Entä kuolemanpelko koronan aikaan?

Tämä on vaikea aihe. Välillä kuolema tulee ajatuksiin. Kuolemanpelko. Olen täysin paljas ja avuton kuoleman edessä. Kuolemanpelko  saa tullakin, mutta sen ei kannata antaa viedä. Loputtomiin uhkakuviin. Kuolemanpelko on tässä tilanteessa aivan normaalia, koska pahimmillaan korona voi johtaa kuolemaan. Eikä se ole aina iästä kiinni.

Teen psyykkistä työtä, käsittelen asiaa mielessäni, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Kuolemalle ei pidä antaa liikaa valtaa. Elämä on kuitenkin tässä. On kevät ja kesä tulee. Minulla on voimakas turvallisuudentunne ja melko paljon iloakin elämässä. Oikeastaan viihdyn kodissani erittäin hyvin, ja muistan kaikki viranomaisten säännöt. Muuta en voi nyt tehdä.

Kuolema. Minua ei enää ole. Minä lopun.

Meillä on vain yksi ainoa elämä.

Kuoleva ihminen on usein tajuton tai heikossa tietoisuuden tasossa. Eikä hän mietiskele tätä minun loppumista. Hän nukkuu pois vähitellen. Näin rakas siskoni aikoinaan kuoli. Se oli kauniskin hetki.

Tosin koronapotilaat kuolevat eniten ehkä tukehtumalla, koska vaikea koronavirus vaikuttaa etenkin keuhkoissa. Tämä on aivan oma päätelmäni. Ei ehkä totta. Mutta näin loogisesti ajateltuna, jos ei saa happea, tukehtuu ja kuolee.

Koronasta tulee paljon tietoa mediassa. Liikaakin. Mutta olen huomannut esimerkiksi Ylen uutisissa ja Hesarissa, että koronasta on yllinkyllin ja liikaakin tietoa. Mutta kuolemasta ei kirjoiteta. Ehkä sen vuoksi, että halutaan tsempata ihmisiä ja luoda uskoa tulevaan. Kuolema on myös yhteiskuntamme viimeinen tabu.

Minä uskon, että kuolema ei ole kaiken loppu. Näin olen uskonut lapsesta saakka. Me vain jatkamme matkaa.

Olen joutunut miettimään ja ajattelemaan paljon kuolemaa. Olen ollut syvissä, mustissa vesissä. Isä, äiti, paras ystävä, sisko, isovanhemmat, monet muut sukulaiset ovat kuolleet. Mutta minulla on toivo. Ehkä toivo on tullutkin oikeastaan liian paljon kuolemaa kohdatessani. Se voi olla myös puolustusmekanismi. Se kuitenkin rauhoittaa.

Uskon kuolemanjälkeiseen elämään. Että sielu on ikuinen. Kuolleet rakkaani ovat ilmestyneet minulle. Eli olen kokenut kummituksia.

Tätäkin voi selittää vain suuri kaipaus. Se hoitaa psyykettä, tuo turvaa. Jo usko sieluun on tieteestä kaukana. Sielu, mieli, ruumis. Se on metafyysinen oletus. Olkoon. Tiedän, että ajatukseni ovat epätosia tieteen kannalta.  Mutta ne todella lohduttavat minua. Eikö se ole hyvin ja tarpeeksi?

Joku voi ajatella, että olen hörhö humppaaja. Mutta ajatukseni ovat minulle tosia. Ja hyvä niin. Muut saavat ajatella omalla tavallaan.

Usko ja tieto eivät ole välttämättä ristiriidassa keskenään. Ne toimivat vain eri mielen tasoilla, ja ihminen voi sisällyttää maailmankatsomukseen myös uskon. Usko toimii tunteen tasolla ja tiede ja tieto järjen tasolla. Suomen pätevin kvanttifyysikko Laurikainen oli kristinuskossa uskovainen ja samalla hyvin arvostettu tiedemies.

Minusta kaikki uskonnot ovat uskoville tosia. Usko tuo moniuloitteisuutta elämään. Se tekee olemisesta täyteläisen. Piirtää kulttuuriin. On tämä reaalimaailma, mutta sen lisäksi jotakin muutakin.

