lauantai 6. elokuuta 2022

Surutyöni 112.

 


Rakas, niin sydäntä raastavan rakas Vera tyttäremme kuoli 22-vuotiaana puolitoista vuotta sitten. Hän oli terve ja kuntoileva tyttö ja oli onnellinen, että oli löytänyt oman alansa molekyylibiologian. Kuolinsyy on "tuntematon" sanottiin kuolinsyyraportissa. Teen surutyötä.


Rakas perheenjäsenemme Siiri-kissa katosi kaksi kuukautta sitten. Hän on voinut joutua jonkin pedon suihin ja jos ei, hän on jo villiintynyt. Olemme tutkineet läpikotaisin metsän ja ulkorakennuksen takaosan. Olen niin syvän surullinen Siiristä. On pieni toivo, että hän tulisi kotiin.


Kille-kissa on hyvin surullinen. Sen näkee kasvoista. Ja Kille ei ole käynyt ulkona Siirin katoamisen jälkeen, vaikka yleensä mieluusti käy. Killekin kaipaa ystäväänsä.

 


                Siiri

                 

               Vanha kuva Killestä ja minusta.



Viime viikonloppu oli outo. Lauantaina, kun mies lähti  töihinsä, ajattelin, etten ole yksin kotona. Tunsin hyvin vahvasti Veran läsnäolon. Portaat yläkertaan narahtivat. Minut täytti onni! Vera elää lähelläni! Joku sanoisi, että kokemukseni on huu-haata ja humppaa. Sanokoon. Jokaisen kokemuksia pitäisi kunnioittaa.Ne on hänelle tärkeitä ja totta.


Itken edelleen joka ilta, kun "juttelen" Veran kanssa. Kerron kuinka rakastan ja kaipaan, mitä olen tehnyt, miten surussa elänyt. Rakas Vera.


Sain siis kutsun diabeteshoitajalle. Hän oli samanlainen pullukka kuin minä. Hän kertoi lopuksi, ettei minun tarvitse käydä hänen luonaan. Lääkärit ovat ylihuolestuneita. Minun paastoverensokeri oli vähän koholla, viitearvo on 6, minulla se oli 6,2. Pitkäaikainen verensokerini oli normaali. Hoitajan mukaan kahdessa mittauksessa verensokerin pitäisi olla yli 7, jotta voitaisiin puhua esidiabeteksesta. Hurraa! Olin niin helpottunut.


Hoitaja oli ihana. Hän kehoitti myös nauttimaan herkuista silloin tällöin,(kun on tämä yksi ainut ainokainen elämä, miksi rääkätä itseään. Hän sanoi, että tämä minun on muistettava, kun laihdutan.oma puhe) Pidänkin kerran viikossa herkkupäivän.


Mutta silti laihdutan edelleen. Kahdessa viikossa paino väheni 4 kiloa. Se on uskomatonta! Olen vain kasvissyöjänä tehnyt joitakin muutoksia ruokavalioon ja annoskokoihin. Painoni  nousi Veran  kuoleman jälkeen pikkuhiljaa noin 12 kiloa. Lohtusyön. Ja taas lohtusyön.


Sienestys ja säilöntä on alkanut. Hortoilen metsissä etsien kantarelleja. Ja niitä onkin. Tänä vuonna enemmän kuin koskaan. Ihanaa!


Olen säilönyt  suolakurkkuja ja maustekurkkuja, tehnyt pikkelöityjä kurkkuja ja fenkolia. Olen käyttänyt koodia 3-2-1 pikkelöinnissä. Eli 3 dl vettä, 2 dl sokeria ja 1 dl etikkaa. Tein myös mansikkahilloa.




10 kommenttia:

