Rakas Vera tyttäremme kuoli 9.1 nukkuessaan. Syytä ei tiedetä. Odotamme tarkempien tutkimusten valmistumista. Se vie 2-6 kuukautta. Vera oli terve ja kuntoili paljon. Hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa molekyylibiologiaa. Hän oli tosi innostunut opiskeluistaan. Oli liiankin ahkera.
Voi Vera, minun askeleeni ovat lyhentyneet ja muuttuneet raskaammiksi. En jaksa juosta lenkillä. Kävelen hitaasti lyhyitä ja raskaita askelia. Kuin vanhus. Sillä sitä minä nyt olen Vera. Äitisi on tullut vanhaksi.
Ehkä julma Jumala leikkii. Kuten jo pienet lapset osaavat olla julmia. Onko Jumala ehkä vain lapsi? Tai Jumala pelaa peliä, jossa voi tappaa ihmisiä, Poikansa. Eliminoi. Pois, pois, pois. Ja peli jatkuu, Jumala voittaa Saatanan. Minusta Jumala on nyt sadisti. Muka rinnalla kulkija. Ei ole enää. En usko. Miten kiusasi Jobiakin. Päätti mitä otetaan Nooan arkkiin suojaan vedenpaisumukselta.
Suruni kuin villiintynyt hevoslauma. Laukkaa, laukkaa, laukkaa. Niin nopeasti se kulkee, että saan paniikkikohtauksen. Makaan sängyssä ja teen hengityksen pidättämisharjoituksia, mikä toisinaan auttaa.
Syön mitä sattuu, mitä olen sattunut laittamaan, kunhan muistan syödä. Jos verensokeri on hyvin alhaalla, ahdistus lisääntyy. Ei tee mieli ruokaa. Voisin olla ilman, paitsi iltaista suklaan syömistä.
Minulla on onneksi kaveripiirissäni kaksi naista, jotka ovat molemmat menettäneet tyttärensä kuolemalle. Toinen nainen vain puoli vuotta sitten. He ymmärtävät tuskaani. Vertailemme surutyövaiheita. Puhuminen surusta auttaa. Olen hyvin kiitollinen näistä ystävistäni. Kurotun heidän kanssaan kohti valoa.
Kuvat omat
Tuo on kyllä niin kaamea menetys sinulla,sitä ei voi kuvitella sellainen kuka ei tuota ole kokenut. Sinulla on vertaistukea, mikä on todella hyvä asia kun ei varmaan kukaan muu tuota niin ymmärrä kuin saman kokenut. Toivon sinulle kovasti voimia viikonlopun juttuihin :-)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Pihakeiju.On se kyllä niin, että vain toinen lapsensa menettänyt voi kunnolla käsittää, miten järjettömän kovaa se on kokea. Tosin ollaanhan me kaikki kuitenkin yksilöitä. Liian suuri ja julma suru kuitenkin.
PoistaOlen niin onnellinen puolestasi, että sinulla on nämä vertaistukiystävät, vaikka joku voisi ajatella surun vertailua tyhmäksi, ei se sitä kuitenkaan ole. Se antaa uskoa selviytymiseen, ja pitää jalat maassa, siten, ettei tunne tulevansa hulluksi, koska joku muukin on kokenut samoin ja osaa kertoa mitä sen jälkeen seuraa. Toinen mikä on ihan hullua, on se, etteikö voii toipua menetyksestä vaikkapa jo puolessa vuodessa. Suru elää mukana aaltoillen, ja olemme kaikki yksilöitä. Voimia Marja, olet purjehtimassa oikeaan suuntaan, takaisin kohti omaa elämää. Sinulla on siihen täysi oikeus. Olet ajatuksissa päivittäin <3
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Mentaalimatkaaja. Olen todella onnellinen ja tuntuu, että etuoikeutettukin siinä, että minulla on vertaistukea, kahdelta naiselta. Suruaikakin on varmasti yksilöllinen. Miksei siitä voisi selvitä puolessa vuodessa, minkä jälkeen suru vain kulkisi mukana, eikä enää värjäisi kaikkea mustaksi.
PoistaOlen iloinen siitä, että olet löytänyt ihmisiä, jotka ovat kokeneet yhtä raskaan menetyksen kuin sinä. Vain saman kokenut voi täysin ymmärtää tuskaasi. Minusta tuntuu erityisen julmalta se, ettei Veeran kuolinsyytä tiedetä. Ei sen tietäminen lohduttaisi surussa, mutta auttaisi kenties paremmin ymmärtämään tapahtunut.
VastaaPoistaLämpimin ajatuksin kanssasi <3
Kiitos Kirsti kommentistasi. Kyllä tuon kuolinsyyn haluaisi tietää nopeammin kuin se nyt käy, se tosiaan jotenkin selkiyttäsi surua.
VastaaPoistaValoa...jostain...samoilla vesillä vuodesta 2013...
VastaaPoistaOlenko vanhempna ostanut lapseni, itseni, oman
elämäni, en ole, lahjana kaikki on meille ja itselle annettu, joskus lahjan antaja lunastaa antamansa takaisin, liian aikaisin ja jättää meille muistomme...ilman niitä ja ikävää emme olisi eläneet emmekä elossa.
Kiitos HaasteistaHuomiseen. Kristinuskonhan mukaan elämä on Jumalan antama lahja. Kun elämä otetaan liian varhain pois, on menettämisen tuska suuri, kauhea, vaikka olenkin lapsen uskossa, syytän välillä Jumalaa. Kauniit muistot kuitenkin jäävät ja ne pitävät rakasta ihmistä elossa.
VastaaPoista