Tunnolliset ihmiset elävät muita pidempään

Minä en ole mielestäni kovinkaan tunnollinen ihminen. En ole järjestelmällinen ja saatan toimia impulsiivisesti, hetken mielijohteesta. Koti on vanha ja aika sekaisin. Töissä kuitenkin pystyin tekemään velvollisuuteni ja jopa sen yli. Mutta kotona oli toisin.

  

Psykologian professori Markus Jokela on tutkinut kollegoineen eri maista kerättyjä, yhteensä kymmeniä tuhansia ihmisiä kattavia seurantatutkimuksia. Niiden pohjalta tunnolliset ihmiset tekevät muita parempia terveysvalintoja: he liikkuvat enemmän, syövät terveellisemmin ja käyttävät maltillisemmin alkoholia.

Tunnollisiin ihmisiin liitetään paljon ennakkoluuloja: he ovat ujoja, epäsososiaalisia. He antavat muiden kävellä itsensä ylitse. Tunnollinen suostuu mukisematta kaikkeen ja kahmii itselleen liikaa töitä. Täydellisyyteen pyrkiessään hän voi lopulta uupua.

Nämä ennakkoluulot, stereotypiat eivät kuitenkaan pidä paikkaansa. Epäsosiaalisuuden tai tylsyyden sijaan tunnollisuus ennustaa menestystä työelämässä, parempaa sosiaaliekonomista asemaa ja pitkää ikää.

Mitä tunnollisempi ihminen on sitä pienempi riski on sairastua  kroonisiin sairauksiin,  esimerkiksi sydän-ja verisuonisairauksiin, aikuisiän diabetekseen. Tunnollisuus edistää siis hyvää terveyttä.

Tunnolliset ihmiset elävät muita pidempään. Tutkimuksissa on selvinnyt, että kaikkein epätunnollisempien ihmisten elinaikaodote on viisi vuotta pienempi kuin tunnollisilla.

Keitä nämä ideaali-ihmiset ovat? Mitä tunnollisuus oikein tarkoittaa? Voiko sitä treenata? Tunnollisuus on elinaikainen piirre ja sitä voi olla hankala treenata.

Persoonallisuuspsykologiassa tunnollisuus on kattokäsite, jonka alle kuuluu monia erilaisia ominaisuuksia. Sellaisia ovat esimerkiksi järjestälmillisyys, itsekuri, harkitsevuus ja organisointikyky.

Tunnollisuus näkyy ulospäin. Kalenteri on pävitetty, kirjahylly järjestyksessä, laskut maksettu eräpäivään mennessä ja lomasuunnitelmat tehty ajoissa. Tunnolliset ihmiset pitävät sovituista asioista kiinni.

Entä mistä tunnistaa epätunnollisen ihmisen? He voivat olla impulsiivisia eivätkä huolehdi velvollisuuksistaan.

Kaikilla elämän osa-alueilla ei tarvitse tavoitella korkeinta mahdollista tunnollisuutta. Se riittää, että on riittävän tunnollinen. Ei tarvitse olla hypertunnollinen.

Tunnollinen ihminen voi pitää tunnollisuuttaan myös ärsyttävänä. Tunnollisuus itsessään ei johda haitallisiin asioihin, kuten perfektionismiin tai liian korkeisiin vaatimuksiin itsestään.

Jos haluaisi muuttua tunnollisemmaksi, olisiko asialle jotakin tehtävissä? Kysymys on vaikea. Persoonallisuuden tutkijat ovat vuosikymmenten ajat pohtineet, missä määrin persoonallisuus voi muuttua.

Muun muassa psykoterapian avulla voidaan kyllä muokata käyttäytymistä ja ajattelua ja siten myös jossain määrin persoonallisuutta. Jokela pitää kuitenkin todennäköisenä sitä, ettei persoonallisuuden rakennetta voi juuri muuttaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat17.10.2020, kuvat omat

Surutyöni 85.

 

Aamut  avautuvat kuin haavat. Päivät tihkuvat viikoiksi.

Aamulla on surun pahin aika. Vera on heti mielessäni, kun herään. Menee jotakin kolme tuntia ennen kuin kunnolla herään ja olen paremmalla mielellä.

Pystyn tekemään kotityöt, siivoamisen, ruoan laiton, leipomisen, koneiden täyttämisen ja tyhjentämisen; pystyn lukemaan, kaunokirjoittamaan, tekemään tätä blogia ja  rentoutumaan ja katsomaan Netflixin ja Yle areenan elokuvia ja sarjoja. Nyt ei ole ulkotöitä, puutarhan hoitoa ja polttopuiden tekemistä. Joten aikaa on paljon. Kääriytyä syksyn pimeyteen.

Kirjoitan siis kaunokirjallista käsikirjoitusta, joka edistyy nyt vaivoin. Alkuun olin hyvin innostunut siitä. Jospa se innostuneisuus vielä palaa takaisin.

Katsoin Netfixiltä sarjan Master of None. Sarja oli upea ja hauska. Siinä kuvataan neljän kaveruksen elämää New Yorkissa. Sarja on vähän woody allenimainen, mutta siinä käsitellään ihmissuhteiden lisäksi rotukysymystä. Päähenkilö on toisen polven intialainen Yhdysvalloissa. Yksi kaveruksista on musta nainen, yksi itä-aasialainen ja yksi valkoinen.