Näin normielämässä olen tustustunut kaikkiin maailmanuskontoihin. Eniten niistä viehättää buddhalaisuus, jonka alkuperäisessä muodossa, hinayana-buddhalaisuudessa, ei ole jumalia vaan ihminen itse teoillaan määrittää kuolemanjälkeisen elämän.

Tämä elämä on tavallan harhaa, muodottumuutta, sekavaa. Kaikki kärsimys johtuu elämänjanosta ja se lakkaa, kun elämänjano sammutetaan noudattamalla kahdeksan osaista tietä. Ihmiselle on tarjolla myös kolme eri tietä saavuttaa rauha ja onnellisuus. Nämä tiet ovat tiedon-, rakkauden- ja toiminnantiet. Olen löytänyt oman tieni   tiedon tiestä.

Sanotaan, että  ihmisen hauta on jumalten kehto. Että uskonto olisi syntynyt kuolemanpelosta. Tämä on vain yksi käsitys uskonnon synnystä. Teorioita on monia. Tunnen ne hyvin.

Kristinuskonto on uskonto monien maailmanuskontojen joukossa. Moni ei ajattele sitä, miten se on muokannut kulttuuriamme: ajanlasku, juhlapyhät, nimet. Juhlapyhiä juhlitaan, vaikkei tiedetä niiden alkuperää. Tätä kutsutaan kulttuurikristillisyydeksi. Nytkin monille pääsiäinen oli suklaamunia, mämmiä, narsisseja, lampaanpaistia ja viiniä. Vaikka sen alkuperä on Jumalan ylösnousemisessa. Uskonnollisesti se on ehkä suurin juhla joulun ohella. Mielestäni suurin.

Kiihkomielinen uskonnollisuus on sairasta. On ollut paljon uskonsotia. Hallitsijat ovat käyttäneet uskontoa omiin tarpeisiinsa. Se on tuonut tappamista, alistamista, häikäilettömyyttä, vainoja.

Esimerkiksi kristinusko ristiretkillään tappoi ihmisiä. On olemassa jopa tieto siitä, että Konstantinopolin valtaamisessa kristityt kävelivät nilkkoja myöten veressä. Islaminuskoisten lisäksi tapettiin jopa juutalaisia ja ortodekseja.

Uskonto on toisaalta harhaisuutta ja hulluutta. Mutta mitä uskonnon - oopiumia kansalle, ettei se olisi liian laiska ja eläisi ylösnousemuksen uskossa - kieltäminen saa aikaan? Esimerkkejä tästä löytyy kommunistaisista valtioista, entisestä Neuvostoliitosta ja Pohjoin-Koreasta. Nyt  Venäjällä ortodoksista kirkkoa käytetään vallan välineenä yhdistämään kansaa. Putin korostaa Venäjän menneisyyden loistoa, voittoja ja fanatasioi menneisyyden: aina on pärjätty ulkoista uhkaa vastaan. Nytkin selvitään parhaiten ja upeasti.

Joten jokainen voi uskoa omalla tavallaan kuolemanjälkeisyyteen. Meillä on aito demokratia ja uskonnon vapaus. Eläköön se!

Rahan takia parisuhteessa

Monia pelottaa eroamisessa nykyisen elintason lasku. Siksi kannattaisi varautua tulevaan säästämällä, vaikka parisuhde olisi onnellinen.

Vuosi sitten Intrum julkaisi tutkimuksen, jonka vastaajista 14 prosenttia kertoi taloudellisten syiden pitävän heidät parisuhteessa. Ero tarkoittaisi elintason laskua, koska yhden tuloilla ei saa niin paljon kuin kahden.

Usein raha konkretisoituu siinä, onko varaa esimerkiksi maksaa uuden kodin vuokraennakkoa tai ostaa toinen pois yhteisestä omistusasunnosta.   

Ihminen saattaa myös olla kiintynyt kotiinsa tai haluaa pitää perheensä yhtenäisenä. Tällöin tekee päässä sen laskelman, että tästä lähteminen olisi pahempaa kuin jääminen.

Vaikka parisuhde olisi kuinka onnellinen tahansa, aina kannattaa varautua yllätyksiin myös taloudellisesti. On hieman naiivi ajatus, että voisi heittäytyä kokonaan toisen ihmisen varaan, koska elämä on ennekoimatonta.

