Olenko tunnollinen?

 

Minä aloin pohtia, olenko tunnollinen. Toisaalta olen impulsiivinen ja kärsimätön. Olenko kärsimätön sen takia, että haluan saada nopeasti aikaan ja nautin siitä? Kyllä näin on. Mutta tapanani on häslätä ja  esimerkiksi kadottaa ja rikkoa tavaroita, etenkin silmälasini ja kännykän. Mies sanoo minulle usein, että ota nyt rauhallisesti, älä hösellä. Hän on rauhallisuuden perikuva.

Eilen otin kännykän mukaan, kun poimin nokkosia keittoa varten. Tulin sitten sisään, ja oli tunne, että jotakin puuttuu. No, se kännykkä. Ei kun etsimään. Lopulta löysin sen maasta ensimmäisen nokkospaikan lähettyviltä.

Laihdutin viime vuonna tunnollisesti viisi kuukautta pudottaen painoa 13 kiloa. En lipsunut tavoitteestani. Paremminkin otin uusia tavoitteita painonpudotukseen. Aluksi oli tarkoitus laihduttaa seitsemisen kiloa. Olin siis tunnollinen siinä asiassa.

Huolehdin aika tunnollisesti terveydestä. Nukun, liikun ja syön hyvin. Mutta nautin näistä kaikista. Toisaalta nyt olen lohtusyönyt makeaa suruuni.

Tyttäreni Veran kanssa maalattiin viime kesänä tupakeittiön seiniä ja kattoa. Tulos ei ollut häävi. Vera oli samalla tavalla kärsimätön kuin minä.

Vera oli varmasti mallioppinut kärsimättömyyden ja nopeuden minulta, mutta voi se olla tutkimusten mukaan myös geeneissäkin. Isäni oli kärsimätön. Yhtä serkkua sanottiin Hoppulan Matiksi, koska hänellä oli aina kiire, hoppu.

Sotkettiin sitten Veran kanssa valkoiseen maaliin kaksi vanhaa, ruskeaa tuolia. Pisaroita oli myös lattiallalla ja verhoissa. Mutta piti toimia nopeasti. Miksi piti? Emme ajatelleet. Emme korviamme lotkauttaneet miehen neuvoille.Puhumattakaan siitä, että olisimme ehtineet suojata lattiat jotenkin.

Tässä yhtenä kesänä maalattiin pienen kuistin lattia. Maali hilseili jo seuraavana kesänä. Kun ei ehditty tehdä pohjatöitä kunnolla, esimerkiksi rapsuttaa vanhaa maalia pois.

Minä olen tunnollinen sellaisissa asioissa, joita pidän tärkeinä. Jestas, minua ei komennella! Opiskelut tein kunnianhimoisesti ja intohimoisesti. Olin - omasta mielestäni - hyvä työssäni. Mielestäni lahjakkaat oppilaat eivät tarvinnut tukea vaan kiitosta. Keskityin ehkä liiaksikin heikkoihin oppilaisiin, mutta loppujen lopuksi he menestyivät ylioppilaskirjoituksissa yleistä tasoaan paremmin. Olin niin onnellinen heidän puolestaan! Niin kovasti onnellinen.

Tunnollisuuteni - ja kunnollisuuteniko? - on vähentynyt iän myötä. Olen huomannut tämän siivouksessa, vaikka olen kotona ollessani yrittänyt siivota päivittäin. Niin ja näin. Kotona ei vallitse kaaos, mutta yleisilme ei toisen siistin ja tunnollisen tyttäreni mukaan ole siisti. Vaan kirpputori. En huolehdi  enää kovinkaan paljon ulkonäöstäni, kun menen ihmisten ilmoille.

Tätä blogia olen päivittänyt melko usein. Tunnollisestiko? Toisaalta saan tästä nautintoa ja iloa. Blogi on tärkeä myös ajatusten ja tunteitteni analyysissä. Kirjoitan melko usein teoriaa tänne, mutta pikaisesti yhdestä lähteestä. Mutta toisaalta - taas toisaalta - olen teoreettinen luonne, pää pilvissä, ja minun on vaikea tehdä monia konkreettisia asioita hyvin, esimerkiksi käsitöitä. En vaan osaa.

Digitaitoni ovat kehnot. Minulla olisi niihin tuki, mutta en saa aikaiseksi ottaa yhteyttä tähän tukihenkilöön. Kuvatiedostoni on sekaisin. Kaikki kuvat ovat tammikuusta asti menneet vain kameran kuviin, ei kuukausittain. Tässä en ole lainkaan tunnollinen. Kuvittelen mielessäni, että ehkä joskus tämä ongelma vain ratkeaa itsekseen. Niin varmaan. Hah!

Puutarhammekin olen perustanut kiireellä. Monta vuotta sitten istutin omena-, kirsikka- ja luumupuun taimia liian tiheään. Enkö oppinut siitä mitään? En tainnut. Viime kesänä innostuin istuttamaan enemmän mustaherukkaa ja karviaista. Uutena pensasmustikkaa, marja-aroniaa ja alppiruusuja. Liian tiheään.

Tässä omenapuun seutuvilla on maanpeitekasvi. Olen yrittänyt taltuttaa paskamaista vuohenputkea pois tiluksiltani. Viime kesänä sain tarpeekseni ja  tilasin kuorman soraa ja panin pohjakankaan ja kannoin todella painavaa soraa sankoilla puutarhaan. Sorakuski ei voinut tyhjentää kuormaa lähemmäksi, koska likakaivo on liian lähellä. Eipä vuoheputkia näy tällä pienellä alueella enää , mutta aika näyttää, tuhoaako keksinöni vähitellen hedelmäpuut. Onko liian pieni aukko pohjakankaassa veden saamiseen?Ehkä tänä kesänä suurennan aukkoja.

Maanpeitekasvi kukkii kauniisti. Tietääkö joku, mikä on tämän kasvin nimi?

Tein viime kesänä kukka- ja hyötykasvipenkin. Halusin äkkiä vihreää, joten istutin penkkiin kurpitsaa ja maanpeitekasveja.

Auringonkukkia oli viime kesänä siellä sun täällä.

Kurpitsa valtasi kasvipenkin.

Kuvassa on liian tiheään istutetut mustaherukka, karviainen ja alppiruusu. Penkki on koristekasvi- ja hyötykasvipenkki. Kuvassa ei näy kunnolla   kolmea erilaista maapeitekasvia,  jotka ovat nekin vuohenputken taltuttajaksi tarkoitettuja.

Välillä tuntuu, että minä pysähdyn kunnolla vain meditoidessani tai nukkuessani. Miten vastaan tämän jutun otsakkeeseen Olenko tunnollinen. Jeps, annan itselleni kouluarvosanan 7, olen melko tunnollinen.

Voisin esitellä tässä tunnollisuutta ja retuperäisyyttäni laveammin. Mutta en ehdi. On kiire mennä sirkkelöimään talven polttopuita.