Elämää maalla 85.

 

Keräilen vanhoja konvehtirasioita. Liittyy aiheeseen, mitä sieltä voi ilmestyä. Mitä hän?

Viime viikonloppuna oli I Love Me- messut. Minua melkein raivostuttaa tuo nimi jostakin syystä etenkin englanninkielisenä  ja suomeksikin - rakastan itseäni.

En tavallaan mitenkään tuomitse tuolla messulla kävijöitä vaan nimi  rassaa. Siellä varmasti myös pientuottajat sai tilaa. Nimi kertoo äärimmäisen individualistisesta kulttuurista.

Yhteisöllisyys, kollektiivinen kulttuuri on mennyt menojaan. Siinä kulttuurissa otettiin muut huomioon. Suku, läheiset, kaverit. Lukuisten tutkimusten mukaan ihminen on onnellisin muita auttaessaan.

Kristinuskon mukaan: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Nimi I Love me vaikuttaa siltä, että rakastetaan vaan itseään. Eikö noille messuille keksittäisi jotakin muuta nimeä, esimerkiksi Naisten messut, onhan suurin osa kävijöistä naisia.

No se siitä ärtyneisyydestä.

22.10 yllätti. Mies toi minulle erilaisia kukkia. Oli meidän 30-vuotis hääpäivä - ja minähän en muistanut sitä. Sopersin miehen halauksessa, että tiedäthän, etten minä muista merkkipäiviä. Pitäisi nyt tästä lähtien merkata ne kalenteriin. Lapsen syntymäpäivät, miehen syntymäpäivät, kavereiden syntymäpäivät, sukulaisten kaikenlaiset merkkipäivät ja niin edelleen. Oli se kyllä nolo juttu. Mutta mies ei ollut miltään. Tuntee minut.

Tietsikan näyttö on toisesta reunasta kaventunut. Opettaja saa sen varmaankin yhdellä näpäytyksellä toimimaan. Minä digimummeli en. Kuvat ei siirry kännykästä koneeseen... Windows 11:ssa on kyllä ominaisuus, että kuvat tulevat koneeseen automaattisesti, mutta vain blogia varten. Olen suunattoman kiitollinen, jos kaikki tuo onnistuu. Ei tarvitse mennä taas koneen myyneeseen kauppaan ravaamaan.

Tässä kun ikääntyy rupeaa hampaatkin huononemaan. Ei sentään tipu suusta. Minulla lohkesi taas hammas ja jouduin menemään hammaslääkäriin. Onneksi on akuuttiaikoja.

Ja jotenkin muutenkin on helppo saada aika samalle päivälle terveyskeskuksessa. Vaivan ei tarvitse olla pitkäkestoinen. Ongelma on, ettei saada vakituista lääkäriä. On päiviä, jolloin ei ole lainkaan lääkäriä. Silloin hoitaja tutkii potilaan ja lähettää tiedot etälääkärille, joka määrää hoidon. Tässä on kyllä pieleen menemisen mahdollisuus. Mutta on kuitenkin erittäin hyvä, että terveyskeskukseen pääsee noin helposti. Toivottavasti Sote-uudistus ei lopeta terveyskeskusta ja siirrä hoitoa Mikkeliin, kun sinne on kylältä 40 kilometrin ajomatka.

Hapanjuurileivonta vaan jatkuu, kun olen siihen täysin koukussa. Tällä viikolla leivoin kaksi maalaisleipää ja kolme saaristolaislimppua. Tarkoitus on leipoa nyt viikonloppuna ruisleipää. Reissumimmejä eli reissumiestä. Kokonaisuudessaan menee vuorokausi tehdä vaaleaa- ja ruisleipää. Siinä on kuitenkin paljon odottelua, että juuri ja taikina nousee molemmat kaksi kertaa.

Ainekset mitataan grammalleen. Minulla ei ole vielä sormituntumaa, joten noudatan ohjeita täsmälleen. Ehkä jonakin päivänä. Tarkoitukseni on, ettei meidän enää tarvitsisi ostaa leipää kaupasta. Toinen tarkoitus on, että oppisin kärsivällisemmäksi ihmiseksi. Siitä on jo vähän merkkejä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Vaihdevuodet ja niiden jälkeen hyvää ravinnosta

Anteeksi, että tämä teksti tulee näin suurella, tietsikka ronkeloi.

 Jälkeen tulevista neuvoista onneksi suurta osaa noudatan itse. Syön ruokaa riittävästi, mutta itse asiassa sen ylikin. Proteiinia saan muun muassa soijatuotteista, muista palkokasveista, jugurtista, juustosta,  piimästä ja viilistä. Kasviksia syön paljon, koska olen kasvissyöjä. Syön D-vitamiinia purkista talvella. En syö lihaleikkeleitä. Suolaa syön liian paljon. Valmistan melkein suolatonta ruokaa, koska miehellä on verenpainetauti, mutta omalle lautaselle ripottelen yrttisuolaa melko reippaasti. Salaattiin lisään aivan liian paljon sormisuolaa.

Vaihdevuosissa ja niiden jälkeen estrogeenivaje kiihdyttää luukatoa, mutta hyvät ruokailutottumukset auttavat. Tarvitaan luuston kannalta erityisesti proteiinia, kalsiumia ja D-vitamiinia.

1)"Ruokaa pitää saada riittävästi"

"Tässä elämänvaiheessa viimeistään moni joutuu katsomaan hieman tarkemmin ruokatottumuksiaan. Ikävuosien karttuessa on entistäkin tärkeämpää pitää luustosta huolta hyvän ravitsemuksen avulla", kertoo laillistettu ravitsemusterapeutti Kirsi Englund.

Estrogeenivaje saattaa johtaa luuntiheyden heikkenemiseen ja lisätä osteoporoosin riskiä.

Riittävästä syömisestä on tärkeää huolehtia, koska niukka energian ja ravintoaineiden saanti aiheuttaa luustolle vahinkoa. Jatkuvasti toistuvat laihdutuskuurit ovat erityisen haitallisia.

