Osa uusista tekstiileistä on syytä pestä

 

Työtehoseuran tutkija Tarja Marjomaa sanoo:"Tekstiilien kemikaalijäämät voivat jo pieninä määrinä aiheuttaa iho- ja hengitystie oireita, joten ainakin ihoa vasten tulevat vaatteet kannattaa pestä ennen käyttöönottoa."

Pestäviin tekstiileihin lukeutuvat esimerkiksi alusvaatteet, t-paidat, liinavaatteet ja pyyhkeet.

Kaikkia tekstiilejä ei ole tarpeellista pestä ennen ensimmäistä käyttökertaa. Näin on muun muassa päällysvaatteiden, kuten takkien, pusakoiden, pukujen ja housujen laita. Silti nämäkin saattavat sisältää erilaisia ainejäämiä. Päällysvaatteet voi pestä siinä tapauksessa, jos on itse herkästi allerginen.

Pesun sijaan uudet päällysvaatteet voi tuulettaa, vaikka tuotantovaiheessa niistä puhalletaan irtopöly pois.

Marjomaa jättäisi pesemättä esimerkiksi gore tex- ja kuorivaatteet ja vaatteet, joiden hoito-ohjeeseen on merkitty kemiallinen pesu.

Millaisia aineita tekstiilit saattavat sisältää?

Vaikka EU kieltää myrkyllisten aineiden käytön tekstiilien valmistusprosesseissa, on niiden värjäykseen, silottamiseen ja kyllästämiseen saatettu käyttää kemikaaleja, jotka voivat sisältää haitallisia aineita. On muun muassa pehmennysaineita, erilaisia väriaineita, erilaisia rypistymisenestoaineita, bakteereja tuhoavia, tärkkiä, öljyjä, rasvoja, vahoja ja muita pintakäsittelyaineita.

Lisäksi pitkien kuljetusmatkojen takia vaatteissa saattaa olla homeenestoaineita.

Kuluttajalla on harvoin tarkkaa tietoa siitä mitä kaikkea tekstiilien valmistusprosessissa on käytetty. Jotain voi kuitenkin päätellä siitä, missä ne on valmistettu.

Jos tilaa vaatteen kaukaa EU:n ulkopuolelta, siinä on varmasti säilöntäaineita ja muita aineita, jotta se kestää kuljetuksen. Marjomaan mukaan eniten kemikaalien kannalta ongelmallisia vaatteita tulee halpatuotannon maista, esimerkiksi Aasian maista.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 30.4.2023, kuvat Pixabay

Pettäjä parisuhteessa

 

  

Seuraava tarina on tosi. Vain nimeä on muutettu jutun arkaluonteisuuden vuoksi.

 Se oli rakastuminen ensi silmäyksellä.

Näin 28-vuotias Nelli kuvailee tunnetta, joka hänet valtasi noin vuosi sitten. Hän oli tavannut työpaikalla miehen, joka vei jalat alta.

Siitäkin tosiasiasta huolimatta, että Nelli oli tahollaan vakaassa parisuhteessa. Hän oli ollut yhdessä kumppaninsa kanssa kuusi vuotta. He olivat hankkineet koiran, menneet kihloihin ja suunnitelleet perheen perustamista.

Mutta nyt Nelli päätti luottaa huumaavaan tunteeseensa, jättää kihlattunsa ja syöksyä suoraa päätä uuteen suhteeseen.

Aika nopeasti hän sai tuta, ettei olisi kannattanut.

Nellin eksmies oli hänen ensirakkautensa. He olivat tutustuneet lukiossa, mutta molemmat olivat ujoja ja otti aikaa päätyä yhteen.

He molemmat olivat introvertteja, ja arvot, harrastukset ja mielenkiinnon kohteet olivat samoja.

Kumppani oli Nelliä hiljaisempi, arempi ja sisäänpäin kääntyneempi, ja hänestä piti usein kaivaa asioita esiin.

Kun työpaikalle tuli sitten puhelias ja eloisa ekstovertti, Nelli oli sulaa vahaa.

Nellin oli myönnettävä puolisolleen totuus: hän oli rakastunut toiseen ja halusi erota, koska ei halunnut pettää.

Nopeasti eron jälkeen Nelli alkoi seurustella työkaverin kanssa.  Mutta samaan aikaan syyllisyys toisen jättämisestä painoi mieltä.

Kun vaihtaa nopeasti suhdetta lennosta toiseen, entinen suhde ei noin vain pyyhkiydy mielestä. 

Äkkiä Nellille valkeni sekin, ettei elo uuden ihmisen kanssa ollut silkkaa auvoa ja onnea.  "Suhde ei toiminut, vaikka miten yritti. Kuukauden tai kaksi kesti ruusuista aikaa, kunnes alkoi alamäki", Nelli kertoo.

"Tehtiin virhe siinä, että muutettiin tosi äkkiä saman katon alle. Ei ehditty tutustua kunnolla siviilissä, mikä kaduttaa jälkikäteen. Vaikka kovasti toivoin, emme sopineet yhteen."

Alle vuoden jälkeen mies  jätti hänet. Ja yhtäkkiä Nelli löysi itsensä tilanteesta, jossa suri kahta pienen ajan sisällä tapahtunutta eroa yhtaikaa. Hän soimasi ja ruoski itseään, vaikka kaverit yrittivät toppuutella Nelliä.

"On se edelleen shokki. Heitin hukkaan tosi isoja asioita, joiden eteen olin tehnyt paljon töitä. Oli rankkaa satuttaa ihmistä, joka oli ollut tukena vaikeissa asioissa."

Mitä Nelli kokee oppineensa? Ensimmäiseksi hän ajattelee itsehillinnän merkitystä. Vaikka hän ihastuisi uudelleen, hän toivoo voivansa pitää pään kylmänä ja järjen matkassa mukana. Hän ajattelee, että työromanssit saavat jäädä hänen osaltaan historiaan.

Toiseksi Nelli on tajunnut, että parisuhde kysyy taistelutahtoa ja työntekoa. Jos pitkässä suhteessa on ongelmia, eroamisen sijasta voisi kokeilla pariterapiaa. Ehkä terapia olisi pelastanut suhteen myös eksään, hän ajattelee nyt.

Jotakin Nelli on oppinut siitäkin, millaisen ihmisen kanssa hänen on hyvä olla. Vastaus on: introvertin. Aika lailla samanlaisen kuin hänen entinen kihlattunsa.

