torstai 31. lokakuuta 2024

Elämää maalla 42.

 


En saa tähän alkuun kuvaa, kun tietokone ei suostu siihen. Alhaalle tuli sitten kaksi kuvaa.

Vieläkään tämän Windows 11. kuvankäsittelykään ei toimi. Välillä se tallentaa kameran kuvat ja välillä ei. Olen katunut sitä, että yleensäkään ostin uuden tietsikan, kun 6-vuotiaassa tietokoneessa ei ollut muuta vikaa kuin hitaus. Saakeli!

Lenkillä olen huomannut, että pellot on kynnetty. Se näyttää mielestäni rumalta. Maa on viilletty, ruhjottu auki - kyllähän minä tiedän kuitenkin, että niin on tapana tehdä. Luonnonmukaiset viljelijät eivät kynnä peltojaan, vaan vain karhitsevat.Se on aivan riittävää ja takaa seuraavana vuonna hyvän sadon.


Nyt olen huomannut, että diabetes kahden lääkkeeni Metforem vie näläntunnetta pois. Siksi lounaani venyy noin kello 16 asti, enkä syö sitten päivällistä vaan vain iltapalan, vaikka ei ole nälkä. Tämä on tietty hyvä painonhallinnan kannalta. Diabetes kahden vertaistukiryhmässä on samanlaisia kokemuksia vaikka mistä lääkkeestä.


Elämän tähden blogi-postaus (sivustolle ei näköjään pääse tästä linkistä, anteeksi, mutta blogit.fi sivustolta se löytyy ja itse bongasin sen sieltä) kuolemanjälkeisyydestä pani minutkin taas ajattelemaan asiaa. Etenkin 21-vuotiaan tyttäreni kuoleman jälkeen pohdin sitä paljon.Hänen kuolemallen ei löydetty mitään syytä. Jos kysyn kuolemanjälkeisyydestä tavallisilta ihmisiltä, he yleensä vastaavat, että en tiedä tai että ihminen pääsee taivaaseen. Mutta mikä paikka se on? Yhdessä Raamatun kohdassa Jeesus sanoo, että "taivas on teidän keskellänne". Ei siis   kuolemanjälkeisyydessä.


Jos kysyy tosiuskovalta, he yleensä sanovat, että Raamatussa sanotaan niin ja näin. Mutta kun kysytään, mitä sinä oikeasti itse ajattelet, tulee tauko ja sitten taas vedotaan Raamattuun.


Minä olen alkanut itse ajatella, että kuoleman jälkeen säilyy tietoisuus. Se voi olla itkikan kokoinen ja joskus niin suuri kuin esimerkiksi elefantti - tai suurempi kuin ihmisajatus voi sen käsittää. Tietoisuus voi liikkua jatkuvasti sellaisella vauhdilla, jota ihminen ei voi taaskaan käsittää. Se voi tulla myös kuoleman surun alkuvaiheessa ihmisen lähelle tuoden toivoa ja lohdutusta hänelle.


Olen myös ajatellut, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Kuollut säilyy muistoissa ja sydämessä.


Vanha jääkaappimme meni rikki, ja piti ostaa uusi. Vanhan jääkaapin päältä löysin tytärten vanhoja päiväkoti- ja koulukuvia. Veran kuvia oli eniten. Itkin kun selasin niitä. En voinut olla leikkaamatta Veran kuvia ja laittamatta niitä uuden jääkaapin oveen. Aina, kun avaan jääkaapin, näen Veran, ja se lohduttaa minua. Suruni ei ole enää tuskaista vaan olen oppinut elämään sen kanssa.


Halkohommat on nyt onneksi tehty. Lämmitetään vielä siirrettävillä pattereilla. Ei ole vielä alkanut halkojen raahaaminen sisään, ja tulen sytyttämiset pönttöuuneihin, joka on minun homma. Pellettitakkaakaan ei vielä tarvitse lämmittää. Ilmalämpöpumppu riittää keittiössä.

 

Myös puutarhahommat on tehty. Paitsi tilasin lisää krookuksen ja tulppaanin sipuleita Englannista, koska Viherpeukalolla, Hankkijalla, Mustialassa ja Sydänmaan puutarhassa ei niitä enää ollut. Englannissa Bulbilla ne olivat tosi edullisia, mutta en tiedä, miten paljon niiden toimitus maksaa. En lukenut, koska olin niin innoissani siitä - minulle tavanomaista.


Vesi on edelleen vähissä kaivossa ja se haisee ja maistuu pahalta. Mies tuo talousveden työpaikaltaan ja muun veden järvestä. Edelleen tiskaan käsin. Pyykki pestään miehen työpaikalla. Pelkään, että talvi tulee, ja tilanne jatkuu koko talven. Paitsi mies ei saa enää vettä järvestä. Tai ehkä saa, jos tekee avannon. Jos tekee, käyn siellä kastautumassa joka aamu. Kerran harrastin avantouintia ja pidin siitä todella paljon, mutta matka avantoon oli todella pitkä.


Huomenna on Pyhäinpäivä, jolloin muistetaan kuolleita läheisiä. Käymme miehen kanssa sytyttämässä kynttilät Veran haudalle. 


Pyhäinpäivä oli aikaisemmin nimeltään Kekri. Silloin juhlittiin satopäivien päätteeksi. Syötiin ja juotiin hyvin. Muisteltiin myös kuolleita. Raja tämän elämän ja kuoleman välillä oli ohut.


En pidä Halloween-juhlasta - tai sitten olen vanha jäärä. Se on tullut aikoinaan Amerikasta ja on mielestäni typerä juhla. Lapset kuitenkin pitävät siitä. Mutta en ymmärrä aikuisia, jotka juhlivat sitä. Musta meikki, noidan asu, Halloween koristeet, luurangot. Kodin sisustaminen.


Huomasin juuri, ettei tietsikka saa virtaa laturista, ja kohta tämä ei toimi. Pitää mennä huomenna liikkeeseen, josta ostin sen ja pyytää korjausta. Joten älkää ihmetelkö, jos en postaa vähään aikaan.


Mutta kuitenkin:

Hyvää viikonloppua ja Pyhäinpäivää kaikille!












keskiviikko 30. lokakuuta 2024

Ulkonäköpaineet lisääntyvät myös ikääntyneillä

 


Ulkonäköpaineet ovat yleisiä myös yli 60-vuotiaiden parissa, ja ne ovat todennäköisesti jopa yleistyneet - kuten nuoremmissakin ikäryhmissä, arvioi yliopistonlehtori ja tutkija Hanna Ojala Tampereen yliopistossa.


"Myös ikääntyneet ovat usein aktiivisia sosiaalisessa mediassa, joka kiihdyttää ulkonäköön liittyviä paineita. Juuri eläköityneet ihmiset ovat monesti terveydentilaltaan vielä todella toimintakykyisiä ja elävät aktiivista elämää, jossa paineet voivat olla isoja ja ulkonäkölläkin tärkeä rooli."


Esimerkiksi mainoksissa on nuoria ihmisiä. Ja jos siellä joku vanhempi on, hän on yleensä hoikka ja hyvännäköinen.


Ojalan mukaan ikääntyneet voivat kärsiä esimerkiksi ihon rypyistä, juonteista, veltostumisesta sekä lihasmassan vähenemisestä ja rasvakudoksen lisääntymisestä.


