Tunteet ja liikunta

 

Seuraavassa asiantuntijat kertovat kolme asiaa, jotka jokaisen olisi hyvä ymmärtää liikkumisen ja tunteiden yhteydestä:

Lajilla ja paikalla on väliä

Pelko ja häpeä on kaksi tunnetta, jotka rajoittavat ihmisten liikkumista. Kilpailulliset lajit herättävät pelkoa, ja omien tulosten mittaaminen ja vertaaminen toisiin kammottaa. Älykiello tai liikkumisen seurantalaitteet tuskin lisäävät  kammoksuvan liikuntaintoa.

Kuntosaliharjoitteluun ja ryhmäliikuntaan voi puolestaan liittyä suorituspaineita ja häpeää. Liikkuminen ei innosta, jos tuntee, ettei oma ulkoinnen olemus sovi muiden liikkujien joukkoon. Moni vähän liikkuva tuntee viihtyvänsä paremmin iäkkäämpien joukossa. Jos vain mahdollista, tilannetta voisi helpottaa kaverin kanssa liikkuminen. Voi myös yrittää jutella muiden liikkumassa olevien kanssa.

Pakko on huono porkkana

Myönteiset tunteet syntyvät varmemmin, kun ihminen liikkuu vapaasta tahdostaan. "Nyt täytyy" ja "nyt on pakko" ovat ikäviä ilmaisuja. Ne vahvistavat liikuntaan liittyviä kielteisiä mielikuvia.

Salilla käyminen lääkärin kehoituksesta voi olla aivan hyvä juttu, jos sen taustalla on oma huoli terveydestä, mutta pelkällä lääkärin kehoituksella ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, sillä ilman omaa vahvaa sisäistä halua treeni tyssää lyhyeen. Mitä useampia syitä ihmisellä on liikkua eli mitä monipuolisempi motivaatio hänellä on, sitä varmemmin hän liikkuu.

Yksikin huono kokemus jättää jälkensä

Yksikin huono kokemus voi rikkoa loppuiän liikuntaharrastuksen, ja aikuisella huonot kokemukset liittyvät usein lapsuuden koululiikuntaan.

Keski-ikäisellä koululiikunnasta  tulee mieleen esimerkiksi hiihto. Lipsuvat sukset, märät lapaset, jyrkät rinteet, puuskutus.

Joskus huonon kokemuksen värittämä käsitys liikunnasta ikävänä asiana voi kuitenkin muuttua, kun lähtee hakemaan uusia kokemuksia uudesta liikuntamuodosta ja aloittaa alkeista muiden aloittelioiden kanssa.

 

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 17.11.2022, kuvat Pexels