----------

Jos parisuhteen tila ja tulevaisuus alkaa mietityttää, on hyvä kääntää katse hetkeksi sisäänpäin. Mikä on elämässä itselleen tärkeää ja vähemmän tärkeää, psykologi ja voimavarakeskeinen pariterapeutti Katja Valjus kuvailee.

Voi pohtia, mitä erilaisia tarpeita minulla on ihmissuhteisiin liittyen. Harvoin yksi ihminen vastaa kaikkiin näihin tarpeisiin, Valjus korostaa.

Samoin ajattelee psykologi ja tunnekeskeinen paripsykoterapeutti Eira Eklund-Mikola. Monella on tapana osoittaa sormella kumppania eikä itseään, kun ongelmia ilmenee. Silloin voi jäädä huomaamatta se, miten on omalta osaltaan esteenä tunneyhteydelle.

Hän neuvoo pohtimaan kriisitilanteessa sitä, miten katkaisee tai ylläpitää yhteenkuuluvuutta suhteessa. Millainen kumppani on toiselle? Miten käyttäytymiseni vaikeissa paikoissa vaikuttaa kumppaniin?

"Usein ihmisellä saattaa olla sisäistetty toive siitä, että kumppani tyydyttäisi tarpeet pyytämättä. Että tosi rakkaudessa toisen pitää lukea ajatuksia", Eklund-Mikola sanoo.

Rakastuminen on tunnetasolla ihana vaihe. Vasta yhdessä eläminen kuitenkin näyttää, millainen suhteesta muodostuu.

Jos ihastuu, on oleellista kysyä, mistä tunne pohjimmiltaan kumpuaa. Yrittääkö ihastumisella täyttää nykyisen suhteen puutteita tai pettymyksiä?  

Ihastumisesta saattaa olla hyvä puhua kumppanin kanssa. Pariterapiastakin saattaa olla valtavan hyvä apu.

Yksi vaihtoehto asioiden käsittelyyn on miettiä tulevaisuutta. Kysymys siitä, millaiselta elämä ehkä näyttää viiden tai kymmenen vuoden päästä, helpottaa usein päätösten tekemistä.

"Toisaalta on hyvä miettiä sitäkin, millainen on päätösten tekijänä. Huomaako usein, että on jälkikäteen pettynyt vaikkapa impulsiivisuuteensa? Tai onko tyytyväinen ratkaisuihinsa?", Valjus kuvailee.

On täysin ymmärrettävää, että erityisesti kokemattomat ihmiset voivat kokea epävarmuutta suhteessa. Jos elää ensirakkauden kanssa, epäilys siitä, onko tämä se oikea, on inhimillinen.

Elämä ei kuitenkaan jää automaattisesti kokematta, jos on yhden ja saman kanssa koko ikänsä. "Ei elämä  siitä jää vaillinaiseksi. Rakkaus on matka, joka kuljetaan toisen kanssa. Elämykset ja kokemukset vain syventyvät pitkässä suhteessa", Eklund-Mikola kiteyttää.

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.5.2023, kuvat omat

Ainainen valittaja

 

Valittajan päivässä - tai koko elämässä - kaikki on pielessä, väsyttää, suututtaa, sääkin on liian kylmä tai kuuma. Melkein jokainen tuntee valittajan isolla veellä. Raskaan tyypin,   joka tapaamisesta toiseen jaksaa marmattaa omasta ja muiden kurjuudesta. Aihe muuttuu, mutta valitusvirren harmittava sävy pysyy samana.

Toki kaikki valittavat joskus ja kaikkia ärsyttää joskus toisten valittaminen. Nykyisin valittamisen väylät ovat osittain muuttuneet, ja esimerkiksi sosiaalinen media on omiaan nostamaan negatiivista jorinaa. Silti myös kasvokkaiseen vuorovaikutukseen kuuluva valittaminen pitää pintansa niin työpaikan kahvihuoneessa, tapaamisissa kuin kotonakin.

Valittaminen liittyy  usein hitaaseen asioiden tai tilanteiden muuttumiseen. "Joskus on helpompaa vain nurista kuin tehdä jotakin", sanoo työterveyspsykologi Heli Hannonen. Pieni valitus ennen hihojen käärimistä sopii hyvin, mutta valittamiseen jumiutumalla ei selätetä ongelmia.

On tärkeää huomata, että palautteen antaminen ei ole valittamista vaan asian tai tilanteen hoitamista. Silti kuulija saattaa ajatella rakentavankin palautteen turhaksi valittamiseksi. Palaute on helppo erottaa valittamisesta sen lyhyemmän keston ja energisemmän tunnetilan perusteella. Se ei jätä negatiiviseen suohon rypemään.

Kaverin valitus ottaa päähän erityisen rankasti sen ollessa toistuvaa ja jatkuvaa. Heli Hannonen sanoo:"Satunnainen puhkuminen on tosi ookoo, eihän kaikki aina ole ihanaa ja mahtavaa. Sen sijaan ikuisen valitusvirren vaarana on negatiivisen puhetavan ja tunnetilan tarttuminen kuulioihin."

Valitus ei näet lopu epäkohdan korjaamiseen, vaan tapavalittaja mitätöi olemassa olevan hyvän. Tunteet tarttuvat, myös apuaan tarjoava kuulija saattaa huomaamattaan solahtaa negatiivisuusloukkuun. Hyvin usein valittava voi myös menettää läheisiä ihmissuhteita, sillä negatiivisuuden ilmapiiri kuormittaa kaikkia.

Valituksen kohdekin vaikuttaa. Ruoan hinnasta valittaminen ei aiheuta kuulijassa syyllistymistä toisin kuin  yksinäisyyden valittelu. "Sielussa varmasti särähtää, kun läheinen valittaa mykkää puhelintaan. On helpompaa loitota kuin sanoa ääneen, että toisen valitus kuormittaa", Hannonen kuvailee.

Syyllistymisen hetkellä ajattelee herkästi hyökkäyksen olevan paras puolustus. Ei ehkä osaa toimia fiksusti ja töksäyttelee toisen seuran olevan raskasta. Joskus olisi hyvä ottaa aikalisä ja palata asiaan yön yli nukuttuaan.

Tunteiden ääneen sanominen on kuitenkin aina paras keino hillitä ja hallita niitä. Ja on myös parempi puhua suoraan, kuin valittaa toisen käytöksestä selän takana.

