Rakkauden palaset

Aito rakkaus vaatisi sitä, että laittaa omat odotukset syrjään ja haluaa ymmärtää vieraitakin asioita toisessa, sanoo filosofian professori Sara Heinämaa. Miten rakkaudessa voi onnistua paremmin?  

1. "Rakkaus ei tarkoita  omien tarpeiden täyttymistä"

Minä tarvitsen tätä ja tuota, saatetaan inttää. Ehkä taustalla vaikuttaa hauras minäkuva. Jos sellainen on herkästi uhattuna, jos jokin, mihin se on kiinnittynyt muuttuu.

Tietysti kaikki tarvitsevat rakkautta.  Mutta kun rakkaudessa ajattelee ensisijaisesti omia tarpeita , näkemys kohteesta vääristyy, eikä toista näe omana itsenään vaan toivekuvana. 

Rakkauden perimmäisen merkityksen äärelle pääsemiseksi Heinämaa kehottaa kysymään: mitä oikeastaan rakastetaan - toista olentoa vai omia tottumuksia ja toiveita toisesta.

2. "Rakkaus sisältää ihmetystä" 

Aito rakkaus edellyttää, että pystytään kääntämään huomio  itsestä rakkauden kohteeseen - ja kestetään toisen kehitystä ja jopa muuttumista toisenlaiseksi, kuin ehkä toivoimme.  

Kun tunnetta ja toisen muutosta ei suoraan torju, voisi alkaa pohtia, mitä voisi itse tehdä suhteelle sen vaalimiseksi. "Hän toteaa, että ahaa rakastettu on muutoksessa, pitääpä arvioida uudelleen omia asenteita ja tekemisiä."

3. "Rakkaus vaatii tekoja" 

Rakkauden eteen  tehtävistä teoista tulisi  puhua paljon enemmän kuin mihin olemme  tottuneet. Rakkauteen kuuluu olennaisesti se, että pyritään toimimaan tavoilla, jota tukevat ja edistävät rakastettun kukoistusta.

Tällöin ei pyritä edistämään omaa etua, eikä mietitä, mitä rakkauden kohde voisi itselle antaa.

4." Huolehdi myös siitä mitä rakastettu rakastaa"

Rakkauden tekoihin kuuluu myös, että ihminen pyrkii ymmärtämään omalle rakastetulle tärkeitä asioita, vaikka ne aluksi tuntuisivat vieraille.

Ratkaisu on mennä toista kohti ja antaa hänelle aikaa näyttää itsensä. "Ei ehkä olekaan niin tärkeää, että toinen on juuri tietynlainen. Tulemme armollisemmaksi toisia ja samalla itseämme kohtaan."

5. "Kykyä rakastaa kannattaa vaalia"

Aikaa, kärsivällisyyttä ja omien odotusten kyseenalaistamista vaativa käsitys rakkaudesta ei kuulosta helpolta nykyiselle ihmiselle. 

Odotetaan punnittavan jatkuvasti vaihtoehtoja ja tekevän ripeästi valintoja, jotka edistävät menestymistä elämän eri osa-alueilla. "Olemme luoneet yhteiskunnan, jossa sellaista aikaa ei hirveästi ole", Heinämaa vahvistaa.

Tämä ei tarkoita silti, etteikö omaa kykyä rakastaa kannattaisi vaalia, päinvastoin.

"Voimme aina vaikuttaa siihen, miten itse suhtaudumme toisiin ihmisiin. Avata suhteisiimme tilaa ihmetykselle ja sen myötä rakkaudelle."

Miten tämä tehdään? Esimerkiksi suoraa katsekontaktia ja avointa keskustelua, erimielisyydenkin sietämistä. Keskittymistä kysymyksiin ja siihen, että tarjoaa toiselle tilaisuuden kertoa itsestään ja kannoistaan Itsekin kannattaa kertoa avoimesti omista tärkeistä asioista ja arvoista.

6 "Rakkaus vaatii itsestä huolehtimista"

Piäisi ymmärtää itsestä huolehtimista - ja sitä, miten se eroaa egoismista eli itsekkyydestä. Egoismia ei tarvitse hyväksyä. Se on myös kyvyttömyyttä rakkauteen, pakkomielteistä itseen keskittymistä.

Altruismi eli epäitsekkyyskin ymmärretään usein väärin. Sillekin on rajansa: pieleen mennään, jos ihmisen edellytetään uhraavan kaikki muut rakkauden kohteensa, esimerkiksi rakkaan harrastuksen, muiden ihmisten hyväksi.

Vaikka rakastaminen vaatii uhrauksia, omista rakkauksistaan ei siis tule luopua.

Heinämaalla onkin neuvo: pidä kiinni siitä, mitä rakastat.

"Rakastaminen kehittää sinua rakastajana. Jos siitäkin luovut, on riski, että sinusta tulee kaunainen myötäilijä - ja jatkuvan luopumisen jälkeen kaiken vihaaja."