Jokaisen pitäisi ajatella sen verran itseään, että säästää pahan päivän varalle, jos se on mahdollista.

Helsingin Sanomat teki kyselyn, ovatko jotkut jääneet parisuhteeseen rahan takia. Johanna, 55, kertoo:

Kun hän meni naimisiin puolisolla oli jo omistusasunto. He tekivät avioehdon. Eroa Johanna oli ajatellut ensimmäisen kerran, kun huomasi, ettei puoliso kiinnitä häneen huomiota. Puoliso on kiinnostunut eniten omista harrastuksistaan.

"Yritin kaikkeni, mutta se ei riittänyt. Hän ei edes enää puhu minulle. Itsetuntoni on ollut aika nollissa. Nyt olen tottunut siihen, että tämä on elämääni", Johanna sanoo.

"Jos olisin yksin, voisin muuttaa mihin tahansa. Mutta toinen lapsistani asuu vielä kotona ja toinen tässä lähellä. Minulla on myös lemmikkejä, ja niistä en suostu luopumaan. Siksi asun tässä."

Johannan mielestä raha on ainoa syy pysyä yhdessä. Hänellä ei olisi esimerkiksi varaa nykyisenlaiseen asuntoon pääkaupunkiseudulla.

Lisäksi Johannan palkka on mennyt perheen elättämiseen, eikä säästöön ole jäänyt rahaa. Kumppanin palkka on aina ollut parempi kuin Johannan. Mies on maksanut asumiskulut, mutta ei ole muuten osallistunut arjen menoihin.

Johanna ei pysty mitenkään todistamaan, kuinka paljon hän on rahallisesti antanut yhteiseen elämään avioliiton aikana. Perintökin kului perheen yhteiseksi hyväksi.

Hän vietti myös kymmenen vuotta kotona lasten kanssa, joten eläkekin jää pieneksi. Johanna luotti aikanaan liikaa siihen, että puoliso elättää hänet vanhemmiten.

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.1.2020

Onko koronan valittamisesta hyötyä?

Valittamisesta on hyötyä. Se tuulettaa tunteita ja purkaa turhautumista. Me valitellaan puolin ja toisin miehen kanssa. Valittaminen yhdistää ja on aika kivaakin (?).

Nyt on kodin ulkopuolinen kaikki kiva peruttu. Kevään ja kesän suunnitelmat menevät uusiksi, mutta mieleen tulee myös kehtaako sitä valittaa, kun monella on minua paljon enemmän huolia. Esimerkiksi lomautukset ja kokonaan työttömäksi joutuminen, yksityisyrittäjien murheet toimeentulosta, yksinäisyys, lapselle turvattomat kotiolot, päihteet ja tietysti koronaan sairastumisen pelko.

Kaikki ei mene aina putkeen, ja se saakin tuntua kurjalta. On aivan hyvä myöntää, että tämä ei tunnu reilulta ja ottaa nyt päähän. Kaikenlaisten tunteiden - myös kielteisten, kauheiden, kuolemanpelkoisten - hyväksyminen on yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin. Hyväksyvä asenne jo itsessään hillitsee stressireaktiosta aiheutuvia tunnereaktioita.

Valittaminen on yleensä sosiaalista toimintaa. Ihmisen päivittäinen valitus ei monesti tähtää muutokseen vaan valitus on turhautumisen purkamista, sympatian hakemista. Koronassa ei voi edes yrittää muuttaa poikkeustilannetta. Viranomaisten ohjeita on vain  noudatettava, jotta ei sairastuisi. Muuta ei voi tehdä. Ehkä vain syödä C-vitamiini- ja sinkkilisää.

Poikkeustila rajoittaa itsenäisyyttä todellisista  syistä. Pelottaa, hirvittää. Mutta kun maailmaa ei voi nyt oikein muuttaa, voisi vaikka yrittää vähän muuttaa itseään. Tämä tilanne on haaste, mutta myös mahdollisuus.    

Tutkijat erottavat toisistaan ikävien asioiden rakentavan pohtimisen ja haitallisen hautomisen. Jatkuva uhkakuvien kelaaminen mielessään stressaa ja lietsoo katastrofimielialaa ja paniikkia.