Olisi tärkeää pohtia yhdessä, mitä valittaja toivoo saavuttavansa. Monesti taustalta löytyy tarve huomioon tai myötätuntoon.

Optimismi ja pessimismi ovat osittain synnynnäisiä ominaisuuksia. "Jokaisen on hyvä tunnistaa, näkeekö lasin puoliksi tyhjänä vai täynnä. Huomaako ympäriltään enemmän huonoja vai hienoja asioita?" Hannonen sanoo. Huonoja juttuja keräilevän kannattaa muistaa, että harvemmin asiat ovat oikeasti niin huonosti, etteikö päivässä olisi myös jotakin hyvää.

Tapavalittajaa kannattaisi herätellä, hoksauttaa ystävällisesti, koska hän harvemmin tunnistaa itseään. Valittajan näkökulmaa ei kannata heti torpata, mutta voi pyrkiä tuomaan myönteisiä asioita esille. Jos tämä ei auta, voi kertoa, että on havainnut puhujassa tyytymättömyyttä ja että onko hänellä huolia?

Oma asenne pitää muistaa pitää kysyvänä ja välttää syyttelyä. Näin ilmapiiri pysyy hyvänä, ja vaikka yritys ei sillä hetkellä tuottaisi tulosta, aloite jää mieleen ja siihen on helpompi palata.

Pitkällä aikatähtäimellä valittamisesta huomauttaminen kannattaa kuitenkin aina. Halutaan ihminen, vaikka ei jakseta valittamista. Hannonen sanoo: "Valittajan on vaikea ottaa vastuuta valittamisestaan ja muuttaa käytöstään, jos kukaan ei tee häntä tavasta tietoiseksi."

 

Lähteet: Referaatti Hyvä Terveys 2023-6, kuvat omat

Kavala rasvamaksa

 

Vaarallinen rasvamaksa voi olla pitkään oireeton

Rasvamaksa tarkoittaa sitä, että maksasoluihin kertyy tavallista enemmän rasvaa, ja maksan normaali toiminta vaikeutuu.

"Maksa on aineenvaihdunnan keskus, ja rasvamaksasta puhutaan, jos yli viisi prosenttia maksasta muodostuu rasvasta. Pienellä osalla ihmisistä maksa ikään kuin tukehtuu rasvaan ja rasvan sekaan muodostuu arpikudosta. Tällöin voi kehittyä maksakirroosi", sanoo sisätautiopin professori Hannele Yki-Järvinen Helsingin yliopistosta.

Rasvamaksa saattaa olla pitkään oireeton, mutta se lisää merkittävästi sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.  Sen kavaluus on siinä, että ihminen voi tuntea olevansa täysin terve.

Rasvamaksaa sairastava havahtuu pahimmillaan vasta sydäninfarktin saatuaan rasvamaksan kavaluuteen.

Kun verensokeri, veren rasvat ja verenpaine ovat koholla, puhutaan metabolisesta oireyhtymästä, jota ei usein synny ilman rasvamaksaa.

Rasvamaksan tärkein syy on lihavuus

Suomessa joka neljäs kärsii rasvamaksasta. Monesti ajatellaan, että rasvamaksan aiheuttaa alkoholi. Runsas juominen altistaa rasvamaksalle, mutta selvästi yleisempi syy sille on lihavuus.

Hormoni- ja aineenvaihduntasairauksien erikoislääkäri Pertti Mustajoen mukaan ylipainoisten määrä on 40 vuoden aikana tuplaantunut ja lasten kolminkertaistunut.

"Tämä on huolestuttavaa myös rasvamaksan kannalta, sillä se yleistyy samaa tahtia lihavuuden lisääntymisen myötä", Mustajoki sanoo.

Perimä voi altistaa rasvamaksalle

Jos rasvamaksan syy on perimä, ihmisellä ei ole rasvamaksan vuoksi lisääntynyttä riskiä sydän- ja verisuonitauteihin vaan maksasairauteen ja kaikkein vakavimpiin sen aiheuttamiin hankaluuksiin.

Hoikkana säilyminen pienentää myös huonot geenit perineiden rasvamaksan riskiä. "Siksi terveistä elämäntavoista kannattaa pitää kiinnni perimästä riippumatta."

Rasvamaksa voi  olla jo lapsella tai nuorella

Rasvamaksaa esiintyy kaiken ikäisillä. Pitkän uran lääkärinä tehnyt Mustajoki sanoo, että vielä muutama vuosikymmen sitten oli harvinaista, jos rasvamaksa todettiin kasvuikäisillä. Nyt ei enää näin ole.

"Rasvamaksa ei kehity muutamassa viikossa tai kuukaudessa, vaan rasva kerääntyy pikkuhiljaa. On selvää, että jos on lapsesta saakka ylipainoinen, rasvamaksan todennäköisyys kasvaa", Mustajoki sanoo.

Mustajoki pitää erityisen tärkeänä sitä, että lasten ja nuorten ylipainon ehkäisyyn kiinnitetään huomiota. Epäterveellisten ja lihottavien limsojen, makeisten ja pikaruokien markkinointia tulisi Mustajoen mielestä rajoittaa. "Lisäksi kaikkia keinoja lasten liikkumisen lisäämiseksi on tärkeä edistää."

Laihdutus tärkein hoito

Rasvamaksan tehokkain hoitomuoto on tällä hetkellä painonpudotus. Liikunnan lisääminen ja ruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi. Tämä vähentää maksaan jo kertyneen rasvan määrää.

"Yki-Järvinen sanoo: "Keskeistä ruokavaliossa on kovien rasvojen, voin sekä rasvaisten juustojen ja maitojen välttäminen. Erityisen haitallista rasvamaksalle on kookosrasva."

Äärimmäisessä tapauksessa laihdutusleikkaus on tehokas tapa hoitaa maksaongelmia. Se poistaa maksasta tehokkaasti rasvaa ja voi myös jopa parantaa maksakirroosin.

Rasvamaksan ennaltaehkäisy

Tehokkain keino ennaltaehkäistä rasvamaksaa on välttää ylipainoa ja lisätä liikuntaa.

Yllättäen hyötyä on myös kemikaalialtistusten välttämisestä. Näyttää siltä, että kemikaaleille altistuminen lisää rasvamaksan riskiä ja ne voivat pahentaa jo olemassaolevaa rasvamaksaa.