Lähteet: Helsingin Sanomat 24.1.2026, kuvat omat

Miten lopettaa asioiden vatvominen?

 

Mitähän meninkään sanomaan? Puhuinko liikaa tai liian vähän? Moni vatvoo juhlien tai tapaamisten jälkeen, mitä tulikaan sanotuksi.

Psykologi, kouluttajapsykoterapeutti Arto Pietikäisellä on vatvojille lohdullinen viesti: sitä tekee jotakuinkin kaikki muutkin.

Sosiaalisten tilanteiden vatvominen liittyy mielen taipumukseen analysoida milloin mitäkin. Se on yleistä ja normaalia.

Pietikäinen esittää vatvomiselle viisi näkökulmaa, joiden avulla  sitä voi pyrkiä helpottamaan.

1)Jälkivatvomisen normalisointi ja myötätuntoisuus

Kolmasosa suomalaisista jännittää sosiaalisia tilanteita. Niillä, joilla on jännittämistaipumusta, korostuvat ajatusmallit, jotka liioittelevat tilanteiden seurauksia.

Vatvomista saattaa vahvistaa sisäinen uskomusjärjestelmä, jossa itsensä arvioi sosiaalisesti kömpelöksi. Tällainen minäkuva voi johtaa niin sanottuun vahvistusharhaan.

"Todellisuutta alkaa tulkita niin, että mieli poimii kaikki sellaiset havainnot, jotka tukevat sosiaalista kömpelyyttä. Sitten alkaa vatvominen ja syyttely "taas mokasit"."

Esimerkiksi seuraavanlaisessa tilanteessa on kyse vahvistusharhasta. Oletetaan, että puhut kuuden hengen seurueessa, ja yksi kuulijoista haukottelee. Sinä teet sen seurauksena johtopäätöksen, ettei kukaan ollut kiinnostunut jutuistasi.

"Muiden ilmeistä ja eleistä tekee vääristyneitä tulkintoja, joista tulee helposti meille totta."

Jos vatvomisesta ei kuitenkaan aiheudu merkittävää haittaa, kuten vaikeaa ahdistusta tai unettomuutta, Pietikäinen kannustaa olemaan myötätuntoinen itseään ja vatvomistaan kohtaan.

"Voi miettiä, että eipä ihme, että mieleni  välillä näitä kelailee, en todellakaan ole ainoa, joka tätä tekee."

2)Laske liian korkealla olevaa rimaa

Vatvojan vaatimustaso voi olla hyvin korkea. Kaiken, mitä hän sanoo, pitäisi olla fiksua ja hienoa. Se on aika kova vaatimus, sanoo Pietikäinen.  

Jos omaan vaatimustasoon ei yllä, tuntuu, että mokasi. Myös jännittämiseen liittyvät usein ylikorkeat laatukriteerit.

Voisiko vaatimustasoa hieman laskea? Voisiko antaa itselleen luvan olla rennompi ja ajatella niin, että kaikki sanovat välillä tyhmästi? Tämäkin on myötätuntoisuutta itseä kohtaan.

3)Opettele tunnistamaan mielen taipumus liioitella

Kaikkia omia tulkintoja ja ajatuksia siitä, mitä muut ajattelevat, ei kannattaisi uskoa.

"Mieli liioittelee ja näkee katastrofeja negatiivisista seurauksista. Kriittiset ajatukset ovat vain ajatuksia omassa mielessä. Kokeile vaikka muistuttaa itseäsi siitä toteamalla: minulla on ajatus, että mokasin."

4)Onko kaikkien pidettävä minusta?

Entä onko kaikkien saatava minusta hyvä käsitys? Miksi muka pitäisi? Jos elämäntehtävä olisi se, että kaikki pitäisivät minusta, se voisi olla sosiaalisesti hyvin ahdistavaa.

"Tässäkin tullaan itselle asetettuihin standardeihin: mitä sitten, jos joku ei tykännytkään siitä, mitä sanoin."

5)Oman mielen sisäinen valmentaja vaihtoon

  

Kaikilla on oma mielen sisäinen kriitikko. Kriitikon tarkoitus on hyvä. Se yrittää auttaa meitä oppimaan virheistämme. Kannattaa kuitenkin pohtia, että jos mieli olisi valmentajasi, niin olisiko se hyvä valmentaja.

"Jos sisäisen valmentajan puheen sävy on tyyliä: "mokasit taas, olet tyhmä", niin auttaako se kehittämään sosiaalisia taitojani?"

Voisko sisäinen valmennus olla myötätuntoista ja inhimillistävää sisäistä puhetta: kaikki mokaavat, ei se niin vaarallista ole.

"Sisäinen puhe vaikuttaa tunteisiimme aika paljon, kun otamme sen niin tosissaan. Ahdistumme, stressaannumme ja murehdimme vaikka päiväkausia sitä, mitä tuli sanottua."

Lähteet: Helsingin Sanomat 27.7.2023, kuvat Pixabay