.jpg)
Varmaankin jokaisena huhtikuuna olen laittanut tähän blogiin T.S Eliotin runon Autio maa. Niin nytkin.
"Huhtikuu on kuukausista julmin,
se työntää sireenejä maasta,
sekoittaa muiston ja pyyteen,
kiihottaa uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä,
kietomalla lumeen ja unohdukseen,
kätkemällä elämän hivenen
kuiviin juurikyhmyihin..."
Huhtikuu on minulle kuukausista julmin. Edes syksy- ja talvikuukaudet eivät ole sitä pahempia. Itse asiassa pidän syksystä ja talvesta. Niihin ja pimeyteen voi rauhassa käpertyä mukavuuteen ja kuin turvaan.
Nyt on jo onneksi huhtikuun loppupuoli. Pian on toukokuu. Rakastan sitä, kun kasvien lehtivihreä rummut kumisevat ja suovat vihreyden ja kevätkukkien nousta jo lämmenneestä maasta. Nyt lumitilanne on melkein sama kuin tavallisessa maaliskuussa. Mutta hupenevat lumikinokset ovat mustia liasta. Harmaa ja ruskea ruoho makaa kylmää maata vasten. Roskat ja varikset lepattavat.
Luonnon ja ympäristön huhtikuun rumuus vaikuttaa siihen, että on pakotettava itsensä lenkille, kun ei haluttaisi nähdä ojien ja pienten lumikinosten rumuutta. Näin ei ole muina kuukausina.
Minulle on suuri ilo, kun sipulikukat alkavat nousta mullasta. Jo nyt lumikellot ja krookukset tulevat vaikka lumen läpi ilahduttamaan. Julmasta huhtikuusta huolimatta on tässä kuukaudessa paljon iloa. On mukava myös seurata puiden silmujen paisumista. Ja kuunnella monipuolistuvaa lintujen laulua.
Nyt suru jauhautuu kahden kiven välissä, ajatusten ja tunteiden, järjen ja sydämen, jotka kiertävät eri suuntiin vieroksuen toisiaan. Välillä olen niin pysähtynyt suruun, että olen kuin patsas.
Suru muuttaa vähitellen muotoaan. Se on nyt muuttumassa kaipaukseksi ja armollisemmaksi suruksi. Ahdistus on, mutta paniikkikohtaukset ovat vähentyneet. Ne ovat sitten hyvin rankkoja, enkä kykene puhumaan niiden jälkeen. En seuraavana aamunakaan, vaikka olen nukkunut 12-13 tunnin yöunen. Kohtauksen jälkeen on suuri väsymys.
Kissat Kille ja Siiri ovat keväästä hyvin tyytyväisiä. He ovat piristyneet. He nuuhkivat maan tuoksua. Minulle se haisee kuin mätä, mutta kissojen hommia on kiva seurata. Heillä on paljon kevättöitä ja öisin he pitävät kokouksiaan.
Niin, on ihanaa, kun tulee toukokuu. Sen alussa istutan orvokit ruukkuihin, jotka ovat itseasiassa vanhoja kattiloita. Loppukuusta voi sitten kylvää kasvimaalla. Kille-kissa on aina apulaisena. Hän tykkää, kun kuopsutan maata. Kylväessäni hän retkahtelee kylvövaonkin päälle. Mutta muuten hän on hyvää seuraa. Kuvassa Kille pötköttelee sohvalla.
Tuo Eliotin Auto maa sopii erityisesti tähän huhtikuuhun.
VastaaPoistaYleensä rakastan huhtikuuta, mutten tänä keväänä.
Toivotaan upeaa toukokuuta.
Tuntuu hyvältä lukea surusi muuttuvan armollisemmaksi.
Hyvää viikonlopun jatkoa Marja!
Kiitos kommentistasi Kirsti. Eliotin runo on kyllä tosiaan hieno! Muutenkin tykkään hänen runoudestaan. Ikävää, että huhtikuusi ei ole ollut rakastamisen arvoinen tänä vuonna. Toukokuusta tulee varmasti upea, kun luonto herää kunnolla.Poissa on harmaus ja ruskea, kaikki vihertää.
VastaaPoistaMaaliskuun ja toukokuun välillä tapahtuu tosi hämmästyttävä muutos luonnossa. Oikeastaan jo maalis-huhtikuussa. Alkuun voi olla vielä koviakin pakkasia ja huhtikuussa jo kaikki lumet pois, kukkasia kukassa ja lintujen konsertit täydessä käynnissä. Liian nopeasti tuo paras aika vuodesta vaan on ohi. Heinäkuun alussa lintujen sirkutus vähenee huomattavasti ja melkein kaikki kasvit ovat jo kukkineet. Olenkin usein sanonut, että vapun jälkeen on heti elokuu. Mutta onneksi on neljä vuodenaikaa, täytyy osata nauttia niistä kaikista. Pahinta on se pimeys, mutta sen suhteen ollaan jo selvästi voiton puolella tällä kertaa. Hyvä kuulla, että surusi on muuttumassa. Hyvää alkavaa viikkoa!
VastaaPoistaLuonnossa tosiaan tapahtuu paljon maalis- ja huhtikuun välillä. Lumi on kuin yhtäkkiä pois, mutta ei kuitenkaan tänä keväänä. En ole tullut ajatelleeksikaan, että heinäkuussa jo tavallaan käännytään syksyn puolelle. Lintujen laulu vähenee ja melkein kaikkimkasvit ovat kukkineet kuten kirjoitit..
PoistaMinäkin pidän siitä, että on neljä selkeää vuodenaikaa. Toukokuun kevät on minun mielestä paras. Sitten syksy.
Suruni on tosiaankin vähän muuttunut. Osaan jo nauttia ja iloita myös pienistä arjen asioista: hyvästä ja monipuolisesta ruoasta ja leivonnaisista, jopa uudesta tiskirätistä...
Olet niin taitava kirjoittaja, että surutyösi raastaa aina sydämen pohjanipukoita myöten. Onneksi kamalin kuukautesi on pian ohi. Hurjasti voimia kultainen Marja. <3
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Tiia. En ole hyvä asiatekstin kirjoittaja, mutta sanataidetekstin jossakin määrin, lähinnä keskitasoa. On niin hyvä, että muutaman päivän päästä on toukokuu! Kiitos voimien toivottamisesta.
VastaaPoista