Tehokasta lääkehoitoa ei vielä ole

Rekisteröityä lääkehoitoa ei tällä hetkellä vielä ole, mutta asiaan liittyviä lääketutkimuksia on menossa pari sataa.

Yki-Järvisen mukaan osa tutkimuksista on jo varsin pitkällä. Hän arvioi, että kolmen tai viimeistään viiden vuoden kuluttua lääkkeitä rasvamaksan hoitoon todennäköisesti jo on.

Lääkkeistä olisi erityistä hyötyä silloin, kun potilaan tilanne on hankala ja se on kehittymässä maksakirroosin suuntaan.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 13.4.2023, kuvat Pixabay

Selän takana puhuminen

 

Minä inhoan selän takana puhumista, juoruilua jostakin ihmisestä. Jos olen takana päin puhujan kanssa, haluan muuttaa keskustelun aihetta. Saatan jopa tokaista, että on tyhmää ja kohtuutonta puhua näin. Osittain toimin näin, koska mieleeni tulee, että minustakin voidaan puhua takana päin juoruilukulttuurissa.

Psykoterapeutti, erikoispsykologi Nina Pyykkösen mukaan kaikkeen vuorovaikutukseen niin työpaikalla kuin ystävyys- ja lähisuhteissa pätee selkeä perussääntö: "Aina kannattaa mieluummin puhua suoraan kuin selän takana."

Suomalaisessa kulttuurissa suoraa puhetta pidetään usein töykeänä ja ristiriitoja puheeksi ottavaa ihmistä jopa ilkeänä. Tämä on Pyykkösen mielestä ongelma, koska suoran puheen välttäminen kertoo epäterveestä suhteesta aggressioon, joka on välttämätön osa ihmisenä olemista.

Kaiken vihan patoaminen on ihmiselle kuitenkin liian kuormittavaa. "Näin ollen levitämme passiivisesti kiukkuamma esimerkiksi puhumalla selän takana."

Kiukun passiivinen levittäminen näkyy muun muassa tilanteissa, jossa ihmiselle tapahtuu ihmissuhteessa jotakin ikävää: moni menee ensimmäiseksi puhisemaan kolmannelle henkilölle siitä, miten ikävästi toinen teki. Silloin se helpottaa ihmistä itseään, mutta loppujen lopuksi selän takana puhuminen nakertaa ihmisten keskinäistä luottamusta.

Loukkaantuessaan jostakin on hyvä hieman rauhoitella itseään. Tässä tilanteessa voi olla avuksi keskustelu toisen ihmisen kanssa, mutta siinä puheen tulisi kohdistua omiin tunteisiin eikä itseään loukanneeseen ihmiseen. Sen jälkeen voi ilmaista omat tunteet napakasti mutta ystävällisesti sille ihmiselle, joka itseä on loukannut.

Pyykkösen mukaan selän takana puhuminen luo pahimmillaan kieroutuneen vuorovaikutuksen pitkittyneitä ketjuja. Loukkaantumiset ja väärinymmärrykset jäävät kytemään, ja niitä on sitten myöhemmin vaikea ottaa puheeksi.

Pyykkönen neuvoo sanomaan selän takana puhujalle: "Kiitos, kun uskoduit minulle tuosta, mutta asia kuulostaa sellaiselta, että siitä kannattaisi puhua ihmisen itsensä kanssa."

Selän takana puhumisella voi olla huonoja seurauksia myös työpaikoilla, joilla keskustelukulttuuri vääristyy ja ilmapiiri myrkyttyy.

Nina Pyykkösen mukaan muun muassa työyhteisöissä on varsin tavallista leimata yksi jäsen hankalaksi tyypiksi tai syntipukiksi, josta puhutaan pahaa esimerkiksi heti tämän poistuttua tilanteesta. Tällä tavalla muut vapautuvat näkemästä omaa osuttaan työyhteisön ongelmiin kuten huonoon ilmapiiriin.

"Kun niin sanottu hankala tyyppi lähtee pois, muutamassa kuukaudessa yhteisö usein löytää uuden syntipukin."

Pyykkösen mukaan huoli ja auttamisen halu ovat perusteltuja syitä puhua jonkun ihmisen asioista tämän tietämättä, jos on tarkoitus miettiä yhdessä, miten huolen voisi ilmaista tuolle ihmiselle loukkaamatta.

Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 20.4.2023, kuvat omat

Surutyöni 139.

 

                  

Rakas Vera tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli 22-vuotias molekyylibiologian opiskelija. Terve ja hyväkuntoinen. Syytä kuolemalle ei löydetty. Sekin lisää surua.

Nyt, kun olen kylvänyt kasvimaata, Vera on tullut mieleeni kipeästi, koska kylvimme yleensä yhdessä kasvimaan. Tavallisesti ilma oli kaunis, ja kylvämisen jälkeen joimme pellon reunassa urakan jälkeen kuohuviiniä. Maljoja alkavalle kesälle.

Veran kuolema on nostanut mieleen monen läheiseni kuoleman. Tämä on yleistä. Isän kuoleman itsemurhaan, äidin kuoleman viinaan, siskoni kuoleman syöpään ja parhaan ystäväni kuoleman itsemurhaan.

Isä kuoli vain 46-vuotiaana masennuksen takia. Aluksi masennus oli lievä. Muistan, kun hän katseli itseään peilistä ja valitti, hoki ja hoki olevansa jo vanha ulkonaisesti. Ja hitaaksi  käynyt. Tämä ei tietenkään pitänyt paikkaansa. Masennus muuttui keskivaikeaksi, jolloin hän oli väsynyt ja huolestunut muun muassa taloudesta, vesiputkien jäätymisestä talvella ja pannuhuoneen kunnosta. Hän korjaili sitä aivan turhaan ja levitti kengissään nokea lattioille.

Sitten masennus muuttui vaikeaksi, mutta hän ei kertaakaan suostunut syömään lääkärin määräämiä lääkkeitä. Lopulta masennus muuttui psykoottiseksi. Hän näki liekkejä lattialla ja halusi soittaa paloauton. Vaivoin saimme hänet lääkäriin, joka kirjoitti lähetteen Oulun mielisairaalaan.

Mielisairaalassa hän oli aluksi suljetulla osastolla. Mutta heti, kun hän sai kulkuluvan, hän hirttäytyi sairaalan pannuhuoneessa. Minulle tuli nyt väsymys tästä isän kuoleman kirjoittamisesta. Etsin mielessäni iloisia asioita.

