Ainainen valittaja

 

Minä rupesin miettimään, olenko valittaja. Taidan olla miehen kanssa. Valitan, kun on siivottava. Valitan ilmastonmuutoksesta. Ja siitä, miksi kaikki ei ole kasvissyöjiä - miehenikään, nykyhallituksesta, eläinten oikeuksista. Ja monesta muustakin asiasta. Ystäville en valita niin paljon, mutta jos valitamme yhdessä vaikka pressavaaleista ja yleensäkin politiikasta,  joudumme ikään kuin melkein hurmokseen yhteisessä valittamisessa.

Mitä kannattaa tehdä, jos läheinen, ystävä tai vaikka työkaveri valittaa aina kaikesta? Asiantuntija kertoo kolme perusasiaa, joilla tilanteen voisi saada hallintaan.

Usea tuntee ihmisen, joka tuntuu näkevän ympärillään vain epäkohtia ja joka valittaa niistä mielellään muille. Kun valittaja lähestyy, voi mieleen hiipiä ikävä olo jo etukäteen. Pian on kuunneltava loputonta valitusta siitä, miten huonosti asiat ovat.

"Toisen ihmisen valittavaa puhetapaa voi vähintäänkin pyrkiä hillitsemään. Samalla suojaa itseään", sanoo vastaava psykoterapeutti Johanna Rauma Mehiläisestä.

Toisen valitukseen ei kannata lähteä mukaan. Jos esimerkiksi huonoa säätä käy voivottelemaan yhdessä valittajan kanssa, hän innostuu todennäköisesti vain lisää. Samalla itsellä stressihormonit voivat aktivoitua ja yhteisten valittajaisten jälkeen oma olo on todennäköisesti ikävä.

Epäkohtia voi kommentoida lyhyesti esimerkiksi toteamalla, että asia on harmillinen. Sen jälkeen puhe kannattaisi kääntää muualle kysymällä vaikkapa, mitä muuta sinulle kuuluu.

"Vastakysymys on todennäköisesti tehokaampi kuin esimerkiksi syyllistävä toteamus siitä, että sinä valitat aina, jolloin toinen joutuu puolustuskannalle", Rauma sanoo.

Hyvin todennäköisesti valittaja ei huomaa oman puhetapansa raskautta toisille. Omasta mielestä hän ei valita välttämättä lainkaan.

"Valittaja ei ole tahallaan raskas toisille. Taustalla voi olla opittu tapa, jonka juuret ovat syvällä lapsuudessa tai nuoruudessa saakka."

Jos lapsena ei ole oppinut harmituksen käsittelyä omilta vanhemmiltaan, vaan syyllinen ikäviin asioihin on haettu aina perheen ulkopuolelta, kuten naapureista tai opettajista, lapsi on voinut omaksua mallin, jossa vika on aina muualla kuin itsessä.

Tapaan suhtautua asioihin vaikuttaa myös persoonallisuus: toiset ovat luontaisesti hanakampia havaitsemaan ympärillään negatiivisia kuin positiivisia asioita.

Valittaja saattaa myös tuntea sisimmässään muun muassa kateutta, riittämättömyyttä tai häpeää, mutta peittää sen kiinnittämällä huomionsa ympärillä oleviin epäkohtiin.

Valittaja ei yleensä kaipaa neuvoja. "Neuvoja parempi vaihtoehto on kysyä, mitä tunteita sinussa herää, kun puhut noin negatiivisesti. Kysymys voi olla hämmentävä ja vaikeakin, mutta pysäyttää todennäköisesti valittamisen."

Rauma rohkaisee toimimaan niin, että valittaja havahtuisi miettimään omaa käyttäytymistään, vaikka haastavan kysymyksen esittäminen toiselle ei ole ehkä helppoa.

"Parhaimmillaan kysymys voi saada ihmisen pysähtymään ja miettimään omaa puhetapaansa. Vähintäänkin se antaa kuuntelijalle levähdyshetken."

Mitä jos mikään näistä esityistä neuvoista ei toimi? "Silloin on tärkeintä suojata itseään ja muistaa, ettei valittamista ole pakko kuunnella. Kuuntelijan vastuulla ei ole saada toista muuttumaan, vaan huolehtia omasta hyvinvoinnistaan", Rauma muistuttaa.

Valittajalle voi sanoa, että on ikävää, että elämässäsi on paljon epäkohtia ja raskaita asioita, mutta nyt en pysty tai voi kuunnella enempää. Toisen ihmisen harmistuminen on Rauman mukaan pienempi paha kuin se, että vuodesta toiseen kuuntelee vaikkapa valittavaa työkaveriaan ja lopulta räjähtää ja päästää ulos sisällään pitämänsä ajatukset.

Kukaan ei ole täysin vapaa valittamisesta. Rauma muistuttaa, että on tärkeä tunnistaa omia pettymyksiään ja harmituksiaan ja puhua niistä, ettei ne jää sisälle vellomaan ja aiheuta valittamista.

Entä jos omaan mieleen tulee ajatus siitä, kunka paljon itse mahdan valittaa. Jos olenkin jonkinlaatuinen valittaja, mutta läheiset eivät tohdi sanoa? "Silloin kannattaa kerätä oma rohkeus ja kysyä läheisiltä suoraan, keskitynkö mielestäsi liikaa negatiivisiin asioihin. Asian tunnistaminen on hyvä alku kohti muutosta."

Lähteet: Helsingin Sanomat 27.1.2024, kuvat omat

Voiko aineenvaihduntaa tehostaa?

Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi hidas aineenvaihdunta, mutta välillä se menee liikatoiminnan puolelle. Kilpirauhasta ei saada pysyvästi kuriin lääkitykselläkään. Vajaatoiminnan puolella lihon helposti  ja olen hyvin väsynyt. Ylitoiminnan puolella taasen olen levoton, sydän tykyttelee ja laihdun helposti. Seuraavaksi miten aineenvaihduntaan voi vaikuttaa.

1) Aineenvaihduntaan voi vaikuttaa

Perusaineenvaihduntaan ei voida juurikaan vaikuttaa, koska sitä säätelevät geenit. Sen sijaan muuhun aineenvaihduntaan omilla teoilla on merkitystä.

Liikunta tehostaa aineenvaihduntaa, koska se lisää kalorien kulutusta, kehon aineenvaihdunnallista aktiivisuutta ja lihaskudoksen määrää.

Toiseksi olisi syötävä tarpeeksi proteiinia. Ravintoaineiden pilkkoutuminen kuluttaa energiaa, ja proteiinien pilkkoutuminen vie enemmän energiaa kuin hiilihydraattien ja rasvan.

2)Aamulenkki herättää aineenvaihdunnan

Yön aikana keho on paastotilassa, ja aineenvaihdunta on sen takia hidasta. Aamulenkki herättelee aineenvaihduntaa ja saa lihakset toimimaan.

3)Iän myötä aineenvaihdunta voi hidastua

Kuusikymppisen aineenvaihdunta on hitaampaa kuin kolmekymppisen. Sillä on kuitenkin merkitystä, millainen lihasmassa ja peruskunto ovat. Jos ne ovat hyvät, aineenvaihdunta vähenee hitaammin.

Aineenvaihdunta alkaa hidastua nopeammin 65 ikävuoden jälkeen. Jos on aktiivinen liikkuja, muutos ei ole välttämättä suuri.

4)Sairaudet ja lääkkeet vaikuttavat aineenvaihduntaan

Jotkut harvinaiset mitokondriosairaudet ja kilpirauhasen vajaatoiminta hidastavat aineenvaihduntaa, ja ihminen lihoo helposti. Näin käy myös, jos joutuu käyttämään pitkään kortisonilääkitystä, joka lisää rasvakudoksen määrää.

Psyykelääkkeistä etenkin psykoosilääkkeet hidastavat aineenvaihduntaa. Ne lisäävät rasvakudoksen määrää ja hidastavat energian kulutusta. Lisäksi psykoosilääkkeet heikentävät kylläisyydentunnetta ja voimistavat ruokahalua.

5)Joillakin on perinnöllisistä syistä hidas aineenvaihdunta

Geneettiset tekijät selittävät aineenvaihdunnasta 60-70 prosenttia. Kaikki eivät liho yhtä herkästi. On kuitenkin uskomus, että jos ihminen on lihava,  hänellä on aina hidas aineenvaihdunta. Myöskään vaikeus laihtua ei ole aina aineenvaihdunnan syytä. Usein ihmiset, jotka yrittävät laihduttaa, syövät  aivan liian vähän. Tämä johtaa repsahduksiin. Jotta aineenvaihdunta toimii hyvin, on välttämättä syötävä riittävästi.

6)Unettomuus ja stressi hidastavat aineenvaihduntaa

Valvominen heikentää kylläisyyden tunnetta, ja tekee helposti mieli turvautua nopeisiin hiilihydraatteihin, kuten leivonnaisiin. Väsyneenä myös liikunta jää vähiin.

Stressihormonit, esimerkiksi kortisoli, hidastavat aineenvaihduntaa. Elimistö pyrkii säästämään energiaa. Mitä enemmän on stressiä sitä vaikeampaa on painonhallinta.

Lähteet: Referaatti Kauneus&terveys 4/2019, kuvat Pixabay

Stressi vaikuttaa ihoon

Samea, kuiva iho, tummat silmänaluset, finnejä. Stressihormonit adrenaliini ja kortisoli auttavat ihmistä skarppaamaan vaativissa tilanteissa, mutta ulkonäölle ne aiheuttavat lähinnä haittaa.

Stressi on iholle hormonimyrsky. Se voi kuivattaa ihoa ja nostaa verensokeria, mikä taasen voi tuhota ihon kimmoisena pitävää kollageenia.

Kova stressi saa paljon pahaa aikaan. Se voi puhkaista atooppisen ihottuman, psoriasiksen, ruusufinnin.

Jatkuvasti stressaantuneilla on lyhentyneet telomeerit. Telomeereilla tarkoitetaan DNA-rihmaston päässä olevia rakenteita. Näiden lyheneminen on yhdistetty ihon ennenaikaiseen vanhenemiseen.

Osa ihmisistä reagoi stressiin niin, että se jää päälle. Tästä johtuen heidän telomeerinsa lyhenevät.

Stressissä voidaan syödä tavallista epäterveellisemmin.  Runsas sokerin syönti rapistaa kollageenia, joka pitää ihon täyteläisenä ja kimmoisana.

Huono uni heikentää kasvihormonin tuotantoa, joka olisi tärkeää ihon uudistumiselle. Ja väsymys tummentaa silmänaluset ja vie hekun iholta.

Stressiä on välillä kaikilla, joten on myös väliä sillä, miten siihen asennoituu. Myönteinen suhtautuminen elämään voi suojata myös stressiltä ja edistää sen laantumista stressireaktion jälkeen.

Lähteet: terve.fi 2/2019, kuvat omat