Vanhempi lähellä kuolemaa

 

Olisinpa silloin kysynyt äidiltä, ottanut puheeksi isän kanssa, kiittänyt vanhempaa tai pyytänyt anteeksi.

Kun vanhemman kuolema alkaa olla lähellä, jälkikasvua alkaa usein mietityttää puhumatta jääneet asiat, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Tuija Turunen. Asioiden käsittely ei vie luopumisesta ja menetyksestä surua pois, mutta voi helpottaa sitä.

"Mitä silloin kerran tapahtui?"

Monelle on jäänyt mieleen tapahtumia lapsuudesta ja nuoruudesta, jotka aikuisena mietityttävät: mitä perheessämme silloin tapahtui? Tapahtumien taustat voivat liittyä muun muassa vanhemman työttömyyteen, rahavaikeuksiin tai suhdeongelmiin, Turunen kertoo. Toki myös vanhemman ja lapsen erimielisyydet saattavat jäädä vaivaamaan.

Hankalan asian nostaminen esiin voi jännittää. Vaikeissa keskusteluissa on muistettava kunnioitus toista kohtaan. Asioilla voi olla monta puolta. Samasta tilanteesta voi olla erilaisia näkemyksiä, joiden jakaminen voi olla kaikille hyödyllistä. Riidan haastaminen ei ole hedelmällistä.

Onko jotain sellaista, mitä vanhempi olisi halunnut tehdä toisin? Haluaisiko hän kertoa jotakin? Keskustelu on lapselle ja vanhemmalle mahdollisuus saada uutta näkökulmaa asiaan.

Erityisesti vaikeissa keskusteluissa on otettava huomioon vanhemman kunto. "Jos vanhempi on ihan elämänsä loppusuoralla, hän ei välttämättä ole siinä tilassa, että pohdiskeleva keskustelu onnistuisi."

Millaisia muistoja on yhteiseen elämään mahtunut?

Turusen mukaan ihmiset muistavat herkemmin vaikeat asiat tai vastaavasti hyvin voimakkaat ilon hetket. "Usein yhteistä elämää muistellaan kuoleman jälkeen, mutta niin kannattaisi tehdä jo ennen sitä. Se vahvistaa yhteistä muistojälkeä."

Yhteisestä elämästä syntyy tällöin kokonaisempi kuva, johon mahtuu moneja värejä.

Turunen mainitsee myös yhteisen resilienssin vahvistamisesta. Tähän liittyvät vaikkapa suvun tarinat siitä, miten vaikeista vaiheista on selviydytty. "Esimerkiksi valokuva-albumeiden tai koriste-esineiden kautta voi päästä kiinni sukujen tarinoihin ja yhteiseen elämään."

"Millainen elämäsi on ollut?"

Aikuisen lapsen olisi hyvä muistaa, että vanhemmalla on muitakin rooleja kuin vanhempana olo. Minkälaista oli silloin, kun vanhempi oli lapsi? Millainen työelämä on ollut? 

Entä mitä vanhempi ajattelee omasta elämästään? Tällainen keskustelu voi tuntua lohdulliselta vanhemmasta itsestään, myös läheisistä.

Turunen kertoo: "Oma pappani sanoi kaksi viikkoa ennen kuolemastaan, että tämä on ollut hyvä elämä."

Miten haluat järjestää hautajaiset ja perinnönjaon?

Turunen kehottaa keskustelemaan siitä, että millaisia ajatuksia vanhemmalla on lähestyvästä kuolemastaan ja omista hautajaisista.

Onko hänellä hoitotahtoa? Tällainen keskustelu voi helpottaa käytännön järjestelyjä, ja hautajaisista tulee vanhemman toiveiden mukaiset.

Raha-asioihin ja muuhun perintöön liittyvistä asioista olisi hyvä myös kysyä etukäteen, sillä se saattaa parhaassa tapauksessa pienentää perintöriitojen riskiä. Onko vanhemmalla testamenttia, jos on, missä hän sitä säilyttää?

Yhteinen suunnittelu tekee tulevasta kuolemasta jaetun, ei vain salaperäisesti tapahtuvan asian. Käytännön asioiden kautta voi parhaassa tapauksessa päästä kiinni tunnetason keskusteluihin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.5.2025 referaatti, kuvat omat