Iloa on tuonut metsälenkillä luonnon kasvun seuraaminen. Muun muassa tuomet, voikukat, vuokot, rentukat, pelto-orvokit, käenkaalit kukkivat, ja pian kukkivat mustikat,  kielot, pihlajat ja syreenit. Puissa on täysi lehti.

Puutarhassa kukkivat jotkut perennat, luumupuut ja pian kirsikkapuut ja omenapuut. Sipulikasveista vuorossa on narsissit, tulppaanit ja pikarililjat, jotka ovat mielestäni kauneimpia kevään sipulikukista.  

Myös kukkien taimet tuovat iloa, mutta myös pettymystä. Kylvin köynnöskrassin liian aikaisin, ja nyt isot taimet ovat jotenkin vanhentuneet ja venyneet. Eipä auta mikään muu kuin nöyrtyä ja kylvää se uudestaan suoraan ruukkuihin. Mutta näin on taas yksi asia opittu puutarhan hoidosta! Ensi keväänä kylvän krassin paljon myöhemmin.

Keskityn tänä vuonna köynnöskasveihin osittain siksi, koska miehen autot ovat vallanneet etupihan. Olen kasvattanut tuoksuherneen, mustasilmäsusannan, aitoelämänlangan, ruusupavun ja kelloköynnöksen taimet. Ne ovat hyvässä kunnossa, paitsi tuoksuherneet ovat vähän venyneet.

Lisäksi tilasin taas kaksi uutta kärhöä ja piippuköynnöksen. Olen kasvattanut myös jaloleinikin ja auringonkukan taimet. Kaikki muut taimet on jo istutettu isompiin ruukkuihin, paitsi huomenna istutan auringonkukan taimet. Odotan niin kovasti, että pääsen istuttamaan ne ulos kesäkuun mahdollisten hallojen jälkeen. Tänään lannoitan taimet. Olen pitänyt niitä nyt ulkona terassilla ja iltaisin roudannut ne sisään hallan pelossa. Itse asiassa olen roudannut niitä ees ja taas. Hui hai!  Miestä huvittaa.

Tänään ostin kuntosalin jälkeen säleiköt köynnöksille. Ne löytyivät pitkän etsimisen jälkeen Mainiosta eli entisestä Mini Manista. Olen jo laittanut mullat ja luonnonlannoitteet ruukkuihin. Ostanut kastelulannoitetta. Kohkannut ja kohkannut.

Iloa toi myös esimerkiksi, kun löysin korvasieniä. Ystävien tapaaminen.Naapurin tuoma iso hauki. Lukeminen. Kuntosali ja lenkit.  Kaikenmoinen pihan ja puutarhan hoito. Jäätelö. Kuohuviini.Nyt viimein ensimmäistä kertaa Veran kuoleman jälkeen monet aivan arkiset asiat. Ehkä olen jo oppinut elämään surun kanssa.

Parisuhteen neljä vaaranmerkkiä

 

Tietyt tavat puhua puolisolle ovat niin haitallisia, että ne ennustavat suurta eroriskiä. Mitkä asiat näistä puheista tekee tuhoisa?

"Pressopannu on tyhjä. Kumppanisi kaatoi itselleen viimeisen tilkan, eikä sinulla ole aikaa keittää lisää." Se,  millä tavalla sanot asiasta, kertoo yllättävän paljon suhteesi tilasta ja voi jopa ennustaa suhteenne päättymistä tietyn aikavälin sisällä. Tämän "teorian" on luonut yksi maailman tunnetuimmista parisuhdetutkijoista John Gottman.

Huonot sanomiset parisuhteessa ovat: repivä kriittisyys, ivallinen halveksunta, puolustuskäyttäytyminen ja vaikenemisen muuri.

Gottmanin mukaan tärkeä osa onnellista suhdetta on avoimuuden kulttuuri, jossa molemmat osapuolet kertovat, jos jokin ei toimi. Palautekulttuuri voi olla hyväntahtoista ja rakentavaa.  Kun kahvin loppuminen harmittaa, asiasta on syytäkin sanoa asiallisesti ääneen . Se ei ole mitään negatiivisuutta vaan omien tarpeiden ilmaisemista.

Nämä ovat John Gottmanin tuhoisat tavat puhua parisuhteessa.

1) Repivä kriittisyys

"Et ota minua sen vertaa huomioon, että voisit jättää minulle viimeisen kahvikupillisen. Et sinä sitä unohtanut, et vain välittänyt siitä, saanko aamukahvini vai en."

Kun parisuhde tulehtuu, se aiheuttaa ymmärrettävästi järkytystä ja pettymystä.

Repivä kriittisyys tarkoittaa kuitenkin noiden tunteiden purkamista kumppaniin - sen sijaan, että myönnettäisiin, että ollaan yhdessä onnettomia ja jumissa.

"Repivä kriittisyys on ei-arvostavaa, usein passiivis-aggressiivista  puhetta kumppanille. Kriittisen palautteen antaminen ei itsessään ole ongelma, vaan tärkeä osa parisuhteen toimivuutta. Mutta sävy ratkaisee paljon: saman asian voi sanoa toisen itsetuntoa musertavalla tavalla tai aivan asiallisesti."

Gottman tarjoaa repivän kriittiselle puheelle vaihtoehdoksi "minä"-lauseita. Kun annetaan kritiikkiä, puhutaan itsestä, ei toisen persoonallisuudesta.

Kahvin loppumisen harmin, voisi ilmaista esimerkiksi näin:

"Minua ärsyttää, että et jättänyt minulle kahvia. Tuntuu, että et ota minua huomioon arkisissa perusasioissa. Siitä tulee olo, että et välitä minusta."

2) Ivallinen halveksunta

"Vooi onpa liikuttavaa, pääsikö sinulta unohtumaan, että minäkin juon aamuisin  kahvia? Se varmaan johtuu siitä, että sinulla on niin paljon hoidettavia asoita, kuten pleikan pelaaminen ja kaverien kanssa viestittely. Onpa sinulla rankka elämä, ei siihen puolison huomioiminen aina mahdu!"

Ivallinen halveksunta on Gottmanin tutkimuksessa kaikkein voimakkaimmin eroa ennustava tekijä. Halveksunta ei kohdistu ainoastaan puolison tiettyihin piirteisiin vaan pyrkii toisen kokonaisvaltaiseen lyttäykseen.Halveksunta voi ilmaista toiselle, että hän on arvoton.

