Sienihulluuteni on äärimmillään. Kantarelleja löytyy runsaasti. Niitä oli jopa lenkkipolkuni jäkälämaassa. Suppilovahverot, herkkutatit, rouskut, lampaankäävät, mustat torvisienet, mustavahakkaat, orakkaat. Ja voi, miten paljon sieniä nyt syömme: sienipiirakoita, sienikastiketta, sienirisottoa, sienikeittoa ja lampaankääpäpihvejä. Alkaa jo vähän kyllästyttää, mutta sienet ovat parhaimpia tuoreena. Olemme kuitenkin pakastaneet niitä ja lahjoittaneet naapureille ja ystäville. Sienestämisessä on ikävää vain hirvikärpäset. Niitä on monesti niska ja tukka täynnä.
Omenasatokin oli erinomainen - niin kuin kaikki sadot tänä vuonna lukuunottaen mustikat ja puolukat. Omenoista tein sosetta, jota mahtui pakastimiin huonosti, kun ne olivat ruokaa, mustikoita ja sieniä täynnä. Niinpä lahjoitimme omenoita sinne tänne. Tietty tein omenapiirakoita, kuivasin omenoita ja tein omenaviiniä, joka onnistui hyvin.
Basilikaa tuli sitäkin runsaasti. Survoimme sitä pakastimiin ja tein isoja pestomääriä. Pesto säilyy jääkaapissa 1-2 viikkoa, kun käytön jälkeen lorauttaa purkkiin neitsytoliiviöljyä.
Eipä siis ihme, että olen loppukesän ja syksyn aikana lihonut viisi kiloa. Viime talvena laihdutin noin 13 kiloa. Mutta olen päättänyt, etten laihduta enää koskaan. Olen saanut siitä hommasta tarpeekseni.
Yritän nyt tulevana talvena vähän tarkkailla syömistäni. Liikun paljon: kolme kertaa kuntosalilla viikossa, neljänä päivänä lenkillä. Painonnousu ei johdu ainakaan liikunnan puutteesta vaan kaiken maailman piirakoista.
Mustikasta tein muun muassa rättänää eli mustikkakukkoa, joka on savolainen perinneruoka. Siihen tuli ruisjauhoja, vähän vehnäjauhoja sekä sokeria, voita ja kansi taikinasta päälle. Erinomaisen hyvää tuli vaniljakastikkeen kanssa. Käytän kaiken maailman makean leivontaa vain voita. Siitä en luovu koskaan.
Olen jollakin tapaa opetellut siirtämään kuvat puhelimesta koneeseen, joka on Windows 11. Monet sanovat sen olevan monimutkaisemman kuin Windows 10. Mutta kuvia on vaikea saada käyttöön. Ne menee milloin valokuviin, kuviin tai kameran kuviin ja ovat sekavassa järjestyksessä. Samoin kone hukkasi kuviani, muun muassa sienikuviani. Kyllähän ne jossakin koneen uumenissa ovat, mutta en vain osaa digiblondina löytää niitä. Haluaisin, että kuvat ovat järjestyksessä kuukausittain esimerkiksi 2023-10 kuten olivat Windows 10:ssä
Kille-kissamme on jo 16 vuotta vanha. Hän saa syödäkseen herkkuja: kalaa, Gourmentruokaa ja Shebaa. Tämä kesä saattoi olla hänen viimeinen kesänsä siispä hän nauttikoon hyvästä ruoasta, jota hän onneksi syö reippaasti. Siiri-kissa ei ole palannut kotiin. Hän on ollut kadoksissa jo yli vuoden.
Tämän viikon pintaremonttikohde oli makuuhuoneen pönttöuunin maalaus. Päätin, että nyt yritän olla kärsivällinen. Veran kanssa maalattiin aikoinaan tupakeittiön seinät, kaappien ovet ja katto. Emme edes ottaneet verhoja pois tai tehneet minkäänlaista pohjatyötä. Etenkin katon maalaus ei onnistunut kunnolla, kun molemmat olimme kärsimättömiä.
Pönttöuunin maalauksessa pesin sen ensin, hioihin santapaperilla, suojasin kaiken suojattavan paperilla ja maalarin teipillä. Maalasin sen kahteen kertaan hitaasti ja mietteliäästi. Olen tyytyväinen jälkeen, ja mieskin on. Kuvissa ennen ja jälkeen kuvat.
Halusin vihreän uunin, koska se toimii kontrastina tummanpunaisiin päiväpeitteeseen ja mattoon. En osaa sisustaa kuin kontrasteilla ja runsailla väreillä. Pohjoismaisen vaaleasta sisutuksesta en tykkää.
Veran kuoleman jälkeen en muista ensimmäisestä viikosta mitään. Olin vaihtanut tummanpunaiset verhot valkeisiin. Nyt on aika vaihtaa tummanpunaiset verhot takaisin. Surutyöni edistyy.
Kuuntelen tällä hetkellä Laurma Hannun Usko, toivo ja huijaus-kirjaa. Edellinen oli Psykiatrin päänavaus. Molemmat kirjat ovat hyviä psykiatriasta kiinnostuneille ja antavat paljon miettimisen aihetta. Laurma on vankimielisairaalan ylilääkäri, psykiatri, psykoterapeutti ja luennoitsija. Häneltä pyydetään usein kommenttia tiedotusvälineisiin erilaisista psykiatrisista ongelmista. Dostojevskin Rikos ja rangaistus edistyy. Olen sitä mieltä, että se on syvän psykologinen teos.
Olen katsonut Yle Areenasti sarjat Luottomies ja Hormonit. Ne olivat niin hauskoja, että nauroin välillä ääneen.
Hyvää viikonloppua kaikille!