"Jos syödyt proteiinimäärät ovat kovin pieniä, esimerkiksi luustolle tärkeän proteiinin  saanti voi jäädä liian vähäiseksi."

2)"Proteiini lujittaa luita ja auttaa jaksamaan"

Suuri osa luun rakenteesta on proteiinia, joten sitä on tarpeen saada riittävästi ja monipuolisesti ravinnosta, kuten kalasta, lihasta, kananmunasta, maitotuotteista ja palkokasveista.

"Jaksamisen kannalta voisi olla hyväksi, että proteiinipitoisia ruokia tulisi syötyä tasaisemmin päivän kaikilla aterioilla ja välipaloilla."

3."Monista kasviksista saa paljon kalsiumia"

Luustolle tärkeää kalsiumia saadaan erityisesti maitotuotteista ja niitä suositellaan käytettävän päivittäin 3,5-5 desilitraa.

Jos maitotuotteet eivät kuulu ravintotottumuksiin, kalsiumin saannista voi huolehtia käyttämällä kasviperäisiä elintarvikkeita, joita on täydennetty kalsiumilla, kuten soija- ja kaurajuomia sekä niistä tehtyjä jugurtin tapaisia tuotteita.

Monet kasvikset sisältävät hyvin paljon kalsiumia. Hyviä lähteitä ovat tummanvihreät kasvikset, kuten lehtikaali, parsakaali ja ruusukaali. Kalsiumia saa myös muun muassa palkokasveista, manteleista, pähkinöistä ja seesaminsiemenistä.

"Runsaasti kalsiumia sisältäviä ruokia voi syödä esimerkiksi 2-3:lla aterialla, ja päivän muilla aterioilla voi panostaa hyviin raudan lähteisiin, kuten täysjyväviljaan ja lihaan", Englund opastaa.

Jos riittävän raudan saannin kanssa on ongelmia, kannattaa muistaa, että kalsium heikentää raudan imeytymistä. Tällöin voi tarvittaessa osalla päivän aterioilla keskittyä raudan saantiin ja osalla kalsiumin saantiin.

4)"D-vitamiinin muodostus iholla heikkenee"

D-vitamiini tekee yhteistyötä kalsiumin kanssa, D-vitamiinia tarvitaan, jotta kalsium imeytyy suolistosta luuston hyödynnettäväksi.

Kesäaikaan D-vitamiinia muodostuu iholla auringosta. Ikääntymisen myötä tämä ominaisuus heikkenee, joten syömisen merkitys vitamiinin saannissa kasvaa.

Jos D-vitamiinia sisältäviä ruokia syö vain vähän, riittävä saanti kannattaa varmistaa D-vitamiinivalmisteen avulla. 

"Vitamiinilisä kannattaa ottaa aterian yhteydessä, sillä D-vitamiini tarvitsee rasvaa imeytyäkseen", Englund neuvoo.

Kalassa on paljon D-vitamiinia, joten sitä kannattaa pyrkiä syömään vähintään 2-3 kertaa viikossa.

"5)Leikkeleiden käyttöä kannattaa vähentää luustonkin takia"

Fosfori on luuston tarvitsema lisäaine, jota ravinnossa on yleensä riittävästi. Liiallinen saanti on kuitenkin ongelma, sillä se voi häiritä kalsiumin imeytymistä ja lisätä luukadon riskiä.

Fosforia käytetään lisäaineena muun muassa makkaroissa, leikkeleissä ja sulatejuustossa. Sen runsas saanti on luustolle haitallista eli leikkeleiden ja makkaroiden syöntiä kannattaa vähentää.

"6) Suola on yleinen kompastuskivi

Suolaisesta ruuasta kertyy paljon natriumia, joka elimistön täytyy erittää pois virtsan mukana.

"Runsas suolan saanti on meidän suomalaisten yleinen kompastuskivi. Suositeltava tavoite on viisi grammaa päivässä, joka tukee myös luuston hyvinvointia", Englund sanoo.

Totuttelu vähäsuolaisempaan ruokaan voi vaatia päättäväisyyttä, mutta pahin suolan kaipuu menee yleensä ohi kahdessa viikossa.

Lähteet: Hyvä Terveys 10/2025, kuvat Pexels

Hitaasti syöminen on terveellistä ja nautinto

Minun äreän aamuni pelastaa hitaasti ja rauhassa syöty aamiainen. Muutenkin syön melko hitaasti, mutta välillä kiireessä sorrun hotkimiseen.

Moni syö ateriansa liian nopeasti, koska syö epäsäännöllisesti ja on kiire. Ihminen voisi paremmin, jos järjestäisi itselleen rauhallisen ateriahetken.

Monet saattavat aterioida somen ja kännykän selailun lomassa. Nauttiiko silloin ateriasta?

Kylläisyyden tunteen tavoittamiseen menee noin 20 minuuttia. Kunnon pureskelu tehostaa kylläisyyden kokemusta. Jos hotkii ruokansa nopeasti eikä pureskele kunnolla, tulee usein syötyä liikaa.

Nopea syöminen voi aiheuttaa vähitellen lihomista, vatsavaivoja ja väsymystä.

Ranskalaiset syövät herkkuja, esimerkiksi kermaa, juustoja, voita, mutta sairastuvat sydän- ja verisuonisairauksiin suomalaisia vähemmän. Mikä on tämän salaisuus? Ranskalaiset syövät ajan kanssa ja nauttivat syömisestä. He myös valmistavat ruokaa usein yhdessä. Ja perheateriat ovat miltei sääntö.

Kun syö hitaasti ja säännöllisesti, myös hotkiminen vähenee. Kiireetön syöminen parantaa  ravintoaineiden imeytymistä. Rauhallinen ruokahetki myös piristää. Eikä väsytä niin kuin nopea mättö.

Lähteet: Helsingin Sanomat 23.8.2018, kuvat Pixabay

Elämää maalla 84.

 

Keräilen vanhoja astioita.

