Elämää maalla 43.

 

Vanha riihi.

Viikko on mennyt tosi nopsaan, eikä minulle kuulu paljon mitään. Pönttöuunien lämmitys ja puiden raahaaminen saavilla sisään on taas alkanut. Vaikka minä en tästä pidä, on kotoisaa kuunnella tulen ritinää, rätinää ja pientä paukahtelua. Puut on tämänvuotisia ja kosteita. 

Join viime perjantaina liikaa viiniä, ja tuli hirveä krapula, joka kesti neljä päivää. Olo oli ahdistunut ja kurja. 21-vuotiaan lapseni Veran kuoleman jälkeen, olen juonut muutaman kerran liikaa - täysin liikaa.

Muisti ei mennyt. Juttelin ystäväni kanssa neljä tuntia puhelimessa. Hänkin oli juonut. Varsinainen maratonpuhelinkeskustelu, mutta teki mielelle hyvää -  puhua kaikesta avoimesti.

Tietokone ei pelittänyt. Vein sen heti maanantaina liikkeesen, josta ostin sen. Heillä ei ollut kaapelin päitä, enkä ymmärrä, miksi he eivät  voineet niitä tilata. Sain ohjeeksi työntää kaapelin pään tanakasti koneeseen, ja käyttää tietsikkaa vain pöydällä, kunnes akku on täynnä.

Tämän jälkeen tietokonetta  saa siirtää. Katson liian usein sitä, että tietokoneen akku täyttyy, joka näkyy sinisenä  valona. Nyt tilanne on kuitenkin jollain tavoin hallinnassa. Voin katsoa suoratoistopalveluja vanhalla koneella, josta blogi on hävinnyt. Mietin, että jos uuden voisi viedä tietokoneen korjaajalle Mikkeliin. Jos se ei ole korjattavissa, täytyy ostaa uusi tietsikka. Kaupassa myyjä ei tarkalleen tiennyt, johtuuko harmi laturista vai itse koneesta.

Muutenkin tämä Windows 11 on huonosti tehty. Kuvien siirtäminen puhelimesta koneeseen on aika hankalaa. Rehellinen myyjä sanoi, että se on alkeellista ja liian monivaiheista. Joskus kuvien siirtäminen onnistuu ja joskus ei. Kuten viimepäivinä ei.

Kaivossa vesi on edelleen vähäistä. Keittiö on täynnä talousveden ja järviveden saaveja. Mies tuo edelleen talousveden työpaikalta. Samoin pesee siellä vaatteet. Minä tiskaan iltaisin käsin kaikki astiat ja muut. Olen vähän kyllästynyt tähän, mutta se jotenkin rauhoittaa.

Olen innostunut uusista ravitsemussuosituksista, jotka julkaistaan tämän kuun lopulla. Suositus kehottaa luopumaan lihaleikkeleistä. Syömään vain kaksi kertaa viikossa liharuokaa, ja korvaamaan osan pavuilla ja muilla palkokasveilla. Ei kanalla.

Liha on suuri rasvan lähde ja aiheuttaa suolistosyöpiä. Lisäksi lihassa on paljon nitriittiä, joka vaikuttaa makuun, ulkonäköön ja säilytyvyyteen.

Uuden suosituksen mukaan  lihaa mahtuu vain siis kaksi kertaa viikossa. Yksi ateria viikossa suositellaan vaihdettavaksi palkokasveihin ja kalaan. Soijapapu on niistä eniten proteiinia sisältävä.

Lisäksi uuden suosituksen mukaan juureksia, hedelmiä ja marjoja tulee rutkasti. Niitä pitäisi syödä vähintään 500-800 grammaa päivässä. Aikaisempi suositus oli 500 grammaa. Minulla ravitsemussuositukset täyttyy jo hyvin. Syön palkokasveja ja kalaa paljon.

Rakkaassa 17-vuotiaassa kissimme Killessä vanhuus alkaa jo näkyä. Hän nukkuu koko päiväsajan ja lähtee vasta illalla ulos. Häntä pitää huhuilla sisään.      Kissamme Siiri katosi noin vuosi sitten, eikä hänestä ole kuulunut mitään. Sydän pakahtuu surusta.

Järkytyin ja olen surullinen Yhdysvaltojen vaalituloksesta. En voi käsittää Trumpin voittoa. Hän on selvästi narsisti.

Hyvää viikonloppua kaikille!

                Retrolamppu.

Elämää maalla 19.

 

Viime viikonloppuna tuli juotua liikaa viiniä. Olin perjantaina yökylässä ystäväni luona. Juteltiin, herkuteltiin ja juotiin valkoviinipullo.

Lauantai-iltana puhuin maxipitkää puhelua toisen ystävän kanssa. Ja koska hän joi puhelun aikana, minäkin päätin juoda. Join pullollisen viiniä.

Sunnuntaista keskiviikkoon oli sitten valtava krapula. Olen nuoresta pitäen saanut alkoholista pahan krapulan. Kun ikää on tullut, krapulat ovat pahentuneet. Olen muutenkin ahdistusherkkä, ja krapulassa  ahdistaa ja mieliala on alhaalla.Tunnen myös tavallista tuskaisempaa surua tyttären kuolemasta. Koko viikko on ollut oikeastaan suhruinen, ikävä ja surullinen.

No, jotakin iloakin on ollut. Posti toi Viherpeukalosta köynnöskukkien simenet. Kelloköynnöstä, mustasilmäsusannaa, krassia, aitoelämänlankaa , neidonmekkoa ja ruusupapua.

Oli ihanaa upottaa kädet multaan ensimmäistä kertaa tänä vuonna, kun tein sankossa multa-perliittiseosta, johon lisäsin veden. Viime keväästä ja kesästä opin paljon  köynnöskukista. Esimerkiksi sen, että krassi ja aitoelämänlanka pitää kylvää verrattaen myöhään, vasta toukokuussa.

Kelloköynnös taas pitää kylvää aikaisin, jo helmi-maaliskuussa, samoin mustasilmäsusanna pitäisi kylvää myös melko aikaisin. Neidonmekko on uusi köynnöskukka minulle, jolla on tavattoman pienet siemenet. En edes tiedä, sainko ne multaan.

Ihastuin viime kesänä kelloköynnökseen. Se kasvaa nopeasti ulkona ja sillä on kauniit lehdet - kukista puhumattakaan. Samoin köynnöskrassi ja aitoelämänlanka ovat vähästä kiitollisia köynnöksiä. Ne kasvavat nopeasti ja kaunis kukinta on runsasta.

Ruusupavun voi istuttaa suoraan multaan ja se ehtii silti myös kukkimaan ja tekemään papuja.

Eilen en malttanut olla tilaamatta daalioiden  ja akileijojen juurimukuloita. Ja mitäköhän kaikkia kukkia kertyy ennen kesää! Innostun liiankin helposti kokeilemaan uutta.

On toisaalta jännittävää, kun lumi sulaa ja lämpö nousee, seurata, mitkä viime kesänä istuttamani kärhöt on elossa. Toivoisin että moni. Ne ovat niin, niin kauniita.

Olen syönyt nyttemmin monivitamiinipilleriä nimeltään Multitabs woman 50+ aivoterveyden tueksi. Saas nähdä, onko sillä tehoa muutaman vuoden päästä. Tutkimusten mukaan pitäisi olla.

Päätin paastota laskiaisesta pääsiäiseen jättämällä karkit pois. Nyt olen vaivihkaa hiippaillut pakastinarkuille pullaa hakemaan. Päiväkahviin kuuluu nyt siis pulla - mutta eihän se ole karkkia.

Hyvää viikonloppua kaikille!