perjantai 26. helmikuuta 2021

Surutyöni 13.

 


Rakas tyttäremme Vera kuoli 9.1 yllättäen. Hän kuntoili ja oli perusterve. Vera opiskeli Jyväskylän yliopistossa molekyylibiologiaa. Vera oli avoin ja valoisa ihminen. Rohkeakin taivaltaja.


Suru on tykyttävä haava, kiinni napsahtava musta ovi, oi, miten kovaa se napsahtaa, se on musta hämähäkki,joka tulee piilostaan ja joka tuijottaa jäykästi mustilla silmillään, välinpitämätön, niin välinpitämättömästi kuolema ottaa kenet haluaa.


Puhun kuolemasta koska se on todellinen, ankara ja paljas sana. En käytä sanaa nukkui pois, vaikka se on kaunis ja pehmeä, mutta kuolema on ruma ja kova. Rujo. Ilmestyskirjan portto. Raamatun ovela käärme. Sulku elävälle virtaavalle vedelle. Sillä elämän vesi meitä  keinuttaa.


Haluan uskoa, että Vera kuoli kivuttomasti, vaikka kuolema on kauhu minulle. Vera kuoli nukkuessaan. Ehkä hän hiljaa liukui pois tästä ajasta, tietoisuudesta, tilasta toiseen. Virraten kuin vesi.



Kuvat omat


   

8 kommenttia:

  1. Minusta on myös rohkeutta kutsua kuolemaa kuolemaksi.
    Kaunis ja lohduttava ajatus Veran liukuneen hiljaa pois tästä ajasta.
    Lämpimin ajatuksin kanssasi Marja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti. Kuolema on kuolema, ankara, julma, paha. Ei siitä pääse aluksi mihinkään. Se hallitsee kuin kiivas ja paha yksinvaltias, jolle kaikki on mahdollista. Verasta on alkanut tulla kauniita muistoja ja uskon, että hänen on hyvä nyt.

      Poista
  2. Niin koskettavasti kirjoitat, ei tuohon pysty mitään lisäämään. Voi vain toivoa, että kirjoittaminen jotenkin auttaa oloasi. Voimia toivottaen, lukijasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nimetön. Kirjoittaminen pois minusta on auttanut tätä surun tuskaista alkuvaihetta. Vaikka olenkin kirjoittanut välillä varmaankin aivan älyttömyyksiä, on se jotenkin puhdistanut minua.

      Poista
  3. Kuoleman kovuutta ei pehmitä mikään. Miksi kutsua sitä lempeillä nimillä.
    Voimia tähänkin iltaan, lepoa tulevaan yöhön, valoa huomiseen päivään. Surun säkki on raskas kantaa, toivon, että kevään koittaessa se kevenee edes hieman!

    VastaaPoista
  4. Kiitos ErikoisetAsiantuntijat. Ei tosiaan mikään pehmitä kuoleman kovuutta, ankaruutta. Siksi sanon kuolema.Kiitos voimien toivottamisesta.

    VastaaPoista
  5. Paljon voimia ja halauksia, joka päivä ajattelen sua ja miten pärjäät. Olen samaa mieltä, kun nuori lähtee liian aikaisin, kuolema on ruma, ei lempeä.

    <3

    VastaaPoista
  6. Kiitos paljon Tiia. Tuntuu lämpimänä tunteena se, että ajattelet minua. Kyllä tässä jotenkin pärjäillään.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!