torstai 15. syyskuuta 2022

Miten tingitään kaupoissa?

 


Minä en oikein osaa tinkiä. Siihen liittyy jonknlainen häpeä. Että myyjä ajattelee, ettei minulla ole tarpeeksi rahaa. En tiedä, voiko tinkimisekeksi sanoa sitä, että kesäkukkakaupoissa ja torilla pyydän alennusta puoleen hintaan, jos kukat on vain kohtalaisessa kunnossa. Monesti olen saanut ne puoleen hintaan. Ja olen sitten kotona elvyttänyt kukat sopivalla kastelulla ja lannoittamisella.


Olen tinkinyt paljon lomilla Arabimaissa. Tinkiminen siellä tekee myyjän iloiseksi ja tinkiminen on melkein pakollista. Siellä siis tingin.  Kuollut tyttäreni oli huipputinkijä esimerkiksi Egyptissä.


Tinkiminen on välillä käynyt toisinpäin eli myyjä on itse laskenut hintaa. Näin kävi usein, kun asuimme ruotsinkielisellä pohjanmaalla Kruunupyyssä, josta oli noin 20 kilometrin matka suomenkieliselle Pohjanmaalle Kokkolaan.


Kokkolan kaupoissa myyjät itse laskivat hintaa, jotta sain ostoksen tasarahalla. Jos vaikka ostos maksoi 54 euroa, myyjä möi sen  tasarahalla eli 50 eurolla. Tuntui, että  kaikissa Kokkolan erikoisliikkeissä oli sama tapa. Taitavat nuo pohjanmaalaiset olla rehtijä kauppiaita. Samoin kuin täällä Savossa, esimerkiksi myyjä laski itse tasarahaan hintaa ostaessani uutta läppäriä.



Seuraavaksi kokeneen tinkimisen mestari Risto Rantanen antaa vinkkejä tinkimiseen.


Mikäs on viimeinen hinta? Näin tamperelainen Risto Rantanen kysyy kaupoilla. Monissa kaupoissa Suomessakin on nevoteltavissa ilmoitettua hintaa matalampi " viimeinen hinta". Sitä vain kannattaa kysyä, tätä on tinkiminen yksinkertaisimmillaan.


Yleensä tinkiminen kannattaa erikoisliikkeissä,ja tiukimmin  naulatut hinnat on isoissa  ketjuliikkeissä.Rantasen tuorein merkittävä tinkaaminen tapahtui autokorjaamolla. Alun perin 1500 euron laskusta suli 25% eli 375 euroa.


Parhaimmillaan tinkimistilanne on kuin komediaa. Tinkijä luo leppoisan rahallisen ilmapiirin. Onnistuneimmillaan tinkiminen on sitä, että syntyneistä kaupoista jää hyvä mieli niin myyjälle kuin asiakkaallekin.


Tinkiminen ei ole yleistä Suomessa, ja Rantanen epäilee taustalla olevan häpeämistä.Jos tinkimistä ei ymmärrä velmuna pelinä, leikkinä tai komediana, voi alennuksen pyytäminen tuntua nololta.Se kai on sitä, että luullaan köyhäksi.


Rantasta ei alennuksen pyytäminen ole hävettänyt koskaan, koska hän kokee sen velmuna pelinä.



Vaikka Rantanen tinkii usein, ei alennusten tai kaupanpäällisten puhuminen ole hänelle sydämenasia. Ennemmin se on pinttynyt tapa.


Sen Rantanen kuitenkin myöntää, että tietyllä tapaa tinkimiseen voi jäädä koukkuun. Puhumalla saatu alennus  säästää euroja ja myös tuo euforian ryöpsähdyksen.


Seuraavassa mestaritinkijä  Rantasen kootut vinkit tinkimiseen:

1)"Aloita  yleinen jutustelu myyjän kanssa. Voit myös imarrella maltillisesti vaikkapa kehumalla liikettä hienoksi, jos se  sellainen on. Yli-imartelu on kuitenkin myrkkyä, koska se todennäköisimmin vain nostattaa suojabarrikadeja pystyyn suomalaisessa kulttuurissa.


2)Ehdota hinnan pyöristämistä sopivaan tasalukuun alaspäin. Jos hinta on esimerkiksi 57 euroa, kokeile sopivaksi hinnaksi viittäkymppiä.


3)Muista kaupanpäälliset. Esimerkiksi huonekalukaupoilla kannattaa yrittää neuvotella ostamilleen kalusteille ilmainen kotiinkuljetus."





Lähteet: Helsingin Sanomat 11.9.2022, kuvat Pixabay




3 kommenttia:

  1. En osaa tinkiä ja ulkomailla kaupanteko jääkin useimmiten siihen että ei viitsi/halua ruveta tuohon tinkimishommaan. Mielestäni on mukavinta jos tuotteessa on hintalappu ja se on sitten sen tuotteen hinta ja piste.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Kristiina. Luulen, että enemmistö suomalaisista ajattelee samoin kuin sinä. Emme ole tinkimisporukkaa.

    VastaaPoista
  3. En osaa tinkiä ja minua melkein hävettää, kun puoliso rupeaa tinkimään.
    Kunpa rohkenisin itsekin!
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!