Noin puolet suomalaisista pääyy eroon.Etenkin 50-59 vuotiaat ja myös 60-69 vuotiaat eroavat entistä enemmän.
Erossa menettää parisuhteen, myös yhteisen tulevaisuuden. On luovuttava haasteista kuten yhdessä matkustamisesta ja lapsen lapsista nauttimisesta.
"Pahimpia ovat yllätyserot. Jos niihin vielä liittyy uskottomuutta. Järkytys suru ja viha voivat lamaannnuttaa täysin" , sanoo pari- ja perhepsykoterapeutti Nina Kauppinen.
Kun maailma pirstoutuu, voi tuntua siltä, ettei pääse edes sängystä ylös.Ikävissä ja murskaavissa tunteissa saa aluksi rypeä: se on niiden kohtaamista ja käsittelyä.
"Kynnys erota eläkeikäisenä oli aiemmin todella korkea. Asenne avioliittoon on ollut sellainen, että yhdessä ollaan loppuun asti, koska on naimisiin menty. Taloudellisestikin eroaminen oli vaikeampaa kuin nykyään."
Nykyään kuusikymppiset ovat hyväkuntoisia ja elävät täysillä. Talous on usein kunnossa ja valinnanvaraa on, ihastuminen sen suhteen, miten haluavat loppuikänsä viettää.
Eron kanssa samoihin aikoihin osuu monesti jokin muu kriisi. Jos vanhempi tai ystävä kuolee, omakin vanheneminen ja kuolema alkaa pelottaa.
Joku sattaa ostaa moottoripyörän tunteakseen elävänsä täysillä, joku toinen ihastuu.
"Pitkässä avioliitossa ihastuminen ulkopuoliseen on iso riski. Pitkäaikainen puoliso pystyy harvoin kilpailemaan uutuudenviehätyksen kanssa, ja ihastuminen sekoittaa vanhemman ihmisen pään", Kauppinen toteaa.
Usein vanhaa pariskuntaa rasittavat eripariset seksihalut. Mies voi kärsiä eroktiohuolista, nainen alapään kuivuudesta ja molemmat haluttomuudesta. Seksielämän ei tarvitse olla nyt ohi vaan siihen voi löytää uusia muotoja.
Jos puoliso sairastuu, saattaa olla vaikea hyväksyä ajatus, ettei itselle ole luvassa vanhuuden turvaa kumppanista.
"Silloin pitää vain yrittää kurottaa muita ihmisiä kohti, hankkia uusia harrastuksia ja mennä vaikka vertaistukiryhmään. Jos ei heti uskalla ihmisten ilmoille, netin vertaistukiryhmätkin voi auttaa alkuun."
Vaikka puhuminen läheisten kanssa on hyvin tärkeää, kukaan ei halua kuormittaa sukulaisia ja ystäviä liikaa. Vertaistukeen perustuva eroryhmä on hyvä paikka puida eroon liittyviä tunteita.
Luottamusta kannattaa etsiä erityisesti itsestään. Jos ottaa sopivan kokoisia haasteita ja huomaa pärjäävänsä yksinkin, maailma alkaa taas tuntua hyvältä paikalta elää ja nauttia elämästä.
"Selviytyminen on myös päätös: en jää tähän rypemään enkä katkeroidu vaan käyn kaikki surun, vihan ja pettymyksen tunteet läpi ja jatkan elämää."
"Monesti eroa seuraa jossakin vaiheessa helpotuskin. Nyt saa ainakin tehdä asiat omalla tavallaan. Se voi tuntua yllättävän hienolta."
Pidän nyt noin viikon tauon postaamisesta. Muun muassa metsässä sienet ja puolukat odottavat.
Lähteet:ET/15, kuvat Pexels






Itse olen jo kerran eronnut (avoliitosta, lasteni isästä), joten minulla ei ole ruusuisia harhakuvitelmia elämästä. Tiedän naisia, joiden mies pettää heitä, mutta naiset elävät vaaleanpunaiset lasit (tai silmälaput) silmillä. Koska yhteiset lapset ja omakotitalo. Surullista! Mietin itsekin sitä, miten selviän, jos nuorempi mieheni jättää minut vanhana. Mutta kyllä mä selviän ja ehkä niin on tarkoitettu, jos niin tapahtuu. Ehkä minua odottaa joku uusi ihminen ja uusi elämä.
VastaaPoista