Häpeäni

 

Minä olen elämässäni hävennyt melko paljon, mikä johtuu osaltaan siitä, että minulla on taipumus toimia impulsiivisesti. Joskus häpeän sitä, että olen tuttavalle kertonut liian avoimesti itsestäni. Vaikka hän on ollut siis vain tuttava.

Yksi häpeä tulee nyt mieleen, ehkä olen jo aikaisemmin tästä kirjoittanut: meillä oli kaikki opettajat koulutustilaisuudessa auditoriossa, mikä oli täynnä. Konsultti alkoi puhua heti, kun kaikki oli paikalla. Hän ei edes esitellyt itseään. Ja minä siitä viittamaan, että mikä sinun nimi on. Hän puhui niin ympäripyöreitä psykologisista aiheista, että minulla tuli halu tarkentaa niitä ja kysyä niistä jotakin.

Sitten viittasin monta kertaa, olin melkein enemmän äänessä kuin konsultti. Lopulta hän ei enää antanut minulle puheenvuoroa vaan vähän kiusaantuneena puhui minusta höpö-höpöä. Häpesin tilaisuuden jälkeen käytöstäni.  Ihan syystä. Olen käyttäytynyt näin aika monesti. Miksi en voinut vaan pitää suutani kiinni? Häpeä meni onneksi melko nopeasti ohi. Kokonaisuutena  tätä minun impulsiivista käytöstäni työelämässä olen hävennyt monta kertaa.

Surutyöhöni kuului vaihe, jossa häpesin sitä, etten saanut pidettyä lastani hengissä. Tämä on aivan irrationaalista, koska Vera kuoli nukkuessaan mahdollisesti sydämen rytmihäiriöön, mutta syy on epäselvä.

Nuorena häpesin känniseikkailuja. Minä olin 16-vuotiaana aivan kaatokännissä, kun me juotiin ensimmäistä kertaa olutta, eikä tiedetty, miten paljon juoda sitä, että tulee humalaan. Joimme varulta liian monta pulloa. Minä en päässyt sisään tanssipaikkaan, niinpä ystäväni ohjasi minut metsikköön nukkumaan. Myöhemmin selvisi, että olin maannut muurahaispeässä ja olin aivan punaisten naarmujen peitossa.Kotona oli sitten selvitettävää.

Häpeää käsitellään lehtijutuissa lähinnä yksilön kokemuksena. Häpeän kokemukseen vaikuttavat kuitenkin muut ihmiset. Hävetään suhteissa  muihin.

Häpeän syntyyn voi vaikuttaa  lapsuuden kokemukset. Jos vanhemmat ovat kokeneet riittämättömyyden tunteesta häpeää, he siirtävät sitä lapsiin niin, että vaativat lapselta huippusuorituksia koulussa, kotona ja harrastuksissa.

Joskus häpeä voi johtaa täydellisyyden tavoitteluun tai pyrkimykseen kontrolloida kaikkea. Näin toimimalla vältetään riittämättömyyden tunteesta johtuvaa häpeää.

Yhteiskunnan näkymättömät normit ja säännöt luovat pohjaa häpeälle. Säännöt kertovat siitä, mitä pidetään tavoiteltavana, normi-ihmisen käytöksenä. Voi olla käsitys siitä, että ensin on normi-ajatus, millainen on hyväksyttävä ulkonäkö tai paino. Normista poikkeavaa saatetaan sitten kritisoida eri yhteyksissä, vaikka pitäisi olla kehorauha.

Osa ihmisistä saattaa reagoida häpeän hulmahdukseen vetäytymällä, kuten vaikenemalla. Toisissa taas voi nousta vastareaktio: he saattavat alkaa syytellä muita tai käyttäytyä muutoin aggressiivisesti.Häpeän estossa on olennaista tunteiden tunnistaminen. Tunnistamiseen liittyy osana sen mietiskely, mistä tunteet pohjimmiltaan kumpuavat.

Häpeään on olemassa vastalääke:itsemyötätunto. Jatkuva itsensä kritisointi ruokkii häpeää. Mitä enemmän sitä omassa mielessään pyörittää ja käsittelee, sitä helpommin löytää itsestään virheitä.

Sen sijaan taito, joka voi olla retuperällä, voi olla miettiminen, mitä hyvääkin itsessä on. Myös tämä vahvistuu toistojen kautta. Myös ikä auttaa. Vanhempana häpeä hellittää paljonkin, kun ei ajatella, mitä toiset ajattelevat minusta. Näin on jo käynyt jossakin määrin minullekin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 6.1.2022, kuvat omat