Minä löysin Netflixin, Yle Areenan, Ruudun vasta kevättalvella. Aluksi olin hyvin innostunut niistä, ja niiden katseleminen melkein kumosi kirjan lukemisen. Olin siihen asti lukenut kolme tuntia illassa. Annoin elokuvien ja sarjojen viedä. Mutta sitten suorastaan pakotin itseni lukemaan kaksi tuntia ja katsomaan sarjoja ja muuta tunnin. Välillä tunti ylittyy, mutta en tunne siitä minkäänlaista syyllisyyttä. Ilta menee näin: kirjoitan kaksi kolme tuntia yhtä käsikirjoitusta, luen kaksi tuntia, katson elokuvia, dokumentteja ja sarjoja tunnin. Tätä blogia kirjoitan iltapäivällä, samoin olen muualla somessa.
Kirjan lukemisesta on voinut tulla monelle vaikean tuntuista. Osa ihmisistä haluaisi lukea etenkin iltaisin, mutta se ei onnistu, koska on helpompaa selata kännykkää tai uppoutua TV-sarjoihin. Tämä aiheuttaa monelle huolta: olenko pilannut keskittymiskykyni kokonaan. Tämä huoli on turha. Ei ole mitään tutkimusnäyttöä siitä, että ihmisen aivot jotenkin surkastuisivat Netflixin tai kännykän käytöstä.
Kyse on ennemminkin siitä, että kännykän ja tietokoneen käytöstä on tullut tapa. Ihminen on luonnostaan mukavuudenhaluinen: tehdään mielellään asioita, jotka ovat helppoja.
Tarvitaankin toiminnanohjausta, jos halutaan vähentää ruutuaikaa ja lisätä kirjojen lukemista. Sana tarkoittaa psyykkisiä prosesseja, joiden avulla pystytään toimimaan suunnitelmallisesti ja esimerkiksi aloitetaan, pidetään yllä ja lopetetaan sen hetken tekeminen.
Jos ennen on lukenut sujuvasti kirjoja, mutta nykyään roikkuu netissä, ihmisellä on kuitenkin lukemiseen tarvittava hermostollinen peruskyky ja lukutaito jäljellä.
Kirjan lukemista voi verrata lenkillä käymiseen. Näin siitä muodostuu tapa, osa arkea. Lukemiselle on annettava aikaa, ja itseltä vaatia hieman itsekuria.
Jos kännykkä huvittaa enemmän kuin kirja, itsensä kanssa voi sopia, että lukee kymmenen sivua joka ilta. Kun lukemisessa pääsee vauhtiin, hyvän kirjan imu vie usein mukanaan.
Lukemista kannattaisi harrastaa, koska se ruokkii mielikuvitusta eri tavoin kuin elokuvat ja sarjat. Lukiessa ihminen kuvittelee, muodostaa kuvia, miltä henkilöt, ympäristö ja tapahtumat näyttävät.
Lukeminen kuormittaa hyvällä tavalla työmuistia, koska ihminen rakentaa säilömuistiin kirjan tarinaa ja maailmaa.
Kun lukee jotakin jännittävää tai vaikuttavaa, kirjan voi laskea kädestään ja miettiä lauseita rauhassa. Sarja tai elokuva menee vauhdilla eteenpäin, jolloin ajatuksille ei jää niin paljon tilaa.
On aivan yhtä arvokasta, mitä lukee, lukeeko dekkaria, Nobel-palkittua kirjaa tai romanttista kirjasarjaa. Tärkeää on löytää kirja, joka sopii parhaiten tähän hetkeen.
Lähteet: Helsingin Sanomat 4.8.2022, kuvat Pexels
E - ja äänikirjat ovat myös hyvä vaihtoehto.Valikoimaa löytyy!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Anonyymi. Voisin kyllä kokeilla äänikirjoja, mutta rakastan niin paperikirjoja. Niiden tuntua kädessä ja niillä on myös omanlaisensa tuoksu.
PoistaTänä aamuna tv3 haastatteli Päivi Räsästä, ja päivistä kirjoitettua kirjailijaa,eli päivistä on kirjoitettu kirja "valtakunnan syytetty", ehdottomasti aion ostaa tuon kirjan ja voin jo suositella sitä, kaannattaa lukea se.
VastaaPoistaLuen enimmäkseen tosi kertomuksia,/elämän kertoja, Raamattua luen joka päivä, siinä on sisältöä ja se on totta.
Kiitos kommentistasi pike. Minä en pidä Päivi Räsäsestä. Blogi aloittajssa päätin, etten kirjoita uauskonnosta, politiikasta ja seksistä. Uskonnosta olen livennyt.
VastaaPoistaOlennaista mielestäni on löytää oma lukemisen laji eikä yrittää noudattaa mitään ulkoa annettuja sääntöjä. Olen ollut pienestä pitäen intohimoinen lukija, kotona lukemisestani ei tykätty ja siitä pyrittiin irti monin keinoin. Lukijana kehittyminen on ollut siksi vaikeaa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Susanna. Aivan uskomatonta, että lukemista pidettiin huonona asiana lapsuudessasi, kun sehän on aivan päinvastoin!
VastaaPoista