Minä olen erityisherkkä. Tunnen kaiken hyvin syvästi ja voimakkaasti. Välillä on raskasta kokea tunteita ja kestää niitä niin paljon. Väsyn. Mutta olen myös kiitollinen siitä, että minulla on tämä erityiskyky. Vereslihalla oleminen.
- Herkkä havainnoin ympäristöä vivahteikkaasti. Herkkyys on taipumusta aistia ympäristöä vivahteikkaasti ja syvällisesti. Kun analysoi havaintojaan, oppii paljon. Evolutiivisesti ihmislajin eloonjäämiselle on ollut hyötyä tarkkailijoista, jotka miettivät ennen toimintaa.
- Herkkä näkee riskit ja epäkohdat. Herkkien hermostollinen järjestelmä on virittyneempi kuin muiden. He huomioivat ympäristöä tarkasti ja näkevät helposti vaaranpaikkoja. Esimerkiksi rempallaan olevia kaiteita tai työpaikan ilmapiiriongelmia. Herkät myös toimivat tärkeäksi kokemiensa asioiden hyväksi.
- Herkkä on empaattinen ja huomioi toiset. Herkät osaavat eläytyä toisen asemaan. Herkkien "empatianeuronit" eli peilisolut aktivoituvat alttiimmin kuin muilla.
- Herkkä on luova. Herkät havainnoivat ympäristöä tarkasti ja he oppivat yhdistelemään tietoja uudella tavalla. Tarkkanäköisyys voi ilmetä esimerkiksi taiteessa.
- Herkkä tuntee vahvemmin. Herkät tuntevat hyvät ja huonot asiat intensiivisesti. Vaikka tästä voi seurata kärsimystä, ominaisuus on myös lahja. On tutkittu, että kauniit ja hyvät asiat puhuttelevat herkkiä erityisen syvästi. Tämä tuo parhaimmillaan elämään onnea ja merkityksellisyyttä.
Lähteet: Kauneus&terveys 12/2019, kuvat omat
Kiitos tästä, erityisherkkä täälläkin ja on mukavaa muistaa asian postiiviset puolet, eikä aina miettiä vaikka sitä, miten ihan kaikesta kivastakin tulee turkasenmoinen väsymys ja täytyy vetäytyä omaan tilaan, kunnes on taas tankit tankattu ja valmis luolasta kömpeämään.
VastaaPoistaIhanaa päivää Marja. <3
Kiitos Tiia kommentistasi. Kiva tavata toinen erityisherkkä.Niin tuttua tuo halu olla yksikseen ja vähän huilata sosiaalisen kuormituksen jälkeen. Mutta on meillä herkillä myös niin paljon kauniita sävyjä ja syvyyttä olemisessa, että herkkyydestä on loppujen lopuksi kiitollinen.
PoistaOlen tunnistanut tämän jo vuosia sitten myös itsessäni, hyvä aihe!
VastaaPoistaKauniita syyspäiviä ☻
Kiitos Maikku kommentistasi. Ehkäpä herkkyyden ymmärtää vasta aikuisuudessa. Alussa se voi mennä esimerkiksi lapsen ujouden tai murrosiän kuohunnan piikkiin. Samoin sinulle kauniita syyspäiviä!
PoistaKauniisti kirjoitettu herkkyydestä, Marja. Minusta tuntuu, että minä olen tavallista herkempi. En ehkä eirityisherkkä, mutta joskus huomaan, että näen ja tunnen enemmän kuin kaverit.
VastaaPoistaOlen opetellut olemaaan välittämättä kaikesta, jotta ei tarvitse ahdistua ja itkeä niin paljon. Iloisia asioita ja onnen kyyneleitä haluan sitäkin enemmän kokea.
Leppeää lokakuuta sinulle!
Kiitos kommentistasi Eeva. Tuli mieleen, että ehkä sinun kannattaisi tehdä erityisherkkyystesti, niin saisit selvyyden, mikä olet. Erityisherkkyys on vain persoonallisuuden piirre, ei psykopatologinen ilmiö. Erityisherkkyyden kunnollisenkin testin voi löytää täältä netistä. Hienoa että osaat olla jämpti ja ohjata tietoisesti itseäsi, etkä esimerkiksi voivottele tai sillä perustele ongelmia, että olet niin herkkä. Herkkyys auttaa myös näkemään hyviä asioita. Ja näkemään muutoin näkymätöntä.
PoistaTäällä myös yksi herkkis, en varmaankaan erityisherkkä mutta herkkä kutenkin. Paljon on kärsitty nuorempana tästä mutta nykyään tiedostan sen vahvuutena.Yksi lapsenlapsistani on myös tosi herkkä ja on sen vuoksi ollut vaikeuksissa kun lähipiiri ei ole ymmärtänyt tätä. Hieman se on harmittanut kun vanhmpani eivät ole ymmärtäneet tarpeeksi mutta kai se sitten on kasvattanut ymmärtämään itseä ja muita. Luova olen ollut aina ja etenkin isä ei tämmöisiä asioita ymmärtänyt, kun halusin piirtää ja maalata niin se oli turhuutta. Toinen tyttäreni on erittäin luova ja olen yrittänyt häntä kovasti kannustaa mutta rankkoja kokemuksia on hänelläkin ollut enemmän kun tarpeeksi. Mukavaa illan jatkoa Marja :-)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Pihakeiju. Tosiaan lapsena tai nuorena ei usein ymmärrä olevansa herkkä. Eikä ympäristö etenkään - kuten sinulla - ymmärrä sitä laisinkaan. Lasta voidaan yrittää karaista ja kasvattaa pois herkkyydestä. Toisaalta vanhemmat ei sitä vain kerta kaikkiaan ymmärrä ja haluaa vain lapsen pärjäävän elämässään.Herkkänä osaat ymmärtää lapsenlastasi ja tytärtäsi. Surullista tuo ettei isäsi arvostanut luovuuttasi. Mutta nyt arvostat sitä itse, ja se on kai aikuisuudessa pääasia.
Poista