Olen erityisherkkä

 

Minä olen erityisherkkä. Olen tuntenut sen aina nahoissani. Testitkin kertovat siitä. Oli aikoinaan tavallaan helpotus ymmärtää, mikä minua vaivaa, miksi minulla on voimakas ja väillä hyvin jännitteinen sisäinen elämä; miksi väsyn helposti, kun olen tavannut ihmisiä, ollut pitkään sosiaalisissa tilanteissa, äänten vyöryssä. Mutta on tässä erityisherkkyydessä hyviäkin puolia, esimerkiksi kyky tuntea syvästi ja lukea helposti muita ihmisiä.

Teininä sykkeeni kiihtyi helposti, sydän läpätteli ja tulkitsin sen huonoksi hermostuneisuudeksi. Myöhemmin ymmärsin sen vain kohonneeksi vireystilaksi, mikä on aivan hyvä tila, kun sitä pystyy itse säätelemään. Monikaan ei tule erityisherkkyyttä ajatellessaan ottaneeksi huomioon erityisherkän herkkyyttä myös ruumiillisille tuntemuksille. Erityisherkkyyttä pidetään usein vain jotenkin henkisenä tai ainakin sosiaalisena ilmiönä.

Teininä olin punkkari, joka oli vallitsevaa järjestelmää vastaan, opettajia ja koulua vastaan. Anarkisti. Hankala murrosikäinen tyttö. Lukioikäisenä olin taasen hämy, hippi, joka halusi paeta pahaa maailmaa ekstaattisiin kokemuksiin, psykedeeliseen musiikkiin, taiteeseen ja matkusteluun. Kaikki itämaisuus kiehtoi, ja ostimme ystävien kanssa vaatteita ja suitsukkeita Intian basaarista. Kuljimme Kiinan tossuissa tai avojaloin. Osallistuimme Rauhan-marsseille. Joimme punaviiniä ja unelmoimme. 

Lukioikäisenä kiinnostuin myös ekologisista ja eettisistä kysymyksistä ja osallistuin Koijärvi-liikkeeseen. Aloin kasvissyöjäksi. Nämä piirteet ovat säilyneet. Kenties olen myös sisimmässäni aina vain ikuinen punkkari ja hippi. Minun varmasti pitäisi kirjoittaa nuoruudestani oma postauksensa.

Erityisherkkyys käsitteen loi amerikkalainen psykoterapeutti Elaine N. Aron. Hänen mukaansa viidennes ihmisistä on erityisherkkiä. Toisaalta ei ole selvää rajaa  normaalin herkkyyden ja erityisherkkyyden välillä.

Osa lääkäreistä ja psykologeista pitää erityisherkkyyttä enemmänkin kokemuksellisena ja self-help-osastoon kuuluvana käsitteenä. Sitä ei pidetä tieteellisenä käsitteenä, eikä sille ole diagnoosia.

Herkkyys on pahimmillaan rasite ja parhaimmillaan rikkaus. Kun erityisherkkä ymmärtää ja hoitaa helposti kuormittuvaa hermostoaan ja tarkkoja tuntosarvia, elämä helpottuu ja rakentuu vahvemmaksi.

Herkällä ihmisellä on ikään kuin ohuet rajat itsensä ja muiden välillä. Melkein kaikki tulee rajojen läpi. Herkkä kuormittuu helposti, jos on melua, paljon asioita ja ihmisiä tai keskeytyksiä. Vähemmän herkällä on enemmän suojakuorta ja panssaria.

Monesti ujous ja introverttius liitetään herkkyyteen, mutta herkkiä on monenlaisia. On hyvin varovaisia herkkiä ja hyvin elämyshakuisia herkkiä. Myös ekstrovertti voi olla herkkä.Herkälle kuormitusherkkyys on perusasia, jonka kanssa pitää tulla toimeen.

Herkän kannattaisi tutustua kunnolla omaan herkkyyteensä ja kehittää itsetuntemustaan ja identiteettiä.

Jotta herkkyys voimavarana pääsisi käyttöön, muutaman perusasian on hyvä olla kunnossa. Herkän kannattaa panostaa itsensä huolenpitoon: uneen, ravintoon ja liikuntaan. Usein herkän keho on tosi herkkä, joten ei ole sama, mitä syö. Kehon latautuneisuutta voi purkaa liikuntaan. Hyvä uni palauttaa.

Osa herkistä voi arvostaa enemmän henkisiä harrastuksia kuin fyysisyyttä ja siksi laiminlyö kehoaan. Lisäksi herkkä pitää usein huolta muista ja sitten vasta itsestään.

Ympäristöllä on suuri merkitys erityisherkälle. Hän voi olla tosi tehokas, mutta fyysinen ympäristö, työilmapiiri ja -käytännöt vaikuttavat helposti häneen. Etätyöt, hiljaiset huoneet avokonttorissa, selkeä työnjako ja hyvä työilmapiiri helpottavat hermoston kuormittumistaakkaa. Osassa työpaikkoja nämä asiat osataan jo ottaa huomioon. Tietoisuus näistä voisi vielä laajentua, sillä ne asiat, jotka sopivat erityisherkälle, sopivat kaikille. Ne ovat aivoergonomisia.

Herkillä on paljon annettavaa työelämälle. He osaavat tarkastella asioita monesta näkökulmasta. Herkkyys edistää tilannetajua ja tuo oivalluksia ja ymmärrystä niin ihmissuhteisiin kuin asioiden kehittämiseen.

Monet erityisherkät ovat taiteellisia ja luovia. Jos jollakin on luova tapa tehdä töitä, häntä voidaan pitää häirikkönä. Ihmetellään, miten voit tehdä noin. Mutta siitä voi syntyä jotakin aivan uutta.

Osa herkistä voi olla analyyttisia ja kriittisiä. Tästä huolimatta heillä voi olla todella vahvat tunteet ja he käyttävät intuitiivisuutta työssään.

Herkkä, jolla on hyvä itsetuntemus, ei jää välttämättä työhön, jota ei koe omakseen, vaan päätyy vaihtamaan työtä tai kehittämään itseään kohti sitä, mihin hänellä on valmiuksia.  

Parisuhteen solmiminen voi tuntua erityisherkästä tavallista vaikeammalta. Sen edellytys on, että molemmat arvostavat toisiaan ja ymmärtävät herkkyyttä, tai antavat sille ainakin tilaa.

Herkät saattavat olla tosi hyviä ennakoimaan ja sovittelemaan riitoja. Tosin herkän ihmisen vahvuudet voivat myös kääntyä haasteiksi, jos toinen käyttää niitä hyväkseen.

Mutta sitten kun herkkä kokee suhteessa turvallisuutta, esimerkiksi seksistä voi tulla yksi elämän isoja asioita - voimakas, herkkävaistoinen, aistillinen kokemus.

Herkillä on myös taipumus pohtia elämäntarkoitusta. Välillä niin intensiivisesti, että heillä tuntuu olevan koko maailman taakka harteillaan. Monilla henkisyys ja hengellisyys lisääntyvät iän myötä. Osa pohtii jo hyvin nuorina elämään ja kuolemaan liittyviä asioita, oikeudenmukaisuutta, maailmankatsomuksellisia kysymyksiä.

Parhaimmillaan herkkyys voi olla upea elämää rikastuttava asia ja olennainen ymmärryksen väline.

Täällä voit tehdä Heli Heiskasen herkkyystestin.

Lähteet: Voi hyvin 8/12, kuvat omat