetrin reikä alavatsassani joten kuten umpeutuu, voin mielestäni mennä kuntosalille - tästä kesä alkaa!


Olemme siis tyhjentäneet kuolinpesästä kirjat, raskaat huonekalut ja jotkut asiapaperilaatikot. Vielä on parvelta kannettava yksi hylly ja sen kirjat. Viime kerralla avasin siivouskaapista yhden oven, ja sen hyllykkö oli täynnä liinavaatteita. Sekin ja moni muu on käytävä läpi. Löysin myös hopeisia atrimia ja päätin, että ne on jaettava miehen siskon kanssa täsmällisesti. Saunassa ja pukuhuoneessa on paljon tavaraa.



Nyt siis seinällinen kirjoja. Kiinalaista kaappia, joka on toiminut minulla yöpöytänä pitää siirellä sen mukaan, kirjoitanko vai löhöilen ja nukun sängyssä - ei mikään suuri vaiva.


En oikein luota mieheeni niin sanotuissa miesten hommissa. Hän pystytti kirjahyllyn ja sanoi, että se heiluu vähäisen. Hän laittoi sen vielä seinään kiinni joillakin muttereilla tai muilla sellaisilla.


En juurikaan uskaltanut nukkua seuraavana yönä, kun pelkäsin, että hylly kaatuu sängyn päälle ja kuolen. Mutta mitään ei tapahtunut. Nyt nukun sängyssä rauhallisesti.


Tällä viikolla olen iltaisin lukenut hyllystä aikanaan Finlandian saaneen Jukka Viikilän kirjan Akvarelleja Engelin kaupungista ja äärettömän sujuvasti kirjoittavan Tuula-Liina Variksen Toshiro Mifunen Tiikerin.


Seikkailin netin maailmassa, koska yritin saada siirrettyä kännykän kuvat tietsikkaan. Joo, en ole vieläkään saanut. Jostain syystä olin myös eksynyt Outlook.comin sivustolle - ja jostakin syystä minun sähköpostiosoite muuttui. Olin tarkoittanut sen nimen pinkoodiksi, mutta siitä oli tullut naurettava sähköpostiosoite. Olen tosiaan digiblondi.


Hyvää viikonloppua kaikille!








1 kommentti:

  1. Toivottavasti virtsaaminen onnistuu nyt! Pidän myös kovasti Tuula-Liina Variksen kirjoista ,olen lukenut kaikki. Oletko lukenut hänen tilityksensä avioliitostaan Pentti Saarikosken kanssa, jos et niin suosittelen

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!