Ojala on itse tutkinut ikääntyviä miehiä, joille epävarmuutta aiheuttavat erityisesti kaljuuntuminen sekä "kaljamaha", jonka monesti pelätään kertovan elämänkontrollin puutteesta.


Naisten ulkonäköä kontrolloidaan ja arvioidaan yhteiskunnassa enemmän, mistä syystä he saattavat kärsiä ikääntymisen mukanaan tuomista muutoksista miehiä enemmän. Miehille ikääntyminen voi tuoda jopa charmikkuutta.


"Tosin miehilläkin muutosten pitää tapahtua juuri oikealla tavalla, eli siinä missä naiset usein piilottelevat harmaita hiuksiaan, miehille harmaus voi tuoda charmia - kunhan ylipäätään on ne hiukset", Ojala sanoo.


Myös ikääntyessä yleistyvät sairaudet voivat lisätä ulkonäköpaineita. Muun muassa syöpähoitoihin saattaa liittyä hiusten lähtöä, turvotusta ja painonnousua.



Erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkösen mukaan muistisairaudetkin voivat aiheuttaa ulkonäköhuolia."Esimerkiksi Alzheimerin tautia sairastavan ihmisen identiteetti voi olla kiinnittynyt menneeseen aikaan, jolloin peilistä saattaa katsoa aivan muun näköinen ihminen kuin se, johon muistikuvat itsestä liittyvät."


Ulkonäköpaineet ovat tavallisempia nuoruudessa ja nuoressa aikuisuudessa, ja usein ne hieman hellittävät iän myötä.Tämä voi liittyä siihen, että ikääntyvät ihmiset muuttuvat itsevitsevarmemmiksi ja enemmän sinuiksi itsensä kanssa, Pyykkösen mukaan.


Kauneuskirurgia ja muut toimenpiteet, joilla tavoitellaan nuorekkaampaa ulkonäköä, ovat lisääntyneet myös ikääntyneiden parissa.


Ojala näkee nykyisin ongelmana sen, että ihmiset eivät enää tunnista, miltä tavallinen, ikääntynyt ihminen näyttää - niin monilla on vähintään värjätyt hiukset.


Jos ihmisellä on ympärillään ihmisiä, jotka hyväksyvät ja rakastavat häntä sellaisena kuin hän on, hän voi tukeutua tähän ajatukseen silloinkin, kun kokee olevansa riittämätön tai "rupsahtanut".


Lähteet: Helsingin Sanomat 22.10.2024, kuvat Pixabay

maanantai 28. lokakuuta 2024

Miten saada tehokkaammat aivot?

 




Wenzi Ren on jo ehtinyt suorittaa kaksi maisterintutkintoa ja väitellä tohtoriksi.Lisäksi hän työskentelee opettajana, tutkijana ja yrittäjänä. Tämä kaikki onnistuu, sillä hän on opetellut tehostamaan aivojensa toimintaa.


Tässä jutussa myös psykologi ja aivotutkija Katri Saarikivi kommentoi Renin keinoja ja antaa omat vinkkinsä aivojen tehostamiseen.

1) Optimoi unisykli

Ensinnäkin Ren on pyrkinyt optimoimaan unisyklinsä. Hän nukkuu noin seitsemän ja puoli tuntia yössä. Se tarkoittaa viittä unisykliä.


Uni koostuu erilaisista vaiheista, jotka yhdessä muodostavat 90 minuutin kestoisen syklin. Uni jakautuu perusuneen ja rem-uneen.


Katri Saarikivi

Aivojen tehokkaan toiminnan kannalta uni merkitsee ylitse muiden. "Unen aikana on aivojen toinen työpäivä." Unessa aivot muun muassa käsittelevät kaikkea päivällä vastaanottamaamme tietoa. Siksi esimerkiksi ennen päätöksen tekemistä "yön yli nukkuminen" todella kannattaa. On myös olennaista saada unen kaikkia eri vaiheita riittävästi.


Liian niukat yöunet näkyvät usein toiminnanohjauksen ongelmina: työmuisti pätkii, ja tarkkaavaisuus ja keskittyminen eivät pysy yllä. Ongelmanratkaisukin tökkii, ja ihminen saattaa jäädä junnaamaan pikkuasioihin.


2)Taltuta taistelustressi

Stressi on monesti syy uniongelmiin. Yksittäiset ja ohimenevät stressin hetket kuuluvat elämään ja tehostavat työn suoriutumisesta. Stressi muodostuu ongelmaksi kroonistuessaan. Ren on tietoinen pitkäaikaisen stressin tuhovaikutuksista.


"Usein ajatus jonkin asian tekemisestä aiheuttaa enemmän stressiä kuin itse tekeminen." Renin mielestä murehtimisen sijaan kannattaisi tehdä suunnitelma asian ratkaisemiseksi. Se monesti taltuttaa stressin.


Katri Saarikivi

Stressin voi karkeasti luokitella kahteen: asioiden tekemiseen liittyvään stressiin ja taistelustressiin.


Taistelustressi on Renin kuvaamaa etukäteen murehtimista asian tekemisestä.


Hyvin pitkään kestävän stressin  on todettu aiheuttavan kudostuhoa etuaivolohkossa eli siitä aivojen osasta, joka vastaa toiminnanohjauksesta ja muistista.


"Stressi ei todellakaan ole mikään fiilisjuttu. Jos koskaan ei tule palautumisen hetkiä, alkaa stressi tehdä tuhoja aivoissa. Krooninen stressi heikentää myös immuunipuolustusta."


3)Aktivoi keho ja jumppaa aivoja

Kesäisin Ren liikkuu metsässä, ui ja pelaa tennistä. Talvisin hän lumilautailee. Tämä pitää kehon vireänä. Hän panostaa myös aivojensa jumppaamiseen.


Tähän auttavat uudet haasteet: esimerkiksi  kesällä hän perusti maailman metsäopiskelijoiden järjestön IFA:n Kiinan osaston.


Katri Saarikivi

Saarikiven mielestä aivojen tehostamisessa on tärkeä huolehtia sekä mielestä että kehosta.


Ihmislajin evoluutiossa on paikallaanolo ollut lepäämistä varten. Tämän vuoksi tuntikausien pänttäämisen ja kyhjöttämisen sijaan kannattaa lähteä vaikka kävelylle. Tietoja käsittelevä aivokuori aktivoituu liikkeessä.


Kävely lievittää stressiä, koska liikkeen aikana uhan kokemusta rakentavien aivojen mantelitumakkeiden aktiivisuus vähenee. Kehon kuormittaminen karaisee mieltäkin.

Aivojumppa kannattaa, sillä oppiminen on aivojen tärkeä tehtävä. Se on terveellistä etenkin, jos opittava aihe kiinnostaa. Tällöin aivoissa alkaa tapahtua muutoksia, jotka ovat vastakkaisia ikääntymisen aiheuttamille muutoksille.

4)Pura dopamiinikoukku

Ren on poistanut sometilinsä aivojen tähden. "Huomasin, että Instagramin käyttämisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä."


Aivoille haitalliseen kategoriaan Ren niputtaa myös lyhyet uutiset ja lyhytvideot. "Esimerkiksi Tiktok on kuin huume, lyhytvideoiden selaamisen jälkeen huomaa, että aivoni reagoivat hitaammin."

Ren ei myös ei suorita montaa tehtävää yhtä aikaa eli multitaskaa vaan hän hoitaa yhden asian kerrallaan.

Katri Saarikivi
Pitkäkestoista keskittymistä kannattaisi kehittää, sillä nykyisin pitkäjänteinen keskittyminen voi olla vaikeaa.

