Vitkuttelu

Minä en todellakaan ole vitkuttelija, koska olen niin kärsimätön ihminen. Aina kaikki hommat pois alta. Sen sijaan mieheni on vitkuttelija. Hän siirtää hommia aina tulevaisuuteen ja toimii ehkä parhaiten paineen alla.

Vitkuttelu voi helpottaa stressiä, antaa aikaa itselleen, suojella minäkuvaa tai mahdollistaa kapinoinnin. Mutta sen hyödyt jäävät yleensä väliaikaisiksi, sanoo vitkutteluun perehtynyt psykologi Minna Miao.

Kyselytutkimusten mukaan 70 prosenttia opiskelijoista ja 20 prosenttia työikäisistä kertoo vitkuttelevansa hommien aloittamista haitaksi asti.

Vitkuttelu tai siis toiselta nimeltä prokrastinaatio on määritelmällisesti kielteistä, kertoo psykologi Minna Miao.

Vitkuttelussa on kyse vaikeudesta aloittaa epämiellyttäväksi tai huonosti motivoiviksi koettuja tehtäviä.

Näin voi käydä ilman ulkoista syytä, ihminen ei vain saa aloittaneeksi tehtäviä.

"Prokrastinoinnin määritelmään kuuluu se, että pitkällä aikavälillä sen haitat ylittävät hyödyt", Miao kertoo.

Ja paljon haittoja vitkuttelulla riittää. Opinnot pitkittyvät, ihminen saattaa juuttua epämieluisaan työhön tai rahavaikeuksiin. Psykologisia vaikutuksia ovat muun muassa häpeä, jatkuva kiireen tunne ja riittämätön olo.

Vitkuttelevien opiskelijoiden esimerkki voi auttaa ymmärtämään vitkuttelemisen kiehtovuutta. Kukapa ei haluaisi vähentää sressiä vaikka edes väliaikaisesti? Vitkuttelu liitetään yleensä juuri opiskeluun.

Vitkuttelun takana voi olla monenlaisia mekanismeja. Yksi näistä on klassinen itsepetos. Tässä ihminen ajattelee oikeastaan pystyvänsä hommiin vasta kun on ihan pakko. Miao on tunnistanut sen myös itsessään. "Nuorempana ajattelin, että olisin poikkeuksellisen tehokas paineen alla. Tästä sain tekosyyn lykätä hommia viime tippaan."

On totta, että määräajan lähestyminen usein lisää motivaatiota. Mutta kun hommat joutuu tekemään kiireellä, stressi pahenee.Tämäkin saattaa olla osittain tarkoituksellista. Jos tekee työt tiukkaa aikarajaa vasten, niitä ei jää nysväämään loputtomiin, ja aikaa jää enemmän muuhun.

Viisas vetäisi kuitenkin rajansa ilman vitkuttelua, Miao huomauttaa."Ei kaikkea elämässä kannata tehdä 100 prosentin panoksella, usein 50 tai 80 prosenttia voi riittää. Mutta kannattaa itse harkita, mihin kannattaa panostaa ja missä voi ottaa iisimmin."

Vitkuttelu voidaan nähdä myös kapinana. Kohtuuttomaksi tai turhaksi koetun työn lykkäys voi olla hiljainen vastalause tehtävää kohtaan.

Houkuttelevuudestaan ja välittömistä hyödyistään  huolimatta vitkuttelua ei siis voi pitää hyödyllisenä tapana. Miten vitkuttelusta sitten pääsisi eroon? "Vitkuttelu on inhimillistä. Sen lopettaminen kerralla ja lopullisesti ei ole kovinkaan hyvä tavoite."

Niinpä vitkuttelua kannattaakin lähestyä aina tapaus kerrallaan. Sen yllättäessä Miao ehdottaakin kysymään ensin itseltä, miksi homma täytyy ylipäänsä tehdä. "Työhön liittyvien epämukavien tunteiden kanssa on helpompi tulla toimeen, kun työt nähdään edes jossain määrin mielekkäinä. Voi vaikka miettiä, miten tylsän työn hoitaminen pois alta edistää omia  pitkän aikavälin tavoitteita", Miao sanoo.

"Joskus kannattaa miettiä sitäkin, tarvitseeko hommaa ylipäänsä hoitaa. Työlistalle voi eksyä myös turhia hommia."

Isot ja kaoottiset tehtävät voi pilkkoa myös osiin. Kirjoitustöissä tavan klassikko on niin sanottu pomodoro eli tomaattikellotekniikka. Tässä suljetaan kaikki muut häiriöt ja kirjoitetaan 25 minuuttia, ja sen jälkeen on aina viiden minuutin tauko.

Neljän tomaatin eli kahden tunnin jälkeen saa pidemmän, ainakin puolen tunnin tauon. Tekniikan erinomaisena puolena on palkitsevien taukojen toistuminen usein.

Lähteet: Helsingin Sanomat 14.8.2023, kuvat Pexels ja Pixabay