Tutkija Ilona Suojasen mukaan onnellisuuden teeskenteleminen tekee ihmisistä onnettomia. Elämä käy raskaaksi, jos todelliset tunteet kätkee onnellisuusnaamion taakse.
Onnellisuuden näyttelemisen seuraukset voivat olla vakavia. On todella raskasta esittää jotakin, mitä ei ole. Jos koko ajan teeskennellään onnellisuutta, saatetaan myös kadottaa aito tunne siitä, mitä oikeasti tuntee ja mitä oikeasti tapahtuu.
Lisäksi tutkimuksissa on Suojasen mukaan havaittu, että halu kokea äärimmäistä ja jatkuvaa onnellisuutta voi olla yhteydessä myös masennukseen, yhä syvempään yksinäisyyteen ja heikkoihin sosiaalisiin suhteisiin.
Teeskentelyä ruokkivat onnellisuuspaineet, jotka ovat ankkuroituneet viime vuosina kulttuuriimme. Onnellisuus ja sen näytteleminen ovat kovaa valuuttaa esimerkiksi työelämässä, sosiaalisessa mediassa ja deittailussa.
Töissäkin pitäisi olla onnellinen tai ainakin näyttää siltä. Voi olla myös pelko kiinni jäämisestä. Siitä, että ihmiset tajuavat, minkälainen oikeasti olen.
Onnellisuuden esittäminen voi kuitenkin kostautua. Jos työntekijät eivät uskalla olla todellisia, he eivät esimerkiksi välttämättä reagoi epäkohtiin tai anna palautetta. Tällöin ei tapahdu kehitystä.
Vallitsevan onnellisuusihanteen vuoksi osa ihmisistä joutuu esittämään töissä roolia. Pitäisi olla leveä hymy, paljon puhetta ja naurua sekä oikein ekstrovertin sosiaalista käyttäytymistä. Että ollaan oikein hyviä työntekijöitä, kun ollaan onnellisia.
Yksi onnellisuuspaineiden lähde on some. Suojanen kuitenkin muistuttaa, että joskus sosiaalinen media voi tarjota ainoan paikan, missä voi olla oma itsensä.
Monille some aiheuttaa myös paineita. Voi olla vaikea pitäytyä vertailemasta itseään muihin, kun julkaisuvirta työntää silmille kuvia toisten hymyilevistä kasvoista ja lomamatkan täydellisistä auringon laskuista.
Onnea ei voi pakottaa, mutta sitä voi auttaa tulemaan esille. Sitä voi myös ruokkia pysymään. Tähän kuuluu se, että hyväksyy ja kohtaa myös huonot ja onnettomat päivät, hetket, elämäntilanteet. Ja erityisesti nauttii niistä onnen hetkistä, jotka tulevat, jatkavat matkaa, kohottavat mieltä.
Tärkeää kuitenkin on, että onnellisuus olisi omannäköistä ja perustuisi omiin arvoihin ja toiveisiin. Muilta kopioiminen toimii harvoin.
Lähteet: Helsigin Sanomat 14.1.2021, kuvat omat
Äärimmäisen ja jatkuvan onnellisuuden esittämisen ja masennuksen välinen yhteys paljastuu joskus vahingossa. Pari vuotta sitten luin Facebookissa ystävän positiivisia postauksia, joista sai kuvan hänen elävän onnensa kukkuloilla. Kun soitin hänelle, hän olikin syvissä vesissä. Ehkä samantapainen tilanne oli itselläni murkkuna, kun pelleilin ja nauratin muita, vaikka tunsin olevani mieli maassa.
VastaaPoistaMukavaa illan jatkoa Marja!
Kiitos kommentistasi Kirsti. Onpas jännä tuo ystävän juttu. Mutta niinhän se on, että jotkut pystyvät näyttelemään onnellista ja energistä, vaikka olisi alakuloinen. Raskaaksi se kyllä ajan mittaan käy.
VastaaPoista