Vastalääke halvennukselle  olisi Gottmanin mukaan kunnioituksen ja keskinäisen arvostuksen kulttuurin rakentaminen.

3)Puolustuskäyttäytyminen

"Ai että minäkö en muka myöskään ikinä jätä sinulle kahvia? Juurihan minä eilen keitin pressoa, mutta silloin se ei sinulle kelvannut."

Puolustuskäyttäytyminen näkyy arjessa niin, että kaikki palaute, jonka pariskunnan osapuoli toiselle antaa, valuu kuin vesi hanhen selästä.

"Syyttelystä ja puolustelusta tulee kierre, jossa aina palataan alkupisteeseen. Kommunikaatio ei kehity, ymmärrys ei lisäänny, eikä ratkaisua löydy".

4) Vaikenemisen muuri

Annetaan vain olla. Kahvi on loppu, sinä et jättänyt sitä minulle. Ihan sama, olkoon.

 

Vaikenemisen muuri on vuorovaikutuksesta vetäytymisen muoto. Se voi ilmetä mykkäkouluna, konkreettisena poiskääntymisenä tai esimerkiksi puhelimen selaamisena, kun toinen yrittää puhua jostakin tärkeästä.

---------

Gottmanin suuri oivallus kuuluu, että rakentava vuorovaikutus edellyttää tiettyä fysiologista vakautta. Vakaana ihminen käsittelee tietoa paremmin, pystyy heittäytymään huumoriin ja taipuu myötätuntoiseen ajatteluun.

Lähteet: Helsingin Sanomat 20.4.2023, kuvat Pexels

Kieli saattaa paljastaa sairauden

 

On  joukko yleissairauksia, jotka voivat näkyä suun ja kielen alueella, sanoo suupatologian professori Tuula Salo Helsingin ja Oulun yliopistoista.

Esimerkiksi ihosairaudet, kuten psoriasis saattavat näkyä muutoksina suun ja kielen limakalvoilla. Kieleen voi tulla muutoksia myös keliakiassa, ja joskus hoitamaton diabetes voi aiheuttaa suuoireita.

Myös kilpirauhassairaudet voivat näkyä suun alueen muutoksina: punajäkäläpotilaalta voi verikokeissa paljastua kilpirauhasen vajaatoiminta. Punajäkälä aiheuttaa  esimerkiksi suuhun limakalvojen kirvelyä.

Kielen pinnalla voivat näkyä myös erilaiset puutostilat, jotka tosin vaativat pitkäaikaisia ravinnon puutoksia. Kielen pinta saattaa esimerkiksi muuttua punoittavaksi raudan tai B12-vitamiinin puutosten takia.

Aftat eli kipeät haavaumat ovat suun ja kielen vaarattomia muutoksia, mutta jos niitä on paljon, ne voivat liittyä esimerkiksi tulehduksellisiin suolistosairauksiin.

Jos kielessä tuntuu tai näkyy jotakin aiemmasta poikkeavaa, ja lisäksi muutos pysyy tai pahenee parin kolmen viikon ajan, kieltä kannattaa käydä näyttämässä hammaslääkärissä.

Kaikkein vaarallisin muutos kielessä on syöpä. Se on länsimaissa lisääntynyt viimeisten vuosikymmenien aikana.

Se voi aluksi näkyä hyvin viattomana muutoksena yleensä kielen reunassa. Kielen reuna saattaa tuntua aiempaa paksummalta tai kohdassa voi tuntua kipua tai kihelmöintiä.

Muutos voi olla myös oireeton haavauma, joka ei parane muutamassa viikossa, tai sitten kielessä on epätarkkarajainen litteä tai koholla oleva punavaalea laikku. Hammaslääkäri ottaa muutoksesta koepalan, josta syöpä tai sen mahdollinen esiaste selviää.

Kielisyöpä on hyvin aggressiivinen: maailmanlaajuisesti lähes puolet potilaista menehtyy siihen. Jos se löydetään hyvin varhaisessa vaiheessa, ennuste on hyvä.

Vuodesta 1953 lähtien kielen syövän esiintyvyys Suomessa on kolminkertaistunut. Kielisyöpä on yleensä liittynyt vahvasti alkoholiin ja tupakointiin, mutta viime vuosina muun muassa Yhdysvalloista saadun tutkimustiedon perusteella sen on nähty yleistyneen varsinkin nuorilla naisilla, jotka eivät polta tai käytä alkoholia.

Tuula Salo kollegoineen on Helsingin yliopistossa tutkimassa mahdollisia syitä Suomessa tapahtuneeseen kielisyövän yleistymiseen. Taustalta voi löytyä ravitsemuksellisiakin tekijöitä, mutta niistä on liian varhaista kertoa tarkemmin.  

Mutta yleistä näyttöä on siitä, että paljon prosessoitua lihaa ja vähän kasviksia syövillä on tilastollisesti enemmän suu- ja kielisyöpää kuin paljon kasviksia ja vähän prosessoitua lihaa syövillä ihmisillä.

Terve kieli on symmetrinen ja yleensä tasareunainen, toisinaan piparkakkureunainenkin, ja päällä on vaaleanpunainen, vaalea tai kellertävä nukka.

Kielessä ei tunnu kovettumia tai näkyviä haavoja. Kielen pinnan nukka saattaa kasvaa tai lyhentyä monesta syystä, mutta se ei ole yleensä vaarallista.

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.5.2023, kuvat Pixabay

Surutyöni 138.

 

Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli 22-vuotias hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemalle ei löydetty. Teen edelleen surutyötä.

Ehkä alan oppia elämään surun kanssa. Siis elämä jatkuu ja myös elinikäinen suru. Mutta pystyn elämään sen kanssa. Välillä tunnen, että olen kevään vihreä ruoho harmaata kiveä vasten. Siihen voisin nukahtaa.

Kadulla, netissä näen Veran näköisen tytön, ajatukseni repeää silmänräpäyksessä: sehän on Vera. Mutta ei. Saatan myös olla puoli päivää ajattelematta Veraa. Sitten illalla iskee ajatus: Vera on kuollut. Lopullisesti. Kylmästi. Kauheasti. Niin suuri ikävä, ettei sitä voi sanoin kuvailla.

Mieheni sanoi, että hän pesi ja vahasi monet autonsa nyt ensimmäistä kertaa Veran kuoleman jälkeen. Ne toimet jäivät kaksi kesää tekemättä. Ei ollut voimia.

