Kun sinua ei huomata

Yhteenkuuluvuus on perustarpeemme syntymästä asti. Ulkopuolelle jääminen on taasen pahimpia pelkoja.

Psykologi ja työhyvinvointipäällikkö Marja Lahtinen sanoo, että jos jäämme vaille huomiota, saatamme muuttua kiukkuisiksi ja aggressiivisiksi tai toisaalta vetäydymme ja lamaannumme.

Jos syntyy kokemus ulkopuolelle jäämisestä, keho reagoi tilanteeseen aktivoimalla uhkajärjestelmän, eli sympaattinen hermosto aktivoituu. Kun tämä toistuu usein, seuraa stressiä, ja pitkittyessään jopa uupumumista ja sairastumista.

Pelon vallassa aistihavainnot voivat vääristyä. Torjutuksi tulleet ovat taipuvaisempia tulkitsemaan, että muiden katse suuntautuu heistä sivuun. Muiden eleiden tulkitseminen negatiivisesti saattaa olla pohjimmiltaan suojautumiskeino. Ihminen voi oppia karttamaan muita, ja näin ei tule uudelleen torjutuksi, mutta tämä voi entisestään lisätä yksinäisyyttä.  

Liika hiljaisuus on jopa avointa konfliktia pelottavampaa. Riitelemällä juurisyyt pulpahtavat yleensä nopeasti pintaan, kun taas huomiotta jättämisessä tämä tietokanava pysyy mykkänä tai katkeaa. Epätietoisuudessa vellova voi päätyä toistuvaan itsetutkiskeluun. Hän miettii, mitä on tehnyt väärin, koska on järkyttänyt toista niin paljon, että ei saa tältä huomiota.

Mitätöinti iskee minuuteen

Huomiotta jäämistä vieläkin tuskallisempaa on mitätöidyksi tuleminen. Mitätöinti vetää pahimmillaan maton koko persoonallisuutemme ja olemassaolomme alta. Se saa meidät tuntemaan itsemme kyvyttömäksi, ja voi kyseenalaistaa oman käsityksemme itsestämme.

Mitätöintiä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun omat sanomiset ohitetaan systemaattisesti tai kuitataan vitsaillen, vaikka viesti olisi tarkoitettu vakavaksi.

Vähättelevät suhtautumiset voivat paljastua myös ilmeistä, lausahduksista ja eleistä: kyllästynyt huokailu, paheksuvat tuhahdukset tai silmien pyörittely.

Tällaiset eleet myrkyttävät salakavalasti myös parisuhteita. Terve ihmissuhde sisältää mielenkiinnon osoittamista ja toisen aktiivista kuuntelemista, vastavuoroisuutta ja toisen tarpeiden ennakoimista.

Aina sanat eivät riitä

Vähintään 70 prosenttia viestinnästä on ei-verbaalista. Esimerkiksi videopalavereissa tärkeät vivahteet voivat hukkua. Noissa kokouksissa meistä näkyy tyypillisesti vain osa, ja katsetta on vaikea kohdistaa toiseen, ja usein katsomme toisesta hieman ohi.

Ehkä eniten tahatonta huomiotta jättämistä tapahtuu älypuhelimen koukuttavuuden takia. Ihminen kokee usein jäävänsä vaille toisen huomiota, koska tämä selaa puhelintaan.

Kännykkää voidaan selata samalla, kun kuunnellaan lasten tai puolison kertomusta päivästä. Puolison reaktiona voi olla ärsyyntyminen ja tiuskaisu tai vetäytyminen loukkaantuneena pois kontaktista.

Kuulumiset kunniaan

Pääsemme esiin ja kukoistamaan, kun ihmissuhteissa ja työpaikoilla on turvallinen ilmapiiri. Se on käsitys siitä, että ryhmässä uskaltaa ottaa henkilökohtaisia riskejä ja että jokainen saa olla oma itsensä ilman,   että joutuu naurunalaiseksi.

Tätä voidaan kehittää hyvin pienillä asioilla, kuten kysymällä työkaverilta "Mitä kuuluu?" tai toivottamalla toisille "Huomenta" ja "Hyvää viikonloppua".

Jo tällaisilla asioilla on iso merkitys mielen hyvinvoinnille - tai vastaavasti niiden puuttumisella voi olla iso merkitys sille, koemmeko itsemme ryhmään kuuluvaksi.

Hyväksyvää huomiota ja hyvää suhtautumista vastaanottavan sydämen syke laskee, keho rauhoittuu, ja mielihyvähormonien eritys kasvaa. Tämä lisää myös armollista suhtautumista itseen.

Lähteet: Hyvä terveys 02-2023, kuvat omat