keskiviikko 23. lokakuuta 2024

Vihapuhe

 

Minä olen saanut vihapuhetta kahdelta henkilöltä tai hän saattoi olla sama henkilö. Kun aloitin bloggaamisen, hän kommentoi, että blogi on ihan paska. Vastasin hänelle, että pyyhin paskan pois naamalta ja jatkan matkaa.

Tyttäreni kuoleman jälkeen hän kommentoi muun muassa, että surutyö pitäisi mennä puolessa vuodessa ohi. Ja minä kirjoitan vaan: minä, minä, minä, vaikken  sitä tee asiapostauksissa, joita on blogissani eniten. Vastasin hänelle, ettei hänen kannata lukea blogiani, jos se on hänen mielestä hyvin itsekeskeinen ja huono.

Jos haluaisin toimittajana vihapuhetta osakseni, mistä  kannattaisi kirjoittaa?


Esitän kysymyksen Heidi Holmavuolle ja Sami Salliselle, joiden maalittamista ja vihapuhetta käsittelevä tietokirja Vihainen mieli ilmestyy vielä lokakuussa.


He ehdottavat seuraavia juttujen aiheita: ilmastoasiat tai Elokapina, poliittiset mielipiteet, Gaza, seksuaalisuus ja seksuaalivähemmistöt, huumeiden laillistaminen. 


"Kaikkia näitä ilmiöitä yhdistävä tekijä on se, että niihin liittyy tunteita", Sami Sallinen summaa.


Vihapuheen uhriksi joutuminen ei yllätä, jos työskentelee rikosten parissa tai julkisissa ammateissa, kuten toimittajana, politiikkona, bloggaajana tai somejulkkiksena. Nykyään tilanne on sellainen, että vihapuhetta voi saada osakseen kuka vain mistä vain syystä - mikä tahansa aihe tai asia kun voi herättää tunteita.


"Naisjulkkis voi saada lauman haukkujia kimppuunsa pelkän ulkonäön perusteella", Sallinen sanoo.


"Perusjärjellä varustettu tavallinen ihminen ei pysty edes ymmärtämään, mistä se myrsky milloinkin vesilasiin nousee", Heidi Holmavuo kuvailee.


Nyt kun suuri osa vuorovaikutusta on siirtynyt verkkoon, on Sallisen mielestä syntynyt koulukiusaamista muistuttava ilmiö aikuisten maailmaan. Yhdet kiusaavat ja toiset ovat hiljaa, jotta eivät itse joutuisi kiusatuiksi.


Vihapuhujien kovaääninen joukko on lopulta pieni, ja he saavat vihapuheella suhteettoman paljon harmia aikaan.He ovat monesti huonosti voivia ihmisiä, joita ajaa esimerkiksi epävarmuus, katkeruus tai kateus. He etsivät aina hetkellistä valtaa.


Usein vihapuheeseen kuuluu haukkumista, solvaamista ja uhkailua. Vihapuhuja menee sanoissaan hyvin henkilökohtaisuuksiin.


Tässä kyseessä on henkisen väkivallan muoto. On ongelmallista, ettei yhteiskuntamme suhtaudu siihen samanlaisella vakavuudella kuin fyysiseen väkivaltaan.


"Sen jäljet ovat rankkoja niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisestikin."

Kirjaan on kerätty tarinoita vihapuheen ja maalittamisen uhreilta, ja joukossa on poliisi, politiitkko ja toimittaja, mutta myös huoltoasemayrittäjä ja kuvittaja.

Tarinat kertovat, miten kokonaisvaltaisesti ja haavoittavasti vihapuhe voi vaikuttaa uhriinsa. Vihapuhe voi aiheuttaa henkistä pahoinvointia, pelkoa oman ja läheisten turvallisuuden puolesta, terveydellisiä huolia ja taloudellista tappiota, ja se voi jopa viedä työkyvyn.

Miten kannattaisi toimia, jos joutuu aggressiivisen sanallisen hyökkäyksen kohteeksi? Ensimmäiseksi on tärkeä tiedostaa, ettei henkilökohtauksiin menevä vihapuhe  ole oikeutettua. 

Tähän tilanteeseen ei kannata jäädä yksin. Läheisten, työkavereiden tai muiden sopivaksi katsomiensa ihmisten kanssa kannattaa keskustella ja hakea tukea tarpeen tullen myös ammattilaiselta.

"Oman mielenterveyden, jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta rikosilmoitus kannattaa tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa", Sallinen opastaa. "Se on konkreettinen teko, joka helpottaa omaa oloa. Ja se on merkki kiusaajalle, että asia on mennyt eteenpäin", Holmavuo sanoo.

Tähän tilanteeseen voi vaikuttaa myös se, miten vastaa vihapuheeseen. Jos antaa itsensä provosoitua ja vastaa vihaan vihalla, tilanne ei ainakaan ratkea parempaan suuntaan. Kannattaa siis antaa ensireaktion tasoittua.

"Ihminen ei välttämättä edes pysty pyytämään apua itse siinä tilanteessa, joten on tärkeää, että sitä tarjotaan."



Lähteet: Helsingin Sanomat 12.10.2024, kuvat Pixabay

2 kommenttia:

  1. En voi käsittää näitä nimettömiä solvaajia! Kirjoittajan kanssa saa olla eri mieltä, mutta sen voi kertoa myös kunnioittavasti ja loukkaamatta. Nämä "ihan paska" -kommentit kertovat jotain vain ja ainoastaan kommentoijasta itsestään.

    Pakko sanoa myös, ettei se, joka puhuu puolen vuoden surutyöstä ole selvästikään koskaan kohdannut todellista, syvää, koko elämän pysäyttävää surua. Se ei ole koskaan "ohi", muuttaa vain muotoaan. Tai jos joku selviää oman lapsensa kuolemasta tuosta vaan puolessa vuodessa, täytyy kyseessä olla hyvin kylmä tai jopa henkisesti sairas ihminen. Pelottavaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi NK. Tämä minun kiusaaja sanoi jossakin vaiheessa, ettei enää ikinä lue minun blogia, mutta kuitenkin luki, koska inhottavaa kritiikkiä tuli ilmiselvästi häneltä.

    Kun hän väitti, että suru menee puolessa vuodessa ohi, minäkin ajattelin, että hän on kylmä ja psyykkisesti sairas.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!