Sarjassa kuvataan syviä asioita ja kepeitä, humoristisia juttuja. Rakastumisia, treffejä, eroja, nettideittaamista, paljon ruokaa. Nauroin monta kertaa. Pastaa rakastava päähenkilö jopa matkustaa Italiaan kokkikouluun, että oppisi kokkaamaan aitoja italialaisia ruokia. Sarjan juonta en paljasta, jos joku alkaa seurata sarjaa.

Minua kannattelee miehen rakkaus. Suru on lähentänyt meitä. Halaamme, itkemme yhdessä. Usein lepäilen miehen kainalossa. Olemme olleet 30 vuotta yhdessä ja naimisissa 28 vuotta. Vaikka molemmat ovat muuttuneet tuona aikana, kunnioitamme toisen muutoksia.

   

Kynttilän polton riskit

Minä en tiennyt kynttilän polton riskeistä kuin vain paloturvallisuuden. En polta kynttilöitä jatkuvasti. En ole oikeastaan mikään tunnelmoija. Että syksyn pimeydessä kynttilät loisivat kauneutta ja iloa. Poltan niitä silloin tällöin, kun on esimerkiksi keskittymisvaikeuksia ja levottomuutta. Silloin pysähdyn liekin ääressä.

Kynttilän poltto voi olla pahimmillaan jopa terveysriski. Suomalaistutkimuksen mukaan runsas kynttilöiden polttaminen saattaa saada kodin sisäilma hiukkaspitoisuuden vastaamaan vilkkaan liikenteen päästöjä. Joissakin yhteyksissä kynttilän polton haittavaikutuksia on verrattu jopa passiiviseen tupakointiin.

Kun kynttilä palaa, sisäilmaan vapautuu joukko pienhiukkasia, PAH-yhdisteitä, nokea ja muita epäpuhtauksia.

Kynttilät saattavat aiheuttaa hengitysoireita kenelle tahansa. Erityisessä riskiryhmässä keuhkoahtaumatautia ja astmaa sairastavat ihmiset.

Erityisen huono merkki on, jos kynttilä lepattaa ja savuaa. Silloin palaminen on epätäydellistä ja tuottaa tavallista enemmän epäpuhtauksia ilmaan.

Kynttilät jakautuvat kahteen ryhmään: parafiini- ja steariinikynttilöihin. Parafiini on öljynjalostuksen sivutuote, joka koostuu vain hiilestä ja vedystä. Steariinissa on hiilivedyn ohella happpea.

Kun haluaa olla varma kynttilän hyvälaatuisuudesta, yksi vaihtoehto on valita Joutsen-merkillä varustettu kynttilä. Siinä ei ole hajusteita, ja kynttilällä on myös tiukat vaatimukset nokipäästöille ja haitallisille kemikaaleille.

Vain uusiutuvista materiaaleista tehty kynttilä voi saada Joutsen-merkin. Tämän takia öljypohjaiset parafiinikynttilät eivät merkkiä saa.

Merkkiä ei anneta myöskään soija- tai palmuvahakynttilöillekään, koska ne eivät ole kestävän kehityksen kannalta yhtä hyviä kuin perinteiset steariinikynttilät.

Lähteet: Helsingin Sanomat 6.11 2021, kuvat Pexels

Luonnonkosmetiikan palashampoot

 

Shampoopaloissa on kauniit pahvikääreet.

Jaana kyllästyi katselemaan kylpyhuoneessaan muovisia shampoopulloja ja  -purnukoita. Siitä lähti idea tehdä shampoot palana pahvipakkauksessa, jotta ei tulisi muovijätettä. Forget me not on todella ekologinen yritys.Jaana kehitteli shampoopaloja neljän vuoden ajan. Pääsin testaamaan shampoita, jotka ovat täysin luonnonkosmetiikkaa. Ei voi muuta sanoa, että tukekaa suomalaista, ekologista käsityötä ostamalla palashampoo joululahjaksi tai itsellenne.

Muovijäte on tämän ajan suuri ympäristöongelma. For get me not:in shampoopalat pakataan pahviin. Shampoopalat eivät sisällä lainkaan vettä. Kaikki ainesosat on pakattu tiiviisti palaan, ja tämän vuoksi palashampoota tarvitaan vain vähän hiustenpesuun. 

Shampoopala, 80 g, normaalit hiukset, 14,50 €

Minulla on hiukset normaalit ja kuivat samanaikaisesti. Ne ovat latvaosista kuivat muuten normaalit. Olen käyttänyt neljä vuotta vain luonnonkosmetiikan shampoita, hoitoaineita ja naamioita. Muutenkin aloin käyttää vain luonnonkosmetiikkaa ja esimerkiksi puhdistusaineita ja konetiskiaineita neljä vuotta sitten.

Tämä shampoopala tuoksuu ihastuttavasti greipille ja appelsiinille. Shampoota ei tarvinnut paljon ja se vaahtoutui hyvin. Hiukset eivät olleet narisevan kuivat pesun jälkeen eikä myöskään tahmeat. En käyttänyt pesun jälkeen hoitoainetta, silti hiuksista tuli kiiltävät ja pehmeät.

