perjantai 15. helmikuuta 2019

Päivän vaatteet ja ukin krapula



Flunssaisena olen taas heittäytynyt kaihoisaksi. Muistelemaan lapsuuttani. Voi kiesus, kuuluuko tämäkin jotenkin jonkinlaiseen viidenkympin kriisiin. Olen aina ajatellut, että hyvin vanhat ihmiset alkavat muistella lapsuuttaan. Auts sekin. Olenko henkisesti jo kahdeksankympin kohdilla.

Farkkumekosta ei löytynyt merkkiä. Vanha ja kirpparilta ostettu. Taas kenotan ja murjotan. Mies otti kuvat. Jälleen jotenkin hankalasti. Ottipa kuitenkin.



Yritän seuraavaksi kirjoittaa muistelun vuorosanat Kainuun murteella, jota lapsena puhuin.

Meidän mummola oli vain sadan metrin päässä kotitalostani. Välissä oli pelto. Joka päivä juosta hilpasin vihreän, tuoreen, tuoksuvan timoteipellon halki mummolaan. Äiti oli kieltänyt mummoa antamasta minulle kahvia, jota join hänen mielestään liikaa."Ruokahalu mennee ja tyttö on laiha rimpula." Minulla oli onneksi kaksi salaista leskirouvaa, joiden luona äiti ei edes tiennyt minun käyvän. Ei siihen aikaan mukuloiden perään koko aika huudeltu. Mennä leuhotettiin vapaasti.



Välillä ukki makasi kamarissa. Ja kun minä tulin, hän selvästi reipastui ja pyysi, alakaisinko taas sairraanhoitajaksi, kun ukki on niin kippeenä. Leikki oli minulle jo tuttu. Kipaisin kotiin hakemaan valkean baskerini, joka sai toimittaa sairaanhoitajan hilkkaa.

Ukki halusi kylmän kääreen otsalleen. Minä sitä mummolta pyytämään. "Taas se on ukko viinan paskaa juonnu ja rapulassa pyyttää tyttö parkaa ihteään hoitammaan ja on kylillä kupehtannu. Että minä jouvun häppeemään. Osulassa akat juorruaa ja pitkään kahtovat, ihan luimusti", mummo manaili. Minä en ymmärtänyt hänen manailuistaan mitään. Mikä on rapula? Mikä on viinan paska? Joten sitkeästi jatkoin ukin hoitotoimia. "Anna mummo taas se pyyheliina, käyn ite kaivolla kastelemassa", pyysin sitkeästi. Mummo murahti kuten aina näinä minun sairaanhoitajavirkani päivinä. Manailtuaan aikansa ukkia ukon tyhjäntoimittajaksi, viinan kittaajaksi, rotjakkeeksi, viulun vinguttajaksi. 



Viimein mummo heltyi - kuten aina - ja antoi pyyheliinan, jonka kävin kaivolla kastelemassa. Vettä piti pumpata raskaasti. Sitten tämä tyynyliina sopivasti viikattuna ukin otsalle. Pidin ukkia kädestä kiinni." Helepotti hyvin. Oot sinä oikkee enkeli, kun vanahaa ukkiasi noin nätisti hoijjat", ukki sanoi.




Miten minusta tuntuu lapsuuttani muistellessa, että juoksin kaikki välimatkat. Ei raukeaa kävelyn lampostamista kesähelteellä. Ehkä muistan väärin. Miksi on aina kesä?


Onko sinun lapsuudenmuistoissasi aina kesä? Mitä murretta puhut/puhuit?

Hyvää viikonloppua kaikille!




14 kommenttia:

  1. Itse ostin juuri saman mekon kirppikseltä! Hyvä valinta ☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna kommentista. Juu, molemmilla sattumoisin hyvä valinta. Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  2. Olisipa minulla myös tollaiset lapsuusmuistot että ois ollut kesä. Jotenkin muistan että ois ollut kylmä talvi aina. Meillä oli vanha hatara maalaistalo jossa tuntui että aina talviaikaan paleli ja koulumatkakin oli 5,5 km jota minäkin taivalsin suksilla ja jalan alakouluikäisenä kun vielä sairastelin tosi paljon.No kesät olivat työntäyteisiä, alakouluikäisinä patistettiin minut sisareni kanssa siivoukset,tiskaukset,ruuanlaitot,pyykinpesut,kasvimaan hoidot tekemään ja sitten vielä heinäpellolla heinäaikaan. Muistelen että liian rankaksi elämä tehtiin meille, no nuorin siskomme pääsikin sitten aika helpolla, ei tainnut osata ruokaakaan laittaa kun meni naimisiin. Muistan että kun naapurin isäntä piti pyhäkuulua niin ne aamut oli erityisiä joista nautin kesällä kun käveltiin heinäpeltoa pitkin kotiin,silloin aurinko paistoi ja linnut lauloivat ja sunnuntaisin sai levätä. En vieläkään käsitä miksi lapsena piti tehdä niin paljon töitä ja niin pienenä. Meillä oli lisäksi kesällä liuta kesälapsia pelastakaa lapset ry.stä koko kesän joilla useammilla oli kaikenlaista oireilua kotioloista johtuen.Sauvoo puhuttii hiljoo ja kouvoo töetä tekemällä kesät kulutettii.Hyvää viikonvaihdetta, mukava postaus sinulla :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pihakeiju kommentistasi. Minun lapsuuteni oli tosiaankin aika kepeä ja hyvä. Mutta isän itsemurhan ja äidin alkoholisoitumisen jälkeen nuoruudessa jouduin raatamaan kuten sinä kuvaat lapsuuttasi. Minä olin perheen emäntä. Laitoin ruoat, tiskasin, siivosin ja kaikki työt kesällä muun muassa navetan pesu, heinänteko...Sinä olit aivan liian nuori, alakouluikäinen, tekemään noin valtavasti töitä. Missä välissä sinä sait leikkiä?Surullista kun lapsuusraamisi oli kylmä talvi. Minulla oli sama koulumatka kuin sinulla ja samalla tavalla se taivallettiin.Ollaan maatalon tyttäriä molemmat. Leppoisaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  3. Tavallaan niin ihanat muistot ja sitten toisaalta tuo ukin krapula, jos sitä oli useinkin. Siitä kun vaari kuoli 10-vuotta sitten, niin aina silmien eteen tulee välähdyksiä kaikista hyvistä muistoista ja vieläkin. Yleensä ne aina liittyy juurikin lapsuuteen eli ties vaikka tässä iän myötä ympyrä oli sulkeutumassa. <3 Usein muuten lapsuuden kesiin mökillä, eikä stadin keskusta elämään.

    Näytät wow, <3

    Ihanaa viikkistä Marja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia kommentistasi. Ukki joi aika harvakseltaan silloin kun oli käynyt Kajaanissa asioilla ja alkossa.Hän joi aina giniä, koska siinä oli parantavia katajanmarjoja ja soitteli kylillä viulua. Ukki oli pelimanni ja luonnonparantaja. Opetti minutkin tuntemaan monet kasvit ja niiden parantavat ominaisuudet. Olen ukille syvästi kiitollinen. Ihana että sinulla on vaaristasi hyviä muistoja ja hän sai elää pitkän elämän. Eikös mummosi ole jo yli yhdeksänkymppinen.On varmasti suuri ilo viettää aikaa hänen kanssaan.Lapsuutesi kesät mökillä olivat varmaan aurinkoa täynnä.

      Poista
  4. Ihana mekko, kertomus ja sen kieli elävää.
    Minusta tämä suloinen pikkukertomus kuvaa hyvin sitä, miten lapsena ottaa asiat niin kuin ne näkee. Sinulle ukki oli kipeä. Mummolle jotain muuta.
    Minun lapsuuteeni kuuluu niin kesää kuin talvea, sekä monia suomenkielen ja englannin murteita. Siihen kuuluu myös ohimennen saksan- ja italian kielet, kun kaverini olivat niistä maista kotoisin, eivätkä heidänkään vanhempansa puhuneet englantia. Näin lapsuuttani muistan ja näin se olikin.
    Ihanaa viikonloppua Marja <3

