Melbournen yliopiston sosiaalipsykologian apulaisprofessori Brock Bastian on kirjoittanut teoksen The Other Side on Happiness. Teos tutkii onnellisuutta länsimaissa. Hänen mukaansa ihmiset tavoittelevat länsimaissa onnellisuutta jopa pakkomielteisesti.
Lajinkehityksen näkökulmasta onnen tavoittelu on kuitenkin turhaa, koska onnella ei ole biologista pohjaa. Muiden eläinten tapaan ihminen on rakentunut selviytymään ja lisääntymään - ei olemaan onnellinen. Onnellisuus ja tyytyväisyys jopa heikentävät suojaustamme mahdollisilta uhilta. Myöskään ihmisen aivokudoksessa ei ole onnellisuuteen yhdistettäviä hermoratoja.
Bastian sanoo, että pysyvä onnellisuus on melko banaali ja kauhea idea. Ihminen tarvitsee tuskallisia ja kielteisiä kokemuksia tietääkseen, mitä onnellisuus on. Nämä kokemukset määrittävät elämää ja antavat sille merkityksen.
Suomessakin melkein puoli miljoonaa ihmistä käyttää masennuslääkkeitä, vaikka Suomi on mitattu maailman onnellisimmaksi maaksi. Onnellisuuden kehittäminen on kaupallistettu tehokkaasti. Niin sanottu positiivisen psykologian self-help -kirjallisuus on erittäin suosittua. Tällainen kirjallisuus on outoa, sillä se ei edusta ihmislajin psykologiaa. Ja yltiöpositiivinen ihminen antaa pitemmällä aikavälillä itsetään ohuen ja pinnallisen kuvan. Hän ahdistuu myös lopulta elämään kuuluvissa vaikeuksissa.
Amerikkalaiset kuvasivat onnellisuutta suoralla viivalla. He halusivat onnellisuuden pysyvän jota kuinkin vakiona. Kiinalaiset valitsivat värähtelevän käyrän, jossa onni ajoittain taantuu. Heidän ajatteluaan kuvastaa sanonta "onni lentää liian nopeasti".
Erilainen suhtautuminen liittyy niin sanottuun weird-ilmiöön. Weird on lyhenne Englannin sanoista western, educated, indusrialized, rich ja democratic. Länsimaisten, koulutettujen, teollistuneiden, rikkaiden ja demokraattisten yhteiskuntien asukkaat ovat outoja, weird, kun etsitään onnellisuutta. Tämän taustalla vaikuttaa se, että länsimainen yhteiskunta on jo aikaa sitten muuttunut yhteisellisyydestä yksilölliseksi.
Länsimainen ihminen on muihin väestöihin verrattuna erittäin yksilökeskeinen, pakkomielteinen ja kontrolliorientoitunut. Persoonallisuus muovautuu uusien tutkimusten mukaan ympäristön vaikutuksen seurauksena enemmän kuin on ymmärretty.
Yhteiskunnissa, joissa vaikuttavat vahvat sukulaisuus- ja heimositeet koetaan enemmän turvallisuutta, yhteisöllisyyttä ja ykseyttä. Länsimaisissa weird-yhteiskunnissa ei koeta vahvaa yhteisöllisyyttä. Tämä vahvistaa yksinäisyyttä, joka rapistaa terveyttä rankasti.
Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 7.3.2022, kuvat omat
Mainio kirjoitus jälleen kerran!
VastaaPoistaItselleni tulee näin yksilön näkökulmasta ristiriitainen tunne kaiken tutkimustiedon kanssa. En esimerkiksi näe, miten mielialalääkkeiden käyttö olisi välttämättä ristiriidassa onnellisuuden kokemusten kanssa. Parhaimmillaanhan mielialalääkkeet mahdollistavat myös onnellisuuden kokemukset, kun kaikki ei olekaan vain tumman harmaata.
Ja kun puhutaan jatkuvasta onnellisuuden kokemuksesta, se tarvitsisi tarkempaa määrittelyä. Jos kyse on jokaisella sekunnilla koettavasta onnellisuudesta, kyse on aivan eri asiasta kuin kuukaudesta toiseen jatkuvasta yleisestä onnellisuuden tunteesta. Jokasekuntiseen onnellisuuden tunteeseen en usko. Mutta surun aikanakin voi olla myös onnellisuutta - rinnakkain, vuorotellen ja välillä päällekkäin.
Onnellisuuden ei tarvitse olla glooriaa. Se voi olla sen arvostamista, mitä meillä juuri nyt on. Joku huomaa kaiken hyvän ympärillään, joku toinen ei sitten ollenkaan. Kokemus ei riipu vain olosuhteista. Onnellisuus on paitsi tunne, myös taito, jota voi opetella 💖.
Ihanaa maaliskuun jatkoa!
Kiitos kommentistasi Susanna. Mielialalääkkeiden, eli serotoniinin takaisin oton estäjät, tarkoitus lienee palauttaa potilas sellaiseksi, kun hän oli ennen sairastumistaan msennukseen. Jos niistä tulee hyvin voimakkaita onnellisuuden tunteita, potilaalla saattaa olla kaksisunntainen mielialahäiriö - eli masennus ja mania/hypomania vaihtelevat -. jota serotoniini lietsoo. Serotoniini liittyy mielihyvään ja onnellisuuteen.
VastaaPoistaLievässä ja keskivaikeassa masennuksessa ihminen voi kokea myös onnellisuuden tunteita. Syvässä, vaikeassa masennuksessa ei voi, kun ei ehkä pääse sängystäkään ylös.
Jatkuva onnellisuuden kokemus tosiaan kaipaisi tarkempaa määrittelyä. Positiivisen psykologian self-help oppaat opettavat vain kokoaikaista onnellisuutta. Minunkin mielestä ihminen saattaa olla pari kuukautta hyvinkin onnellinen. Tähän vaikuttaa myös se, että elämä on tasapainoista ja hyvää.
Minun tyttäreni kuoli kolme vuotta sitten. Vasta kolmen vuoden jälkeen aloin nähdä elämässä hyvää. Suruaikana ei ollut minkäänlaista onnellisuutta. Oli vain pimeä kuilu, johon luhistuin vähitellen. Ehkäpä jossakin kevyemmässä surussa voi kokea myös onnellisuutta.
Kirjoitit hienosti, että onnellisuus on paitsi tunne, myös taito, jota voi opetella.Voi opetella löytämään ympäristöstään hyvää ja kauniita asioita.