Shamppoo sisältää peseviä tensidejä ja pehmentäviä öljyjä (argan, kookos ja sheavoi). Kaikissa paloissa on myös glyseriiniä ja guarkumia, jotka hoitavat ja kosteuttavat hiuksia.

Shampoopala, 80g, kuivat hiukset, 14,50 €

Tämä shampoopala toimii hyvin, koska se on kehitetty nimenomaan kuiville hiuksille. Pala on tuoksuton ja siinä on paljon hoitavia aineksia. Tämäkin shampoopala sopi hiuksilleni hyvin. Hiukset olivat elinvoimaiset, kosteutetut ja kiiltävät pesun jälkeen.

Shampoopala, 80g, rasvoittuvat hiukset, 14,50 

En testannut tätä shampoota, koska minulla ei ole rasvoittuvia hiuksia.  Silti joitakin tietoja shampoosta: Shampoopalassa yhdistyy Matcha-teejauhe ja vihreä savi, jotka syväpuhdistavat ihoa ja tasapainottavat rasvoittuvia hiuksia. Tuoksu on yrttisen sitruksinen.

Forget me not:illa on myös saatavana tuotteita palashampoon säilyttämiseen, kuvassa biohajoava alusta.

Forget me not-shampoopalojen yrittäjä on Jaana Racero, sivutoiminen yrittäjä, graafikko ja valokuvaaja.

Kaikki shampoopalat tehdään käsityönä omissa pienissä tiloissa Helsingissä. Jokainen pala on uniikki, kuten me kaikki.

Jaanan tarina

"Kaikki alkoi vuonna 2018 kun totesin, että kylpyhuoneemme oli täynnä kaikenlaisia muovipurnukoita. Ajattelin, että en toivoisi enempää muovijätettä meidän asuntoon ja siitähän idea sitten lähti eli pulloshampoon korvaaminen palalla. Palashampoo ei ollut täysin tuntematon minulle aikaisemminkaan, mutta nyt päätin ottaa siitä enemmän selvää ja ennen kaikkea kokeilla. Kokeiluni aloitin saippuapohjaisella luonnollisella palashampoolla. Paketissa luki ohjeissa, että hiuksilla saattaa kestää tottua öljypohjaiseen vaihtoehtoon ja että se saattaa jättää hiuksiin tahmaisuutta. Ja tahmaisiksi hiukseni jäivätkin! Minulla on aina ollut pitkä tukka, enkä ole sitä myöskään värjäillyt. Palashampoon kokeilu jatkui niin pitkälle kun palaa riitti, mutta hiukseni muuttuivat entistä tahmaisimmaksi ja öljyisiksi. En halunnut silti luovuttaa! Lisäsin mukaan etikkahuuhteen, mutta ai että kuinka paljon vihaankaan etikan hajua. Huuhde ehkä auttoi ensimmäisillä kerroilla, mutta en päässyt etikan hajusta mitenkään irti. 

 Pakko myöntää, olin hieman lannistunut siitä, että palashampoo ei minun hiuksille sopinutkaan. Ajattelin, että ehkä sitä on pakko jatkaa vanhoja purnukoita jatkossakin, kunnes löysin shampoopalan, joka ei tahmanut ollenkaan. En ihan heti uskonut väitteeseen, mutta päätin vielä kerran kokeilla tätä toista versiota. Tuolloin sain sen ahaa-elämyksen ja olin taas mukana palashampoon maailmassa. Shampoopalassa ei ollut öljyjä tai lipeää vaan synteettisiä pinta-aktiiveja. En ihan heti tykästynyt sanaan synteettinen, mutta totesin, että tämä pala toimi ihmeellisellä tavalla omiin hiuksiini. Hyppäsin tässä vaiheessa luonnonkosmetiikan pariin ja etsin innokkaana kaikenlaisia kemikaalittomia ja puhtaita raaka-aineita kaikkien purnukoitteni vaihtamiseksi. Innostuin myös tekemään omia voiteita ja huulirasvoja. Kuten sanonta kuuluu, nälkä kasvaa syödessä. Kun totesin, että kosmetiikkaa voisi valmistaa itsekin, innostus ei jäänyt pelkästään voiteisiin, vaan lähdin kehittelemään omaa shampoopalaa!

                                                              

 

Raaka-aineet olivat minulle tuttuja ja internetistä löysin pienen nipun hyviä reseptejä, joita lähdin kokeilemaan ja soveltamaan. Ensimmäiset palat toimivat ja olivat käytännöllisiä, vaikka ei ehkä täydellisiä. Tiesin tässä vaiheessa, mitä raaka-aineita hiukseni sietivät ja inspiraation lähteenä lähdin kokeilemaan muitakin valmiita shampoopaloja. Löysin mielenkiintoisia raaka-aineita ja yhdistelmiä, joista pidin erityisen paljon. Tästä lähti toinen kehityskierros oman täydellisen shampoopalan valmistukseen. Lue lisää blogipostauksesta täältä.

 

Voin siis ilolla nyt tarjota muillekin pitkän matkan tehneenä laadukasta ja ennen kaikkea mutkatonta hiustenpesua! "

​

Lyhyesti häpeästäni

 

Minä olen hävennyt ja häpeän edelleen suuria ja pieniä  mokia. Tunnen myös välillä sisäistä häpeää, yleistä oman huonommuuden tai riittämättömyyden häpeää. Lapsena tietysti kohtasin häpeää vanhempien nuhtelemisesta, kun olin tehnyt jotakin tuhmaa, ja jäin kiinni siitä.