  1. Niin ei sitä toinen voi kuvitellakaan miten joku toinen ihminen suree, jokaisella se on erilaista,
    meitä kun on niin monenlaista ihmistä, oman lapsen menetys on kaikkein pahin, mutta siitäkin joku pääsee yli, sanoisin uskovaiset ihmiset, he turvautuu siihen että kuollut on Jumalan luona ja hänellä on hyvä olla, ja elävät jälleen näkemisen toivossa, ja Jumala on se surevan lohduttaja, kun hänen puoleen kääntyy siinä surussa.
    Minä menetin nuorimman sisareni 37 vuotiaana, hänellä oli vaikea ja hyvin rikkinäinen elämä, tavallaan oli helpotus kun hän pääsi pois kärsimästä.Toinen siskoni menetti 5kk.ikäisen tyttären,joka tukehtui vaunun peittoon nukkuessaan ulkona, siskolla meni 20 vuotta ennenkuin hän pystyi käymään lapsen haudalla, hän sai Jumalalta voimaa jaksaa, kun oli uskossa oleva.
    Minun kohdalla oli 2 unta, kun menetin kaksi ystävääni, niin näin unen että kummatkin oli terveitä sairaudestaan, ja rauhallisia siellä jossakin, ei merkkiäkään syöpäsairaudesta, niinkuin Raamattukin sanoo Ilm.kirja 21:4 tiedät varmaan tuon kohdan.
    Raamatun mukaan kuollut ei enää tule "haamuna" hiippailemaan,tai millään lailla keskuuteemme, hän on siellä Jumalan säilytyspaikassa,Raamatun mukaan Abrahamin helmassa paratiisissa, tai tuonelassa, hänen sielu on siellä ja hänellä on uusi ruumis, tämä meidän liha ja veri ei peri Jumalan valtakuntaa 1kor.15:50 ja 53
    Ajattelin laittaa Raamatun näkökulman, toivon kuitenkin että saisit voimaa ja lohtua jokaiseen
    päivääsi.
    Olisiko sinulla suolakurkun ja etikkakurkun ohjetta, miten teet ne.?minulla epäonnistui kurkkujen säilöntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi pike. Kyllä minun lapsen uskoni on tuonut jonkinlaista lohdutusta suruuni, mutta en ymmärrä sitä, että Vera otettiin pois niin nuorena. Tästä olen Jumalalle vihainen.

      Uskon moniin Raamatun asioihin ja oppeihin. Mutta minun on vaikea uskoa siihen, että Raamatun mukaan lopunaikoina kuolleet nousevat haudoistaan ajallinen ruumis "yllään". Samoiten en usko Jeesuksen neitseellistä sikiämistä.

      Minulla on vain suolakurkun ohje, maustekurkun säilöin vähän niin kuin lonkalta.
      Eli suolakurkut:
      perussuhteet yhdellä litralla
      1l vettä
      1 2 dl suolaa
      1/2 dl etikkaa
      sinapinsiemeniä
      maustepippureita
      valkosipulia, jos siitä tykkää
      viinimarjan lehtiä
      tillin kukintoja

      Nosta liemi hellalta sen alkaessa kiehua ja jäähdytä huoneen lämpöiseksi.Laita säilöntä astian pohjalle tillinkukintoja ja pestyjä viinimarjan lehtiä. Päälle ladot kurkkuja tiiviisti kerroksittain, mutta laita aina kerrosten väliin viinimarjan lehtiä niin, että kurkut ei koskata toisiaan. Astian ollessa melkein täysi laita päällimmäiseksi tillin varsia ja viinimarjan lehtiä. Lopuksi kaada astiaan niin paljon lientä, että kurkut peittyvät. Kurkut ovat valmiita noin kolmessa viikossa.

      Maustekurkut tein suurin piirtein 3-2-1 koodilla. Eli vettä 3 dl, sokeria 2dl, etikkaa 1 dl.

      Toivottavasti nyt onnistuu kurkkujen säilöntä! Tsemppiä siihen!


      Poista
  2. Etähalaus ♡ Voimia surutyöhön ♡ Olen lukenut jostakin/kuullut juttuja, kuinka kadonnut kissa on pitkän ajan jälkeen palannut kotiin. Minä olen kerännyt lakkoja ja mustikoita. Nyt aloittelen punaherukoiden keräämistä. Satokauden ihanuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tarja K ja kiitos halauksesta. Voimia tässä tilanteessa tarvitaan. Toivon todella kuten kirjoiti, että Siiri voisi tulla kotiin pitkänkin ajan jälkeen. Minäkin poimin punaherukat menneellä viikolla. Ai jai, saat poimia lakkoja! Täällä niitä ei juuri ole.

      Poista
  3. Voimia edelleen tuleviin päiviin, myös auringonpaistetta ja tsemppiä satokauteen!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Satokausi on onneksi hyvää aikaa, tykkään niin säilömisestä.

    VastaaPoista
  5. Hienoa, että pidät sienestyksestä ja säilönnästä. Niissä saa ajatukset pysymään kasassa tai ainakin lohdullisessa tilassa. Ja kaiken päälle tuloksena on pelkkää herkkua 🥰. Kävin itsekin taas tänään kahmimassa metsästä keltaista herkkua 😋

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Susanna. Onhan tuo säilöntä ja sienestys tosiaan vähän kuin mindfulnessia. Yksinkertaista keskittymistä ja ajatustenvirran tuloa ja pois menoa. Hyväksyvästi ja rauhallisesti. Sienestys on minulle myös alkukantaista saalistamista. Toivotan sinulle lisää kantarellien saalista.

      Poista
  6. kiitos kurkku ohjeesta. Sinulla on tuo sähköposti näkyvillä, niin kirjoitan sinulle sinne yhden kerran.

    VastaaPoista
  7. Ole hyvä vaan ohjeesta. Tuli mieleen, että maustekurkkua tehdessä voi muuttaa tuota 3-2-1 koodia, siten että käyttää sokeria vähemmän. Niin ainakin minä teen.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!