Minä inhoan selän takana puhumista, juoruilua jostakin ihmisestä. Jos olen takana päin puhujan kanssa, haluan muuttaa keskustelun aihetta. Saatan jopa tokaista, että on tyhmää ja kohtuutonta puhua näin. Osittain toimin näin, koska mieleeni tulee, että minustakin voidaan puhua takana päin juoruilukulttuurissa.
Psykoterapeutti, erikoispsykologi Nina Pyykkösen mukaan kaikkeen vuorovaikutukseen niin työpaikalla kuin ystävyys- ja lähisuhteissa pätee selkeä perussääntö: "Aina kannattaa mieluummin puhua suoraan kuin selän takana."
Suomalaisessa kulttuurissa suoraa puhetta pidetään usein töykeänä ja ristiriitoja puheeksi ottavaa ihmistä jopa ilkeänä. Tämä on Pyykkösen mielestä ongelma, koska suoran puheen välttäminen kertoo epäterveestä suhteesta aggressioon, joka on välttämätön osa ihmisenä olemista.
Kaiken vihan patoaminen on ihmiselle kuitenkin liian kuormittavaa. "Näin ollen levitämme passiivisesti kiukkuamma esimerkiksi puhumalla selän takana."
Kiukun passiivinen levittäminen näkyy muun muassa tilanteissa, jossa ihmiselle tapahtuu ihmissuhteessa jotakin ikävää: moni menee ensimmäiseksi puhisemaan kolmannelle henkilölle siitä, miten ikävästi toinen teki. Silloin se helpottaa ihmistä itseään, mutta loppujen lopuksi selän takana puhuminen nakertaa ihmisten keskinäistä luottamusta.
Loukkaantuessaan jostakin on hyvä hieman rauhoitella itseään. Tässä tilanteessa voi olla avuksi keskustelu toisen ihmisen kanssa, mutta siinä puheen tulisi kohdistua omiin tunteisiin eikä itseään loukanneeseen ihmiseen. Sen jälkeen voi ilmaista omat tunteet napakasti mutta ystävällisesti sille ihmiselle, joka itseä on loukannut.
Kiitos jälleen kerran erinomaisesta kirjoituksesta!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja kiitos, että jaksoit lukea.
VastaaPoista