Olen hävennyt myös vääränlaisia tilaisuuteen sopimattomia vaatteitani. Olen kaatunut kaupan eteisessä, kun korkkarit ovat jääneet kiinni mattoon. Kerran vessapaperi tunki sukkahousuista ja hame oli jäänyt sukkahousujen sisään vessassa käymisen jälkeen. Samoin pelkästään hame on jäänyt sukkahousujen alle.  Ja koko leveä takapuoleni on näkynyt.

Olen jälkikäteen hävennyt sitä, että olen kertonut naapureille liian avoimesti elämästäni. Nuorena häpesin reilussa humalassa tehtyjä mokia. Voi että, miten aamulla hävetti. Aikuisiässä ei näitä tällaisia ole ollut, kun on oppinut juomaan kohtuullisesti.

Olen hävennyt sitä, että ajan talvisaikaan ainakin kaksi kertaa ojaan. Olen huono kuski, mutta pidän vauhdista. Voi, miten häpeän mieheni edessä, kun hän tulee hakemaan minut kotiin tai viemään töihin.

Olen hävennyt myös jälkikäteen tähän blogiini kirjoittamia postauksia. Olen etenkin ajatellut, mitä joku tuttu ajattelee, jos lukee hyvinkin henkilökohtaisen postaukseni. Nimenomaan tuttu, ei ystävä, kaveri eikä blogiystävät, blogin muu lukija. Mutta tosaalta ajattelen, että tämän blogini tarkoitus on olla henkilökohtainen ja avoin. Voin tutkia kirjoittamalla tänne tunteitani ja ajatuksiani. Voi, varmasti on paljon muitakin häpeän aiheita, paljon... Ja karavaani kulkee ja koirat haukkuu!

Häpeän tunne syntyy siitä, että tuntee itsensä uhatuksi: pelkää, ettei kelpaa tai tule hyväksytyksi omana itsenään. Tunne on voimakas myös kehollisesti. Koko olemus ikään kuin kutistuu, ryhti ja katse painuvat alas, kasvot voivat punastua, huulille nousee tekohymyy. Olo muuttuu levottomaksi ja ajatukset menevät sotkuun.

Häpeän ja syyllisyyden tunteiden välillä on ero. Syyllisyys liittyy selvästi rajattavaan asiaan, jonka voi korjata, hyvittää tai sitä voi pyytää anteeksi. 

Lähteet: Kauneus&Terveys 13/2021, kuvat omat.

Surutyöni 84.

Tuntuu , että suru ottaa jatkuvasti erilaisia muotoja. Välillä se ahdistaa, välillä väsyttää, välillä on seesteinen olo, välillä on vihainen... Olen edelleen todella vihainen Jumalalle, että hän otti Veran pois niin nuorena. Olen enimmäkseen vasta surun reagointivaiheessa, vaikka Veran kuolemasta on jo vuosi.

Nämä surun vaiheet ovat: shokki, reagointi, työstäminen ja uudelleen ohjautuminen. Suru voi liikkua näiden vaiheiden välillä, vaiheesta toiseen, myös edestakaisin.

On ihme, että kohta on joulukuu. Aika soljuu nopeasti. Vuolas virta. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä nopeammin aika kuluu.

Pillahdin itkuun, kun päätin vihdoin ottaa varastosta esille talvivaatteet ja panna varastoon kesävaatteet. Ajattelin aluksi, että tässä on taas melko suuri homma. Mutta kun aloin läpikäydä vaatteita, huomasin, että siinä on vain mieheni ja minun vaatteet. Konkretisoitui taas se, että pesä on nyt tyhjä.

Syön vähän miten sattuu. Kun laihdutin, korvasin kaiken valkean: riisin, pastan ja leivän kasviksilla tai kikhernepastalla. Nyt olen syönyt niitä, tosin täysjyvänä ja leipää olen aina syönyt ruisleipänä.

Minulle on tullut aivosumua. Johtuneeko surusta tai kenties alkavista vaihdevuosista. Sumu ilmenee niin, että olen jollekin kertomassa jotakin asiaa, niin yhtäkkiä unohdan sen. Tai sitten unohdan jonkin sanan.

  

Dopamiinipaasto on muotia Piilaaksossa ja ehkä kohta meilläkin

Myös Suomeenkin on tullut tämä dopamiinitietoisuus. Dopamiini on aivojen välittäjäaine, joka liittyy esimerkiksi mielihyvään. Piilaaksossa on tullut suosituksi uusi elämänhallinnan oppi, jonka tarkoitus on vähentää elämysriippuvuutta. The New York Timesin mukaan paastoajat eivät syö, kuuntele musiikkia, treenaa, harrasta seksiä, tee töitä, ota katsekontaktia eivätkä puhu. Siis melkein kaikki on kiellettyä.

Eräs dopamiinipaastoaja sanoo: "Olemme riippuvaisia dopamiinista. Ja koska saamme sitä koko ajan niin paljon, päädymme haluamaan sitä aina vain lisää. Niinpä aiemmin miellyttävät asiat eivät enää tunnu siltä."

