Kipulääkevieroituksen kuntoutushoidossa 5.

Eilen illalla eräs katkolainen heitti tuolin seinään oleskelutilassa. Tilanne oli pelottava, koska mies oli täysin sekaisin. Joku sanoi, että hän on delirumissa, juoppohulluustilassa. Tämän takia ulko-ovi on lukossa, jottei sekavat katkolaiset lähtisi ulos. Katko ja kuntoutus ovat kuitenkin täysin vapaaehtoisia. Jokainen voi lähteä pois silloin kun haluaa, mutta esimerkiksi täysin sekavaa tai levotonta ihmistä ei päästetä pois. Riehunut mies laitettiin lepositeisiin ja vietiin eristyshuoneeseen.

Ryhmäterapiassa ja yksilöterapiassa käsiteltävät asiat ja tunteet myllertävät mielessä iltaisin. Kunnon lenkki selkiyttää mieltä, mutta olen nähnyt jopa unia näistä jutuista. Ja tulee juteltua muiden ryhmäläisten kanssa asioista ryhmäterapian ulkopuolellakin, mutta se on toisaalta antoisaa.

Eilen ryhmässä käsiteltiin myönteisyyttä, mikä teki hyvää kaiken kielteisen käsitellyn lietteessä. Löysin itsestäni paljon myönteisiä asioita. Olen merkinnyt paperiin rastin kaikkiin itselleni sopiviin piirteisiin. Yhden olen yliviivannut, koska se muistuttaa mielestäni ensimmäistä kohtaa niin paljon.

Juttelin tänään Petrin kanssa. Hän on juonut kesän. Petri on viisikymppinen mies, joka on kaatunut pahasti humalassa kolme vuotta sitten ja lyönyt päänsä. Hän oli ollut yliopistosairaalassa pitkään ja meinannut kuolla aivovammoihinsa.

Sittemmin oli selvinnyt, että hänen otsalohkoon ja ohimolohkoon oli tullut vaurioita. Hän sanoi luonteensa muuttuneen; hän kiihtyy helposti, ja muisti- ja tunne-elämä on myös muuttuneet. On varmaan kauhea tunne, kun itse huomaa muutoksen, eikä voi sille mitään. Siihen ja toivottomuuden tunteeseen hän juo.

Jarmo on  kuusikymppinen. Hän hymyilee ja nauraa paljon, eikä hänessä näy mitään vieroitusoireita, vaikka hän on juonut jopa Lasoliinia (voi olla kirjoitettu väärin) eli auton tuulilasin pesuainetta. Hän oli laittanut sitä vähän lasin pohjalle ja päälle vettä. Hän sanoi, että pitää sitten juomisen jälkeen varautua oksentamaan. Hänellä ei näytä olevan huolen häivää; hänen pitää olla vahvaa tekoa.

Syksy on kapeat hartiat
vilunpuistatus ihmiskuumassa kapakassa.
Säröisessä kahvikupissa laihaa kahvia.
Kilometrin pituinen jono kauppaan
missä ei ole enää mitään muuta
myytävää kuin kerrankäytettyjä rauta-nauloja.
Sostakovitsin Leningrad-sinfonia, jota
varikset kernaasti kuuntelevat.
Loistohotellin edessä sämpylännäköinen mies
joka myy Jerry Cottoneita ja
huutaa: Halleluja.
Oi, syksy ja Burana ja aivastus.