Tätä ilmiötä vahvistaa puhelin, jonka viriketulvassa huomio poukkoilee sekunneissa aiheesta toiseen. Dopamiiniratoja kutitteleviin digisisältöihin pitäisi suhtautua kuten muihinkin nautintoaineisiin.

"Somepostaukset tuottavat dopamiinin lisääntyessä mielihyvää ja ovat samalla tavalla koukuttavia kuten karkit, mutta moni onnistuu karkkeihinkin kehittämään toimivan suhteen."

5)Tyhjennä mieli

Meditointi on Renille yksi  tärkeimmästä aivojen tehostamiseen liittyvistä keinoista. Hänellä on tapana meditoida noin vartti päivässä.

Katri Saarikivi
"Palautuminen lähtee liikkeelle, kun stressaavat ja mieltä yllyttävät asiat poistuvat päästä. Meditaatio voi treenata pitkäkestoisen tarkkaavaisuuden hallintaa."

6) Älä ylisuorita
Kiireisen arkensa keskellä Ren pyrkii sisällyttämään päiviinsä noin 20 prosenttia tyhjää. Tarkoitus on, että silloin aivot saavat levätä.

Mieli saa vaellella vapaasti vapaasti esimerkiksi siivotessa tai yksin lounastaessa. Tässä kysymys on varautumisesta.

"Koskaan ei tiedä mitä päivässä tapahtuu. Jos kaikki kapasiteetti on jo käytetty, pienikin vastoinkäyminen vie loput energiat", Ren sanoo.

Katri Saarikivi
Tekemättömyys sopivissa määrin on hyväksi. Se  esimerkiksi ruokkii luovuutta.

Siirtymät ovat hyviä hetkiä aivojen leputtamiseen. Saarikivi esimerkiksi pyrkii katselemaan maisemia bussissa, vaikka puhelin polttelisi taskussa.

Silloin muistan, että lapsena 1980-luvulla saatoin vain maata nurmikolla ja tuijottaa taivasta.




Lähteet: Helsingin Sanomat 16.10.2024, kuvat Pixabay





perjantai 25. lokakuuta 2024

Elämää maalla 41.

 


Täytän vuoden kuluttua 60 vuotta. Se tuntuu nyt paljolta, vaikka varmaankin, kun on sen ikäinen, sitä ei enää kummoisesti ajattele. Mietin, onko arvoni muuttuneet. Ei oikeastaan 20-30-vuotiaasta.


Henkisiä arvojani on lukemattomia. Muun muassa: jokainen ihminen on yhtä arvokas; on oltava heikompien puolella; ilmastonmuutoksen hillitseminen...Fyysisiä arvojani on muun muassa perhe, muut läheiset, terveys.


Ikääntymisessä on se hyvä puoli, ettei enää ajattele, mitä muut ajattelevat minusta. Se on helpottanut paljon elämää.


Tietty vähän turhamaisena ihmisenä suren tulevaa kasvojen rypistymistä, juonteita ja kimmoisuuden vähentymistä. Vaikka nämä ovat aivan tavallista ikääntymisessä.


Minua luultiin monesti tavallisesti nuoremmaksi, koska kasvoissa ei ollut paljon ryppyjä ja juonteita. Sekin oli varmaan perinnöllistä, vaikka lutraan - jos muistan - myös luonnonkosmetiikkaa: puhdistusaineita, seerumia ja kasvovoiteita. Teen silloin tällöin naamioita. Ensiksi puhdistavaa ja sitten kosteutta ja heleyttä lisäävää. Tyttäreni Veran kuoleman jälkeen vanhenin mielestäni kymmenen vuotta.


En tiedä, onko näistä oikeasti apua, mutta niistä tulee hyvä mieli. En voisi kuvitellakaan, että menisin nuorennusoperaatioihin muun muassa laserhoitoon, botoksiin, hyaroliinihappotäyteaineisiin. Puhumattakaan kohotusleikkauksiin. Kosmetologilla olen käynyt noin 30 vuotta sitten. Uskon, että ulkoileminen ja raikas ulkoilma ovat parasta kasvojenhoitoa.


Terveys on viime aikoina reistaillut. Sain kakkostyypin diabeteksen, joka on diabeteshoitajan mielestä nähtävästi perinnöllistä, koska kolesteroliarvoni ovat loistavat ja verenpaine tavallaan melkein liiankin alhainen. 30 prosenttia diabeteksesta on perinnöllistä.


Nyt kolmen kuukauden jälkeen sokeriarvoni ovat verikokeitten mukaan normaalilla tasolla. Olen siitä hyvin huojentunut. Syön Metforem 500 mg-lääkettä aamuin ja illoin.


Minun ei ole tarvinnut muuttaa ruokavaliota, koska kasvissyöjänä syön jo nyt terveellisesti. Pitäisi syödä viisi kertaa päivässä. Se on ollut vähän vaikeaa, mutta toisaalta hedelmät tai marjat välipaloina sopii aivan hyvin. Syön aamupalan, lounaan ja kevyen päivällisen. Diabetes on elinikäinen sairaus, vaikka voi päästä remissioon, jolloin ei tarvitse syödä lääkkeitä.


Diabeteshoitaja sanoi myös, että jalkojen jokapäiväinen pesu ei ole tarpeellista. Se on silloin hyväksi, jos diabeteksesta on tullut neuropatia. Jalkoja kihelmöi, niissä on tunnottomuutta ja turvotusta ja kipua. Koin jalkojen jokailtaisen  pesemisen, tarkan kuivaamisen -

myös varvasvälit - ja rasvauksen työlääksi. Siitä ei tullut rutiinia.


Tilasin jo hätäpäissäni diabetessukkia. Myös nekään ei ole diabeteshoitajan mukaan tässä vaiheessa tarpeellisia. Ne eivät purista, eikä niissä ole resoria.


Käyn edelleen kuntosalilla. Kävelylenkkeilen kolme kertaa viikossa teillä ja metsässä. Metsä hoitaa muun muassa ahdistusta. Olen nyt kolme vuotta rypenyt ahdistuksessa ja paniikkikohtauksissa. Sain viimein rauhoittavat lääkkeet. Mutta en syö niitä säännöllisesti, etten jää koukkuun. Voin myös hengityksellä vaikuttaa, kun paniikkikohtaus on tulossa. Hengitän kolmeen laskien sisään ja kuuteen laskien ulos ja pidän tauon. Tämä rauhoittaa vagushermoa.


Olisiko minulla kuitenkin vaihdevuosioireilua? Olen ajatellut, että selvisin niistä hienosti ja helposti. Sain yhden tai kaksi kuuman aallon ja hikoilin nukkuessa noin kuukauden. Siitä on jo viisi vuotta. Enpä taida uskoa, että kyse on vaihdevuosista - tai mistä sen nyt tietää. Voiko oireet tulla näin myöhässä?


Psykiatri, jolla hiljattain kävin, antoi diagnooseiksi monien testien jälkeen yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja paniikkihäiriön. Hän määräsi mielialalääkkeet. Hän sanoi niiden alkavan vaikuttaa muutaman viikon päästä. Nyt sitä odotellessa.


Myös ahdistuksesta kärsivä ystäväni sanoi, että nämä lääkkeet tekevät aloitekyvyttömäksi ja laiskaksi. Jos minulle tulee moisia vaivoja, lopetan niiden syömisen. Haluaisin syödä lääkkeitä mahdollisimman vähän.