Mutta elämä kuitenkin jotenkin jatkuu. Kuntosaliharrastus meinaa lähteä käsistä. Käyn salilla neljä kertaa viikossa kulloinkin puolitoista tuntia. Rääkkään, rääkkään itseäni. Ja se tuntuu niin hyvältä.

Se on omituista, että usein kuntosalilla on samaan aikaan puolituttu nainen, joka yrittää käännyttää minua. Hän on melko vähän aika sitten tullut uskoon Helluntai seurakunnassa. Ehkä hänellä on vain tuoreen uskon takia halu käännyttää minua. Ja varmasti muitakin.

Hän on suloinen, hyvää tarkoittava vanhahko nainen, enkä haluaisi häntä suorilta käsin jotenkin loukata, että lopeta jo tuo käännyttäminen. Joten kuuntelen häntä, mutta en lupaa tulla sunnuntaina helluntailaisten jumalanpalvelukseen. 

En oikeastaan edes pidä helluntailaisuudesta. Se korostaa Pyhää henkeä. Tämä saa aikaan kielillä puhumista ja muun muassa parantamisen armolahjaa. Ja jos uskoo, niin paranee. Hups heijaa! Mutta hyvää siinä on, että usko on iloista toisin kuin luterilaisuuden jotenkin jäyhä ja totinen usko.

Taimikasvini kasvavat varsin hyvin lukuun ottaen, että kasvuolosuhteet eivät ole samat kuin kasvihuoneessa, joten melko hentoisia ne ovat. Tuin krassintaimet kukkakepeillä, kun ne matoivat yli ruukkujen. Ne kylvin aivan liian aikaisin, samoin kuin jättikurpitsat ja auringonkukat. Aitoelämänlangat kasvavat hitaasti. Samoin kellokukat. Mustasilmäsusannat kasvavat hyvin, eivät juurikaan veny. 

Vaateliainpia ovat tuoksuherneet. Olen joutunut latvomaan ne jo kahdesti, koska ne ovat honteloita ja vain venyvät. Myös jaloleinikit vaatisivat paljon valoa. Joten tänään torstaina laitoin nämä hienot rouvat ulos. Heitä on kolme isoa ruukullista. Otan kuitenkin heidät yöksi sisään. Heidät kasvatin pienistä mukuloista, ja mielestäni he olivat viime talven muotikukkia, tiheästi kerrottuja, ruusunomaisia. Siis luxus-rouvia. Minä höpötän kukille kaikenlaista.

Kaikki kukat pihalla kasvavat ruukuissa, koska miehen autot ovat vallanneet pihan. Sille mahtuu vain yksi hyötykasvi-kukkapenkki. Mustaherukkaa ja karviaista, sipulikukkia, rhodoja, kuunliljaa, syysleimua, liljoja, villiviiniä ja maanpeitekasveja. On melko kiikkerää kerätä karviaisen ja mustaherukan marjat.

Tein kahtena peräkkäisenä viikonloppuna kevätsuursiivousta. Onneksi se on ohi. Mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän tykkään siivoamisesta. Nytkin vain puhaltelen multaa pois kirjoituspöydältä, jossa nämä hienohelma jaloleinikit olivat. Huoletonta. Vai sittenkin vain sottaista?

Minä en osaa muun muassa  vaihtaa tämän blogin kansikuvaa ja montaa muutakaan asiaa. "Mentorini", eläkkeellä oleva ATK-opettaja,   auttaa minua siinä missä osaa. Kansisivun kuvassa on taas unikoita. Ne ovat olleet lempikukkiani niin kauan kuin muistan. Kasvimaani reunalla kasvaa monivuotisia Siperian unikoita. Enkä väsy ihailemasta niitä.

Meidän 16-vuotiaalla Kille-kissillä on taas jokavuotiset toukokuun kiireet, jolloin hän ei ehdi edes pestä itseään kunnolla. Onneksi Kille on hyväkuntoinen. Siiri-kissi on ollut nyt vuoden kadoksissa. Se surettaa valtavasti. Näen hänestä yhä unia. On hyväksyttävä se, että  hän tuskin tulee enää kotiin.

  

Murehtiminen

 

Arkikielessä neuroottisuudesta puhutaan monesti, kun joku huolehtii asioista enemmän kuin on tarpeen, ja silloinkin, kun todellista vaaraa ei ole.

Psykologiassa neuroottisiksi häiriöiksi luetaan muun muassa pelko-, ahdistus- ja pakko-oireet.

Psykologi ja psykoterapeutti Tarja Nummeliinin mielestä neuroottisia ihmisiä yhdistää usein vaikeus elää nykyhetkessä, sillä he ovat kovia murehtimaan tulevaa ja vatvomaan mennyttä.

"Heidän on vaikea rentoutua. Jos huolehtiminen on ylenpalttista, voidaan puhua jonkinlaisesta ahdistuneisuushäiriöstä", Nummelin sanoo.

On aivan normaalia ahdistua, kun elämässä on kriisi, muutos tai epäselvä tilanne. Neuroottista ahdistusta on esimerkiksi se, että murehtii, vaikka asiat ovat hyvin.

Nummelinin mukaan perimälläkin on vaikutusta ahdistukseen, mutta myös kasvuympäristö ja kokemukset vaikuttavat.

Neuroottiseen murehtimiseen taipuvaiset reagoivat usein herkästi stressiin. He varautuvat asioihin etukäteen, etsivät virheitä itsestään ja murehtivat, mitä muut heistä ajattelevat. Murehtijat saattavat olla myös herkkiä aistimaan kehonsa muutoksia ja muiden tunteita.

Murehtiminen on liiallista, jos se haittaa arkea. Ammattiavun puoleen olisi hyvä kääntyä, jos voimakas ahdistus hallitsee päiviä ja vaivaa silloinkin, kun kaikki on hyvin.

On tärkeä tunnistaa murehtimistaipumuksensa ja puhua jollekin huolistaan. Jos ymmärtää käytöksensä syitä, on mahdollisuus valita toisin.

"Tärkeää on keskeyttää toiminta, joka ruokkii huolta. Jos huoliajatuksia tulee illalla yksin kotona, vireen voi kääntää vaikka kuuntelemalla itseä miellyttävää musiikkia", psykiatri ja psykoterapeutti Heli Paatero sanoo.