Tieteelliseltä vaikuttavan paaston opin on hahmotellut apulaisprofessori Cameron Sepah. Paaston nimi viittaa välittäjäaine dopamiiniin, joka on muun muassa motivaation säätelijä. Dopamiinin ansiosta koetaan jokin toiminta tai asia palkitsevana. Jatkuva dopamiinireseptorien ärsytys johtaa kuitenkin siihen, että niiden herkkyys heikkenee. Entisiin vaikutuksiin tarvitaan aina vaan isompia annoksia. Dopamiiniryöpyistä tarvitaan taukoja, jotta aivot palautuvat ennalleen.

Vastaanotollaan Sepah on tunnistanut kuusi toiminnan luokkaa, jotka aiheuttavat riippuvuutta ja joista ihmisen kannattaisi tietoisesti pitää paastoa: epäterveellinen herkkujen syöminen, netin pakonomainen selailu  tai pelaaminen, rahapelit ja ostelu, hallitsematon pornon katselu ja itsetyydytys, jännityksen etsintä ja päihteet. Etenkin näistä pitäisi pitää eri pituisia paastoja päivittäin, viikoittain tai vuosittain.

Näitä ajatuksia jarruttelee Turun yliopiston psykiatrian professori Hasse Karlsson. Hänen mukaansa dopamiinijärjestelmän turtumista on havaittu vain huumeiden käyttäjillä. Muihin asioihin se ei vaikuta.

Hän sanoo: "Elämme aivoihin pelkistämisen aikaa. Aivoista löydetään ratkaisuja kaikenlaisiin monimutkaisiin kysymyksiin. Kohtuus kaikessa, ajateltiin 50 vuotta sitten."

Lähteet: Helsingin Sanomat 12.11.2019, kuvat omat

Teetä pimeyteen ja väsymykseen

 

Ruohonjuuri  luonnontuotekauppa on toiminut jo vuodesta 1982. Kaikki tuotteet ovat täysin ekologisia ja eettisiä, esimerkiksi luonnonkosmetiikasta luomuruokiin,   myös vegaaneille ja ketoilijoille on tarjontaa. Toimitus hoituu parissa päivässä. Testasin yhteistyössä Ruohonjuuren kanssa kolmea teelaatua.

Onneksi on ihania teelaatuja tähän marraskuun pimeään, koleuteen ja väsymykseen. Alkuillasta  humahdan sohvalle. Käyn - jos kunnolla haluttaa - välillä lenkillä, ja sitten valun ruoan laiton ja syönnin jälkeen  takaisin sohvalle. Siinä on aikaa lukea ja maistella eri teelaatujen makua.  Niiden maun lisäksi myös terveydelliset vaikutukset ovat kiinnostavia. Lempiteeni on kirpsakka Kolmen inkiväärin tee. Melkein kaikki muutkin luomuteelaadut maistuvat minulle. Niitä kannattaa hauduttaa 5 minuuttia.

Kolmen inkiväärin tee, 36g, 4,75 €, tarjous ( normaalisti 5,45 €), Pukka

Inkivääri shoteissa ja ruoanlaitossa on ollut lempimausteeni noin vuosikymmenen. Mitä olisi curryt ilman sitä. Pidän inkiväärin vahvasta mutta samaan aikaan makeasta mausta. Nyt olen ihastunut tähän pikanttiin teehen.

Inkivääritee on hyvin lämmittävää, virkistävää ja energisoivaa. Se vahvistaa vastustuskykyä ja  parantaa myös ruoansulatusta, on hyväksi sydämelle ja pakottaville nivelille.

 

 

Kolmen kanelin tee, 4,75 €, tarjous (norm.5,45 €), Pukka

Tästä teestä tuli heti joulu mieleen, onhan siinä kolmea kanelilajia. Kaneli on yksi virkistävimpiä yrttejä.  Ja se lämmittää kehon ja mielen. Tee on herkullista.

Kaneli on antioksidantti ja se muun muassa hellii suolistoa ja ruoansulatusta sekä tasapainottaa sokeriaineenvaihduntaa.

Night Time Berry, 40g, 4,75 €, tarjouksessa (norm. 5,45 €), Pukka

Tämä vastakohtana edellisille teelaaduille on puolestaan rentouttava ja väsyttävä. Tuoksu on ihastuttavan marjaisa. Tee ei kaipaa edes sokeria , niin täyteläisen makea maku siinä on. Makeus tulee ruusun ja kiinanruusun aromeista.

Teen rentouttava vaikutus tulee myös valeriaanasta, laventelista ja kamomillasta. Muina vaikuttavina aineksina on muun muassa lakritsijuuri ja seljanmarja  . Teellä on rentouttava ja nukahtamista edistävä vaikutus.

Pukka joulukalenteri 12,90 €  tarjous (norm.14,95 €

Teejoulukalenteri on kätevä siinä, että voi tutustua maistamalla Pukkan eri teelaatuihin ja löytää omat suosikit.

Murtaako mielipide-erot ystävyyden?

 

Minulla on katkennut yksi ystävyys, mutta narsismin takia. Paras ystäväni oli tiukka ateisti ja minä uskon Jumalaan, silti meillä oli tiivis ja syvä ystävyyssuhde. Keskustelimme paljon uskonnosta välillä  pilke silmäkulmassa.