    VastaaPoista
  5. Kiitos Kirsti kommentista.Sinun lapsuutesi oli todella värikäs. Valtavat kielikentät italia, saksa, englannin murteet.Suomessa monta asuinpaikkaa samoin Australiassa. Vaikuttaneeko tämä siihen, että tykkäät matkustella? Leppoisaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  6. Lapsena tosiaan näkee asiat pehmeämmin, ja ihanaa oli lukea kuinka sinä ukistasi välitit, hellit ja hoivasit. Kaunis lapsuusmuisto sinun osaltasi.
    Jännä huomata kuinka eri tavalla eri ihmiset muistavat auringonpaisteen, ja senkin olen huomannut että jotkut katkeroituneet ihmiset (en tarkoita sinua Marja) muistavat vain negatiiviset asiat. Itsellä oli rankka lapsuus, ei pahemmin peitelty illalla sänkyyn eikä passattu, vaan itse oli selvittävä kaikesta myös omien vaatteiden pesustakin, kesät haravan tai hangon varressa, isää auttaen puidenteossa ja kaikki muut, sikalan sikojen syötöstä veljen kanssa kahdestaan tulipalopakkasella ennen kouluun lähtöä kun äiti ja isä olivat sairaana, huh niitä aikoja.

    Silti muistan lapsuudesta etenkin aurinkoiset kesät, ja toisella kymmenellä ollessa ystävien kanssa vietetty aika kunhan ensin oli selvitty ruuanteosta ja tiskauksista, kun äiti oli sidottu navettatöihin. Vanhimmat siskot olivat silloin jo aikoja olleet maailmalla eivätkä olleet apuna. Ehkä nuo kaikki asiat ovat syynä siihen että sitkeä ainakin minusta on tullut, eli kaikki jotka minut tuntevat, tietävät että oman linjani pidän vaikka mikä olisi. Elämä siis opettaa, ja lapsuus antaa eväät tasapainoiseen elämään, jos osaa asioita oikein käsitellä päässään.
    Ajatuksia herättävä postaus jälleen, kiitos.
    Mukavaa viikonvaihdetta sinulle Marja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulikki kommentistasi.Ei kai täydellistä lapsuutta olekaan. Psykologiassa sanotaan esimerkiksi kyllin hyvä äiti. Teillä on ollut lapsuus yhtä työleiriä. Valtavasti töitä ja itse piti vaatteetkin pestä, kouluikäisenä. Kesälomat metsä- ja heinätöissä. Minä sain lapsena olla melko vapaasti, isovanhemmat asuivat 100 metri päässä.Isä piti minua piti eniten sylissä. Samoin naapurin tyttö joka opetti minut myös lukemaan neljä-vuotiaana. Kaikki muuttui kuitenkin, kun olin nuori nainen. Isä teki itsemurhan (Kaksisuuntainen mielialahäiriö), äiti alkoholisoitui, ja maatalon hommat jäi meille lapsille. Onneksi sinä olet käsitellyt lapsuuttasi mielessäsi ja ehkä antanut anteeksi vanhemmillesi. Maatalon lapsista kai yleensäkin tulee sitkeitä ja etenkin sinun tapauksessa, koska tiedät rajasi. Hyvää alkuviikkoa sinulle!

      Poista
  7. Mummola sadan metrin päässä on paratiisi minun korvissani. Minulla ei ollut yhtään isovanhempaa elossa, ja jo lapsena kadehdin heitä, jotka koulun jälkeen aina menivät mummon luokse pullakahville. Aurinko kyllä paistoi enimmäkseen, mutta muistan myös pimeät pitkät illat, kun siskon kanssa odotimme vanhempia töistä kotiin. Mie puhuin lapsena Imatran murretta, sitä ainoaa oikeaa :). Enää en sitä harmikseni osaa.
    Kertomuksessasi liikuttaa pienen tytön viaton halua auttaa ja samalla ehkä into siitä, että saa myös itselleen huomiota.
    Leppeää talvista viikonloppua sinulle, Marja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeva kommentistasi. Kieltämättä mummola aivan naapurissa oli lapsuudessani ylellisyyttä. Mummo ei saanut - äidin kiellosta - antaa minulle kahvia. Mutta aina sain jotakin herkkua: keksejä, jäätelöä, kaakaota...Ukin opolvella oli turvallista istua. Suloinen, aurinkoinen lapsuus muuttui melko kehnoksi nuoren naisen elämässä, kun isä teki itsemurhan ja äiti alkoholisoitui.Olet Imatralta. Miten kaunista Etelä-Karjalainen murree onkaan! Hyvää alkuviikkoa sinulle!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!