Pienikin stressi voi nostaa murehtijan vireystilaa. Tarja Nummelin neuvoo siksi neuroottisuuteen taipuvaisia nukkumaan riittävästi, syömään ja liikkumaan säännöllisesti ja pitämään huolta siitä, että arjessa on riittävästi luppoaikaa. "Moni sanoo, että on ihan uudesti syntynyt, kun on alkanut nukkua pidempiä yöunia."

Murehtijat ovat usein hyvin tietoisia itsestään, mutta se ei ole vain huono asia. Korostunut itsetietoisuus tarkoittaa usein myös taitoa ymmärtää omia ja toisten tunteita. Tämä on tunneälyn kehittämisen avain. Neuroottiset ihmiset ovat usein äärimmäisen lahjakkaita sosiaalisissa suhteissa. He pystyvät asettumaan toisen asemaan, mutta voivat myös ylikuormittua siitä.

Murehtijat ovat usein myös luotettavia vastuunkantajia, jotka perehtyvät asioihin huolellisesti.Huolehtimisesta ja tarkkuudesta voi olla hyötyä työpaikalla. He voivat olla tosi arvostettuja työntekijöitä.

Palautumisessa vastapainoksi huomio kannattaa kiinnittää välillä johonkin ihan muuhun kuin työhön: lähteä kävelylle, kokeilla uutta reseptiä tai tehdä jotakin keskittymistä vaativaa. Monesti auttaa se, että tekee jotain, mikä aktivoi aivoja ja sitoo mieltä, esimerkiksi käsitöitä tai vaikkapa ristikoita.

Lähteet: Kauneus&Terveys  5-2023, kuvat omat

Suomalaiset ovat oppimassa kohtaamaan tunteensa

Mieli ry:n asiantuntijapsykologi Tiina Tuominen sanoo tunteista: "Tunteet ovat evoluution kautta kehittyneet osaksi ihmistä. Olemme laumaeläimiä, jotka liittyvät toisiinsa tunteiden kautta. Tunteet palvelevat eloon jäämistä ja ovat riippumattomia kulttuurista, ajasta, sukupuolesta tai ihmisen poliittisista mielipiteistä."

Suomalaiset mieltää itsensä usein melankoliaan taipuvaiseksi hiljaiseksi sisun kansakunnaksi.

Mutta mistä johtuu, että suomalaisten tunnetaidot ovat olleet moninpaikoin puutteellisia? Entä mitä tunnetaidolla varsinaisesti tarkoitetaan?

Ajatukset tunteista ja tunnetaidoista palautuu usein talvi- ja jatkosotaan. Sota-aika synnytti Suomeen sukupolven, jossa tunteiden tukahduttaminen opittiin selviytymiskeinona jo rintamalla.

Sota on äärimmäinen tila, jossa käytössä ovat äärimmäiset keinot - myös tunteiden hallinnassa.

"Sota-aikoihin liittyy paljon ihan henkiin jäämiseen liittyviä asioita. Toisaalta rintamalta selvinneet saattoivat kokea syyllisyyttä henkiin jäämisestä", Tuominen sanoo.

Sota synnytti myös ylisukupolvisen trauman. Se tarkoittaa  vanhemman kokemaa traumaa, joka siirtyy lapseen kasvatuksen ja tunneilmapiirin kautta. Esimerkiksi sota ja siitä juontuvat korostunut ankaruus, puhumattomuus, itsenäisyyden korostaminen, pärjäävyys voivat olla merkkinä traumasta.  Tästä alkanut trauma siirtyy ylisukupolvisesti. Se voi siirtyä jopa neljänteen sukupolveen.

Heti sodan jälkeen alkoi Suomen jälleenrakennus. Se oli monelle merkitystä antava tavoite, mutta tarjosi samalla hyväksytyn keinon siirtää tunteet ja tunnetaidot syrjään.

Tuominen sanoo: "Oma arvo haettiin työn ja tekemisen kautta, mikä on myös yksi selviytymisstrategia vaikeiden tunteiden keskellä."

Tämä antoi kuitenkin oikeutuksen tunteiden patoamiselle, joka näkyy myös sota-ajan ja sotaveteraanien lapsissa. He joutuivat sivuuttamaan omia tarpeitaan ja kannattelemaan vanhempiensa tunteita.

"Pienillä lapsilla itku on yksi ainoa keino tunteiden osoittamiseen. Jos itku laukaisee vanhemmassa hankalia reaktioita, lapsi oppii nopeasti varovaiseksi ja omat tarpeensa syrjään laittavaksi", Tuominen sanoo.

Osansa suomalaisten tunnetaitojen kehitykseen on antanut protestanttinen työetiikka. Tällä tarkoitetaan Martti Lutherin 1600-luvun uskonpuhdistusta ja siihen liittyvää uudenlaista teologista ajatusmallia. Uskonpuhdistuksen myötä kasvoivat kurinalaisuuden, ahkeruuden ja kovan työn ihanteet.

Suomalaiset arvostavat matalia tunteita: rauhallisuutta, seesteisyyttä ja melankolisuutta, mutta meiltä puuttuu tyypillisesti tällaisten tunteiden kulttuuriin kuuluva ryhmäkeskeisyys. Pitää aina pärjätä yksin.

Nykynuoret osaavat puhua tunteistaan, niistä vaikeimmistakin. Tämä sukupolvi on avoin ja purkaa tunteitaan esimerkiksi somessa, mutta myös muun muassa lukion psykologian tunneilla. Ja tietysti keskenään. Ylisukupolvinen trauma ei ehkä enää vaikuta heihin.

Viime vuosina on otettu valtavia harppauksia, kun tunnetaitoja on sisällytetty päiväkodin ja peruskoulun opetussuunnitelmiin.

Tunnetaidoilla tarkoitetaan kykyä havaita, säädellä ja ilmaista tunteita. Tunnetaitojen avulla opitaan tuntemaan omaa sisintä ja tunnistamaan omia tarpeita: milloin jokin asia tuntuu hyvältä, mihin taas on hyvä vetää raja muun muassa toisen ihmisen käytöksessä tai omassa jaksamisessa.

Yksinkertaisesti sanottuna tunnetaidot ovat itsetuntemuksen ja hyvän mielenterveyden perusta.

Omien tunteiden ymmärtäminen auttaa myös hahmottamaan toisten tunteita, mikä on oleellinen osa vuorovaikutustilanteita ja niissä toimimista. Kun tunnetaidot ovat kunnossa, on parempi kumppani, ystävä ja kollega.

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.3.2023, kuvat omat