Minua vaivasi jännittäminen kovastikin nuoruudessani. Olin melkein paniikissa ennen esiintymistilanteita, keskipisteenä olemista. Pelkäsin myös ruokailutilanteita suuremmalla joukolla. Nyt kun on ollut pakko esiintyä parikymmentä vuotta, jännittäminen on lieventynyt, mutta se ei ole kokonaan hävinnyt. Opettajan työ on ollut jännittämisen siedätyshoitoa.
Noin 12 vuoden iästä lähtien suurin jännityksen aihe on ollut sosiaalinen vuorovaikutus. Se saattaa jatkua koko elämän. Ihminen voi jännittää sitä, mitä muut hänestä ajattelevat.
Jännittämisen fyysiset reaktiot voivat olla voimakkaita. Kaikki kokevat niitä ainakin jollakin tasolla. Jo tämä tieto helpottaa jännittäjää. Ongelmia syntyy, jos reaktiot yritetään kieltää tai peittää.
Fyysisiin reaktioihin vaikuttaa autonominen hermosto. Pulssi kiihtyy, hikoiluttaa, suu kuivuu, kädet vapisevat, ääni värisee. Jännittäjä alkaa toistaa: nyt pitäisi rauhoittua, jännittämisen on loputtava. Nämä käskyt eivät johda rauhoittumiseen vaan toimivat päinvastoin.
Kannattaisi ajatella mielessään, että jännittäminen ei haittaa. Pitäisi yrittää hyväksyä fyysiset oireet ja tuntemukset.
Moni pelkää, että jännittäminen näkyy ulospäin. Läheskään aina se ei näy, eivätkä kaikki kiinnitä huomiota äänen vapisemiseen tai punasteluun. Yleensä myötätunto on jännittäjän puolella.
Ihminen ei voi valita elämäänsä vain myönteisiä tunteita. Kaikki tunteet kuuluvat elämään. Itseään voi rauhoitella ajatuksella, ettei jännitys haittaa, se kuuluu elämään.
Ihmiset jännittävät toistensa seuraa ja keskipisteenä olemista. Yleisintä on esiintymisjännitys, myös yhdessä ruokailu voi jännittää. Kahvikuppineuroosista puhutaan, kun kädet alkavat vapista yhdessä syödessä tai kahvia juodessa. Jännittäjä pelkää, ettei pysty olemaan luonteva. Kahdenkeskeistä juttelua ei yleensä jännitetä kovinkaan paljon.
Jännittämiseen auttaisi altistuminen. Se on tehokkain tapa lievittää epämiellyttävää oloa. Jännittäminen vähenee, kun uskaltaa mennä päin epävarmuutta aiheuttavia tilanteita. Altistumista voi harjoitella ja sen voi aloittaa helpoista tilanteista. Jos keskustelu ryhmässä jännittää, sitä voi esimerkiksi harjoitella vaikka juttutuokiona kaupan kassan kanssa. Ja tästä voi vähitellen edetä vaativimpiin tilanteisiin.
Lähteet: Voi hyvin 7/2019, kuvat omat
Noin 12 vuoden iästä lähtien suurin jännityksen aihe on ollut sosiaalinen vuorovaikutus. Se saattaa jatkua koko elämän. Ihminen voi jännittää sitä, mitä muut hänestä ajattelevat.
Jännittämisen fyysiset reaktiot voivat olla voimakkaita. Kaikki kokevat niitä ainakin jollakin tasolla. Jo tämä tieto helpottaa jännittäjää. Ongelmia syntyy, jos reaktiot yritetään kieltää tai peittää.
Fyysisiin reaktioihin vaikuttaa autonominen hermosto. Pulssi kiihtyy, hikoiluttaa, suu kuivuu, kädet vapisevat, ääni värisee. Jännittäjä alkaa toistaa: nyt pitäisi rauhoittua, jännittämisen on loputtava. Nämä käskyt eivät johda rauhoittumiseen vaan toimivat päinvastoin.