Onneksi minulla ei ole kaamosväsymystä tai masennusta. Tykkään pimeistä aamuista ja illoista. Niissä on tunnelmaa. Talvi on aivan ok, paitsi säännöllinen pönttöuunien lämmitys tökkii. Vielä sitä ei tarvitse tehdä. Lämmitetään siirrettävillä pattereilla.


Kaivossa vesi on edelleen vähissä ja se haisee ja maistuu kamalalle. Mies tuo töistä talousveden ja järvestä muun. Vaatteetkin voi pestä miehen työpaikalla. Pesen vain nyrkkipyykkiä.


Tiskaaminen on vähän työlästä. Pitää lämmittää talousvettä ja pestä käsin illalla kaikki astiat, mutta tavallaan se on rentouttavaa puuhaa.


Puutyöt jatkuvat. Nyt roudaan kottikärryllä jo valmiita halkoja liiterin ja ulkokatoksen viereen. Mies pinoo niitä nätisti. Minulla ei riittäisi kärsivällisyys siihen. Siksi valitsin roudaamisen, vaikka se on raskaampaa. Selkä on ollut kipeänä, vaikka käyn kuntosalilla. Nyt on jo kiire siinä hommassa, jotta ehditään ennen kovia vesisateita ja talven tuloa.


Puutarhassa olen tehnyt syystöitä. Poistanut perennoista kukkavarret ja kuolleet lehdet, tyhjentänyt kesäkukkien ruukut, vähän haravoinut. Olen kitkenyt kasvimaan ja istuttanut kukkasipuleita. Krookusta ja tulppaaneita.


Hyvää viikonloppua kaikille!



keskiviikko 23. lokakuuta 2024

Vihapuhe

 

Minä olen saanut vihapuhetta kahdelta henkilöltä tai hän saattoi olla sama henkilö. Kun aloitin bloggaamisen, hän kommentoi, että blogi on ihan paska. Vastasin hänelle, että pyyhin paskan pois naamalta ja jatkan matkaa.

Tyttäreni kuoleman jälkeen hän kommentoi muun muassa, että surutyö pitäisi mennä puolessa vuodessa ohi. Ja minä kirjoitan vaan: minä, minä, minä, vaikken  sitä tee asiapostauksissa, joita on blogissani eniten. Vastasin hänelle, ettei hänen kannata lukea blogiani, jos se on hänen mielestä hyvin itsekeskeinen ja huono.

Jos haluaisin toimittajana vihapuhetta osakseni, mistä  kannattaisi kirjoittaa?


Esitän kysymyksen Heidi Holmavuolle ja Sami Salliselle, joiden maalittamista ja vihapuhetta käsittelevä tietokirja Vihainen mieli ilmestyy vielä lokakuussa.


He ehdottavat seuraavia juttujen aiheita: ilmastoasiat tai Elokapina, poliittiset mielipiteet, Gaza, seksuaalisuus ja seksuaalivähemmistöt, huumeiden laillistaminen. 


"Kaikkia näitä ilmiöitä yhdistävä tekijä on se, että niihin liittyy tunteita", Sami Sallinen summaa.


Vihapuheen uhriksi joutuminen ei yllätä, jos työskentelee rikosten parissa tai julkisissa ammateissa, kuten toimittajana, politiikkona, bloggaajana tai somejulkkiksena. Nykyään tilanne on sellainen, että vihapuhetta voi saada osakseen kuka vain mistä vain syystä - mikä tahansa aihe tai asia kun voi herättää tunteita.


"Naisjulkkis voi saada lauman haukkujia kimppuunsa pelkän ulkonäön perusteella", Sallinen sanoo.


"Perusjärjellä varustettu tavallinen ihminen ei pysty edes ymmärtämään, mistä se myrsky milloinkin vesilasiin nousee", Heidi Holmavuo kuvailee.


Nyt kun suuri osa vuorovaikutusta on siirtynyt verkkoon, on Sallisen mielestä syntynyt koulukiusaamista muistuttava ilmiö aikuisten maailmaan. Yhdet kiusaavat ja toiset ovat hiljaa, jotta eivät itse joutuisi kiusatuiksi.


Vihapuhujien kovaääninen joukko on lopulta pieni, ja he saavat vihapuheella suhteettoman paljon harmia aikaan.He ovat monesti huonosti voivia ihmisiä, joita ajaa esimerkiksi epävarmuus, katkeruus tai kateus. He etsivät aina hetkellistä valtaa.


Usein vihapuheeseen kuuluu haukkumista, solvaamista ja uhkailua. Vihapuhuja menee sanoissaan hyvin henkilökohtaisuuksiin.


Tässä kyseessä on henkisen väkivallan muoto. On ongelmallista, ettei yhteiskuntamme suhtaudu siihen samanlaisella vakavuudella kuin fyysiseen väkivaltaan.


"Sen jäljet ovat rankkoja niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisestikin."

Kirjaan on kerätty tarinoita vihapuheen ja maalittamisen uhreilta, ja joukossa on poliisi, politiitkko ja toimittaja, mutta myös huoltoasemayrittäjä ja kuvittaja.

Tarinat kertovat, miten kokonaisvaltaisesti ja haavoittavasti vihapuhe voi vaikuttaa uhriinsa. Vihapuhe voi aiheuttaa henkistä pahoinvointia, pelkoa oman ja läheisten turvallisuuden puolesta, terveydellisiä huolia ja taloudellista tappiota, ja se voi jopa viedä työkyvyn.

Miten kannattaisi toimia, jos joutuu aggressiivisen sanallisen hyökkäyksen kohteeksi? Ensimmäiseksi on tärkeä tiedostaa, ettei henkilökohtauksiin menevä vihapuhe  ole oikeutettua. 

Tähän tilanteeseen ei kannata jäädä yksin. Läheisten, työkavereiden tai muiden sopivaksi katsomiensa ihmisten kanssa kannattaa keskustella ja hakea tukea tarpeen tullen myös ammattilaiselta.

"Oman mielenterveyden, jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta rikosilmoitus kannattaa tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa", Sallinen opastaa. "Se on konkreettinen teko, joka helpottaa omaa oloa. Ja se on merkki kiusaajalle, että asia on mennyt eteenpäin", Holmavuo sanoo.

Tähän tilanteeseen voi vaikuttaa myös se, miten vastaa vihapuheeseen. Jos antaa itsensä provosoitua ja vastaa vihaan vihalla, tilanne ei ainakaan ratkea parempaan suuntaan. Kannattaa siis antaa ensireaktion tasoittua.

"Ihminen ei välttämättä edes pysty pyytämään apua itse siinä tilanteessa, joten on tärkeää, että sitä tarjotaan."



Lähteet: Helsingin Sanomat 12.10.2024, kuvat Pixabay

maanantai 21. lokakuuta 2024

Toisten ajatusten ja tekojen ylitulkitseminen

 


Mentalisoinnissa eli tulkinnassa kyseessä on taito, jota kuka tahansa voi opetella. Jos ihminen käyttää tätä kykyä, hän asettuu ajatuksissaan toisen asemaan. Hän saattaa pohtia esimerkiksi sitä, mitä toinen ihminen parhaillaan ajattelee tai tuntee ja mistä syystä.


Hyvin mentalisoiva henkilö miettii myös omaa osuuttaan erilaisten tilanteiden kulkuun. Hän osaa muun muassa kyseenalaistaa omia ajatuksiaan ja pohtii sitäkin, miten oma tunnetila näkyy muille omassa käyttäytymisessä.


