Elämää maalla 42.

 

En saa tähän alkuun kuvaa, kun tietokone ei suostu siihen. Alhaalle tuli sitten kaksi kuvaa.

Vieläkään tämän Windows 11. kuvankäsittelykään ei toimi. Välillä se tallentaa kameran kuvat ja välillä ei. Olen katunut sitä, että yleensäkään ostin uuden tietsikan, kun 6-vuotiaassa tietokoneessa ei ollut muuta vikaa kuin hitaus. Saakeli!

Lenkillä olen huomannut, että pellot on kynnetty. Se näyttää mielestäni rumalta. Maa on viilletty, ruhjottu auki - kyllähän minä tiedän kuitenkin, että niin on tapana tehdä. Luonnonmukaiset viljelijät eivät kynnä peltojaan, vaan vain karhitsevat.Se on aivan riittävää ja takaa seuraavana vuonna hyvän sadon.

Nyt olen huomannut, että diabetes kahden lääkkeeni Metforem vie näläntunnetta pois. Siksi lounaani venyy noin kello 16 asti, enkä syö sitten päivällistä vaan vain iltapalan, vaikka ei ole nälkä. Tämä on tietty hyvä painonhallinnan kannalta. Diabetes kahden vertaistukiryhmässä on samanlaisia kokemuksia vaikka mistä lääkkeestä.

Elämän tähden blogi-postaus (sivustolle ei näköjään pääse tästä linkistä, anteeksi, mutta blogit.fi sivustolta se löytyy ja itse bongasin sen sieltä) kuolemanjälkeisyydestä pani minutkin taas ajattelemaan asiaa. Etenkin 21-vuotiaan tyttäreni kuoleman jälkeen pohdin sitä paljon.Hänen kuolemallen ei löydetty mitään syytä. Jos kysyn kuolemanjälkeisyydestä tavallisilta ihmisiltä, he yleensä vastaavat, että en tiedä tai että ihminen pääsee taivaaseen. Mutta mikä paikka se on? Yhdessä Raamatun kohdassa Jeesus sanoo, että "taivas on teidän keskellänne". Ei siis   kuolemanjälkeisyydessä.

Jos kysyy tosiuskovalta, he yleensä sanovat, että Raamatussa sanotaan niin ja näin. Mutta kun kysytään, mitä sinä oikeasti itse ajattelet, tulee tauko ja sitten taas vedotaan Raamattuun.

Minä olen alkanut itse ajatella, että kuoleman jälkeen säilyy tietoisuus. Se voi olla itkikan kokoinen ja joskus niin suuri kuin esimerkiksi elefantti - tai suurempi kuin ihmisajatus voi sen käsittää. Tietoisuus voi liikkua jatkuvasti sellaisella vauhdilla, jota ihminen ei voi taaskaan käsittää. Se voi tulla myös kuoleman surun alkuvaiheessa ihmisen lähelle tuoden toivoa ja lohdutusta hänelle.

Olen myös ajatellut, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Kuollut säilyy muistoissa ja sydämessä.

Vanha jääkaappimme meni rikki, ja piti ostaa uusi. Vanhan jääkaapin päältä löysin tytärten vanhoja päiväkoti- ja koulukuvia. Veran kuvia oli eniten. Itkin kun selasin niitä. En voinut olla leikkaamatta Veran kuvia ja laittamatta niitä uuden jääkaapin oveen. Aina, kun avaan jääkaapin, näen Veran, ja se lohduttaa minua. Suruni ei ole enää tuskaista vaan olen oppinut elämään sen kanssa.

Halkohommat on nyt onneksi tehty. Lämmitetään vielä siirrettävillä pattereilla. Ei ole vielä alkanut halkojen raahaaminen sisään, ja tulen sytyttämiset pönttöuuneihin, joka on minun homma. Pellettitakkaakaan ei vielä tarvitse lämmittää. Ilmalämpöpumppu riittää keittiössä.

 

Myös puutarhahommat on tehty. Paitsi tilasin lisää krookuksen ja tulppaanin sipuleita Englannista, koska Viherpeukalolla, Hankkijalla, Mustialassa ja Sydänmaan puutarhassa ei niitä enää ollut. Englannissa Bulbilla ne olivat tosi edullisia, mutta en tiedä, miten paljon niiden toimitus maksaa. En lukenut, koska olin niin innoissani siitä - minulle tavanomaista.

Vesi on edelleen vähissä kaivossa ja se haisee ja maistuu pahalta. Mies tuo talousveden työpaikaltaan ja muun veden järvestä. Edelleen tiskaan käsin. Pyykki pestään miehen työpaikalla. Pelkään, että talvi tulee, ja tilanne jatkuu koko talven. Paitsi mies ei saa enää vettä järvestä. Tai ehkä saa, jos tekee avannon. Jos tekee, käyn siellä kastautumassa joka aamu. Kerran harrastin avantouintia ja pidin siitä todella paljon, mutta matka avantoon oli todella pitkä.

Huomenna on Pyhäinpäivä, jolloin muistetaan kuolleita läheisiä. Käymme miehen kanssa sytyttämässä kynttilät Veran haudalle. 

Pyhäinpäivä oli aikaisemmin nimeltään Kekri. Silloin juhlittiin satopäivien päätteeksi. Syötiin ja juotiin hyvin. Muisteltiin myös kuolleita. Raja tämän elämän ja kuoleman välillä oli ohut.

En pidä Halloween-juhlasta - tai sitten olen vanha jäärä. Se on tullut aikoinaan Amerikasta ja on mielestäni typerä juhla. Lapset kuitenkin pitävät siitä. Mutta en ymmärrä aikuisia, jotka juhlivat sitä. Musta meikki, noidan asu, Halloween koristeet, luurangot. Kodin sisustaminen.

Huomasin juuri, ettei tietsikka saa virtaa laturista, ja kohta tämä ei toimi. Pitää mennä huomenna liikkeeseen, josta ostin sen ja pyytää korjausta. Joten älkää ihmetelkö, jos en postaa vähään aikaan.

Mutta kuitenkin:

Hyvää viikonloppua ja Pyhäinpäivää kaikille!