Ainainen valittaja

 

Valittajan päivässä - tai koko elämässä - kaikki on pielessä, väsyttää, suututtaa, sääkin on liian kylmä tai kuuma. Melkein jokainen tuntee valittajan isolla veellä. Raskaan tyypin,   joka tapaamisesta toiseen jaksaa marmattaa omasta ja muiden kurjuudesta. Aihe muuttuu, mutta valitusvirren harmittava sävy pysyy samana.

Toki kaikki valittavat joskus ja kaikkia ärsyttää joskus toisten valittaminen. Nykyisin valittamisen väylät ovat osittain muuttuneet, ja esimerkiksi sosiaalinen media on omiaan nostamaan negatiivista jorinaa. Silti myös kasvokkaiseen vuorovaikutukseen kuuluva valittaminen pitää pintansa niin työpaikan kahvihuoneessa, tapaamisissa kuin kotonakin.

Valittaminen liittyy  usein hitaaseen asioiden tai tilanteiden muuttumiseen. "Joskus on helpompaa vain nurista kuin tehdä jotakin", sanoo työterveyspsykologi Heli Hannonen. Pieni valitus ennen hihojen käärimistä sopii hyvin, mutta valittamiseen jumiutumalla ei selätetä ongelmia.

On tärkeää huomata, että palautteen antaminen ei ole valittamista vaan asian tai tilanteen hoitamista. Silti kuulija saattaa ajatella rakentavankin palautteen turhaksi valittamiseksi. Palaute on helppo erottaa valittamisesta sen lyhyemmän keston ja energisemmän tunnetilan perusteella. Se ei jätä negatiiviseen suohon rypemään.

Kaverin valitus ottaa päähän erityisen rankasti sen ollessa toistuvaa ja jatkuvaa. Heli Hannonen sanoo:"Satunnainen puhkuminen on tosi ookoo, eihän kaikki aina ole ihanaa ja mahtavaa. Sen sijaan ikuisen valitusvirren vaarana on negatiivisen puhetavan ja tunnetilan tarttuminen kuulioihin."

Valitus ei näet lopu epäkohdan korjaamiseen, vaan tapavalittaja mitätöi olemassa olevan hyvän. Tunteet tarttuvat, myös apuaan tarjoava kuulija saattaa huomaamattaan solahtaa negatiivisuusloukkuun. Hyvin usein valittava voi myös menettää läheisiä ihmissuhteita, sillä negatiivisuuden ilmapiiri kuormittaa kaikkia.

Valituksen kohdekin vaikuttaa. Ruoan hinnasta valittaminen ei aiheuta kuulijassa syyllistymistä toisin kuin  yksinäisyyden valittelu. "Sielussa varmasti särähtää, kun läheinen valittaa mykkää puhelintaan. On helpompaa loitota kuin sanoa ääneen, että toisen valitus kuormittaa", Hannonen kuvailee.

Syyllistymisen hetkellä ajattelee herkästi hyökkäyksen olevan paras puolustus. Ei ehkä osaa toimia fiksusti ja töksäyttelee toisen seuran olevan raskasta. Joskus olisi hyvä ottaa aikalisä ja palata asiaan yön yli nukuttuaan.

Tunteiden ääneen sanominen on kuitenkin aina paras keino hillitä ja hallita niitä. Ja on myös parempi puhua suoraan, kuin valittaa toisen käytöksestä selän takana.

Olisi tärkeää pohtia yhdessä, mitä valittaja toivoo saavuttavansa. Monesti taustalta löytyy tarve huomioon tai myötätuntoon.

Optimismi ja pessimismi ovat osittain synnynnäisiä ominaisuuksia. "Jokaisen on hyvä tunnistaa, näkeekö lasin puoliksi tyhjänä vai täynnä. Huomaako ympäriltään enemmän huonoja vai hienoja asioita?" Hannonen sanoo. Huonoja juttuja keräilevän kannattaa muistaa, että harvemmin asiat ovat oikeasti niin huonosti, etteikö päivässä olisi myös jotakin hyvää.

Tapavalittajaa kannattaisi herätellä, hoksauttaa ystävällisesti, koska hän harvemmin tunnistaa itseään. Valittajan näkökulmaa ei kannata heti torpata, mutta voi pyrkiä tuomaan myönteisiä asioita esille. Jos tämä ei auta, voi kertoa, että on havainnut puhujassa tyytymättömyyttä ja että onko hänellä huolia?

Oma asenne pitää muistaa pitää kysyvänä ja välttää syyttelyä. Näin ilmapiiri pysyy hyvänä, ja vaikka yritys ei sillä hetkellä tuottaisi tulosta, aloite jää mieleen ja siihen on helpompi palata.

Pitkällä aikatähtäimellä valittamisesta huomauttaminen kannattaa kuitenkin aina. Halutaan ihminen, vaikka ei jakseta valittamista. Hannonen sanoo: "Valittajan on vaikea ottaa vastuuta valittamisestaan ja muuttaa käytöstään, jos kukaan ei tee häntä tavasta tietoiseksi."

 

Lähteet: Referaatti Hyvä Terveys 2023-6, kuvat omat