Minulle on aivan ehdotonta - terveen kirjoissa pysymisen kannalta - hiljentyminen, rauhoittuminen. Luen. Liikun luonnossa. Syön aamupalan täydessä hiljaisuudessa.
Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan suurin ympäristöongelma terveydelle on ilmansaasteiden jälkeen melu. Melun kansainvälisenä mittayksikkönä on riskirajaksi asetettu 55 desibeliä. 55 desibeliä vastaa tavallisen toimiston tai koululuokan melutasoa. Tavaratalon taustamelu on jo 63 desibeliä. Kotona televisiota katsellessa ja musiikkia kuunnellessa - muun kodin taustahälyn lisäksi - riskiraja ylittyy helposti.
Kun melu yltyy liian paljon yli 55 desibeliä, se muun muassa ärsyttää tahdosta riippumatonta hermostoa. Nostaa verenpainetta. Lisää stressiä. Nämä tekijät lisävät sitten riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin ja diabetekseen. Melu väsyttää, aiheuttaa univaikeuksia, heikentää muistia, keskittymistä, oppimista, työtehoa.
Rauhaa ja hiljaisuutta pitäisi siis saada, mutta miten se arjen kiireiden keskellä onnistuu? Ikävä kyllä lukeminen ei lepuuta aivoja kovinkaan paljon - television katseleminen vielä vähemmän - koska aivot kuitenkin saavat ja käsittelevät uutta informaatiota. Mutta joka tapauksessa lukeminen rentouttaa ja antaa hiljentymisen hetken. Vain kirja ja minä. Rauha.
Luonnossa liikkuminen - vaikkapa metsässä, meren tai järven rannalla - on tutkimuksissa todettu parhaaksi hiljentymisen ja rauhoittumisen keinoksi. Professori Liisa Tyrväisen tutkimusryhmä tutki, mitä muutoksia luonnossa kulkeminen saa aikaiseksi fyysisellä tasolla. Syke- ja verenpainetestit osoittivat, että elpyminen luonnossa ilmenee jo 15 minuutin jälkeen.Pulssi laskee. Lihasjännitys heikkenee. Parasympaattisen, rauhoittavan hermoston ,toiminta lisääntyy. Parasympaattinen hermosto säätelee esimerkiksi verenkiertoelinten, ruoansulatuselimistön ja rauhasten toimintaa.
Panin tähän videon Nurmaan joesta huhutikuussa. Tuo alla oleva videokuvake näyttää niin omituiselta. Että en tiedä, millaisena se näyttää videon. Koettakaa kestää tätä minun resuamista digimaailmassa.
Miksi hiljaisuus voi pelottaa?
Jotkut ihmiset välttelevät hiljaisia hetkiä. Kulkee luurit korvilla. Kotiin tullessa napsauttavat television, radion, digin päälle. Tässä voi olla kyse suojakeinoista omia ahdistavia ajatuksia, surua, vaikeita ihmissuhteita kohtaan. Ulkoinen hiljaisuus antaa tilaa myös sisäiselle hiljaisuudelle. Joka voi pelottaa. Jos ihminen on erkaantunut omista tunteistaan.
Niille jotka oppivat hiljentymään ja kuulostelemaan itseään. Hiljaisuus on iso voimavara ja elinvoiman lähde.
Hiljaisuudessa olo rauhoittuu. Ajatukset kirkastuvat. Hiljaisuus puhdistaa, uudistaa, lisää luovuutta ja saa panemaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Millä tavalla sinä rauhoitut?
Lähteet: Anna 26.4/17, kuvat omat
Tuo on totta että joitain pelottaa hiljaisuus, lenkkipolullakin kuunnellaan musiikkia tai mitä lie vaikka ympärillä on upea luonto. Oisko näin että ei uskalleta kuunnella sitä omaa sisäistä ääntä? Itselläni saunominen vanhassa mustassa rantasaunan rötiskössä kesällä on parasta ja mieluummin yksin. Puutarhassa askaroiminen kesällä, talvella maalausharrastus (kuvataide), kaikenlainen kodin koristelu, kukkien asettelu kun olen tälläinen luova tyyppi. Luonnossa liikkuminen ja rentoutusmusiikin kuuntelu, tässähän noita jo tulikin. Yhden meinasin unohtaa: talvisaikaan lenkkeily yksin tai kaverin kanssa.
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju kommentistasi. Varmaankin monet pakenevat kaikenlaiseen toimintaa välttääkseen sitä, mitä mieli haluaa kertoa. Sauna on oivallinen paikka rauhoittumiselle ja hiljaisuudelle. Tykkään myös saunomisesta. Olo on ihanan pehmyt, raukea, rauhallinen saunan jälkeen. Olet todella luova tyyppi. Onnekaskin. Kun voit rauhoittua harrastustesi parissa. Lämpöisiä, nautinnollisia kesän päiviä sinulle, kun ensi viikolla alkaa se helle!
PoistaRauhoittavia ja kauniita kuvia. Metsässä käveleminen on minusta helppo tapa vapauttaa päästä liiat höyryt. Myös yksin pyöräily rentouttaa. Hiljaisuutta en oikein ole viime aikoina päässyt kokemaan, mutta usein se olenkin minä itse, joka ääntä pitää ... Olen ajatellut tosissani, että juuri sitä minun olisi vihdoin opeteltava.
VastaaPoistaKiitos, Eeva, kommentistasi.Metsä ja luonnonpaikat järvien, jokien rannat ovat minullekin hyvin tärkeitä rauhoittumisen paikkoja. Etenkin töiden jälkeen. Varmaan yksin pyöräilykin rauhoittaa hyvin. Hih! Vai se olet sinä joka pitää ääntä. Niin meilläkin aviomiehen kanssa yleensä. Lämpöistä, leppeää päivää sinulle!
PoistaMinulle hiljaisuus merkitsee jokapäiväistä rituaalia, josta on saatava nauttia vaikka ihan pieni hetki. Se ei vaadi mitään erityisiä järjestelyjä paikan suhteen, vaan onnistuu missä vain. Pieni hetki kannonnokassa, omien ajatusten kanssa, tai vaikkapa lepohetki sängyllä jalkoja lepuuttaen. Työ on niin hektistä, jotta lepohetki hiljaisuudessa on sitä pään tyhjentämistä päivän asioista. Ihana oli huomata kerran hammaslääkärin odotushuoneessa, kun ”sain” odottaa sisälle pääsyä tunnin. Sillloin nautin olotilasta, eivätkä muiden äänet häirinneet. Olin vaan ja odotin, minusta sekin oli jonkunlaista hiljentymistä.
VastaaPoistaKiitos, Tuulikki, kommentistasi. Varmasti hetkisen työn jälkeen kaipaat rauhoittumista. Eikä se tosiaankaan tarvitse olla jotakin tekemällä tehtyä. Vaan arkista, pientä. Ja sellainen onkin paljon helpompi ottaa tavaksi. Huh heijaa! Pystyit rauhoittumaan ennen hammaslääkäriä! Mukavaa, lämpöistä päivää sinulle!
Poista