Psykologi ja tietokirjailija Ilona Rauhalan mukaan mielipidepulmissa voi kyse olla siitä, ettemme ymmärrä erilaisuutta vaan tulkitsemme toisia kapeakatseisesti vain omasta näkökulmastamme. Toinen vaihtoehto voisi olla, että ymmärrämme erilaisuuden olevan ok, että ei kaikesta tarvitse olla samaa mieltä.

Nykyisin yleisiä mielipide-eroja ovat muun muassa ilmastokriisin kieltäminen, rokotevastaisuus, rasismi ja seksistinen käytös. Minulla on kaveri, joka on rokotevastainen, eikä hän ole ottanut koronarokotteita. Kun tapasimme ja juttelimme ajattelin vain, että se on hänen asenteesta ja vitsailin hänelle, etten taida uskaltaa enää tavata häntä.

Ystävältä voi vaikkapa kysyä, miten hän on päätynyt mielipiteeseensä , ja sen jälkeen voi kertoa oman mielipiteensä. Se kannattaa tehdä neutraalisti eikä yrittää kääntää ystävän päätä.

Vaikeneminen ei ole koskaan hyvää ihmissuhteissa. Jos ystävän ajattelussa on jotakin häiritsevää, se kannattaa ottaa puheeksi. Se kannattaa tehdä keskustelevaan sävyyn, ei neuvoen tai opettaen. Toisen haukkuminen esimerkiksi tyhmäksi ei toimi. Parhaimmillaan voimme auttaa toisiamme ajattelemaan jonkun asian loppuun saakka.

Mielipide-ero kannattaa ottaa puheeksi kahden kesken, ei isossa porukassa.Jos toinen tästä huolimatta pitää päänsä, niin se on hänen ratkaisunsa, mutta ainakin asiasta on puhuttu.

Jos tilanne ei muutu, vaikka asiasta olisi keskusteltu ja tulee huono olo ystävän seurassa, voi olla tarpeen miettiä ystävyydestä luopumista, vaikka sekin olisi vaikeaa.

  

Lähteet: Helsingin Sanomat 14.10.2021, kuvat omat

Surutyöni 83.

Minulla on ollut viikon niin ahdistunut olo, etten ole voinut ajaa autoa, mennä kauppaan ja tavata ystäviäni keskustassa kahvitellen. Nyt elämä on melkeinpä täyttä tuskaa.

Myöhäisiltaisin olen alkanut keskustella mielikuvissani Veran kanssa. "Keskustelut" ovat pidentyneet ja voivat kestää tunninkin. Itken silloin paljon.

On oikestaan ihana, että nyt on syksy,  hämärässä voi käpertyä peiton alle  kirjaa lukemaan tai katselemaan Netflixin ja Yle Araanan sarjoja tai elokuvia. Talvella on kimaltava lumi, joka tuo toivoa.

Olen ajatellut, että kaikki ihmiset ovat keskeneräisiä, eikä valmista tule koskaan. Ei ole ihmistä, joka pystyisi tunne- ja kognitiivisella tasolla olemaan täydellinen. Vaikka jokin help-self opas sitä lupaisikin. Samoin nämä hyvinvointivalmentajat. Ja monet muut, ihmisen psyykeen vaikuttavat vaihtoehtoiset hoitajat. 

 

Minun päivärytmini on nyt vinksallaan, mutta kyllä se tästä normalisoituu.Menen nukkumaan jotakin kolmen aikaan. Illalla katson pari osaa Yle Areenan Casualty-sarjaa, luen,   kirjoitan omaa käsikirjoitusta ja sen jälkeen tätä blogia ja julkaisen postauksen yöllä. 

Tämä perinteinen intiaanirukous oli  Eija Laineen romaanissa Kivun alla. Rukous lohdutti  ja antoi uutta näkökulmaa suruun.

"Kun olen kuollut

Itke hiukan minun vuokseni. Ajattele minua toisinaan, mutta älä liikaa.

Ajattele minua silloin tällöin

sellaisena kun olin eläessäni. 

Toisinaan on mukava muistella, mutta ei kauan.

Jätä minut rauhaan

niin minäkin jätän sinut rauhaan. Ja niin kauan kuin elät

säästä ajatuksesi eläviä varten."

Ole tarkkana ruokakaupassa

 

Ruokakaupan runsautta pursuavien valikoimien äärellä päätösten tekeminen ei ole aina yksinkertaista ja helppoa. Suuressa supermarketissa esimerkiksi erilaisia jogurtteja voi olla hyllymetreittäin.

Vähäsuolaista leipää voi olla vaikea löytää

Vähäsuolaisen leivän etsiminen voi viedä aikaa, ja siksi kannattaa tuote, jossa on sydänmerkki. Se on hyvä apu ruokaostoksilla, sillä se osoittaa, että merkitty tuote on omassaan tuoteryhmässä ravitsemuksellisesti parempi valinta.

Jogurteista vähennetään nyt sokeria rasvan sijaan

Ruokakauppojen hyllyille on viime vuosina ilmestynyt yhä enemmän jogurtteja, joissa kiinnitetään huomiota sokerin määrään. Samalla jogurttien rasvapitoisuus on huomaamatta noussut. Meillä oli myös aika, jolloin rasvattomia jogurtteja oli paljon enemmän markkinoilla.

