perjantai 9. helmikuuta 2024

Elämää maalla 16.

 


Minua on mietitettänyt tällä viikolla täysin fyysinen vaiva. Jo noin kahdeksan vuotta olen välillä tuntenut kauheaa kipua lapaluiden välissä. Minulla on korkea kipukynnys, silti olen mennyt melkein tajuttomaksi kivusta. Se on kuin terävä puukko iskettäisiin. Kipu ei ole lihasperäistä.


Siskoni kuoli keuhkosyöpään 51-vuotiaana. Hänellä oli yhtenä oireena lapaluiden välinen kipu ja sen vuoksi hän meni lääkäriin. Syöpä paljastui jo röntgenissä.


Vihdoinkin rohkaistuin ja soitin viime perjantaina hyvinvointikeskukseen josko saisin ajan lääkärille. Sanottiin, ettei heillä ole lainkaan lääkäriä. On haettu, mutta ei olla saatu. Sain ajan keskiviikoksi  sairaanhoitajalle, joka lähettää tiedot Helsingissä toimivalle lääkärille.  Näin näissä nääntyvissä kunnissa.


Sairaanhoitaja kyseli minulta kaikenlaista. Hän myös mittasi verenpaineen, joka oli erinomainen 110/81. Samoin hapetusarvo mitattiin ja se oli normaali. Sairaanhoitajalla meni aikaa reilu tunti, mutta olin kiitollinen, että hän syventyi kipuuni ja muuhun terveydentilaan.


Eilen hän soitti ja sanoi, että lääkäri oli määrännyt minut röngteniin täksi aamuksi. Menin sinne peloissani, vaikka tiesin, ettei röngtenhoitaja kertoisi mitään keuhkokuvista. Pitää odottaa lääkärin lausuntoa, jonka saan kaiketi ensi viikolla.


En polttanut tupakkaa 15 vuoteen. Vera-tyttären kuoleman jälkeen aloin taas polttaa. Se antaa jotenkin tauon surussa. Olen myös miehelleni perustellut polttamista, että teen hidasta itsemurhaa, jotta pääsisin Veran luokse. Ehkä se nyt toteutuu. Minulla voi olla keuhkosyöpä. Mutta katsotaan nyt ensi viikkoon asti. Minusta tuntuu, että jos minulla on syöpä, jatkaisin elämääni tavalliseen malliin niin kauan, kun se olisi mahdollista. Matkustaisin ehkä Balille tai Kreetaan, joista olen pitkään unelmoinut.


Siirrän nykyisin hoivaamisen tarpeeni pikkulintuihin. Ensimmäistä kertaa meillä on lintulauta tai pikemmin mökki.Näen siihen suoraan makuuhuoneen ikkunasta, jossa kirjoitan. Samoin Kille-kissi vahtaa niitä tietsikan vierestä. Välillä ihmettelen sitä, että ne saattavat olla pari päivää poissa. Ehkä paremmilla apajilla.


Olen ollut taas laiska siivoamisen suhteen. En ole siivonnut kunnolla kolmeen viikkoon. Olen putsannut harjalla Killen hiekkalaatikon seutuvilta ja  yleensä keittiöstäkin. Pyyhin joka päivä keittiön tasot. Olemme miehen kanssa kahden, joten roskaa ei yleensäkään tule. Huomenna olisi kuitenkin aikomus siivota.  Imuroida ja pyyhkiä pölyt. Niin, aikomus...


Tämä Windows 11., jonka ostin syksyllä on paljon vaikeampi kuin Windows 10. Ainakin minulle digiblondille. En ole saanut siirrettyä monen kuukauden kuvia kamerasta koneelle. Menin taas - vähän häpeästä luimistellen -   kauppaan, jossa minua neuvottiin. Kotona en muistanut mitään. Olisi pitänyt kirjoittaa neuvot ylös. Vaan  eipä tullut tuokaan asia mieleen. Tapanani on säntäillä kärsimättömänä sinne tänne. ADHD:ta ei ole tutkittu. Tuskin sitä onkaan, koska pystyn myös rauhoittumaan.


Olen ATK-kurssilla kansalaisopistossa, jossa olen oppinut tietokoneesta jotakin yleistä. Muun muassa laittamaan kuvia tavalliseen tekstiin Chrome Driverissa. Aion pyytää opettajalta taas yksityistunnin, jotta hän neuvoo minua kuvien siirtämisessä.  Viime kerralla saatiin vain kaikki vanhat kuvat näkymään monen mutkan kautta. Opettaja sanoi, ettei hän ole oikein perillä Windows 11:sta.


Olen edelleen käynyt kuntosalilla, jossa on HUR-ilmanpainelaitteet. Painoja ei tarvitse siirrellä. Siellä käy myös hyvin paljon vanhoja ihmisiä. Ongelmana on se, että jos alkaa jutella niitä  näitä, toinen alkaa kertoa sairauksistaan pitkästi ja laveasti. Tämänkin vuoksi kuuntelen välillä musiikkia Spotifysta, jossa olen siirtynyt  kuuntelemaan klassista musiikkia vaihtelun vuoksi.


Olen katsonut Yle Areenalta aivan innosta piukeana Stacey Dooleyn dokumenttisarjaa vähän erilaisista brittiperheistä ja muita hänen dokumenttejaan.


Nyt on jo kylvöhommat mielessä. Aion kasvattaa taas köynnöskasveja. Kylvän mustasilmäsusannaa, krassia, aitoelämänlankaa ja kelloköynnöstä. On mielenkiintoista nähdä, miten kärhöt ovat selvinneet talvesta.

Hyvää viikonloppua kaikille!












2 kommenttia:

  1. Voi ei, toivottavasti nyt kuitenkaan ei ole mitään syöpää tms vakavaa <3 Voimia, ja hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jenni kommentistasi. Olen nyt itse aika lohduton, mutta kuitenkin toivoa täynnä. Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!