Mieheni ei halunnut juhlia syntymäpäiväänsä. Samoin minä aina. Olen siis siippaani kaltainen tässä asiassa. Paitsi koulun opettajainhuoneeseen toin kermakakun. Juhlin vain näin 50-vuotissynttäreitä. Me kumpikaan ei haluta istua pönöttää juhlan keskipisteenä.
Mutta. Mutta. Anoppi soitti miehelle ja vaati, että jonkinlaiset juhlat on järjestettävä. Juhlat eivät olisi meillä, ei anopin luona vaan tilausravintolassa Haminassa, jossa rakas anoppi asuu. Pitkän aikaa anoppi sai motkottaa pojalleen. Lopulta Erik suostui tällaiseen järjestelyyn, ja hänen vaatimus tavallisista vaatteista juhlissa hyväksyttiin. Oltaisiin vain rennosti kuulumisia vaihdellen. Vain lähisukulaisten kanssa.
Päivi
Minulle Erik asetti ehdon, että en saa kuvata häntä, vaikka olen kuvannut monta kertaa tämän kolmen ja puolen vuoden aikana, minkä blogia olen pitänyt. Nimenkin olen aina maininnut. Mutta nyt saakeli, helvetti soikoon, ei mitään kuvia ja nimiä. Hänellä oli nyt taistelumieliala. Hän oli tosissaan vihainen. Eikä loistanut koko juhlan aikanakaan. Ja halu päättää synttäreistään. Tosin se puhdas itse päättäminen juhlien luonteesta ei onnistunut.
Juhlat pidettiin upeassa Tanelinkujan talossa. Talo oli 120 vuotta vanha. Sen oli omistanut aikoinaan varakas kauppias, joka nimitti taloaan talvipalatsiksi ja kesähuvilaansa kesäpalatsiksi. Ihastuin taloon niin kovin, että suurin osa valokuvista on huoneistoista.
Kuva kakusta unohtui, kun olin niin nautinnon kihelmöivä.
Juhlissa alupalana oli skagen toast, runsaasti katkarapuja ja kastiketta ,mahdollisti ehkäpä ranskan kermaa ja smetanaa yhdessä. Täyttä herkkua! Pääruokana oli broileripaistia, ja minä kasvisyöjänä halusin kunnioittaa ruokalistaa, enkä marmattaa, miksi minä en sa kasvisruokaa. Ja ruoathan oltiin tuotu muualta tilausravintolaan, ja mitään kasvisannosta olisi ollut mahdoton saada. En halunnut myöskään pahaa mieltä anopille ruokani unohtamisesta. Se oli oikeastaan aivan pikkujuttu elämän kokoisuudessa.
Erik.
Onnea miehelle ja upea juhlapaikka ja mielettömät lapsuudenkuvat. Ehkei mies halunnut kuvia, kun ei niin halunnut juhliakaan. Jos nämä asiat menee yks yhteen.
VastaaPoistaSydämellistä uutta viikkoa Marja. <3
Kiitos Tiia kommentistasi. Niin, mies ei todellakaan halunnut juhlia.Matkalla Haminaan hän oli ärtynyt ja jopa kiukutteli minulle, mikä on erittäin harvinaista. No, helpotus hänelle, juhlat on nyt juhlittu vain lähisukulaisten kesken. Enkä ottanut hänestä yhtään valokuvaa ja vain vähän muista.
PoistaPaljon onnea miehellesi!Upea paikka missä juhlitte ja herkulliset tarjoilut. Kivaa viikkoa😊
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Unknown. Välitän onnittelut ukkelilleni.
PoistaPaljon onnea miehellesi "miehen ikään tulemisesta"!
VastaaPoistaTuo juhlapaikka on on upea. Ei ihme, että innostuit kuvaamaan sitä.
Hyviä kuvia myös miehestäsi pienenä.
Meistäkään kumpikaan ei halua juhlia :)
Mukavaa maanantai-iltaa Marja!
Kiitos Kirsti kommentistasi ja onnitteluista miehelleni. Mielenkiintoista että tekään halua sen kummemmin juhlia esimerkiksi syntymäpäiviä. Miehen lapsuuskuvat ovat söpöjä. Juhlapaikka sai aivan mielikuvitukseni laukkaamaan, mitenhän siellä on eletty 120 vuotta sitten.
PoistaPaljon onnea sankarille!
VastaaPoistaKiitos onnitteluista. Hyvää alkanutta viikkoa sinulle!
PoistaPaljon onnea synttärisankarille ja sankarin puolisolle.
VastaaPoistaUskon ja toivon, että kaikesta vastustuksesta huolimatta juhlista jää miehellesikin iloinen ja kiva muisto.
Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat ja kiitos onnitteluista. Saas nähdä, minkälainen muisto jää.
PoistaHienoissa puitteissa saitte juhlia,paljon onnea miehellesi :-)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Pihakeiju. Juhlahuoneisto oli niin kaunis, että sitä tuli kuvattua enemmän kuin ihmisiä. Toisaalta kukaan vieraista ei halunnut olla erityisesti kuvattavana.
VastaaPoistaSatumaisen kauniit juhlatilat teillä. Niin kauniit huonekalut ja matot. Kertasin kuvia monta kertaa.
VastaaPoistaOnnea!
Kiitos kommentistasi OLI AIKA-Titta. Ihastuin itsekin avariin huoneisiin, huonekaluihin, verhoihin ja mattoihin. Tilan tunnelmakin oli hyvä.
VastaaPoista