Moni ujo muistaa lapsuudestaan, että heitä on patistettu sosiaalisiin tilanteisiin, esimerkiksi sukulaisen häihin. Psykologi Joni Martikainen kuitenkin sanoo, että tilanteet voivat olla ujolle hyvin ahdistavia, joskus jopa traumaattisia.
Muistot voivat nostaa vielä aikuisenakin häpeän tai itkun pintaan ja aiheuttaa kehollisia reaktioita kuten sydämentykytystä.
Ujous ymmärretään usein väärin. Sen voidaan ajatella olevan piirre, jonka voi napsauttaa pois päältä. Mutta ujous on synnynnäinen, hermostoon liittyvä piirre, joka koskee noin joka viidettä ihmistä.
"Hermosto valpastuu etenkin, kun tilanteeseen liittyy epävarmuutta: ihmiset ovat vieraita, tilanne on uusi tai siinä voi tulla arvioiduksi, kuten työhaastattelussa tai ensitreffeillä", Martikainen kuvailee.
Tutkimukset ovat myös osittaneet, että mitä vähemmän raskaana oleva äiti saa auringonvaloa, sitä todennäköisemmin syntyvä lapsi on ujo.Syyksi epäillään melatoniinia, jonka eritys lisääntyy pimeässä ja joka saattaa vaikuttaa sikiön serotoniinijärjestelmään, ja tämä voi osaltaan vaikuttaa lapsen temperamenttiin.
Ujoutta pidetään usein negatiivisena, jopa haitallisena piirteenä, joka istuu huonosti nykyajan sosiaalisiin vaatimuksiin.
Lähteet: Helsingin Sanomat 21.3.2026, kuvat Pixabay



Nyt oli artikkeli minulle. Olen pienestä lapsesta saakka ollut ujo. Murrosikäisenä astui mukaan sosiaalinen jännittäminen. Vanhemmiten ujous on lieventynyt, mutta sitä on vieläkin.
VastaaPoista