Valtaosa aikuisista suomalaisista saa edellen eniten tyydyttynyttä rasvaa ruokavaliostaan. Eniten sitä saadaan juuri maitovalmisteista, kuten maidosta, jogurtista, juustosta ja kermasta.

Kasvisproteiinivalmisteissa voi olla paljon suolaa

Nykyisin moni on kiinnostunut korvaamaan eläinperäisen proteiinin kasviperäisillä proteiineilla. Kaupoissa onkin niitä runsas valikoima. Monet niistä sisältää yllättävän paljon suolaa. Jos käyttää suolaista kasvisproteiinia ruoan valmistuksessa, ja lisää ruokaan suolaa tai liemikuution vielä erikseen, annokseen tulee jo liikaa suolaa

Valmisruokien valinta vaatii tarkkuutta

Valmisruokahylly on etenkin suurissa ruokakaupoissa usein se hylly, jossa on erityisen runsaasti valinnanvaraa. Kun on kymmenittäin vaihtoehtoja, kaikkien ravintosisältöä on kauppareissuilla mahdotonta vertailla.

Kannattaisi etsiä vaihtoehto, jossa on valmiiksi kasviksia, kuten keitto tai pataruoka. Sydänmerkki on hyvä käytännön apu myös valmisruokaostoksilla.

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.10.2021, kuvat Pexels

Kivun alla

Sain luettavakseni Eija Laineelta hänen romaanin Kivun alla. Suosittelen sydämellisesti romaania naisille, koska siinä on miltei koko naisen elämänkaari. Laine kuvaa taaperon, leikki-ikäisen murrosikäisen, nuoren, aikuisen ja vanhan elämää.

Romaani oli erittäin sujuvaa, sidosteista tekstiä.  Kuin runoa. Esimerkiksi: "Ulkona lämpötila on tippunut lähelle nollaa. Kylmä tiivistää askeleni. Kuljen syksyn sotkemia katuja ylös ja alas. Leveän puistoalueen luona vaihdan suunnan. Halkaisen kostean nurmikentän ja jätän ruohoon askeleet."

Romaanissa on kaunista kieltä. Säihkyvää, kuin koru, hyvin tiheää ja runsasta. Väliin tuntui, että adjektiiveja on liikaa, mikä paikoin tukki tekstiä. Ympäristökuvaus on tarkkaa. Romaani on kehityskertomus lapsuudesta aikuisuuteen.

Romaanissa on kaksi aikatasoa: nykyaika ja aika 1970-luvulla. Nämä aikatasot limittyvät luontevasti ja hyvin.Ja lukijan ei tarvitse miettiä, millä aikatasolla ollaan.

Romaanissa on raskaita aiheita: kuolema, alkoholismi, tunnekylmä koti,avioero. Mutta kuitenkin toivo kaiken keskellä. Iiri-mummo sanoo: "Tapahtuipa mitä tapahtui, Janis, niin älä huoli. Kyllä aika korjaa. Romaanissa on sekä valoa että pimeyden rihmastoja.

Romaanissa juoni pitää lukija otteessaan. Luin kirjan kerralla alusta loppuun. Melkeinpä ahmin sitä.

Esittelen nyt romaanin rungon, ehkä liiankin tarakasti:

Romaani  alkaa nykyajasta. Janis on tullut kotikaupunkiinsa isän lähestyvän kuoleman takia. Suhde isään on erittäin ristiriitainen. Isä  kuolee.

Varsinainen menneen taso alkaa koulun aloittamisesta. Janis on villi ja yksinäinen lapsi. Iiri-mummo on tärkeä. Hänen luonaan Janis pääsee hetkeksi irti kodin tunnekylmästä ja täsmällisen kireästä ilmapiiristä.

Janiksen äiti ja isä eroavat. Vähitellen äiti alkoholisoituu. Romaanin alussa perhe asuu hulppeassa asunnossa. Äidin alkoholisoitumisen myötä kodit pienenevät, lopuksi yksiöön. Tämä on hyvin symbolista. Alkoholismissa elämänpiiri supistuu.

Nuoruudessa Janis saa ystäväksi Candyn ja heidän ystävyys kestää nykyaikaankin. He viettävät railakkaan nuoruuden. Janis on hulivilityttö. Hän häpeää paljon alkoholisti äitiään. Muuten elämä soljuu hyvin.

Välillä romaani kulkee myös nykyajassa. Janis nukkuu sairaalassa isänsä huoneessa ja odottaa hänen kuolemaa. Monenlaiset kireät ajatukset pyörivät hänen mielessään. 

Menneessä ajassa Janis ja Candy saavat paikan puutarhakoulusta. Myöhemmin Janis perustaa puutarhalan yrityksen, joka menestyy. Janiksen äiti kuolee, mikä on itse asiassa helpotus Janikselle.

Romaanissa paljastuu myös sukusalaisuus. Janiksen isällä on ollut nuoruudessaan suhde naiseen ja nainen on saanut lapsen. Eli Janiksella on sisarpuoli.

Naistenvaivoista voi olla vaikea puhua gynekologillekin

Gynekologi Tuula Tikka avaa Instragram-tilillään sinällään tavallisia terveysasioita, jotka ovat kuitenkin monille mysteereitä ja joita ei kehdata kysyä lääkäriltä. Hän jakaa tietoa esimerkiksi valkovuodosta, PMS-oireista ja kohdun anatomiasta.

