Minä sadattelen ja kiroilen huutaen mieheni kanssa käydyissä riitatilanteissa. Kiroilen myös, kun joku juttu ei onnistu. Esimerkisi kännykästä ja edelleen harjoittelusta siirtää kuvat kännykästä kannettavaan. Kiroilen varmaan muissakin tilanteissa. Joskus tunnen siitä katumusta.
Kirosanan päästäminen turhautumisen hetkellä voi tuntua hyvältä, mutta se myös parantaa suoritusta, voimaa tai kestävyyttä vaativassa tilanteessa.
Tämän salaisuus on siinä, että voimasanat antavat uskallusta ylittää rajojaan, selittää tuore tutkimus, joka ilmestyi American Psychologist -lehdessä.
"Monissa tilanteissa ihmiset pidättelevät itseään käyttämästä kaikkia voimiaan joko tietoisesti tai tiedostamattaan", sanoo Richard Stephens brittiläisestä Keelen yliopistosta tiedotteessaan.
Ryhmän aiempi tutkimus osoitti, että kirosanoja lausuvat koehenkilöt pystyivät kauemmin pitämään kättään jäävedessä ja kannattelemaan ruumiinpainoaan käsillään. Stephensin mukaan havainto on toistettu useaan kertaan ja on luotettava.
"Kiroilemalla luovumme sosiaalisista estoista ja sallimme itsemme puskea kovempaa", Stephens selittää.
Stephensin ryhmä järjesti kaksi koetta, jossa osallistujen piti toistaa kahden sekunnin välein joko valitsemaansa kirosanaa tai jotain neutraalia sanaa samalla kun he suorittivat punnerrustehtävää.
Tämän kokeen jälkeen koehenkilöt vastasivat kysymyksiin henkisestä tilastaan: kuinka keskittyneiksi tai itsevarmoiksi he tunsivat itsensä ja missä määrin he kokivat flow-tilaa eli miellyttävää uppoutumista tehtävään.
Kuten aiemmissa kokeissa, kiroillen tehdyt suoritukset olivat parempia. "Kiroilu on lääkkeetön, halpa, helposti käyttöön otettava tapa tehostaa suoritusta", hän sanoo.
Jatkossa ryhmä selvittää, toimiiko kiroilu samoin muunlaisissa tilanteissa, joissa pitäisi päästä yli epäröinnistä. Ryhmän tarkoitus on tutkia, kuinka kiroilu vaikuttaa julkisen puheen pitämisessä ja romanttisissa lähestymisyrityksissä. Ei varmaankaan hyvin (minun oma huomio).
Lähteet: Helsingin Sanomat 29.12.2025
Minulla on kokemus yhdestä kiroilutulvasta. Oltiin ensimmäisiä kertoja lumikenkäilemässä ja olin ehkä kaksikymmentäviisi kiloa painavampi kuin nyt. Koko laji oli outo ja koko ajan upotti ja minä kiroilin kuin turkkilainen ja kaikesta huolimatta selvisin takaisin kotipihaan. Silloin päätin, etten ikinä enää lähde tuota tekemään, mutta onhan se päätös unohtunut…
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Arkeilija. Hyvä esimerkki sinulla kiroilusta. Oisin kyllä sadatellut niin kuin sinä upoilemassa hankeen.
VastaaPoistaKummankin synnytyksen yhteydessä olen huutanut melkoisesti. Kai se hieman helpotti siinä tilanteessa, kun piti vain vielä jaksaa.
VastaaPoistaOnneksi omassa arjessa on äärimmäisen harvoin sellaisia tilanteita, joissa huutokiroilu tulisi tarpeeseen. Minulle kelpaa tällainen puolitasainen elämä vallan hyvin. Etenkin kun niitä vaikeitakin vaiheita elämä on aina toisinaan tarjoillut runsaasti yli oman kohtuullisuuden rajan. Nyt olen kiitollinen juuri tästä hetkestä.
Kiitos kommentistasi Susanna. Sama täällä synnytyksissä. Kuuluukin asiaan. Hienoa että osaat olla onnellinen tästä hetkestä monien vaikeiden vaiheiden jälkeen, eikä täydy huutokiroilla kuin hyvin harvoin.
PoistaNe on voimasanoja, eli niissä on voimaa :) Kirjaimellisesti!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Jenni. Hyvä huomio tuo että ovat voimasanoja!
PoistaOlipa hyvä ulostulo. Kiroilua tulee yleensä silloin kun alan väsyä esimerkiksi uudenmallisen myssyn kutomiseen. Silmukoita putoilee liikaa puikoilta, langassa onkin yllättäviä ohuita/paksuja materiaalin heittoja. Joskus kirjoitan vielä paperille kirosanoja niin, että seuraavana aamuna myssyn kutomiseen löytyykin helpottava näkökulma.. :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Anonyymi. Ihailen teitä, jotka osaatte tehdä käsitöitä, kutoa, ommella, virkata. Itse olen kömpelö ja kärsimätön. Hyvä keino tuo, että joskus kirjoitat paperille kirosanat ja myssyn teko jatkuu onnistuneesti seuraavana päivänä.
VastaaPoista