Kannattaisi ajatella mielessään, että jännittäminen ei haittaa. Pitäisi yrittää hyväksyä fyysiset oireet ja tuntemukset.
Moni pelkää, että jännittäminen näkyy ulospäin. Läheskään aina se ei näy, eivätkä kaikki kiinnitä huomiota äänen vapisemiseen tai punasteluun. Yleensä myötätunto on jännittäjän puolella.
Ihminen ei voi valita elämäänsä vain myönteisiä tunteita. Kaikki tunteet kuuluvat elämään. Itseään voi rauhoitella ajatuksella, ettei jännitys haittaa, se kuuluu elämään.
Ihmiset jännittävät toistensa seuraa ja keskipisteenä olemista. Yleisintä on esiintymisjännitys, myös yhdessä ruokailu voi jännittää. Kahvikuppineuroosista puhutaan, kun kädet alkavat vapista yhdessä syödessä tai kahvia juodessa. Jännittäjä pelkää, ettei pysty olemaan luonteva. Kahdenkeskeistä juttelua ei yleensä jännitetä kovinkaan paljon.
Jännittämiseen auttaisi altistuminen. Se on tehokkain tapa lievittää epämiellyttävää oloa. Jännittäminen vähenee, kun uskaltaa mennä päin epävarmuutta aiheuttavia tilanteita. Altistumista voi harjoitella ja sen voi aloittaa helpoista tilanteista. Jos keskustelu ryhmässä jännittää, sitä voi esimerkiksi harjoitella vaikka juttutuokiona kaupan kassan kanssa. Ja tästä voi vähitellen edetä vaativimpiin tilanteisiin.
Lähteet: Voi hyvin 7/2019, kuvat omat
Tämä on hyvä aihe. Jännittäjän on hyvä tietää, ettei ole yksin.
VastaaPoistaNuorena olin impulsiivinen, tuppautuva ja rajaton lapsi, joka jännitti vain omaa äitiä. Muualla lauoin mielipiteitäni, kiinnostivat ne ketään tai eivät. Isäpuolella oli kova työ kitkeä minusta vääränlainen sosiaalisuus pois. Luulin aina nauttivani huomion keskipisteenä olosta, jos sinne pääsisin. Yli 20 vuotta kestäneen tarinateatteri-harrastuksen myötä olen löytänyt jännittäjän itsestäni. Joskus ennen keikkaa iskee pakokauhu. Luulen isäpuoleni, siellä jossakin, olevan nyt minusta ylpeä. Ihanat kuvat Marja.
Hyvää tiistai päivää sinulle!
Kiitos Kirsti kommentistasi. Sinun lapsuutesi ei ollut helppo. Onneksi sinulla oli hyvä isäpuoli, joka ohjasi sinua aitoon sosiaalisuuteen. Hurjan kauan olet harrastanut tarinateatteria. Sen myötä olet saanut todella isoja tilanteita esiintyä. Minä olisin aina jännityksestä sykkyrällä. Oli kiva lukea, että olet saavuttanut niin sanotun terveen jännittämisen.
VastaaPoistaMuistaakseni aloin jännittää teini-iässä ja se kesti pitkälle aikuisuuteen kaikkine kamaline oireineen. Jännittämiseni on vähentynyt melkein nollaan, mutta kyllä sitä vielä silloin tällöin esiintyy. Enää en jaksa niin kauheasti miettiä, mitä mieltä muut minusta ovat. Riitän itselleni ja läheisilleni, se riittää. Sitäpaitsi monet rutinoituneet näyttelijät ja laulajat jännittävät myös!
VastaaPoistaKiitos riitta k kommentistasi. Jännittäminen - kuten sinulla ja minulla - alkaa usein murrosiässä. Lapsena sitä ei tiedosta jännittävänsä, vaikka jännittäisi. Jotkut tilanteet vaan tuntuvat epämukavilta. Hienoa että jännityksesi on melkein vähentynyt kokonaan. Samoin täällä, kun ikää tulee, ei enää jaksa ajtella, mitä muut minusta ajattelevat.
VastaaPoista