Lyhyesti uupumuksesta

 

Minä sairastin uupumuksen opiskeluaikanani. Yksi niistä vuosista oli todella rankka: kirjoitin gradua, tein aineopintoja ja auskultoin opettajaksi. Kaikkea yhtä aikaa. Sitten keväällä muisti alkoi reistailla. Esimerkiksi en muistanut, olinko jo juonut kahvia. Olin hyvin helposti kiihtyvä, ärsytti kaikki tai millään ei ollut väliä. Kyynistyin. Sain lääkkeeksi masennuslääkkeitä, mutta sivuoireet vaivasivat ja lopetin lääkityksen.

Seuraavassa vähän uupumuksesta: Mikään ei tunnu miltään. Uupunut on apaattinen ja turta, värit ikään kuin katoavat elämästä.

Psykiatri Juhani Mattila sanoo: "On se surullista, että niin moni uupuu. Ennen moni oli masentunut tai ahdistunut, nykyään yleisin oireyhtymä on ilman muuta uupumus."

Tosin uupumus voi olla piilomasennusta, mutta usein uupunut ei tunne oikein mitään. Hän voi olla vieraantunut myös masennuksen tunteesta.

Juhani Mattilan mukaan masennus on tavallaan helpompi kuin uupumus, koska siinä potilas sentään tuntee jotakin.

Uupumus voi oirehtia myös niin, että ihmiselle tulee fyysisiä oireita. Hän saattaa ravata lääkärissä esimerkiksi kipujen takia, mutta niille ei löydy fyysistä selitystä.

Uupumukseen liittyvän merkityksellisyyden katoaminen saattaa liittyä siihen, ettei kukaan oikein huomioi työntekijää töissä. Uupunut saattaa puurtaa ja puurtaa, mutta hänet huomataan vasta sitten, kun hän tekee jonkun virheen.

Nykyisin työelämässä saa hirveän vähän kiitosta, arvostusta, kunnioitusta tai myötätuntoa. Usein uupumus halutaan medikalisoida."Ajatellaan, että siihen auttavat esimerkiksi masennuslääkkeet. Kokemukseni mukaan lääkkeistä ei ole apua uupuneelle, vaan ne voivat jopa huonontaa tilannetta", sanoo Mattila.

Jos ihminen tekee mielestään merkityksellistä työtä ja saa siitä kiitosta, silloin jaksaa yllättävän paljon.

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.9.2021, kuvat omat