Puhuminen auttaa, mutta sen vastapainoksi tarvitaan tekemistä ja toimintaa, joka vie ajatukset muualle. Esimerkiksi arkielämänsä rutiinien säilyttäminen on osa tätä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 2.4.2020, kuvat omat

Hemmottelua koronan aikaan

Oli mielenkiintoista ja piristävää testata yhteistyössä luontaistuotekauppa  Ruohonjuuren kanssa erilaisia palamuodossa olevia tuotteita, esimerkiksi kosteusvoidetta, meikkiputsaria, hiusten hoitoainetta. Ensiksikin tuoksuttelin niitä ja hunajaisen kookoksen makeat tuoksut hurmasivat. Ruohonjuuri on perustettu jo vuonna 1982 ja se on siitä asti toiminut ilmastonmuutosta vastaan. Kunniotettavaa.

Niin nautin testaamisesta. Tänä poikkeustilan aikana on aikaa hoitaa itseään, ihoa ja hiuksia. Nyt kotioloissa ei tule meikattua. Iho saa hengittää ja voi  mainion hyvin. En tiennytkään, että saippuapalan muodossa on ihoputsaria ja kosteusvoidetta. Näistä tuotteista kaikki jää käyttöön paitsi vartalon kosteusvoide. En ole koskaan käyttänyt sitä, enkä opi varmasti käyttämäänkään. Nyt tuotteisiin.

Healing-öljypuhdistuskakku, Luonkos, 29,90 €

Rasvaiselle ja epäpuhtaalle iholle tarkoitettu Healing-moringa öljypuhdistuskakku putsaa, ravitsee ja hoitaa ihoa.

Kakun tehoaineena on huippuravinteikas moringa "ihon superfood", antioksidanttirikas raaka-aine. Kaoliinisavi puhdistaa epäpuhtauksia ja rauhoittaa ihoa. Lisäksi kakussa on hoitavana raaka-aineena hamppuöljy, kookosöljy ja kaakaovoi. Käyttämällä kakkua päivittäin ihon kosteustasapaino palautuu ja epäpuhtaudet poistuvat.

Öljypuhdistuskakku putsasi hyvin ja etenkin jätti ihon pehmeäksi ja kosteaksi. Mietin laittaisinko lainkaan seerumia ja yövoidetta puhdistuksen jälkeen, koska iho oli jo pehmeä ja ravittu.

Delicious Heavenly-vartalokakku. Luonkos, 23,95 €

Tämä tuo luksusta arkeen. Luonnollisista raaka-aineista tehty kakku sitoo kosteutta ihoon ja ravitsee sitä. Eteerisillä öljyillään se tekee ihosta tuoksuvan.

Käyttöohje: Parhaan tuloksen saat, kun käytät kakkua suihkun jälkeen kostealle iholle. Hiero vartalokakkua käsiesi välissä tai suoraan iholle. Anna öljyn imeytyä ihoosi hetken ennen pukeutumista.

Öljy imeytyi ihoon hyvin, eikä jättänyt sitä tahmaiseksi. Lisäksi iho tuntui pehmeältä ja tuoksui hyvältä.

Coconut Milk-kosteuttava shampoopala, Flow kosmetiikka, 13,95 €

Laadukkaista kasviöljyistä tehty shampoopala pesee hiukset tehokkaasti ja hellävaraisesti. Kookosmaito pehmentää kuivaa ja karheaa hiusta. Shampoo soveltuu myös värjätyille ja käsitellyille hiuksille. Ekologinen pesijä. Shampoo pesi hiukset todella hyvin, tuntui, että se syväpuhdisti hiukset, eikä tarvitse enää käyttää erillistä syväshampoota puhdistamaan päänahkaa ja hiuksia hiustuotteista. Shampoo myös vaahtosi ylellisesti.

Hoitoainepala, hamppu, Flow kosmetiikka, 27,95 €

Hoitoainepala on täysin kasviperäinen - niin kuin kaikki Ruohonjuuren tuotteet - eikä rasita vesistöjä. Selvittää ja tekee hiuksista kiiltävät. Hoitoainepala sisältää runsaasti hampunsiemenöljyä ja luomukookosöljyä. Hiukset tuntuivat hoitoaineen jälkeen pehmeiltä ja tavallista tuuheammilta.