Mentalisointi parantaa ihmissuhteita juuri siksi, että sen avulla vuorovaikutus toisten kanssa sujuu helpommin.


Enemmän mentalisointia ei ole kuitenkaan parempi. Mentalisoinnilla voi olla kääntöpuolensa hypermentalisointi. Tämä tarkoittaa ilmiötä, jossa ihminen ajautuu toistuvasti ylitulkitsemaan muiden ajatuksia.


Hypermentalisaatiossa ihminen tekee ylitulkintoja esimerkiksi toisen käytöksestä ilman, että ajatusten puolesta ei ole varsinaisia todisteita.



"Jos vaikkkapa kaverin piti tulla kylään, mutta hän sairastuukin, hypermentalisoiva ihminen saattaakin alkaa muistella jotakin mennyttä riitaa itsensä ja kaverin välillä. Hypermentalisoiva osapuoli tulkitsee, että kaveri on edelleen riidasta vihainen ja siksi jättää tulematta kylään, vaikka ei sitä sanokaan."


Hypermentalisointia ovat tiivistettynä kaikenlaiset toisten ajatuksista ja toiminnasta tehdyt tulkinnat, jotka pohjimmiltaan kumpuavat tulkitsijan omista ajatuksista.


Mentalisaatiota on tutkittu psykologiassa paljon. Tutkimuksista on esiin noussut hypermentalisaation ilmiö. Se koskettaa silloin tällöin melkein jokaista.


Esimerkiksi vihastuneena mentalisaatio saattaa niin sanotusti mennä pois päältä. Tällöin ihminen ei kykene laisinkaan miettimään, miltä toisesta tuntuu.


Joillakin on  hypermentalisaatioon eli ylitulkitoihin pysyvämpi taipumus kuin toisilla.


Taipumus ylitulkintoida muita voi kehittyä kasvun myötä eräänlaiseksi selviytymiskeinoksi esimerkiksi silloin, jos kasvuympäristö on tavalla tai toisella turvaton. Ihminen alkaa oppia tulkinnan taitoja jo varhaislapsuudessa. Turvaton kasvuympäristö saattaa altistaa jatkuvalle toisten miellyttämiselle tai muiden mielenliikkeiden arvailulle.


Myönteinen esimerkki hypermentalisaatiosta on vaikkapa rakastuneen ihmisen pohdinta, mitä ihanaa ihastuksen kohde mahtaa itsestä juuri ajatella.


Ylitulkinnat ovat yleensä nimenomaan kielteisiä ajatuksia. Omaa taipumusta ylitulkintoihin ei ole kuitenkaan välttämättä helppo itse huomata.


Ylitulkintoihin kannattaa puuttua, sillä jatkuva ylitulkitseminen aiheuttaa helposti ahdistusta ja ristiriitoja ihmissuhteisiin. Jos itsellä on tapana ryhtyä syyttelemään toisia omien tulkintojen perusteella, riitoja tulee elämään usein lähes väistämättä.


Kaikki eivät lausu ylitulkintoja ääneen. Muun muassa sosiaalisesti ahdistuneet ihmiset eivät usein uskalla kertoa toiselle kielteisistä ajatuksistaan.


Mikäli mieleen tulee tunteikas tulkinta toisen toiminnasta voi opetella kysymään, tiedänkö todella, että tämä ajatus on totta.


"Seuraavaksi voi kysyä mitä todisteita minulla on tulkintani puolesta." 


"On hyväksi opetella sisäistämään ajatusta, ettei toisen mielenliikkeistä koskaan myöskään  tarvitse tietää - ennen kuin muun kanssa niistä on yhdessä juteltu."


"Ylitulkintojen painiskelevan on ylipäänsä hyvä yrittää pysähtyä tietoisesti omien ajatustensa äärelle. Miettiä siis voi, mitä itse tuntee ja toisaalta tarvitsee toiselta juuri nyt sen sijaan, että keskittyy aina vain toisiin."




Lähteet: Helsingin Sanomat 5.10.2025, kuvat taidekeskus Salmelasta

perjantai 18. lokakuuta 2024

Elämää maalla 40.

 


Tällä viikolla ei ole tapahtunut sen kummempia - paitsi kävin psykiatrilla. Olen pohtinut tätä ahdistustani ja paniikkihäiriötä. En ole löytänyt niihin juurisyytä. Ne tuskin tulevat lapsuudestani. Uskon, että aikuisiän traumat muun muassa monet kuolemantapaukset ovat niiden syy. Ajattelin, että joudunko kantamaan niitä lopun ikäni?


Julkiselle psykiatrille oli kuukausien jono. Niinpä oli pakko mennä yksityiselle. Psykiatri oli keski-ikäinen väsyneen näköinen mies. Hän teki minulle testejä. Puhuttiin. Sain diagnoositkin! Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Sen tietty tiesinkin itsekin. Ei masennusta, psykoottisuutta tai mielialahäiriötä.


Psykiatri kyseli myös minun vaihdevuosista. Todettiin, että minulla ei ole enää mitään oireita. "Sairastin" sitä niin, että yhden kesän kuukauden ajan hikoilin yöllä ja sain yhden kerran kuumia aaltoja. Psykiatri sanoi, että minulla oli helpot vaihdevuodet, mikä on melko yleistä.


Puhuttiin myös minun tyypin2 diabetes-diagnoosista. Se on  pahentanut ahdistustani, mutta psykiatri sanoi, että se on aivan normaalia.


Psykiatri määräsi minulle mielialalääkkeet hillitsemään ahdistusta ja paniikkihäiriötä. Luulin, että niitä käytetään vain masennukseen - mutta ei.  Psykiatrilla käynnistä jäi hyvä olo. Hän oli hyvin inhimillinen, mukava ja pätevä.


Nyt siis on mustaa valkoisella, että minulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Diagnoosit on yleensä läpi elämän kestäviä. Vaikka oireet häipyisivät, diagnoosi pysyy sairauskertomuksessa.


Kaivossa vesi on edelleen vähäistä ja se maistuu ja haisee pahalle. Tiskaan käsin ja pesen nyrkkipyykkiä. Muu pyykki hoituu miehen työpaikalla. Suureksi onneksi. Mies saa myös puhdasta talousvettä työpaikalta. Muu vesi tulee järvestä. Sillä pesen nyrkkipyykin.


Olen nyt lukenut paljon verkosta diabeteksesta. Pitäisi lopettaa koko lukeminen, sillä jotkut jutut kauhistuttavat minua. Etenkin aivohalvauksen riskin suureneminen. Voi hemmetti!


En ole vieläkään saanut jokailtaista jalkojen pesemistä, huolellista kuivaamista ja rasvausta rutiiniksi. Mietin, että jos tekisin sitä joka toinen päivä. Pesen jalat viileällä vedellä, ettei niiden oma rasva vähentyisi.


Minulla oli viikko sitten labrat. Diabeteshoitaja lupasi soittaa niiden tuloksista. Olen odottanut soittoa, kuten hän lupasi. Ei ole tullut. Pitäneekö itse soittaa hänelle.Puhelinnumeroa ei ole. Saisin sen varmaan hyvinvointikeskuksen keskuksesta. No, katsotaan nyt.