Tikan mielestä on 30-40-vuotiaitten, korkeasti koulutettujen ryhmä, joka pystyy puhumaan lääkärille mistä vain. Tämän vastakohtana on 80-vuotias vanhapiikarouva, jolla voi olla ylisukupolvista häpeää kaikista "alapään" vaivoista.

Yhä moni Tikan asiakkaista kertoo myös jännittävänsä gynekologilla käyntiä. Kuukausi- ja vuositolkullakin on voitu miettiä yksinään ennen kuin on uskallettu kääntyä lääkärin  puoleen.

Surullisin esimerkki tästä on vaihdevuodet ohittaneet naiset. He kerovat gynekologille, miten ovat vuosikymmenten ajat vuotaneet runsaasti ja kärsineet kuukautiskivuista, mutta ajatelleet, että sellaista sen kuuluu vain olla. Vaikka ei kuuluisi, sillä he olisivat voineet saada apua jo 30 vuotta sitten, jos olisivat sitä hakeneet.

Kun intiimialueen asioista enimmäkseen vaietaan, ihmiset stressaavat herkästi myös sellaisesta, joka on normaalia, esimerkiksi tavallista valkovuotoa voidaan pitää merkkinä siitä, että jokin on vialla. Vaikka se on vuotoa, jota aikuisella kuuluu ollakin.

Nuoria mietityttää se, ovatko omat synnytys- ja sukupuolielimet normaaleja. Tutkiessa lääkärin olisi hyvä sanoa ääneen, että täällä kaikki on oikealla paikoillaan ja näyttää toimivalta. Helpottuneet eleet ja ilmeet ovat nuoremmilla, joille käynti on ehkä ensimmäinen.

Yksi myytti on se, millainen on oikeanlainen odottava äiti. Hän voi alkuraskaudessa erityisesti oksennnella, mutta sen jälkeen vain hehkuu onnea ja jumppaa. Mutta moni pettyy siihen, että raskaana olo tuntuukin kammottavalta. Se ei ole kaikille elämän onnellisinta aikaa.

Julkisessa puheessa esiintyy imetys kaksivuotiaaksi asti, mutta imetystilastot kertovat keskimääräisen täysimetyksen olevan vain kaksi kuukautta. Tämä on esimerkki naiseuteen kuuluvasta myytistä ja sen murtamisesta.

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.10.2021, kuvat Pexels

Surutyöni 82.

 

Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan tammikuussa. Hän oli terve ja kuntoili paljon. Kuolinsyytutkimuksessa ei löydetty syytä Veran kuolemaan. Patologi sanoi puhelimessa, että mahdollisin syy on sydämen rytmihäiriö. Papereissa lukee "syy tuntematon". Teen surutyötä.

Olen edelleen niin raivoissani yksityiselle psykiatrille, koska hän ei kirjoittanut minulle rauhoittavia, eikä osoittanut mitään myötätuntoa. Äijän käppänä, minua monta senttiä lyhempi. Narsiseva puhetyyli. Marmattava.Mielestäni enemmän tiedemies kuin potilastyötä tekevä. Hän onkin erään yliopiston psykiatrian professori. Ei hänestä enempää.

Nyt kaduttaa, että menin aikoinaan kipulääkevieroitukseen sairaalaan. Olisin itse voinut hoitaa sen kotona. Minulle jäi siitä merkintä potilastietoihin lopuksi elämää. Ja kipulääkkeet olivat lääkärin määräämiä.

Paniikkikohtaukset tuntuvat välillä niin tappavilta, etten enää kestä niitä. Mutta ehkä vain pitää surra tämä suru, tuntea paniikkia, vellovaa ahdistusta, kuolemanpelkoa ja toivottomuutta.

Sain viimein mentyä kampaajalle. Hiukseni olivat reilusti ylikasvaneet mallistaan. En pidä kampaajalla,  kosmetologilla tai hierojalla käynneistä. Ymmärrän, että jotkut pitävät näistä asioista.

En ole käynyt kosmetologilla varmaan yli 10 vuoteen. Hoidan itse kasvoni. Teen luonnonkosmetiikan naamioita, puhdistavia tai kosteuttavia. Sauna on mielestäni paras ihon puhdistaja. Tällä hetkellä käytän iltaisin ruusuvettä ja sen päälle Argan öljyä. Aamusin riittää vähemmän kosteuttava seerumi ja kasvovoide. Silmänympäryksiä en nykyisin jaksa hoitaa, vaan levitän niille samat voiteet kuin koko kasvoille.

Olen nyt löytänyt Yle Areenan. Siellä on paljon kiinnostavia vanhoja kotimaisia elokuvia, dokumentteja, sarjoja ja paljon muuta. Koukutuin suomalaiseen lääkärisarja Sykkeeseen. Nyt olen katsonut kaikki jaksot. Sykkeessä oli huono puoli, että potilaita haukuttiin juopoiksi ja hulluiksi. Lisäksi se antoi homoseksuaalisuudesta vääristyneen kuvan.Pitäisi löytää nyt uusi hyvä sarja. Se on ehkä ruotsalainen Massi-sarja. Hupia ja jännitystä.