Istutin kukkasipulit Kille-kissan "vessan" toiselle puolelle, jottei Kille tekisi tarpeitaan sipuleihin ja kaapisi niitä pois. Ja eipä mikään ihme - jo seuraavana päivänä sipuleita oli mullan pinnalla heikunkeikun. Olin ostanut mustaa multaa, johon pintamaan lisäksi istutin sipulit. Se houkutteli Killeä. Kiihotti hajuaistia.

Niinpä ostin Killen vessaan oman säkin mustaa multaa, mutta edelleen sipuleita on paiskottu, mutta ei niin pahasti kuin alussa. Ehkäpä Kille mielistyy vanhaan paikkaansa.

Jos kaikki käy hyvin, eivätkä myyrät syö sipuleita, keväällä on paljon sipulikukkia: tulppaaneja, narsisseja, hyasintteja, krookuksia, lumikelloja ja joitakin pitempiä sipulikukkia, joiden nimi ei jäänyt muistiin - jotakin laukkaa esimerkiksi. Tämä kukkaloisto on niin ihkuihanaa talven jälkeen.

Täällä maalla ei ole paljoa naapureita. Näköetäisyydellä yksi karjatila. Sitten sitkeän reilu kahdeksankymppisen naisen koti. Hän on kyllä Euroopan kovin puhumaan. Sitten hiekkatien päässä myös  seitsemänkymppisen eläkeläisen koti. Hänen kanssaan olemme ystävystyneet.

Kylässä on eniten eläkeläisiä. Ehkä ajan myötä he joutuvat muuttamaan pois kotoaan kirkonkylälle- mitä tänne jää? Autioituneita  taloja, joita kukaan ei osta, vaikka hintapyyntö olisi vain 10 000 euroa. Tai joista suku ei pysty luopumaan.

Taas olen huseerannut hapanjuurileivonnan parissa. Tein kauraleipää, mutta unohdin sen yöksi vesiboilerihuoneeseen, joka on lämmin. Aamulla se oli ylikohonnut. Päätin sitkeästi leipoa siitä kaksi limppua. Ne eivät enää kohonneet uunissa ja olivat kovia ja sitkaita.

Tästä itselleni julmistuneena tein ruisreikäleipää, jonka leivonnassa ei ole yhtä monimutkaisia vaiheita kuin vaalean leivän leivonnassa. Kaksi ruisleipää onnistuivat ja ovat tuhdin maukkaita.

Tuntuu, että tällä viikolla en ole saanut aikaan kuin tavallisia kotitöitä. Niinpä olen lukenut. Olen taistellut monta kertaa James Joycen Odysseus-teoksen äärellä. Nyt päätin lukea sen kunnolla. Lisäksi olen lukenut Jorge Amadon Ihmeiden markkinat-teosta, joka on huomattavasti helppolukuisempi kuin tuo Odysseus.

En ole saanut aikaiseksi mennä tietokoneeni myyneen kauppaan pyytämään apua kuvien siirrosta kännykästä tietsikkaan. Minua suorastaan hävettää juosta siellä niin paljon. Digiblondi. Tai he ajattelevat digimummeli. Muitakin ongelmia on tullut: näytöstä näkyy vain osa ja sähköpostiin on vaikea päästä. Instagram-tilini hakkeroitiin tällä viikolla. Kuvissa oli vain neljä outoa kuvaa, eikä linkkiä blogiin, vaikka minulla oli kuvia paljon ja lisäksi minut oltiin yhdistetty joidenkin ihmetuotteiden markkinointiin - voi, helvetti tätä digimaailmaa! Onneksi saan apuja ATK-kurssin yksilöopetuksesta 28.10.

Minua huvittaa suuresti mieheni suhde Kille-kissiin. Melkein aina, kun hän tulee töistä kotiin ja alkaa syödä, Kille menee pöydälle. Mies rapsuttaa häntä ja puhuu hänelle kaikenlaista, esimerkiksi työpäivän kulusta. Tässä menee noin puoli tuntia. Ehkä miehellä lisääntyy oksitosiinin ja dopamiinin eritys. Tiedä häntä.

Minulle on alkanut tulla outoja tuntemuksia. Tunnen neljä vuotta sitten kuolleen Vera-tyttäreni läsnäolon. Tunne on hyvin voimakas. Ehkä Vera käy kotona lohduttamassa.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Unettomuus saattaa sairastuttaa mielen

 

Näin sanoo psykiatrian professori ja unitutkimusjohtaja Tiina Paunio Helsingin yliopistosta.

Minä nukun yleensä erittäin hyvin. Vaivun nopeasti uneen. Viime kesänä oli yöllä kova ukkonen, mutta en herännyt siihenkään. En herää esimerkiksi pissalle. Aamulla on virkeä olo, jos olen nukkunut 8-9 untia. Hyvin harvoin  minulla on unettomuutta jonkin sressaavan asian takia. Mutta koputan puuta.

Nukkumisesta, unettomuudesta ja stressistä puhutaan nyt paljon esimerkiksi somessa. Olen melkein väsynyt koko aiheisiin. Seuraavassa kuitenkin siitä:

Unettomuus kolminkertaistaa riskin sairastua masennukseen. Masennuksen puhkeaminen on kenties aina monen tekijän summa, mutta unettomuus heikentää kykyä käsitellä tunteita ja lisää katastrofiajatuksia.

Hyvin, hyvin pitkä unettomuus saattaa johtaa jopa psykoosiin.

Paunio sanoo: "Mielestäni olemme hukanneet unen merkityksen  mielen hyvinvoinnissa, vaikka sen pitäisi olla tärkeysjärjestyksemme kärjessä."

Alkuyön non-REM-uni painottuu syvään eli elvyttävään uneen, joka on hermosolujen palautumisen kannalta tärkeintä. Se helpottaa elpymään kuormituksesta ja virkistää.

Tämän vuoksi illan rauhoittaminen ja tutut rutiinit hammaspesuineen ovat merkityksellisiä: ne antavat aivoille signaalin, että uniaika lähestyy, jolloin nukahtaminenkin usein helpottuu.

