Kun peilikuva ahdistaa

Minulla on tällä hetkellä jonkin verran kehotyytymättömyyttä. Viime vuonna kaihdutin 13 kg ja nyt painoa on tullut takaisin 5 kiloa. Se johtuu aivan selvästi Veran kuolemaan ja suruun lohtusyömisestä. Suklaata, suklaajätskiä, salmiakkia. Olen kehopositiivinen, edelleen viihdyn kehossani, ja mitään laidutuskuureja en ajattelekaan.

Voin katsoa kokovartalopeilistä muhkeita muotojani. Rasva on kertynyt lähinnä keskivartaloon. Maha pömpöttää. Mutta en minä tästä välitä. Surukiloista. Jopa hyväksyn peilikuvani ajatuksella, että on tässä ikääkin. Vaihdevuodet ja kaikenlaista. Loppujen lopuksi peilikuva on melko hyvä.

Toisille oman ulkomuotonsa kanssa eläminen on helpompaa kuin toisille. Pientä kehotyytymättömyyttä voi olla. Osa ihmisistä tuntee olevansa jatkuvasti ruma, vaikka ulkonäössä ei muiden mielestä olisi korjattavaa. Joskus taustalla saattaa olla mielenterveyden häiriö.

Helsingin sanomien kyselyssä naisilla huoli ulkonäöstä kohdistui ikääntymiseen ja lihomiseen. Miehillä muun muassa kaljuuntumiseen. Monet kertoivat somen ja deittisovellusten käytön yleistymisen lisänneet ulkonäöllisiä asioita.

Psykologi Katraina Menskasen mukaan suhde ulkonäköön muotoutuu jo varhain vuorovaikutuksissa muihin. Ensimmäiset kolhut ulkonäköön saadaan yleensä jo alakoulussa.

Lapsi saattaa myös ensimmäistä kertaa kuulla kommentteja omasta ulkomuodostaan. Alakoululainen ei ajattele, että hänellä olisi hörökorvat ennen, kun joku sanoo niin.

Jos alakoulussa säästyy ikäviltä kommenteilta, saattaa vinoumia syntyä viimeistään murrosiässsä. Silloin ihminen hakeutuu vertaistensa seuraan ja vertailee itseään muihin.

Murrosiässä kehosuhde voi ylikorostua. Myöhemmin kun taas on muitakin rooleja, kuten työ tai vanhemmuus, kehosuhteeseen saa perspektiiviä.

Tavanomainen kehotyytymättömyys voi tarkoittaa tyypillisesti esimerkiksi sitä, ettei voi olla huoletta oman kehonsa kanssa. Usein asia ilmenee sosiaalisissa tilanteissa epävarmuutena ja oman kehon vertailussa muihin.

Äärimmillään itsensä rumaksi kokeminen voi olla mielenterveyden häiriö, dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö. Tämä tunnetaan myös englanninkielisenä nimellä Body Dysmorphic Disorder eli BDD.

Kyseessä on mielenterveyden häiriö, jota sairastava saattaa olla vakuuttunut siitä, että jokin osa omassa kehossa on perustuvanlaatuisesti viallinen. Huomio kiinnitetään ulkomuotoon kokonaisuutena tai tiettyyn kehon osaan, kuten nenään, korviin, rintoihin tai ihoon.

Raja tavanomaisen kehotyytymättömyyden ja BDD:n välillä on liukuva. BDD:stä on kyse silloin kun se vaikeuttaa arkea. Ajatukset ulkonäöstä alkavat vaikuttaa jokapäiväiseen elämään, eikä ihminen pysty entiseen tapaan opiskelemaan, käymään työssä tai olemaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei lähde ostamaan kaupasta maitoa tai ystävien kanssa illalliselle, koska pysyttelee mieluummin piilossa toisten katseilta.

BDD:stä kärsivä saattaa pyrkiä helpottamaan oloa erilaisilla pakko-oireilla. Sellaisia voivat olla kehon eri osien mittaaminen, ihon tai hiusten nyppiminen tai vaatteiden ja kehon asennon jatkuva korjaaminen.

BDD:stä kärsivää on vaikea vakuuttaa siitä, ettei mikään ole oikeasti vialla. Vaikka keho toisten silmissä näyttäisikin aivan tavalliselta, kokemukset viallisuudesta ovat BDD:stä kärsivälle totta ja ahdistus aitoa.

Miten BDD:stä voi parantua? Kognitiivisella psykoterapialla. Siinä häiriökäyttäytymistä yritetään siedättää kohtaamalla vaikeiksi koetut asiat.

Kokonaisvaltaista kehotietoisuutta voi kasvattaa erilaisilla harjoituksilla, esimerkiksi menemällä rannalle tai ostamalla itselleen uusia vaatteita.

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.7.2021, kuvat Pixabay