Kille-kissimme on nukkunut joka yö kainalossani. Hän ei ole aikaisemmin tehnyt niin. Ikään kun hän lohduttaisi minua. Kissat ja koirat tietävät omistajansa sairauksista. Heillä on sellainen taito. Siiri-kissamme katosi toissa kesänä. Odotan edelleen hänen tulevan kotiin.


Kille on jo 17 vuotta vanha, mutta edelleen pirteä. Sai tänä kesänä saalistettua hiiriäkin. Hän liikkuu edelleen hyvin. Toivon, että hän eläisi ainakin 20-vuotiaaksi. Hän on hyvin nirso ruuan suhteen. Eniten hän pitää tuoreista muikuista, ja meillä on niitä pakasteessa. Ruoaksi pitää olla muuten Gourment-ruokaa. Onneksi Killellä on vielä hyvä ruokahalu ja halu seikkailla ulkona.

Hyvää viikonloppua kaikille!



keskiviikko 16. lokakuuta 2024

Lirahtiko taas housuun?

 


Minulla on ollut lasten syntymästä asti virtsankarkailua, johon riittää pikkuhousunsuoja, koska virtsankarkailu on vain tippoja pissaamisen jälkeen. Olen olevani niin kiireinen, etten malta istua pöntöllä tarpeeksi pitkää aikaa? Välillä olen - kun olen muistanut - tehnyt lantion lihaspohjan harjoituksia. Ehkä joskus vielä Tenat.


Lantiopohjan lihakset voivat olla heikot tai päinvastoin liian kireät.Tähän apu löytyy rakon kouluttamisesta ja vibraattoristakin.


Joka kolmannella yli 45-vuotiaalla naisella on joskus lirahtanut housuun. Ilmiö on siis yleinen, mutta siitä ehkä puhutaan liian vähän.


"Jos virtsankarkarkailu jatkuu pitkään, syy on usein lantiopohjan lihaksissa. Ne tukevat emätintä, rakkoa ja peräsuolta", lantiopohjan fysioterapeutti Anu Parantainen kertoo.


Jos lantionpohjan lihakset ovat heikot tai kireät, ne eivät pysty supistumaan virtsarakon tueksi. Tämän vuoksi pissaa voi lirahtaa esimerkiksi aivastaessa tai hyppiessä. Jos pieni määrä pissaa karkaa näissä tilanteissa housuun, puhutaan ponnistusvirtsankarkailusta.


Myös emättimen laskeuma saattaa aiheuttaa virtsankarkailua, joka kehittyy 5-10 prosentille naisista ikääntymisen myötä, sanoo erikoislääkäri Kia Lampi.


"Yleensä lantion alueen vaivoja voi hoitaa. Ei kannata tyytyä ajattelemaan, että ne vain kuuluvat naisen elämään", Lampi sanoo.



"1)Supista ja rentouta"

Lihasten supistumista voidaan testata selinmakuulla. Etu- ja keskisormi laitetaan emättimeen. Sitten supistetaan lantiopohjan lihaksia sormia vasten - ikään kuin vedettäisiin emätintä ja peräaukkoa kohti napaa. Sormissa tulisi tuntua jännitys ja imu ylöspäin.


Jos imua ei tunnu, voi kertaluontoisesti pissalla käydessään kokeilla, pystyykö katkaisemaan virtsasuihkun ja jatkamaan virtsaamista tämän jälkeen. Tähänkin harjoitukseen tarvitaan lantiopohjan lihasten oikea-aikaista supistamista ja rentouttamista.


Jos supistamisvoima on kateissa, kannattaa varata aika lantiopohjan fysioterapeutille, ja ammattilainen auttaa löytämään lihakset ja antaa ohjeet niiden aktivointiin, rentouttamiseen ja tarvittaessa vahvistamiseen.


2) Lantiopohjan voimatreeni

Lantiopohjan lihasten treenaaminen on ainakin periaatteessa monelle tuttu juttu: emättimen ja peräaukon lihaksia supistetaan ja rentoutetaan välillä nopeasti ja voimakkaasti, välillä pitkäkestoisemmin.


Treeniä tarvitaan viitenä päivänä viikossa vähintään kolmen kuukauden ajan. Sitten harjoittelua jatketaan lihasvoiman ylläpitämiseksi parina kolmena päivänä viikossa koko loppuelämän ajan.


"Harjoituksia voi yhdistää vaikka hampaiden pesuun tai portaiden nousuun. Myös voi testata apteekissa myytäviä emätinkuulia."


Jos lihakset ovat hyvin heikot täytyy myös lantioon kohdistuvaa taakkaa keventää.Tämän vuoksi ylipainon ja erityisesti ummetuksen välttäminen on tärkeää. Kannattaa syödä kuitupitoista ruokaa, liikkua aktiivisesti arjessa ja juoda 1,5-2 litraa nestettä päivässä.


Kun lihaskuntoharjoittelu ei noin 3-6 kuukaudessa auta, vaiva voidaan hoitaa leikkauksella, jossa virtsaputken tueksi asetetaan sulamaton nauha. Virtasputkea voidaan myös hoitaa ruiskutettavalla täyteaineella.


3)"Estrogeenilläkin on osuutta"
Estrogeeni pitää yllä kudosten joustavuutta. Kun se vaihdevuosissa vähenee, voivat lantiopohjan lihakset heikentyä, mikä altistaa lantiopohjan laskeumille ja pakkovirtsankarkailulle, jossa pissihätää ei pysty pidättämään.

Näitä oireita voi yrittää hoitaa paikallisestrogeenivoiteilla, -geeleillä tai -puikoilla. Estrogeenikorvaushoidosta saattaa olla apua.


4)"Liikunta on hyväksi - yleensä"
Kaikki liikunta aktivoi lantiopohjan lihaksia.  Joskus liikuntaharrastukset voivat vähentyä virtsankarkailun vuoksi.

"Lenkille ja tenniskentälle ei välttämättä tee mieli mennä, jos pitää pelätä vahinkoa. Monesti tähän auttaa se, että rakon tyhjentää rauhassa juuri ennen kuin aloittaa treenin", Anu Parantainen neuvoo.

Kun ponnistusvirtsankarkailu on voimakasta tai jos emättimessä on laskeuma, voi gynekologi tai fysioterapeutti suositella välttämään hyppylajeja, pitkiä juoksulenkkejä ja salilla käyntiä. Nämä lajit aiheuttavat painetta lantionpohjaan, joka on jo muutenkin kovilla. Kielto ei ole välttämättä pysyvä, kun lihakset ja tuki saadaan taas kuntoon.

5) "Rakkoa voi kouluttaa"
Pissalla pitäisi käydä 5-8 kertaa päivässä ja enintään kerran yössä."Jos vessassa pitää rampata huomattavasti useammin, kyse voi olla yliaktiivisesta rakosta", sanoo fysioterapeutti Anu Parantainen.

Hiilihappopitoiset limsat ja vedet, kahvi, tee, alkoholi voivat aktivoida rakon toimintaa. Tätä voivat tehdä myös jotkin lääkkeet, voimakkaat mausteet, sitrushedelmät, kiire, jännitys ja kylmä ilma.

Yliaktiiviseen rakkoon saattaa liittyä pakkovirtsankarkailua, jossa pissaa ei pysty pidättämään. Jos tähän liittyy kipua, kirvelyä tai verta virtsassa, kannattaa varata aika lääkärille.

Jos tällaisia oireita ei ole, rakkoa voidaan harjoittaa. Vessassa käymistä yritetään siirtää niin pitkään kuin mahdollista. Pissalla ei käydä varmuuden vuoksi.