"Unettomuudesta kärsivä on usein huolestumisherkkä ja murehtija. Kun illalla pitäisi hiljentää aivot ja nukahtaa, se ei onnistukaan, koska huolet jäävät rullaamaan päähän. Asioita vatvoo ja vatvoo, mutta ratkaisuja ei vain synny."

On tavallista jumiutua yksin ahdistaviin ajatuksiin, kun paljon hedelmällisempää olisi hyvä käydä niitä läpi vaikka ystävän kanssa. Kun asioista ja tunteista puhuu ääneen, niiden on helpompi asettua uomiinsa.

Vaikka ei pitäisi esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjoista ja muista, toinen hyvä keino on kirjoittaa huolenaiheet konkreettisesti paperille ennen nukkumaanmenoa.

Ihmeen moni kokee tämän toimivaksi keinoksi:asiat on ikään kuin siirretty pois mielestä, mutta ne ovat muistissa jossain.

Paunion mukaan uni on mielen kompassi. "Voi uteliaasti tarkastella, onko elämässä kenties jotain meneillään, mikä valvottaa. Voisiko asialle tehdä jotain?"

Pitäisikö päivään lisätä vaikka liikuntaa, joka kasvattaisi unipainetta? Liian myöhään ei kannata liikkua hiessä päin, koska se voi haitata nukahtamista, mutta useimmille sopii vielä alkuillan liikunta."

On hyvä hyväksyä se, että uni välillä häiriintyy. Se on normaalia reaktiota stressiin, jota jokainen tuntee joskus elämässään - mutta sitäkin ei kannattaisi stressata.

Satunnaiset unettomuusoireet ovat vähän samanlaisia, kuin että välillä on huonompia päiviä ja olo on takkuinen ilman erityistä syytä. Uni ei ole erillinen elementti elämässä, jota pitäisi jotenkin pyrkiä kontrolloimaan.

Terveen ihmisen aivot vaipuvat välillä unen kaltaiseen tilaan jossain vaiheessa yötä, jos olosuhteet ovat otolliset. Se on hyvä ajatus silloin, kun tuntuu, ettei ole nukkunut sekuntiakaan.

Lähteet: Helsingin Sanomat 26.7.2025, kuvat Pexels

Lääkärin empaattisuus

 

Minulla on ollut yhden kerran hyvin empaattinen lääkäri. Toki minulla on ollutkin muitakin. Mutta tämä sisätautien lääkäri oli huippu. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, jota ei ole saatu kuriin. Terveyskeskuksessa otettiin verikokeet, ja aika äkkiä tuli kutsu tuon sisätautien lääkärille.

Hän lääkäri rullasi tuolillaan aivan minua vastapäätä ja kysyi, mitä sinulle kuuluu. Kerroin, että aivan hyvää ja muutakin. Paitsi sydämeni muljahtelee. Hän sanoi, ettei ole mikään ihme, minulla on nyt kilpirauasen ylitoiminta. Pahimmillaan se voi  johtaa sydän- tai aivoinfarktiin.

Hän sanoi, että lääkitystä pitää muuttaa. Hän teki sen.Ja oloni kohentui vähitellen. Lääkitystä määrättiin todella vähän, ettei olisi kilpirauhasen liikatoiminta.

Tämä lääkäri kysyi, olenko samaa mieltä - tietty. Olihan hän sisätautien lääkäri. Hän oli ilmeisesti varannut tunnin minun tutkimukseen. Nautin siitä tapaamisesta.

Työterveyslääkärini oli empaattinen, mutta hyvin hiljainen. Piti itse ehdottaa diagnoosia - ja hän hyväksyi sen. En tuntenut turvallisuutta hänen kanssaan.

Pahimpia ovat lääkärit, jotka potilaaseen vastapäivää kirjoittaa vain  tietokoneelle asioita.

"Kerrankin lääkäri, joka kuuntelee potilasta"

On kuitenkin mustaa huumoria, että kommentoija oli ollut tietämättään Suomen tunnetuimman valelääkärin hoidossa.  

"Lääkäri" toimi ilman ilman ammattilupaa  peräti kymmenen vuotta, kunnes tuomittiin vankeuteen.Selitys valelääkärin hämmentävään suosioon vaativassa ammatissa on ennen kaikkea inhimillinen. Hän oli empaattinen ja kuunteleva. Asiakkaat tunsivat aidosti saaneensa apua.

En siis puolustele  toimintaa, mutta hän vs. Kelan lääkärit, niin hän sentään näki potilaansa.

Empaattisessa hoidossa tuntee  olleensa silloin, kun on  todella kuultu,  ymmärretty ja arvostettu ihmisenä eikä vain potilaana. Lääkäri on pystynyt asettumaan  hoidettavan asemaan - ja kuinkas  ollakaan, parantava tuloksia alkaa tulla.

Empaattisuus ei ole vain hoidon  kivaa kuorrutusta tai sivuluonne, vaan sen voi olla koko hoidon vaikuttava  voima, yli kaikkien varsinaisten hoitojen, näin kertoo  viime toukokuussa julkaistu tutkimus. 

Siinä oli mukana lähes 1500 selkävaivoista kärsinyttä potilasta, joiden keski-ikä oli 53 vuotta. 

Mukana tutkimuksesa oli tavallista empaattisempi lääkäri, joka viihtyi asiakastyössä. Tämän lääkärin osallistuminen vaikutti kipujen ja liikkumisvaikeuksien pitkäaikaista lievittymistä paremmin kuin opioidit eli vahvat kipulääkkeet. Sen sijaan "hieman empaattiseksi koetun" lääkärin kohdalla ei ollut vastaavaa vaikutusta.

"Empatian merkitys korostuu tilanteissa, joissa sairauteen tai hoitoon liittyy paljon emotionaalista kuormaa ja vaikeita tunnekokemuksia", kertoo Työterveyslaitoksen johtava tutkija Elina Weiste, joka vetää empatiakoulutuksia.