Hiusnaamio-kookoskerma, Flow kosmetiikka, 27,95 €

Uuden sukupolven silikoniton hoitonaamio tuo hiuksiin elinvoimaa ja kiiltoa, sopii erityisesti kuivalle, katkeilevalle ja karhealle hiukselle.

Hiusnaamion koostumus on tiivistemäinen ja soveltuu myös ammattilaisten käyttöön. Kookosmaito, kookoskerma ja arganöljy tekevät hiuksista elinvoimaiset ja pehmeät. Voi käyttää myös pikahoitona tai sipaista pienen määrän latvasuojaksi. Seuraavana päivänä naamion käytön jälkeen  hiukseni tuntuivat kuohkeilta, naamio ei latistanut hiuksia. Hiuksissa oli myös enemmän kiiltoa. Hyvä tuote ja jää varmasti käyttöön.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Pilaako stressi ja huoli poikkeusaikana vatsasi?

Minulla stressi ja huolet oireilee pääkipuna. Yhden ainoan kerran vatsa oireili, kun tytär lähti Riikaan opiskelemaan. Ihmettelin poltetta ja kipua vatsassani ja menin lääkärille. Lääkäri kysyi, onko elämässäni tapahtunut jotakin, mikä aiheuttaisi kovaa huolta ja stressiä. Kerroin tyttärestä ja tyhjän kodin-tunteesta.  Diagnoosi oli selvä, vatsakatarri, jonka syyt oli psyykkisiä. Näin tuo viisas lääkäri sanoi.

Monelle vatsa on kipupiste, joka kuplii, kipuilee ja turpoaa herkästi palloksi. Stressi ja huoli pahentavat oireita. Jos vaivat jatkuvat pitkään, niiden syy voi olla ärtyvä suoli.

Stressin vaikutuksesta on vaikea saada kokonaiskuvaa. Ihmiset reagoivat siihen niin eri tavoin. Stressi ja huoli voivat oireilla missä kohtaa kehoa tahansa. Joskus ne voivat vetää niskan ja hartiat jumiin, aiheuttaa päänsärkyä, sydämen pamppailua, hampaiden narskuttelua öisin. Toisilla taas  tulee  vatsavaivoja.

Ihminen stressaantuu, jos hän kohtaa huolia ja liian vaikean tilanteen vaatimuksia, joihin hänen voimavaransa eivät välttämättä riitä. Koska stressi on usein luonteeltaan epämääräistä ja oman pään sisäistä, se voi jatkua  pitkään.

Persoonallisuus ja perimä vaikuttavat siihen, miten ihminen sietää stressiä. Yksi väsyy kuukaudessa, toinen rimpuilee vuositolkulla.

Jatkuva stressi on terveysriski. Stressihormoni kortisoli kohottaa verenpainetta, heikentää unenlaatua, laskee mielialaa. Tähän liittyy sympaattisen (kiihdyttävä) ja parasympaattisen (rauhoittava) hermoston tasapainon järkkyminen.

Vatsan ja aivojen yhteyttä tutkitaan nyt tiiviisti. Suuri osa välittäjäaineista syntyy vatsassa. Esimerkiksi suolistomikrobeilla on vaikutusta masennukseen.

Potilaat voidaan ehkä tulevaisuudessa jakaa eri ryhmiin suolistomikrobiston perusteella. Tutkimus auttaa kehittämään eri potilastyypeille räätälöityjä hoitomuotoja. Kun tutkimustietoa kertyy lisää, voi hyvinkin olla, että viljellään hyviä probiootteja, ja lääkärit määräävät niitä vatsavaivaiselle potilaalle.

Stressi voi saada aikaan monenlaisia häiriöitä vatsassa. Yhdelle voi tulla ripuli, toiselle ummetus. Tutkimuksissa on havaittu, että krooninen stressi voi saada suoliston mikrobiston sekaisin. Hyvä bakteereja kuolee, ja pahat bakteerit lisääntyvät, ja vatsa alkaa oireilla.

Kyse saattaa olla ärtyvän suolen oireyhtymästä, joka aiheuttaa muun muassa vatsakipuja, ripulia, ummetusta ja turvotusta. Ärtyvä suoli on psykosomaattinen vatsavaiva. On tutkittu, että vaivasta kärsivät arvoivat itsensä stressaantuneemmiksi kuin terveet ihmiset.

