Taas on yksi viikko hujahtanut. Tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulee, sen nopeammin aika kuluu. Kuudenkympin kriisini on ohi. Kun täytin 60 vuotta, olin aivan hermona. Tilasin kasvoseerumeita ja voiteita. Olen käyttänyt vain luonnonkosmetiikka kymmenen vuotta. Oikeasti uskon, etteivät mitkään ryppyvoiteet ja seerumit estä kavojen rypistymistä. Tilasin tätä kosmetiikkaa rauhoittamaan mieltä - aivan hullua. Mutta tämä lievensi kriisiäni. Lutraan nyt niillä.
Kuudenkympin kriisiini vaikutti sekin, että ajattelen olevani nyt lähempänä kuolemaa. Minulla on kakkostyypin diabetes ja ehkä kuolen sen sivuoireisiin. Maksa, munuaiset tai haima pettää. En tule elämään kovinkaan pitkään. Mummoni eli 85-vuotiaaksi. Isä kuoli itsemurhaan vain 46-vuotiaana. Äiti alkoholiin 60-vuotiaana. Sisko keuhkosyöpään 49-vuotiaana. Veljelläni oli paksusuolen syöpä, mistä hän toipui. En osaa arvailla, miten pitkään isäni ja äitini olisivat eläneet, jos olisivat kokeneet luonnollisen kuoleman. Isä ehkä aika pitkään.
En pelkää kuolemaa kovinkaan paljon. Siihen vaikuttaa - omituisesti - tyttäreni kuolema 21-vuotiaana. Kuoleman syytä ei löydetty. Sellaista on muka ekstrakti luonnontiede. Neljässä vuodessa pahin, tuskainen suru lieveni. Nyt osaan elää surun kanssa. Silti tyttäreni on ajatuksissa melkein joka päivä. Tyttäreni kuoleman jälkeen käsittelin kuolemaa paljonkin. Ehkä siksi en pelkää.
Uskon, että tapaan tyttäreni kuoleman jälkeen. Uskon ikuiseen elämään. Kuollessa tietoisuus säilyy, vaikka ruumis mätänee. Tietoisuus voi olla kärpäsen kokoinen tai sitä pienempi tai todella suuri. Se voi ottaa monia muotoja ja suuruuksia. En usko perinteisesti taivaaseen ja sielun kuolemattomuuteen vaan vain tietoisuuteen. Universumissa on tilaa kaikille tietoisuuksille.
Viime yönä heräsin kummasti jo neljältä. Yleensä nukun todella hyvin. Nyt kaamoksen aikaan jopa 9-10 tuntia. Siispä paistoin ranskalaiset maalaisleivät, jotka olivat jääkaapissa yölevolla. Sitten menin takaisin sänkyyn ja vain ajattelin kaikenlaista. Aamu yhdeksältä tein reissumiesten (reissumimmien) taikinan - eli hapanjuurileipominen jatkuu vireästi - olen hullu hapanjuurileipoja.
Viime lauantaina oli viimeiset pikkujoulut. Otin rauhallisesti, join kaksi annosta viiniä ja vettä. Muistan kaamean krapulan viime viikolta. Kolme päivää meni elämästäni hukkaan sairastettuani sitä. Minulle ahdistuksesta kärsivää ei alkoholi sovi.
En ole tehnyt mitään jouluvalmisteluja. En ole laittanut valoja sun muuta. En polta kynttilöitä. Kranssin tein itse, koska tykkään sen teosta. Pakastimet ovat niin täynnä, ettei niihin sovi lanttu-, porkkana-, peruna- ja punajuuri-sinihomejuustolaatikot. En halua alkaa sählätä niitä joulunaluspäivinä. Ja joulu nostaa erityisesti mieleen tyttäreni kuoleman. En siis tee "täydellistä" joulua. Rosollin teen itse. Niin saan kasviksista ja omenasta rustiikkeja palasia, ja rosolli on raikasta. Myös lasimestarin sillin teen itse. Sekin on silloin hyvin raikasta. Lihaa meillä ei jouluna ole. Seitan"kinkkua" sen sijaan. Joulutorttuja, taatelikakkuja ja hapanjuuri saaristolaisleipää teen.
Olen huolissani miehestäni. Hänellä on niin paljon kaikkea. Hän huolehtii Alzheimerin tautia sairastavan isänsä laskuista ja muista paperihommista. Hänen tätinsä kuoli, ja mies on hoitanut kuolinpesään kuuluvia asioita, muun muassa tädin talon myymisestä. Se on Helsingissä Malmilla.
Lisäksi mies auttaa aivoinfarktin saaneen ystävänsä asioissa ja soittokaverinsa apteekissa käymisessä. Ja tämän kaiken lisäksi hänellä on työnsä. Pelkään, että mies uupuu. Hän on jo uupunut muutamia vuosia sitten ja oli sairauslomalla kuukauden.
Elän nykyisin kotirouvana - melko laiskana sellaisena. Muun muassa siivoan vain kolmen viikon välein, täytän ja tyhjennän astiapesu- ja pyykkikonetta. Viikkaan vaatteet. Lämmitän uunit. Kokkaan ja tietty leivon hapanjuuresta. Itsenäisyyspäiväksi tein suklaa-päärynä kakun. Se on oikea sairauspommi. Tumma suklaalevy, ruokosokeria, päärynöitä, puoli desiä kaakaota, kermaa, vehnäjauhoja, vaniljasokeria, leivinjauhetta ja voita. Minä en diabeetikkona voi syödä sitä kovinkaan paljon. Mies voi nauttia sitä kermavaahdon kanssa. Ei mieskään kovin terve ole. Hänellä on verenpainetta ja huonoa kolesterolia.
Ei miehen kanssa muistettu katsoa itsenäisyyspäivänä linnan juhlia, vaikka se on ollut tapana. No, lehdistä näki niitten kulun. Hyvä, että Eppu Normaali oli kutsuttu.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Pärstäkuva minusta. En käytä lainkaan silmämeikkiä. Vain huulipunaa ja kulmaväriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!