Pöntöllä istutaan selkä suorana, ja annetaan rakon tyhjentyä omalla painollaan. Ei pinnistetä tai puristeta.Lantiopohjan lihaksia kannattaa supistaa ennen kuin nousee pöntöltä.

Yliaktiivista rakkoa voidaan hoitaa myös lääkkeillä, sähköstimulaatiolla tai vaikeimmissa tapauksissa botuliiniruiskeilla.




Lähteet: Kauneus&Terveys 10/2024, kuvat omat



maanantai 14. lokakuuta 2024

Ihastumisen huuma

 


Moni on sitä mieltä, että sen vain tietää, kun kohdalle osuu sytyttävä ihminen. Jos jalat eivät mene melkein alta, ajatellaan helposti, että suhteessa ei tule olemaan latausta tai intohimoa. Liian moni antaa kuitenkin ensireaktiolle liikaa painoarvoa.


Todellisuudessa ensisilmäyksellä rakastuminen ei kerro muuta kuin sen, että toisen kokee ensivaikutelman perusteella primitiivisellä tasolla viehättäväksi.


Psykologi ja psykoterapeutti Hanna Markuksela on kirjoittanut kirjan Parinvalinnan salaisuus - Naiselle joka haluaa kaiken ja vielä enemmän. Tässä jutussa on hänen ajatuksiaan.


Naisporukoissa puhutaan usein siitä, miksi joku ei vastaa viesteihin, miksi hän tekee noin tai näin, tai miksi hän ei lunasta lupauksiaan.


Moni upea nainen, jolla olisi kysyntää, sietää suhteissaan liikaa. Kun toinen on komea, pitkä tai muuta pintapuolista, hän saa hirveästi anteeksi.


Pituutta tärkeämpää on miettiä, onko toisen seurassa turvallinen olo. Turvallinen olo ei tarkoita mitään tunteiden latistunutta meininkiä vaan se tarkoittaa sitä, onko toisen kanssa hyvä olla, jolloin hermosto lepää ja voi olla oma itsensä.


Intuitio ei ole aina oikeassa. Kun on esimerkiksi taipuvainen ahdistukseen tai tottunut varhaisissa kiintymyssuhteissaan siihen, että vanhemman läsnäolo on epävarmaa, saattaa tulkita kaikenlaisen lepatuksen ihastukseksi.


Voi olla kuitenkin vaikea tajuta, että oikeasti onkin ahdistunut, koska toinen ei kommunikoi selkeästi tai tuntuu saavuttamattomalta.


Tutkimusten mukaan ihmiset voidaan saada tuntemaan ihastuksen tunnetta jo niin, että heidät laitetaan pelkäämään ja paikalla on viehättävä ihminen.



Kipinän ja ahdistuksen saattaa erottaa esimerkiksi miettimällä, onko toisen kanssa kiva ja innostunut fiilis.


Vai jännittääkö koko ajan, mitä toinen ajattelee tai meinaa, tai miettiikö, mitä itse voisi vielä tehdä, että tästä tulisi jotain? Yksipuolinen yrittäminen on eri asia kuin suhteeseen panostaminen yhdessä.


"Olen aina ollut elämyshakuinen ja samalla tosi herkkä. Jo lapsena mietin, miksi tykkään katsoa salaa vanhemmiltani kauhuleffoja, vaikka sain univaikeuksia.


Olen joutunut tutkimaan, miten en menisi suhdevalinnoissani vääränlaisen kipinän perässä.


Vaikka toisin uskotellaan, on mahdollista muuttaa sitä, mistä syttyy. Jotkut tarvitsevat siihen pohdiskelua tai psykoterapiaa. Joillekin riittää se, että he pystyvät katsomaan rehellisesti tyyppejä, joihin ovat tunteneet kreisiä vetoa, mutta josta ei ole tullut mitään.


Kun työstää traumojaan tai ahdistustaan, alkaa syttyä siitä, että toinen piti sanansa tai että hänen kanssaan oli syvä keskusteluyhteys."



Lähteet: Kauneus&Terveys 8/2024, kuvat Pixabay

perjantai 11. lokakuuta 2024

Elämää maalla 39.



Haravoida vai eikä haravoida? Siinäpä kysymys. Riippuen vuodesta olen haravoinut pihan sekä syksyllä että keväällä. Nyt en. Haravoin vain keväällä.


Hesarissa oli juttu tästä syksyn haravoinnin turhuudesta. Lainaan sitä."Usein on järkevämpää jättää lehdet maahan, sanoo Helsingin kaupungin viherkunnossa tiimin tiimipäällikkö Anna-Mari Tiitinen-Kairi. "Omalta pihalta en lähtökohtaisesti haravoi lehtiä ollenkaan."


Näin lehtien sisältämät ravinteet saadaan luonnollisesti kiertoon ja maaperän lannoitus hoituu luonnonmukaisesti. Tämä ei koske pihaa, jossa on paksu kerros esimerkiksi vaahteran lehtiä, koska sienitaudit pesiytyvät helpommin."


Meillä pihaan kertyy vain koivun lehtiä, ja muutaman haavankin. Jätän siis asiantuntijan neuvosta nyt syksyllä haravoimatta. Keväällä katson, onko siihen tarvetta.


Vesi on vieläkin kaivossa vähissä. Kyllä sitä pienesti tulee, mutta se haisee ja maistuu pahalle. Kaiken tämän härdellin lisäksi jääkaappi meni rikki. Minä en jaksanut kantaa sitä ulos. Mies joutui sen  raahaamaan maton kanssa. Minä kuitenkin tyhjensin, pesin sen ja panin sisällön sitten toiseen jääkaappiin.


Entisen jääkaapin päältä löytyi tyttöjen koulukuvaus kuvia. Miten suloisia molemmat ovat niissä! Ja voi seurata niistä kasvua. Muutaman 21-vuotiaana kuolleen Vera-tyttäreni kuvat laitan kehyksiin, vaikka niitä on jo paljon kehyksissä.


Minulla on tunteet vaihdelleet laidasta laitaan. Joskus herään aamuisin, ja Vera tulee ensimmäisenä mieleen. Ahdistun, eikä paniikkikohtaus ole kaukana. Hengittelen syvään sisään peiton alla kolme hengenvetoa ja kuusi ulos hengitystä. Tämä on minulle tehokkain apu hoitaa ahdistusta. Olen kokeillut muutamia muitakin.


Minun täytyy ehkä hyväksyä, että tämä paha ahdistus ja paniikkikohtaukset seuraa minua loppuelämäni. Onneksi ahdistus Verasta on yleensä aika pieni. Pienentynyt aikaisemmastaan. En enää tunne tuskaista surua ajatuksissani. Ajatus, että ahdistus ja suru kuuluu tähän. Olen tosiaan oppinut elämään surun kanssa.Se seuraa läpi loppuelämän, mutta voin muistella kauniita hetkiä Veran kanssa.


Se on jännä, että aikaisemmin joku ikävä toiminta ärsytti. Nyt ikääntyessäni voin luistaa siitä. Esimerkiksi siivoan vain kolmen viikon välein. En joka lauantai. Viimeksi siivosin raivohulluna. Pyyhin kaikki keittiön pinnat, kaapit, ovet ja muut tavarat. Nopeasti ja voimalla. Meillä on paljon kärpäsen ulosteita kaikilla keittiön pinnoilla. Kärpästen määrä johtuu, ehkä siitä, että lähellä on maatalo. Imuroin ja moppasin ja sadattelin mielessäni koko hommaa.