"Empatia auttaa ammattilaisia kohtaamaan potilaan tunnetarpeet, mikä lievittää pelkoja ja ahdistusta. Tämä voi vähentää riskiä traumaperäiseen stressireaktioon."

Lämmin empaattinen hoitosuhde voi kestää vaikka minuutin tai kymmenen vuotta. Siihen ei tarvita tutkintoja, niinpä sama kokemus saattaa syntyä myös ystävän tai naapurin seurassa. 

Suuri itseisarvo hoitosuhteessa on jaettu päätöksenteko, jos potilas haluaa siihen osallistua. Lääkäri ei vain sanele ylhäältä alas, vaan potilas tuntee olevansa vähintäänkin varakapteeni.

'"Empaattisen hoitosuhteen ja jaetun päätöksenteon hyödyt näkyvät erityisesti, jos mitataan potilaan subjektiivisia oireita, kuten kipua. Pitkäaikaisen kivun hoidossa hoitosuhdevaikutus on erityisen tärkeä."

"Minulle oli äärimmäisen tärkeää, että lääkäri loi toivoa ja uskoa paranemiseen."

Näin potilas kiteyttää kokemuksiaan Rintasyöpäyhdistyksen aineistossa."Levinnyttä rintasyöpää sairastaville tehdyssä kyselytutkimuksessan yli puolet koki, etteivät he tiedä, kuka tuntee heidän kokonaistilanteensa parhaiten."

"Osa on kokenut tulleensa "dementiamummelina ".

Nuoret potilaat eivät halua kuulla hoitohenkilökunnalta kauhistelua ja sääliä nuoresta itsestään.

Mistä sitten empatian syntyy?Se jo vastaanoton ensimmäisellä minuutilla  rakentuu paljon luottamuksesta.

.

Hyvä suhde aikuisen potilaan  kanssa voi alkaa rakentua, kun kysytään esimerkiksi, mikä on vastaanotolle tulijan tärkein huoli juuri nyt ja mistä hän arvelee vaivansa johtuvan. Mitä hän odottaa vastaanotolta tai minkälaista apua hän kaipaa.

Aktiivisella kuuntelulla lääkäri voi osoittaa vastaamalla potilaalle hänen käyttämillään sanoilla ja tekemällä pieniä väliyhteenvetoja.

Läsnäoloa viestitään myös sananattomasti. Kokemus hyvin erilainen,  istuuko lääkäri potilaansa päin vai ei ja ottaako hän katsekontaktin vai ei.Istuminen taaksepäin nojaten ja kädet avoimesti sylissä  hän viestii, että ammattilainen ja käytettävissä.

"Naputteli vain tietokoneettaan. Ei kuunnellut eikä tutkinut kunnolla eikä oikein katsonut päinkään. Ei tullut odotettua reseptiä eikä selkeitä jatko-ohjetta."

Kohtaamiset hoitojärjestelmässä saavat aikaan kahvipöydissä ja nettifoorumeilla rajuakin kritiikkiä. Yleisesti vaikuttaa kokemus siitä, ettei ole tullut kuulluksi.

Lääkärit  ovat vain ihmisiä. Esimerkiksi "puhumattomuus tai "tylyys" voikin olla pohjimmiltaan sitä, ettei osaa kysyä oikeita kysymyksiä.

Yleisimmin terveydenhuollon työntekijöiden empatiaan vaikuttaa kiire, työkuorma ja yhteisikunnan paineistavat odotukset.

Potilas saattaa yllättäen avautua karuista elämänkokemuksistaan. Peitelläkseen omaa avuttomuutta hoitaja pahoittelee tilannetta ja kiirehtii tekemään rutiinitutkimuksia.

"Samaa kertovat muutkin ammattilaiset. Tällaisissa tilanteissa he tuntevat myötätuntoa, mutta paljon ärtymystä, syyllisyyttä, riittämättömyyttä ja tarvetta korjata asiat."

Omista kokemuksistaan kertovalle ihmiselle yleensä kuitenkin riittäisi pelkkä tunne kuulluksi ja kohdatuksi tulemisesta.

Empatian oppimisessa olennaisinta on kuuntelun ja läsnäolon kehittäminen ja aito halu ymmärtää potilasta

Lähteet: Hyvä terveys 14/2026, kuvat omat

                                         

Näin vältät painon jojoilua

 

Tässä postauksessa on ravitsemusasiantuntija  Patrik Borgin ajatuksia laihduttamisesta ja painonhallinnasta.

Jos olet joskus laihduttanut, saatat ehkä tunnistaa kaavan. Aluksi paino laskee odotetusti. Pysyvä painonhallinta on kuitenkin vaikeaa, ja pudotetut kilot tulevat takaisin - joskus korkojen kera. Jossain vaiheessa yritetään taas laihduttaa, mutta jojoilu toistuu yhä uudelleen.

Arviolta jopa miljoona suomalainen yrittää vuosittain laihduttaa, mutta vain pieni osa heistä onnistuu pysyvästi.Tavallinen virhe, joka johtaa painon jojoiluun, on liian nopea laihduttaminen.  

Nopeassa laihduttamisessa kilot karsivat sellaisella teholla tai tavalla, että elimistö menettää rasvakudoksen lisäksi lihasta. Elimistö ei haluaisi luopua lihaskudoksesta, joten se alkaa vastustaa laihtumista nälkää kasvattamalla, jotta ihminen alkaisi syödä enemmän.

 Tiukka ja nopea laihduttaminen voi virittää elimistön nälkähormonit korkealle tasolle kuukausien tai joskus jopa vuoden ajaksi.

Tiukka laihdutus jättää liian kovan nälän ja ahmimisvietin, jota kutsutaan nälkävelaksi. Harva pystyy vastustamaan kovaksi yltyvää nälkää. Tiukan laihduttamisen aiheuttama nälkävelka ajaa ihmisen syömään enemmän, jolloin paino nousee.