Stressireaktiolla ja ärtyvällä suolella on yhteys suolitsomikrobeihin. Ärtyvää suolta sairastavien suoliston suolistomikrobisto eroaa terveiden mikrobistosta. Tämä voi johtua stressistä, huolesta,  geeneistä, antibioottikuureista, ruokavaliosta.

Jos turvotus ja kipu on suurin ongelma, oireet voivat helpottaa fodmap-ruokavaliolla. Siinä karsitaan pois vatsaa ärsyttäviä ruoka-aineita. Näitä ovat muun muassa kaali, pavut, sipuli ja viljat.

Lähteet: Kauneus&terveys 11/2019, kuvat omat

Mihin voi johtaa liika kiltteys parisuhteessa?

Koronan aikaan molemmat puolisot voivat olla kotona etätöissä, ja lisäksi pitää eristäytyä kotiin. Ollaan tiiviisti yhdessä. Tämä voi parhaassa tapauksessa lähentää, tiivistää parisuhdetta. Jos suhteessa on ollut aikaisemminkin ongelmia, tiivis läheisyys voi kärjistää niitä ja johtaa puolisoiden etääntymiseen toisistaan. Suhde voi myös verkkaiseen tahtiin olla hyvä ja siinä ei sen kummemmin tapahdu lähentymistä tai erkaantumista. Meillä on miehen kanssa näin, turvallista ja mukavaa yhdessä.

Väestöliiton johtava asiantuntija Heli Vaaranen on törmännyt vastaanotolla toistuvasti ihmisiin, jotka eivät ilmaise mielipidettään parisuhteessa. Vaaranen kutsuu tätä erityiskiltteydeksi.

Millaiset ihmiset lähtevät liitosta ilman ennakkovaroitusta? Yllättävää kyllä: nämä ujot ja arat ihmiset. Vaaranen on huomannut työssään, että erityisesti hiljaiset, suhteen eteen puurtavat ihmiset yhtäkkiä vain ottavat ja lähtevät.

Tämä on hidas prosessi, jossa ujo ja arka ihminen kieltää pitkän aikaa itsensä ja joustaa muiden vuoksi. Jossakin vaiheessa  muiden perheenjäsenien eteen raataneen ihmisen voimat vain loppuvat.

Omien tarpeiden hylkäämiselle on yksilöllisiä syitä. Yksi niistä on se, että konfliktien vältteleminen on persoonallisuuden piirre. Ehkä lapsuuden kodissa on riidelty paljon, ja ihminen pyrkii aikuisuudessa välttelemään riitaa viimeiseen asti.

Yksi syy omien tarpeiden hylkäämiselle on lisäksi se, että on persoonallisuudeltaan kiltti, mutta kiltteys muuttuu niin sanotusti vääränlaiseksi kiltteydeksi, erityiskiltteydeksi.

Erityiskiltin hyveitä ovat velvollisuudentunto, tottelevaisuus ja nöyryys. Erityiskiltti ei siedä ristiriitatilanteita vaan myötäilee toisia.

Parisuhteessa ja esimerkiksi työelämässä erityiskiltin kiltteyttä voidaan käyttää herkästi hyväksi. Läheiset ihmiset voivat kuitenkin tuntea tästä kalvavaa syyllisyyttä, sillä he tiedostavat käyttävänsä erityiskilttiä omiin tarkoituksiinsa.

Erityiskiltteys ei ole välttämättä pysyvä ominaisuus. Se on tietynlaista kypsymättömyyttä, josta voi kehittyä pois, kun tiedostaa sen itsessään ja alkaa ottaa omaa tilaa.

Erityiskiltti voi vastata hyvin helposti "en tiedä", koska se on hänelle helpoin vaihtoehto. Näin hän ei joudu koskaan konfliktiin muiden kanssa.

Erityiskiltti voi myös valita puolisokseen hyvin määrätietoisen ihmisen. Vaarana on, että kumppani vie erityiskiltistä viimeisetkin tahdon rippeet. Hänelle voi nousta helposti ajatus, että "tuo ei osaa päättää mitään, joten minä päätän".

Kun erityiskiltti on kestänyt liian kauan parisuhteessaan oman tahdon puutteesta, arkuudesta ja jatkuvasta myötäilystä ja hän tuntee, että puoliso jyrää hänet, hän saattaa lähteä yhtäkkiä koko suhteesta.