Laitoin kesävaatteet ja kengät säilöön. Se oli hieman haikeaa. Laittaa nyt syys- ja talvivaatteet esille. Niin meni kesä, joka oli ihanan lämmin ja kaunis.


En usko horoskooppeihin. Opiskelijahörhönä vielä uskoin niihin, ja olin esimerkiksi kaksi tuntia astrologin pakeilla. Puheen saattoi äänittää. Mutta nyt ajattelen, ettei tähtien asemat syntymän hetkellä vaikuttaa mitään. Muinaiset sumerilaiset ehkä miettivät 12 erilaista peruspiirrettä ihmisistä, 12 erilaista ihmistyyppiä. Minä olen skorpioni. Nousevalta merkiltä vaaka. Kuvittelua.


Hyvää viikonloppua kaikille!





keskiviikko 9. lokakuuta 2024

Herkku, mättö, höttö

 


"Nyt tuli kyllä syötyä niin paljon, että täytyy  lähteä illalla lenkille."


Kukapa ei olisi kuullut vastaavaa lausahdusta ruokapöydässä ja tai itse ajatellut "hyvittävänsä" hampurilaisen hölkkäämällä tai salilla.

"Herkuttelin viikonlopppuna, joten nyt en voi ottaa jälkkäriä. Syötpä sinä paljon/vähän? Miten sinä tuollaista epäterveellistä mättöä syöt! Itsehän olen ollut puoli vuotta karkkilakossa. En syö hiilareita, koska ne lihottavat."

Tämäkin on tuttua puhetta. Kun ympärillä olevaa ruokapuhetta pysähtyy pohtimaan tarkemmin, alkaa ihmetyttää: Kenelle ja miksi selittelemme syömisiämme?


"Ruokapuhe ei ole pelkästään ääneen lausuttua, vaan myös puhetta itselle omassa mielessä. Se on sitäkin, mitä sanotaan rivien välissä, vihjataan tai jätetään sanomatta", psykologi Katarina Meskanen sanoo.


Taustalla voi kuulua tiettyjen ruokien tuomitsemista, pyrkimystä liialliseen kuriin ja nuhteeseen tai lihomisen pelkoa ja syömisen suorittamista.


Jutun alun esimerkeissä Meskanen tunnistaa ajatusmallin, jossa ruoka on jotain, joka täytyy ansaita:pitää treenata, jotta voi syödä tai syöminen on ikään kuin nollattava treenaamalla.


"Kaupankäynti syömisillä, erilaiset säännöt tai "ryhtiliikkeet" eivät kuulu tasapainoiseen ruokasuhteeseen"; Meskanen sanoo.


Tällaisen puheen toistuminen ympärillä luo sääntöjä siitä, miten "kunnon ihminen" syö. Tämän vuoksi päädymme selittelemään syömisiämme tai syömättä jättämisiämme toisillemme. Tämä kuulostaa ehkä harmittomalta, mutta pitää yllä haitallista ruokapuhetta.


Arkisella ruokapuheella on suuri vaikutus. Meskasen korvaan särähtävät esimerkiksi sanat "roskaruoka", "höttöhiilarit" "sallittu tai kielletty" herkku.


"Kieli luo mieltä. Se miten puhumme ruuasta ääneen tai mielessämme, luo todellisuutta."


Jos oma sisäinen puhe on hyvin ankaraa, syömisestä katoaa rentous ja nautinto. Paine tehdä oikeita vaihtoehtoja voi olla valtava.


"Esimerkiksi "höttöhiilareista" puhuminen luo mielikuvaa, että vaikkapa valkoista pastaa ei saisi syödä lainkaan." Valkoinen pasta ei ole yhtä ravitsevaa kuin täysjyväpasta, mutta sekin voi mahtua tasapainoiseen ruokavalioon. Roskaruuasta puhumalla taas tulee verranneekseen ruokaa roskaan. "Ruoka on ruokaa, ei sen pitäisi  sisältää arvolatausta."


10 keinoa syödä puhtaasti! Muuta ruokavaliosi puhtaammaksi!

Tällaisiin kehotuksiin törmää muun muassa somessa ja mainoksissa. Se on yksi aikamme trendeistä "syödä puhtaasti", eikä sitä ihannoivalta ruokapuheelta voi välttyä.


"Kun saman asian kuulee jatkuvasti, se alkaa tuntua tavanomaiselta tavalta ajatella", Meskanen sanoo.


On iso riski, että syöminen häiriintyy, jos lähtee toteuttamaan jonkinlaista "puhdasta" tai täydellistä syömistä. Se ohjaa ajattelemaan, että kun syö puhtaasti ja terveellisesti, on puhdas ja terve. Jos sattuu syömään toisin, herää syyllisyyden ja häpeän tunteita.


Vaikka tiukkia ruokasääntöjä onnistuisikin noudattamaan, ne tuskin tuovat onnellisuutta. On huolestuttavaa, jos tuntee hyvää oloa vain silloin, kun saa syömisensä toteutettua "puhtaasti" ja "täydellisesti".


Meskasen mukaan puhuu ravitsevasta ruuasta, joka on myös polttoaine kehollemme ja myös arjen nautinto.


"Vihdoinkin perjantai. Nyt voi hakea kotiin pitsaa."

Mutta miksi tarvitaan tietty viikonpäivä oikeuttamaan jokin ruoka? Miksi pitsaa ei voisi syödä vaikka maanantaina?


"Ihan jokaisen on hyvä miettiä, miten puhuu ruuasta. Se voi paljastaa paljon siitä, onko ruokasuhde tasapainossa", Meskanen sanoo.


Onko muun muassa perjantaipitsa palkinto, raskaan viikon raatamisella ansaittu? Siinä ei ole sinänsä mitään pahaa, Meskanen sanoo. Mutta jos ruoka on ainoa tapa palkita itsensä ja kokea mielihyvää, arkielämässä ei ehkä ole tarpeeksi muita mielihyvän lähteitä.


Herkkujen syömistä tai minkään muunkaan ruuan syömistä ei tarvitse selitellä on Meskasen yksinkertainen ohjenuora.


"Omia tai muiden ruokavalintoja ei ylipäätään ole tarvetta kommentoida. Jokaisella on oikeus ruokarauhaan riippumatta siitä, mitä syö."


Tietoisuus ruokapuheen merkityksestä kasvaa koko ajan, ja se on hyvä asia. Riittää, että on huomaavainen ja ymmärtää, että huoletonkin heitto voi olla toisen korvaan ahdistava.Ruokasuhteen häiriöt ovat hyvin yleisiä, emmekä voi päällepäin tietää, kuka kamppailee ruokasuhteensa kanssa.


Omaa sisäistä ruokapuhetta ja ajatuksia kannattaa muovata joustavampaan ja sallivampaan suuntaan.


"Sen sijaan, että miettii, onko jokin ruoka puhdasta, sallittua tai omien ruokasääntöjen mukaista, voi pohtia, onko se hyvältä maistuvaa, värikästä ja kauniisti katettu. Söinkö yhdessä muitten kanssa ja tuliko minulle hyvä olo", Meskanen sanoo.


Oma hyvinvointi lisääntyy, jos ruoka tai syöminen eivät ole suorite, vaan nautinto itsessään.



Lähteet: Hyvä Terveys 11/2024, kuvat Pixabay