Jotta ihminen laihtuisi, hänen pitää olla energiavajeessa. Energiavajeen jaksottaminen voisi olla hyödyllinen tapa ehkäistä painon jojoilua. On alustavaa näyttöä siitä, että pätkälaihduttamisella lopputulos pysyy paremmin eikä jojoilu ole niin todennäköistä.

Moni ajattelee, että laihduttamiseen riittää, että syö vähemmän  ja liikkuu enemmän kuin tavallisesti.

Painon pudottaminen on kuitenkin iso muutosprosessi, jossa tarvitaan paljon voimavaroja. Ennen laihduttamista pitäisi pohtia, riittävätkö voimavarat muutokseen. Tämä vaihe on tärkeä osaa onnistunutta painonhallintaa. Monilla ihmisillä paino jojoilee siksi, että he eivät ole kiinnittäneet huomiota voimavaroihinsa ja jaksamiseen.

Jos on väsynyt ja stressantunut, laihduttamiseen ei ole resursseja, vaan se vie ne vähätkin voimavarat. Mitä väsyneempi on, sitä tärkeämpää on tehdä elämäntapamuutos maltillisesti.

Tiukan itsekurin sijaan laihduttajan on tärkeä opetella psykologista joustavuutta, mutta nopeilla dieteillä syömiselle laaditaan sääntöjä ja satunnaisita herkuista ahdistutaan.

Joustavuuden opetteleminen tarkoittaa, ettei ole itselle ankara. Painonhallinnassa ei ole kyse siitä, että joka päivä pitää olla kympin oppilas, joka onnistuu kaikessa. Sen sijaan kyseessä on opettelurosessi, jossa kaikki ei aina onnistukkaan. Meillä on päiviä, jolloin syödään vähemmän, ja päiviä, jolloin syömme ehkä liikaakin. Syömisen ei kuulu olla joka päivä samanlaista.

Joustavuuden opettelemisen laiminlyöminen on iso syy painonhallintaan ja jojoiluun. Mitä nopeammin laihduttaa, sitä huonommat mahdollisuudet on opetella psykologista joustavuutta.

Lähteet: Helsingin Sanomat18.2.2021, kuvat Pixabay

Miksi ahdistaa?

 

Minä olen ahdistusihminen. Ahdistus voi tulla milloin tahansa. Minulla ei ole selkeää syytä. Onneksi paniikkikohtauksia ei ole ollut moneen kuukauteen. Ahdistukseni paheni 21-vuotiaan tyttäreni kuoleman jälkeen neljä vuotta sitten. Sain hyvin pahoja paniikkikohtauksia. Yleisellä tasolla uskon että ahdistukseni liittyy siihen, että olen erityisherkkä.

Joskus ruokakaupassa alkaa ahdistus hiipiä, mutta rauhoittelen mieltäni sillä ajatuksella, että kaikki täällä vaan etsivät ja katselevat ruokiaan kuten minä. Tämä yleensä toimii. Samoin jutteleminen jonkun - yleensä ikääntyneen - ihmisen kanssa. Olen ehkä ainoa päivän mittaan kassahenkilön lisäksi, kenen kanssa hän saa jutella. Tällainen ihminen aloittaa keskustelun, se voi olla ruuasta ja sen kallistumisesta, säästä ja esimerkiksi hänen vaivoistaan.

Esimerkiksi murrosikäisistä tytöistä 31 prosentilla ahdistuksen oireet riittävät nykyisin ahdistuneisuushäiriön kliiniseen raja-arvoon, kertoo Turun yliopiston uunituore tutkimus. Aikuisillakin ahdistuneisuus on kasvussa.

Ahdistus voi olla tunnetila, jossa on pelkoa ja huolta liittyen johonkin menneisyyden, nykyhetken tai tulevaisuuden tapahtumaan. Yleensä se on sekoitus epämiellyttäviä ajatuksia, tunteita ja kehollisia tuntemuksia. Mukaan voi tulla panikointia, kauhua, syvää epävarmuutta itsestä. Oireiden kroonistuessa kyse on yleensä varmasti diagnosoitavasta ahdistuneisuushäiriöstä.

Kun lapsuus on älylaitteistunut, vapaat leikit, pelit ja fyysinen sosiaalisuus ovat vähentyneet.Älypuhelimet sotkivat yhden sukupolven mielenterveyden, sanoo maailmankuulu sosiaalipsykologi Jonahtan Haidt  teoksessaan Anxiuous Generation (2024).Haidtia on kritisoitu liian suoraviivaisista päätelmistä, mutta kiistatta nuorten mielenterveysongelmat, mukaan lukien itsetuhoinen ajattelu räjähtivät kasvuun 2010-luvun alussa ja silloin älypuhelinten ja somen suosio kasvoi voimakkaasti.

Muiden nisäkkäiden tapaan luonto on ohjelmoinut lapset leikkeihin ja seikkailuihin, kirjoittaa lasten neurologiseen kehitykseen erikoistunut Jacqueline Harding teoksessaan The Brain that Loves to Play.

"Leikkien ja seikkailujen kautta lapsi saa eväitä, joiden avulla hän voi luoda ystävyyssuhteita ja voi arvioida riskejä sekä käsitellä pelkoja ja ahdistusta. Kaikki tämä on aivojen valmistumista aikuisuuteen", Harding kirjoittaa.

Tämä poikkeama luonnon suunnittelemasta lapsuudesta on häirinnyt lasten neurologista ja sosiaalista kehitystä. Se on voinut johtaa yksinäisyyteen, sosiaaliseen vertailuun, perfektionismiin sekä vaikoiteen irrottautua älylaitteista.

Vaikka älylaitteet eivät ole olleet varttuneemille samanlainen mielen tehosekoitin kuin nykylapsille, yli 45-vuotiaistakin huomattava määrä kärsii ahdistuneisuudesta.

Ahdistuneisuushäiriöstä on tullut yleisin yli kymmenen päivää kestävien sairauspoissaolojen syy julkisella sektorilla.

"Kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta on koko ajan vähemmän ja somen ulkonäkökeskeisyys ja peukutukset haastavat itsetuntoa", johtajaylilääkäri Tuula Metsä sanoo. Ahdistusta kirvoittavat myös elämän sirpaloituminen, suorituskeskeisyys, arjen kiire ja epävarmuus omassa taloudessa ja työelämässä.

Onko kaikki ahdistus samanlaista? Vastaus on ei. Lähtökohtaisesti se on tunne, johon liittyy huoli jostakin tapahtumasta, mutta ahdistuksen alkuperä on ihmisen itsensä sisällä. Tarkemmin sanottuna kehoaisteissa. Tämän välittämänä aivot seuraavat alituisesti sisäisiä tiloja, esimerkiksi sydämensykettä, ruuansulatuselimistön toimintaa, veren hiilidioksiditasoja ja jopa silmänvalkuaisia.

Stressiviestit kulkevat aivojen mantelitumakkeeseen, joka käsittelee pelkoa ja uhkaa.

"Tunne voi olla rasituksen ja kahvin juomisen aiheuttama. Stressiviestit kulkevat aivojen mantelitumakkeeseen, joka käsittelee pelkoa ja uhkaa."

" Kehon ja mielen välinen vuorovaikutus voi johtaa noidankehään, joka vain vahvistaa ahdistusta."

"Toiset on biologiansa puolesta viritetty niin, että ärsykkeet herättävät tavanomaisia voimakkaampia reaktioita. Tämä on tavallista esimerkiksi erityisen herkillä ihmisillä sekä niillä, joilla on persoonallisuudessaan epävakaita piirteitä."

Jos on herkkyyttä kofeiinille, viisi kuppia kahvia päivässä nostaa riskin ahdistukselle ja paniikkikohtauksille jo korkealle tasolle. 

Myös ruokavalio vaikuttaa. Jos syö riittävästi kuitupitoista ruokaa, kuten täysjyväviljaa ja kasviksia, bakteeristo kiittää mielen ravinnosta tuottamalla ahdistusta alentavia hormoneja.

Välttely on Emilia Kujalan mukaan piirre, joka yhdistää vakavammin ahdistuneita. Ahdistuneet pyrkivät yleensä kaikin keinoin välttämään ahdistusta herättäviä asioita ja tilanteita.

"Mutta välttelyn kautta tavanomainen elämään kuuluva ahdistuneisuus voi kroonistua ahdistuneisuushäiriöksi. Terapiahoito on suurelta osin välttämiskäyttäytymisen purkamista, Kujala sanoo."

Ahdistuneisuus voi johtaa helposti liialliseen itsetarkkailuun. "Silloin ihminen tarkkailee ahdistuksen fyysisiä oireita, jotta osaisi suojata itseään tilanteilta ja ärsykkeiltä, jotka voivat pahentaa oloa. Tämä johtaa usein oireiden pahenemiseen."

"Jos metodeita ohjaa pakonomainen tarve päästä ahdistuksesta eroon, neuvot eivät yleensä toimi. Hyödyllisempi motiivi on ahdistuksen hyväksyminen. Hengitysharjoitus voi auttaa tässä antamalla turvallista oloa."

Vakavan ahdistuksen voi tunnistaa siitä, että se on jatkuvaa ja häiritsee arkea ja ihmissuhteita paljon. Oireisiin kuuluvat usein yleistynyt huolehtineisuus, paniikkikohtaukset, pakko-oireet tai sosiaalisten tilanteiden pelko.

Nykyisin arkipäiväiset ahdistuksen tunteet voidaan tulkita lääketieteelisiksi ongelmiksi, vaikka ne olisivat luonnollisia reaktioita elämän haasteisiin tai elintapoihin.

"Omassa terapiatyössäni opettavaisimpia eivät ole olleet tilanteet, joissa ahdistus on karkotettu kokonaan vaan se, että sen kanssa voi elää ja toimia", Kujala sanoo.

Lähteet: Hyvä Terveys 10/25, kuvat omat.

Elämää maalla 83.

 

Omenapiirakoita on nyt syöty meillä urakalla, koska pakasteisiin ei mahdu sose. Teimme myös mehua mehuasemalla. Mutta paljon omenaa jäi lintujen ja muiden luonnoneläinten ruuaksi. Meidän omenat on makeaa lajiketta molemmissa omenapuissa.

Luumua ei tullut tänä vuonna, mikä on harmi, kun pidän niin paljon tuoreista luumuista. Viinimarjapuskista tuli kohtuullinen sato. Samoin karviaisista. Tyrni yllätti runsaudellaan. Minähän en saanut kylvää vihanneksia, koska silloin oli katetri, ja kyykistely ja kuntosali kiellettiin. Kun katetri otettiin pois kesäkuussa, pystyin vain kylvämään salaattia, minkä voi kylvää monta kertaakin kesässä. Retiiseistä en niin välitä.

Olen tehnyt puutarhatöitä jonkin verran. Heittänyt pois kesäkukat. Köynnöskukat kukkivat vielä. Onneksi. Kukkasipulit pitäisi istuttaa. Tänä vuonna krookuksia, tulppaaneja, lumikelloja -lieneekö se oikea nimi - ja narsisseja. Viime keväänä krookukset eivät nousseet -  olisiko myyrät syöneet sipulit. Kuitenkin yritän tänä vuonna uudestaan, koska pidän paljon, paljon sinisistä krookuksista.

Ostin sipulit Tokmannilta ja vasta kotona huomasin, että sipuleita on tosi vähän pussissa. Joten tilasin niitä verkkokaupasta lisää.

Päätin, etten haravoi tänä vuonna. Olen lukenut päivityksiä jossakin somessa, ettei kannata haravoida. Lehdet ovat ravinnetta nurmikolle ja pieneliöstö kärsii, jos lehdet haravoidaan. Käy järkeen. Oikeasti en pidä haravoinnista. Saa nähdä ensi keväänä, miten nurmikko voi.