Lähteet: Helsingin Sanomat 2.4.2020, kuvat omat

Korona toi minulle jonkinlaisen kriisin

Olen jonkinlaisessa kriisissä tästä koronasta. Etenkin neljän seinän sisällä oleminen tuntuu vaikealta, vaikka saa ulkoillakin. Olen kriisissäni ehkä käsittelyvaiheen ja sopeutumisvaiheen välillä.

Tunteet heittelevät. Välillä olen superenerginen ja välillä taas nuutunut. Olo vaihtelee ärtyneestä iloiseen ja toiveikkaaseen. Mutta ajattelen, että kaikki tunteeni on sallittuja. Ne vain kuuluvat tähän kriisiin, ja jossakin vaiheessa sopeudun poikkeustilaan. Me kaikki sopeudumme ja selviämme. Tarvitsin oloni selkiyttämiseksi teoriaa kriisin etenemisestä. Onneksi siihen on sellainen olemassa. Se lohduttaa minua. Kriisi on aina myös mahdollisuus uusiutua ja kehittyä.

Minä olen toisaalta kokenut elämässäni huomattavasti pahempia oloja ja aikoja kuin nyt. Koronatilanteella on selkeät raamit ja loppu. Ehkä se loppuu syksyyn mennessä. Enkä erityisesti pelkää sairastumista, pelkään enemmän läheisteni puolesta.

Olen kokenut kauheaa, hirvittävää pahaa; ahdistusta, surua kaikkein läheisimpien kuolemasta. Isä ja paras ystäväni tekivät itsemurhan. Äiti kuoli viinaan. Minun piti huolehtia itsestäni varhain. Selviytyä. Olen tottunut siihen ja selviän tästä koronatilanteestakin. 

Kriisin vaiheisiin kuuluu shokkivaihe, kieltäminen, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja sopeutuminen. Tietenkään kaikki ei koe koronaa kriisinä ja eivätkä käy näitä vaiheita läpi, tai jumittuvat alkuvaiheisiin, etenkin kieltämiseen.

On yksilöllistä, missä ajassa ihmiset sopeutuvat. Moni käy kuitenkin läpi tyypilliset kriisin vaiheet. Tähän sisältyy lohdullinenkin viesti: hankalat tunnetilat eivät kestä loputtomiin.

Kriisin vaiheet ovat seuraavat:

Shokkivaihe

Olo saattaa olla esimerkiksi epätodellinen: eihän tämä ole mitenkään mahdollista.

Kieltämisvaihe

On tavallista, että mieli sulkee ikävät asiat pois. Koronaviruksen alkuvaiheessa tämä näkyi eräänlaisena kuherruskuukautena: nyt saa vihdoinkin kotoilla. Ei ehkä tarvitse mennä töihin, pukeutua, aamulla voi nukkua pitkään, pötkötellä sohvalla ja syödä herkkuja.

Reaktiovaihe

Tässä vaiheessa padotut tunteet nousevat pintaan. Ne voivat heilahdella laidasta laitaan ahdistuksesta keskittymisvaikeuksiin, pelosta ärtymykseen.

Myös huoli alkaa kasvaa: tässähän onkin isosta, vaarallisesta asiasta kyse. Nyt kun poikkeustila on jatkunut muutaman viikon, moni suomalainen käy parhaillaan läpi reaktiovaihetta. Alun kuherruskuukausi on ohi.

Käsittelyvaihe

Tilannetta pohditaan, ulkoillaan ja liikutaan. Kaikki eivät kuitenkaan innostu ulkoilusta. Lamaantuminen on tavallista kriisin käsittelyvaiheessa. Energiaa ei saata riittää tavallisiinkaan rutiineihin.

Tässä vaiheessa olisi kuitenkin hyvä palauttaa rutiinit: pukea aamulla päälle, tauottaa töitä ja syödä säännöllisesti.

Sopeutumisvaihe

Uusi arki alkaa pikkuhiljaa tuntua siedettävältä. Mieli tasoittuu, lamaantuminen väistyy. Huomio alkaa siirtyä jo tulevaan, ja syntyy toivoa: syksyyn mennessä tilanne on jo toinen.

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.4.2020, kuvat omat