Ahneutena pidetään yleensä rahan, tavaran, maineen ja vallan kyltymätöntä tavoittelua. Mistä sitten ahneus johtuu? Tähän vastaa psykoterapeutti Katri Suvanto.
Ahnaan haluamisen taustalla on usein kokemus jonkin puuttumisesta, vaille jäämisestä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi puutteellisia oloja lapsuudessa.
Suvanto sanoo: "Jos materiaalisen niukkuuden lisäksi lapsuutta ovat leimanneet tunnekylmät ihmissuhteet, kokemus on jäänyt kuin mustaksi aukoksi, jota ihminen yrittää koko elämänsä ajan täyttää eri tavoilla. On kuin hän hakisi jatkuvaa hyvitystä elämältä, joka antoi niin niukat lähtökohdat."
Ahne voi olla myös ihminen, joka on lapsuudessa saanut jo kaiken mahdollisen. Ihminen on kasvanut runsauteen, mutta ehkä myös pelkoon, että runsaus katoaa, ellei koko ajan hanki lisää.
Näkyvyys sosiaalisessa mediassa voi kasvaa ahneudeksi, haluksi olla jatkuvasti esillä ja pyrkimykseen saada yhä enemmän seuraajia ja tykkäyksiä. Huomion saamiseen voidaan uhrata iso osa kallisarvoista yksityisyyttä.
Monesti ahneuden taustalla on jonkinasteinen tunnetyhjyys, ja silloin tuota kokemusta pyrkii ahneesti lievittämään kaikin mahdollisin keinoin. Thjyyden taustalle voi liittyä tunteita, joita ei edes kunnolla tunnista tai osaa sanoittaa. Tähän voi liittyä pelottavia tuntemuksia ulkopuolisuudesta, yksinäisyydestä, erillisyydestä ja turvattomuudesta.
Tavaran, aseman, vallan, runsaiden kontaktien ja näkyvyyden kiihkeän tavoittelemisen syvimpänä taustana voi olla myös kuolemanpelko, jota ihminen haluaa paeta melkeinpä hinnalla millä hyvänsä.
Ahneuteen voi liittyä myös jatkuva uuden kumppanin tavoittelu, koska elämyksille ahne vaihtaa paria heti, kun alkuihastus ja symbioosi on ohi. Arkirakkaus ei riitä.
Ahneutta on vaikea hillitä, koska se vie mukanaan, ruokkii itseään ja tekee sokeaksi. Itsekkyys ja jyrkkyys kasvavat. Vain oma etu merkitsee jotakin.
Lähteet: Voi hyvin 10/2020, kuvat omat
Hyvä aihe jälleen sinulla.
VastaaPoistaTuo, että ahneus ruokkii itseään ja tekee sokeaksi, pistää miettimään.
En himoitse rahaa, valtaa, mainetta tai näkyvyyttä, mutta tunnistan itsessäni tiettyä kyltymättömyyttä. Ajattelen olevani hyvin varautunut ja että teen sen siksi, kun haluan turvata oman ja läheisteni elämän, mutta kuka sanoo mikä on kohtuus. Jos syitä miettii, niin minulla se on vaille jäämisen tunne lapsuudessa.
Hyvää keskiviikon jatkoa Marja!
Kiitos kommentistasi Kirsti. Onhan hyvä olla varautunut. Kasvattaa niin sanottua puskurirahastoaan etenkin nyt koronan aikana. Olet hyvä tunnistamaan tunteitasi. Monesti ne tosiaan vievät lapsuuteen. Hyvää torstaita sinulle!
VastaaPoista