Omia rajoja voi kunnioittaa toisen rajoja polkematta

 

"Opi huolehtimaan rajoistasi!", "Näin vedät rajat ihmissuhteissasi."

Esimerkiksi  näin puhutaan nykyisin somessa ja perinteisessäkin mediassa. Voi olla vaikeaa hahmottaa, mitkä asiat itse asiassa ovat sellaisia, missä ihmisellä on oikeus "vetää rajat" ja mitkä eivät.

Ihminen ei välttämättä käsitä, että asiat, joita hän vaatii toiselta omiin rajoihinsa vedoten, EIVÄT OLE RAJANVETOKYSYMYKSIÄ LAINKAAN.

Näin kertoo psykologi ja Helsingin yliopiston koulutusohjelmassa toimiva kouluttajapsykoterapeutti Marja Saarenheimo.

Arvo tarkoittaa sitä, mitä asioita me pidämme tavoittelemisen arvoisena, tärkeänä, arvokkaana.

Hänen mielestään ei ole esimerkiksi reilua todeta kumppanille, että "en hyväksy sotkuista kotia, ja sinun on järjesteltävä tavarat tarkasti oikeille paikoilleen, jos haluat kunnioittaa rajojani". Tällainen on vallankäyttöä, ei tervettä rajojen vetämistä, Saarenheimo sanoo.

Reilumpaa on myöntää kumppanille suoraan, että siisteys on itselle tärkeä tarve eikä rajojen sanelema pakko.

"Asiasta kannattaa keskustella, jolloin myös toinen voi kertoa omat tarpeensa ja arvostuksensa, esimerkiksi halun rentoon kotoiluun ilman jatkuvaa järjestelyä."

Omista rajoistaan voi huolehtia päättämällä, mihin suostuu ja mistä kieltäytyy. Myös ymmärrys omista haluista, tarpeista ja mieltymyksistä on hyvinvoinnin kannalta tärkeätä. Niiden huomioon ottamisesta kannattaakin Saarenheimon mukaan mieluummin neuvotella  sen sijaan, että tekisi tarpeistaan rajakysymyksiä.

Tyypillinen esimerkki tärkeästä rajanvedosta voisi olla vaikka tilanne, jossa vanhempi yrittää puuttua aikuisen lapsensa elämänvalintoihin jatkuvilla ohjeilla ja vaatimuksilla. Tällöin aikuinen lapsi voi vetää rajat sanomalla, että hän tekee itse omat valintansa.

Ihmisellä on oikeus puolustaa henkisiä rajojaan, jos joku niitä koettaa ylittää. Saarenheimon mukaan henkisiä rajoja koskevasta puheesta kuitenkin unohtuu monesti se, että toisellakin osapuolella on omat rajansa.

Tästä syystä toisen on voitava muun muassa kieltäytyä häneltä vaadituista asioista - ja saatava näin määritellä omat rajansa.

Jotta asia tulisi ratkaistua on keskusteltava yhdessä molempien tarpeista, tunteista ja toiveista. Näin voidaan päästä kompromissiin, joka voi tyydyttää molempia.

"Näin kumpikaan ei joudu altavastaajaksi. Ihmisellä ei siis ole oikeutta aktiivisesti vaatia toiselta asioita hänen omiin rajoihinsa sopeutumisen varjolla."

Millaisilla asioilla voi sitten huolehtia läheisissä ihmissuhteissaan siitä, että omalla toiminnalla kunnioittaa omien rajojensa lisäksi toisen ihmisen rajoja? Perusajatus on, että ihmisellä on oikeus kertoa toiselle omista tarpeistaan ja tunteistaan minä viesteillä eli rehdisti ja suoraan omina kokemuksinaan.

"Tärkeätä on kuitenkin muistaa, ettei toisella ole velvollisuutta suostua yksipuolisiin ehdotuksiin. Jää siis täysin ihmisen omalle vastuulleen päättää, kuinka hän lopulta menettelee."

Toista ei voi vaatia suostumaan omiin ideoihin esimerkiksin pahaan mieleen vetoamalla.

"On ymmärrettävää, että joskus tulee huono mieli - mutta jos sen varjolla yksipuolisesti vaatii toista muuttamaan toimintaansa, ollaan nopeasti vallankäytön alueella. Mielipahaansa voi käsitellä vaikka keskustelemalla siitä ystävän kanssa."

Lähteet: Helsingin Sanomat 18.5.2024, kuvat omat