Pönttöuunien lämmityskausi alkoi nyt lokakuun ensimmäisenä päivänä. Ja se jatkuu toukokuuhun asti. En osaa tunnelmoida palavia halkoja katsellen, koska on jokapäiväistä työtä raahata halkoja saavilla pönttöuunien eteen. Tänä vuonna halot ovat kosteita, koska saimme lahjoituksina tämän vuoden puita. Hyvin kiitollinen lahjoituksista. Tällaista tämä elämä maalla on parhaimmillaan. Huolehditaan toisista. Meillä kun ei ole omaa metsää kuin vain nuoria puita.

Se täytyy sanoa, että järkytyin kuntosalilla. Siellä ei ollut muita kuin yksi naisihminen ja minä. Totta kai aloimme haastella. Hän teititteli minua. Sanoin, että ei tarvitse teititellä. Hän sanoi, että on oppinut teitittelemään vanhempia naisia. Kauheaa! Kauheaa! Olen nyt siis vanhempi nainen hänen silmissään, joissa ei ole ehkä mitään vikaa. 

Näytän siis mummolta. Vaikka olen ajatellut näyttäväni noin viisikymppiseltä. Olen kuusikymppinen - se siitä minun harha-ajattelusta. Tai ehkä tämä viisikymppinen oli väärässä. Toivon niin. Niin. Kysyin siis hänen ikäänsä, 51 vuotta. Hän kertoi olevansa työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveydellisistä syistä. Minä sanoin, että vain ryhdyin kotitouvaksi, kun sain tarpeeksi työstäni.

Tämän kuntosalikaverin teitittely pilasi koko päiväni. Oli surkea olo. Olen sen verran turhamainen. Läheltä katsottuna ihoni on kiinteä ja ei ole pahemmin ryppyjä. Vain alkavat sulkeet ja murherypyt suupieliltä alaspäin. Ei pigmenttiläiskiä. Hoidan mielestäni ihoa hyvin. Silti olen jonkin mielestä mummo. Harmittaa - harmittaa niin paljon. Ehkä kasvoissani on juonteita, jotka kaukaa katsottuna näkyvät. Ehkä. Tai aivan oikeasti.

Olen ollut ahkera hapanjuuri"leipuri" tällä viikolla. Lauantaina tein saaristolaisleipää, koska mies tykkää vähän makeasta leivästä. Olisiko ollut tiistai, jolloin tein speltti-vehnä-ruisleipää. Se onnistui ihmeen hyvin. Oli ilma-aukkoja hyvin. Johtui ehkä kokeilustani käsitellä valmista taikinaa erilailla kuin yleisimmissä ohjeissa: lätkin taikinaa pöytään hyvän ajan. En muokannut sitä kuten tavallisesti. Täytynee tehdä uudestaan samalla tavalla vaalealle leivälle. Aion tehdä tällä viikolla myös ruisreissumiehiä tai oikeammin ruisreissumimmejä.

Seuraavaksi väreistä:

Keltaista, punaista ja oranssia ja kaiken yllä sininen taivas. Ruska maalaa maiseman vahvoilla väreillä. Miksi se tuntuu hyvältä?

Tiedetään, että luonto itsessään tekee hyvää, mutta väreilläkin on väliä. Kiinalaiset tutkijat osoittivat vastikään, että ruskan puut parantavat oloa enemmän kuin paljaat rungot.

Psykologi Domicele Jonauskaite Lausannen yliopistosta on tutkinut kymmenien tuhansien ihmisten suhdetta väreihin. Jokaisessa kulttuurissa ihmiset yhdistävät värit tunteisiin, usein vieläpä samalla tavalla.

Kaikista väreistä keltainen liitetään yleisimmin iloon ja onnellisuuteen. Melkein yhtä yleisesti niihin yhdistetään oranssi ja punainen. Punainen liitetään usein myös intohimoon ja raivoon.

Sininen on aikuisten ihmisten yleisin lempiväri kaikkialla maailmassa.Värimieltymysten syntymisestä on monia teorioita. Jonauskaiten mielestä parhaiten niitä selittää niin kutsuttu Ecological  Valence Theory (EVT). Tämän mukaan pidämme väreistä, joihin liittyy myönteisiä kokemuksia ja karsastamme värejä, joihin liittyy jotakin epämiellyttävää.

"Moni pitää sinisestä, koska se muistuttaa pilvettömästä taivaasta ja puhtaasta vedestä. Moni taas ei pidä ruskeasta, koska se on lian väri."

"Ihmisille, jotka asuvat kylmissä ja sateisissa maissa, keltainen on onnellisempi väri. Suomalaisten mielessä tämä yhteys on kaikista voimakkain."

Se selvisi tutkimuksessa, jossa oli mukana 55 maata. Keltaisen yhdisti iloon Egyptissä vain noin  kuusi prosenttia tutkituista. Suomessa peräti 88 prosenttia tutkituista ihmisistä. Tutkijat ajattelevat, että selitys piilee mielleyhtymissä. Keltainen liittyy aurinkoon, joka Suomessa tarkoittaa myönteisiä asioita, kuten miellyttävää säätä. Egyptissä aurinko sen sijaan tekee tappavaa hellettä ja kuivuutta.

"Jos joku on vakuuttunut siitä, että vihreä tuo onnea, niin todennäköisesti hän pitää vihreästä. Tai jos uskoo vakaasti mustan ennustavan pahaa, todennäköisesti silloin karttelee mustaa."

Ikä muuttaa värinäköä. Iäkäs näkee värit haaleampina, kellertävämpinä tai muuten vain erilaisina. Terveitten silmien biologinen kyky tunnistaa värejä on periaatteessa kaikilla sama.

"Mutta siinä, miten nimeämme värejä, on eroja. Ihmiset ovat erimielisiä siitä, mikä on vihreän ja sinisen raja. Tarkoittaako tämä sitä, että kaksi ihmistä näkee saman värin eri tavalla ja kutsuu sitä sen takia siniseksi vai vihreäksi, vai sitä, että he näkevät värit samana, mutta mieltävän sinisen ja vihreän erilaisiksi?"

Lähteet: Hyvä Terveys 11/25, kuvat Pexels, ylin kuva oma