Laihdutukseni ja aineenvaihdunnan kiihdyttäminen

Taas on viikko vierähtänyt. Olen laihtunut kahden viikon aikana 1kg. Kokonaisuudessaan olen laihtunut 9kg 2 kuukaudessa ja kolmessa viikossa. Ennen laihdutusta painoin 81kg ja nyt painan 72kg. Paino junnasi kahden viikon ajan, mutta lopulta laihduin kuitenkin kilon. Luulen, että mitä  lähemmäksi tullaan niin sanottua normaalipainoa, sitä vaikeammaksi ja hitaammaksi käy laihdutus. Minulla on nyt 1 kg matkaa normaalipainooni.

Kalapullia ja kasviksia.

Olen syönyt samalla tavalla koko laihduttamisen ajan, monipuolista kasvisruokaa, mikä on minulle tuttua jo 36 vuoden ajan, mutta nyt korvaan perunan ja valkeat höttöhiilarit erilaisilla kaaleilla tai vihreillä pavuilla. Puolukkaa syön nyt muiden marjojen kanssa. Kyllästyin syömään sitä siltään, vaikka se vaikuttaa painonhallintaan.

Proteiinina annoksessa soijasuikaleet. En syö yleensä pitkälle prosessoitua ruokaa, vaan syön pavut papuina, mutta nyt en jaksa keskittyä ruokaan sitä monimutkaisesti valmistamalla. Se on myös poissa syömishaluista.

Viime perjantaina yritin lisätä aineenvaihduntaa herkuttelemalla. Se oli huono kokemus - hetken ilo - , koska söin aivan liikaa. Heltymättömästi. Kyltymättömästi. Ahnaasti. Himokkaasti. Voi luoja, maha oli ratketa. Ensiksi pussi luomukookostoffeeta, sitten viinikumia ja salmiakkia. Illalla herkkuani juustoruisleipää. Paahtoleipää veriappelsiinimarmeladilla. Röyhtäys. Varmasti. Ja tulin hyvin väsyneeksi, koska verensokeri pomppi huipusti pilviin ja avaruuksiin.

Kaksi seuraavaa päivää olin kuin kipeä, kuin flunssaoireissa ilman flunssaa. Ruoka suorastaan kuvotti. Ensimmäisen päivän aikana pakotin itseni illalla syömään marjoja. Toisena päivänä söin tavallista ruokaani, silloinkin pakolla. Söin, koska ajattelin, että elimistö tarvitsee ravintonsa. En syö lisäravinteena muuta kuin C-piimax-kalkkia. Enkä sentään ole kokopaastolla vaan pätkäpaastolla.

 Kille-kissa  munavoileivän laadun tarkastajana.

No, nopeutuiko aineenvaihdunta mässäilyllä? Kolmantena päivänä vakitavasta poiketen - punnitsen itseni yleensä vain kerran viikossa -  kävin puntarilla, ja paino oli tippunut lähes kilon. Enpä tiedä. Ehkä paino olisi pudonnut ilman herkutteluakin.

En enää yritä nopeuttaa aineenvaihduntaa mässäilemällä, koska vaikka syöminen ei menisikään överiksi, se sekoittaa jotenkin elimistön. Siis ei enää mässäilyä tämän laihdutuskuurin aikana.

Koronavirus tuntuu painavasti elämässä. Pelottaa. Työt on nyt etätyötä, pitää pysyä kotona, tytär tuli kotiin, mies on kotona. Ei tämä toisaalta kauheasti vaikuta elämään, koska asumme maalla, on pitkät välimatkat, ja aina olemme olleet  paljon kotona. Kävin esimerkiksi kirjastossa maanantaina, ja lainasin aimo kasan kirjoja. Ja hyvä niin, kun kirjastot on nyt suljettu. Ymmärrän kaikki nämä hallituksen asettamat keinot, ettei tilanne tulisi yhtä pahaksi kuin esimerkiksi Italiassa.

Käyn ruokakaupassa ja apteekissa. Toivon, toivon paljon hyvää ja voimia erityisryhmille kuten vanhuksille. Juttelin kaupassa yhden vanhemman ihmisen kanssa, ja hän sanoi, että joka tapauksessa lopulta kuollaan, oli se sitten korona tai jokin muu. Rohkea vanhus.  Ja vaikka  pitäisi olla karanteenissa.

Toivon myös paljon tsemppiä pienyrityksille! Tämä on todella pokkeuksellinen kevät. Kauheaa lukea, että suuretkin yritykset lomauttavat ihmisiä. Koronavirus voi aiheuttaa etenkin pienille yrityksille konkursseja. Ja valtio tarjoaa vain mahdollisuutta lainan ottoon.

Siiri-kissa on ollut meillä nyt kaksi viikkoa.  Hän on edelleen kauhean arka. Ja Kille-leskimies on alkanut vahtia häntä. Monenlaiset tappelut on käyty sängyn alla. Kille toisaalta ymmätää sen, kun sanon pontevasti hänelle ei.

Tajusin vastikään, että pakastepussit saa pysymään jämptisti  kiinni kuminauhalla, jotta ne ei  leviä pitkin poikin pakasteessa. Kerrankin minulla oli konkreettinen ajatuksenjuoksu, kun olen niin ilmoissa leijuva.

Muutama yö sitten heräsin paineen tunteeseen vatsalla. Kun aukaisin silmäni, Siiri oli siinä. Pieni Siiri haluaa nyt minusta jonkinlaista turvaa. Ja uskaltaa lähestyä, mutta silloin kun olen unessa. Hän on voinut nukkua minun vieressäni jo monta yötä, koska en herää yleensä kesken yön. Välillä illalla hän tulee nukkumaan jalkojeni päälle, kun luen. Mutta kun käsi lähestyy häntä, hän pakenee sängyn alle.

Vienee vielä  monta viikkon, että hän ei pelkää kättä ja silitystä.  Nyt vain juttelen paljon hänelle ja annan hänen olla.Siirin pitäisi myös saada kaikki rokotukset. Ensi viikolla viemme hänet eläinlääkäriin, vaikka se tulee olemaan hänelle traumaattinen kokemus, koska hän nimenomaan pelkää  käsiä, jotka ottavat hänet kiinni ja laittavat kuljetuskoppaan. Mutta kissi ja hänen terveytensä on  tärkeää.

Hyvää viikonloppua kaikille!